Advertisements

Aurinkoa, kurpitsoita ja kastanjapyrettä

Syyspäivät on ihan mahtavia, ajattelin ja hyppäsin junaan, ajoin Pfäffikoniin, kaupunkiin, jossa en koskaan ole käynyt. Kaupunki oli vain välietappi, koska siellä oli juna-asema. Halusin järvelle ja kiertää sen ympäri, tuntea auringon lämmön, mutta nähdä kellertävää luonnossa.

psee 1 pfaffikon

Löysin järven. Pfäffikersee.

Rantatiellä taivalsin syysmekon helmat heiluen. Lenkkivaatteisiin tai farkkuihin sonnustautuneiden kävelijöiden joukossa olin todellinen outolintu keltapohjaisessa vaatteessani. “Nätti mekko!” totesi nainen toiselle takanani. “Erikoinen,” kuului diplomaattinen vastaus. “Minä kyllä tykkään,” vahvisti edellinen.

psee 2 haikaran pesä

Haikaran vino pesäpaikka.

psee 15 järvi

Kaisloissa on syksyä.

Sen sijaan kahvipaikassa katosin kuvaan anonyymiksi kulkijaksi. Kelta-oranssien, vihertävänharmaiden ja muiden kukertavien köynnöskasvien hedelmien joukossa olin vain yksi vähän suurempi kurpitsa.

psee 6 jucker farm

psee 8 marronileivos

Väittävät leivokseksi. Kastanjapyrettä taikinakupposessa kerman kera.

Istahdin aurinkoon tuplaespressolle ja kastanjaleivokselle, juuri sellaiselle, joita ennen inhosin. En voinut ymmärtää kastanjapyrettä ylipäätään ja vielä vähemmän, sitä, että sitä myytiin herkkuna. Ruskealta spagetilta näyttävä läjä ei mielestäni parantunut kermasta. Mauton ja outo, oli tuomioni. Kunnes muutama vuosi sitten huomasin kaipaavani kastanjoita leivoksen muodossa, sen ilahduttavaa, lempeää syksyn makua.

psee 10 hirvi ja pupu kurpisoista

Kurpitsojen inspiroimaa taidetta. Tai ainakin silmäniloa.

psee 4 raevaurioiset kurpitsat

Rakeiden aiheuttamia rupia.

psee 3 kurpitsoita

Monenmoista kurpitsaa.

Juckerfarmin pelloille iski kesällä kova raekuuro ja puolet sadosta menetettiin. Osa kurpitsoista selvisi jäisestä hyökkäyksestä rokonarvin ja kasvoi kunnioitettavaan kokoon ja myyntilaariin. Olisin ostanut jokusen mukaani, mutta nämä eivät mahtuneet käsilaukkuun.

Järven toisesta ääripäästä löysin suon, joka näytti erehdyttävän kotimaiselta.  Ja sen saunan, jonka lämmössä monet täällä asuvat suomalaiset tuntevat olevansa oikeassa paikassa.

psee 12 seegräben vastarannalta

Seegräben, kurpitsafarmin kotipaikka.

psee 11 suota

Suo.

Lenkin saldo oli vähintäänkin tyydyttävä: seitsemän harmaahaikaraa yhdellä pläntillä, polun vieressä syyskrookuksia, kuumailmapalloja ja liitokoneita taivaan täydeltä, arapapukaija miehen olkapäällä, kovasti aurinkoa, leivoskahvit ja lopuksi vielä roomalaisen linnakkeen rauniot.

psee 14 kyltit

Niin että mihinkäs sitä lähtisi?

psee 13 linna

Siinä se on, roomalainen linnake.

psee 14 meditoija linnan muurilla

Hän keskittyy.

Linnakkeen keskeltä nousi savun huitula. Tällä kukkulalla roomalaiset ehkä grillasivat aikanaan villisikoja tai kaurista iltapalaksi, hörppäsivät punaviiniä saviruukusta. Nyt 2017 isovanhemmat lapsenlapsineen olivat paistaneet retkensä päätteeksi makkaraa. Katselin hetken auringon vetäytymistä ilta-asentoon. Joku nainen meditoi muurilla. Mieleni teki jäädä tuijottelemaan Pfäffikerseen yli, mutta hämärän lähetystyminen muistutti, ettei tiellä ole lamppuja ja matkaa oli vielä jonkin verran.

En resumen: En un día de otoño hice un paseíto por Pfäffikersee, el lago de Pfäffikon, y encontré un pantano, calabazas, siete garcas reales en un campo, un guacamaya en el hombro de un señor, un espresso doble con un quequito de castaña, una fuerte romano, un montón de sol y tranquilidad.

Kurzgesagt: In einem Rundgang um den Pfäffikersee habe ich einen Sumpf, viele Kürbisse, sieben Graureiher auf einem Feld, einen Espresso doble mit Vermicellen, ein Römerkastell, viel Sonne und Ruhe gefunden.

Advertisements

Kurpitsa – trauma vai herkku?

Kyllä, aion jakaa reseptin. Mutta sen tehdäkseni, joudun ylittämään Trumpin maalailemaa Meksikon muuria korkeamman esteen, nimittäin reseptinolouden.

Lukiossa olin Sivistyksen Soihtu -nimisen lehden ylpeä päätoimittaja. Julistin, että teen pamflettia, koska se kuulosti syvälliseltä ja intellektuellilta, mitä pidin tavoiteltavana. (Enkä todellakaan tiennyt pamfletin merkitystä.) Rehtori sattui sitten kysymään, että ”onks tää joku naistenlehti, jossa on ruokaohjeita?” Järkyttyneenä torjuin molemmat mahdollisuudet, sillä naistenlehti tarkoitti jotain vähempiarvoista, huonoa ja epäintellektuellia. Pahinta oli, että Sivistyksen soihdusta saattoi löytyä joku resepti.

palava-kurpitsa

Siitä eteenpäin oli selvää, että reseptejä oli kartettava, jotta uskottavuus ei kärsisi. Onneksi aikuisena uskottavuus on kärsinyt jo niin moneen otteeseen useammastakin syystä, ettei pari ruokaohjetta – tai ylipäätään mikään – hetkauta sitä suuntaan tai toiseen.

Kouluajoilta on myös mielikuva ruokalasta: pikkelsikurpitsaa lautasen reunalla tai pikkelsikuutioista sekoitettuna lantturaasteeseen, eikä se ole omiaan herättämään ruokahalua. Erilaisten laatikkoruokien maassa on hämmästyttävää, ettei kurpitsasta tajuttu koskaan tehdä laatikkoa tai keittoa. Vasta Sveitsissä tajusin, että tässä on kyse gourmet-ruuasta.

kurpitsa-uuniin

Suomen kurpitsabuumi täytti jokunen vuosi sitten blogit resepteillä ja jostain sieltä taitaa olla tämäkin alunperin peräisin. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kotoa löytyy, mutta ilman valkosipulia, suolaa ja öljyä en rupeaisi hommaan. Hanki myös kurpitsa, jonka maku miellyttää eniten makunystyröitäsi.

sipulit-kurpitsaan

kurpitsan-tayte

Myskikurpitsa on keittoon loistava, mutta täytettäväksi hankala, koska tilaa on vähän. (Sen voi kyllä leikata pitkittäin ja täyttää puolikkaat.) Tällä kertaa täytin Hokkaido-lajikkeen kurpitsan. Kansi leikataan irti, siemenet kaavitaan pois ja sisus valellaan öljyllä ja sinne hierotaan reilusti valkosipulia ja maun mukaan suolaa. Kurpitsa laitetaan uuniin (45 min – 1h) pariin sataan asteeseen.

Sillä aikaa laita öljyä ja punasipulia, tavallista sipulia tai purjoa pannulle. Lisää sipulin pehmennyttyä esim. maissia. Juuri ennen täyttämistä sekoita joukkoon fetaa (voi olla myös maustettua), loraus balsamicoa, muskottia, pippuria ja korianteria. Rosmariini antaa myös hyvän säväyksen. Tarkista suola.

kurpitsa-ilman-kantta

Laita kurpitsa takaisin uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi kannen kera.

Syö joko lisukkeena tai pistele ihan vain tuollaisenaan pääruokana, kenties maukkaan maalaisleivän kera.

paistettu-kurpitsa

En resúmen: Una calabaza rellena es una de mis comidas favoritas: Primero hay que cortar “el sombrero”, vaciar las semillas y poner aceite, ajo + sal adentro. Después se cocina la calabaza en el horno durante 45 min (o una hora) a 200 grados celcius. Mientras tanto, se frie en una sartén cebolla y cuando la calabaza ya está, se añade granos de maís y queso feta, un poco de balsámico, nuez moscada, pimienta, culantro en polvo y romero bien picado y si hace falta, sal. Se pone la calabaza rellena con su sombrerito devuelta al horno y después de 20 minutos está lista para disfrutar!

Kurzgesagt: Gefüllter Kürbis ist einer meiner favoriten. Zuerst den Hut abschneiden und die Kernen entfernen. Öl, salz und Knoblauch hineintun und 45 Min – 1 Stunde im Ofen backen (200 Grad). Inzwischen Lieblingszwiebel im Öl braten und zum Schluss Mais und Feta, Balsamico, Koriander (Pulver), Rosmarin und Muskatnuss (+Salz falls nötig) dazugeben. Den Kürbis einfüllen und mit dem Hut noch 20 Minuten im Ofen garen und dann geniessen!

 

%d bloggers like this: