Postaus, joka sai reilusti tykkäyksiä ja kommentteja osoittautui olevan floppi lukijamäärissä. Lukijoita oli kolme. Siis 3 kappaletta. Tässä tilanteessa saattaisi tulla mieleen, että heittääkö hanskat maahan, haudatako homma vai viskatako läppärillä vesilintua. Ja myönnän, sitäkin ajattelin ja muistelen joitakin töitäni menneisyydessä, joilla oli miljoonan hengen yleisö. Että viitsiikö sitä enää ja jos niin miksi ihmeessä. (Mutta kiitos niille kolmelle, jotka viitsivät kahlata tekstin läpi.)
Tässä rakentuu postaus, jonka lukijamääräksi povaisin kolmea.
Blogien kulta-ajan on povattu jo menneen. Odottelen jotain muuta niiden tilalle, sillä ovathan blogit tavallaan aikakausilehtien populaari jatkumo. Niitä selaillaan kun on hyvä hetki, kahviaika, odottelua, bussi- tai junamatkoilla. Ja jotain on tultava tilalle. Enkä usko Instagramin itsevaltiuteen.
Itse pidän blogeista, jotka eivät vaahtoa tai ole mainoksen ilmentymiä. Sujahdan mukavaan tunnelmaan ja toivon, että seuraavalla kerralla pääsen jälleen ottamaan osaa tuntemattoman kirjoittajan luomaan tutuksi tulleeseen maailmaan. Näitä ei ole monta, mutta nautin niistä suuresti. Sitten on niitä informatiivisia tai vain arkisia, mutta joita yhtä kaikki mielelläni seurailen.
Mikä sitten selittää tykkäysten ja lukijoiden määrän valtaisan eron. Ehkä se, että blogi on sittenkin menettämässä otettaan, siitä on tulossa vain kuvaärsyke, johon joko reagoidaan tykkäämällä tai sitten ei. Ja sen jälkeen porskutetaan eteenpäin. Varsinainen sisältö ei lopulta kiinnosta ketään tai ehkä kyse ei ole edes kiinnostumisesta, vaan siitä, ettei ehditä syventyä yhteen asiaan, kun seuraava jo kolkuttelee jonossa.
Kuka jaksaa kirjoittaa ja editoida tekstejä pitemmän päälle, jos samaan pääsee vain yhdellä kuvalla ja otsikolla, kenties parilla selventävällä lauseella? Harva. Kirjoittajan pinna on yhtä lyhyt kuin lukijan. Ehkä olisi kyettävä näkemään eteenpäin ja oivallettava mitä on tulossa. Mikä on kirja-lehti-blogi-podcast -jatkumon seuraava palikka. Sillä uskon ihmisen tarpeeseen löytää ja kuunnella tarinoita. Se ei katoa koskaan, muoto vain muuttuu.
En resumen: Lees un blogpost o sólo ves la fóto y el título? En el caso de mi blog entiendo lo de no leer, si es una cuestión del idioma. Pero será el fin de los blogs, cuando tenémos energía apenas ver una fóto y tal vez poner un like?
Kurzgesagt: Liest du einen Blogeintrag oder schaust du nur den Titel und das Foto? Ist es das Ende des Blogs, wenn wir nicht mehr lesen, sondern schon mit einen Stimulus für die Endorfinen, mit einem Foto und Titel, zufrieden sind?
Pala Suklaata 
🤩Liisa
LikeLiked by 1 person
… así es, yo no se en que se nos va el tiempo. Cada vez la atención es más corta… sólo pasamos sin ser parte de la vida.
¡ horroroso !
LikeLike
Hay que ponerse vivo, o se nos lleva…digamos, la tecnología…
LikeLike
Tykkäykset ovat helpompia….Mielenkiintoinen kirjoitus Liisa. Selvästi näen eron nyt ja blogin alun välillä (10v.) Silloin ei vielä tehty tykkäyksiä puhelimella, kommentteja tuli runsaasti, oli pieni määrä bloggaajia jotka tuntuivat tutuilta,vaikka olivat vain virtuaalisia tuttuja.
LikeLike
En tiedä onko muualla kuin Suomessa näin paljon aktiivisia bloggareita. Meille tämä tapa ilmaista itseämme tuntuu istuvan tosi hyvin. Saa puuhastella mielipiteensä omissa oloissa valmiiksi ja sitten odotella reaktioita…Ainakaan täällä Sveitsissä en kuule yhtä paljon blogeista. Tiedän että on joitakin muoti- ja ruokabloggareita, jotka ovat reippaasti tienaavia, mutta en esim tunne portaaleja lainkaan.
LikeLiked by 1 person
Totta, minäkin olen aina ajatellut että Suomessa on varmaan suhteessa enemmän bloggaajia kuin muualla.Täällä Israelissa on monta ruokabloggaajaa, joista tiedän livenäkin muutaman, mutta ei kyllä lainkaan sellaista määrää mitä Suomessa, eikä myöskään muun ryhmän bloggaajia ole sillä tavalla täällä tullut vastaan.
LikeLike
Ruokablogit Sveitsissäkin osuvat helpoimmin silmiin, ainakin minulle. Lehdillä on myös omia, toimittajien blogeja, mutta ne on minusta pikemminkin kolumneja.
LikeLike
Ihan samaa olen miettinyt. Jossain vaiheessa etsin sveitsiläisiä sisustus- ja lifestyleblogeja. Löysin jonkun, joka näytti ihan Annabelle-lehdeltä, enkä oikein päässy selvyyteen, mikä se lopulta oli.
Minä tykkään lukea blogeja laidasta laitaan ja olis ihan mielenkiintoista lukea molempia, suomalaisia ja sveitsiläisiä.
LikeLike
Esimerkiksi blogiyhteisöjä en tunne Sveitsistä ainuttakaan. Onkohan niitä edes?
LikeLike
Mä olen kuukauden vanha bloggaaja ja ihan keltanokka tällä pelikentällä. Pelkään myös pahoin, että juna meni jo. Minulle on luontaista kirjoittaa ja lukea, ja toivon todella ettei maailma muutu pelkästään pikavideoiden yhtäkylläiseen aivot naulaan -maailmaan.
Lukeminen kannattaa aina, kuten Jörkka tuumasi.
LikeLike
Ja Jörkka on niin oikeassa! Täytyy luottaa siihen, että lukevaa porukkaa riittää. Mutta koska teknologia tuottaa aina uusia juttuja, en suhtaudu blogien tulevaisuuteen yhtä positiivisesti. Harmi, sillä tuskin koskaan ihmiset ovat kirjoittaneet näin paljon julkisesti, siis myös ne, joille se ei ole ammatti.
LikeLiked by 2 people