Vähän on oikaistava siinä mielessä, että piha on talon, ei meidän. Terassitalon alapiha oli ennenvanhaan Hansruedin puutarha, jossa voi oleskella, kunhan varoi kukkapenkkejä. Pedantin puutarhurin kädenjälki oli tarkkaakin tarkempaa ja nykyinen voikukkavoittoinen nurmikko painajaistakin pahempi tilanne. Mutta meitä ei haittaa, turpea puutarha on sävyltään ystävällinen ja kutsuva, vähän salaperäinenkin.

Polku, joka vie alas, on muuttunut mielestäni viikkokausia jatkuneiden trooppisen ikisateen myötä sademetsämäiseksi vihrluolaksi. Tietä viitoittavat kymmenet etanat; kaikkia sortteja löytyy. Suojeltavia, hävitettäviä, ei niin pahoja ja sitten niitä, jotka haukkauksella tyhjentävät penkit auringonkukista ja daalioista.

Siirsimme siis aiotun retken katon alle, patikoimme alas-ylös-alas polkua ja portaita, tunsimme lihasten työskentelevän ja ilahduimme penkeistä sekä kuivasta nuotiomahdollisuudesta. Rankkasade ei yhtään haitannut, kun sytytimme ulkotakkaan tuluksilla pihalta kerääntyneestä jätepuusta nuotion. Sekin on nykyisin huono asia, aiheuttaa kuulemma syöpää. Mutta yhtäkaikki, jos kesäkuussa pitää olla päällä monta kerrosta vaatetta, eikä ulkona pärjää ilman kumisaappaita, ei nuotion sytyttäminen voi olla kovin suuri synti. Ainakin se ilahdutti ja lämmitti sielua.

Olin tehnyt foccaccian, vaivannut taikina puolet siitä ajasta kuin ohjeessa luki, laittanut tuplaten vettä, kaatanut puolet pois ja huomannut, että siinä meni osa hiivasta, suolasta ja muista aineksista. Mutta hyvin se kohosi ja sisään grillasin munakoisoa, laitoin aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa, mauksi piparjuurituorejuustoa ja pikkuisen parmankinkkua. Että jaksaa. Ja jaksoihan sillä, kun matkakin oli lyhentynyt murto-osaan.

Termarikahvi oli kuumaa. Väki nurisi, kun ei ollut jälkiruokaa. No kun ajattelin, että matkalta ostetaan jäätelöä. Sitä ei ollut edes kotipakkasessa. Ehdottivat, että haettaisiin huoltoasemalta, koska kaupat olivat kiinni. Ei jaksettu. Kestettiin ilman.

Siinä tuijoteltiin tulta ja poltettiin risuja ja muita kepakoita. Piha näytti yhtä runsaalta kuin Costa Ricassa. Istualtaan voi vain kuvitella, että ylemmästä kerroksesta näkee järvelle. Pihan vakiovieraita, kettuja, ei näkynyt. Ehkä tuli säikäytti ne tai ehkä nekin lymyilevät jossain suojassa, sadetta pitäen.

En resumen: Hemos tenido una epoca de lluvias tropicales y para que el rio no nos lleve o la montaña no nos lleve, quedamos en el jardín nuestro bajo techo. Una fogata y algo que comer – los ingredientes de felicidad.

Kurzgesagt: Es gibt sein langem, wenigstens so fühlt es, keine Pause von dem Regen. Und haben deswegen unsere Wanderung verkürzt, nur bis Garten. Unter dem Dach war es einfacher Feuer zu machen und Kaffee geniesen. Schön, entspannend und keinen Muskelkater danach.