Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Osa lounaan eväistä jätettiin varmuuden vuoksi paluumatkalle toista paussia varten. Paluureittiä ei vielä ollut päätetty ja jos valitsisimme pidemmän, saattaisi energiantarvetta tulla vielä myöhemmin ja jotain pitää olla eksymisenkin varalta.

Päivä oli ihanteellinen, teepaidassa oli hyvä kävellä, hiki valui, ihoon piti sivellä viisikymppistä aurinkorasvaa, mutta lämpö ei ahdistanut. Tuuli puhalteli ja voimia oli ihan eri tavalla kuin edellisellä patikkareissulla Melchseellä.

Noin 500 korkeusmetrin paikkeilla edessä olevalta kiviseltä rinteeltä kuului kuminaa, vyöryä ja ropinaa. Kivenlohkareita kieri alas, useamman minuutin ajan, mutta silmä ei tavoittanut kohtaa. Polku ei ollut lähelläkään paikkaa, mutta sinnekin asti oli joskus tavaraa tullut. Taas olisi tarvittu niitä kotiin jääneitä kiikareita.

Näillä paikkein tuli myös vastaan ensimmäinen polkua peittävä lumikerros. Oli pakko upottaa kiehuvat kämmenet valkoiseen viilennykseen. Kohta oli tasainen, vaikkakin upottava. Ylempänä pari muuta lumikenttää vähän haastavampia. Rinteessä liuskamaista hankea mentiin erilaisilla varovaisilla tyyleillä. Vastaan tuli porukkaa lenkkareissakin, yrittivät sipsuttaa kaatumatta, toisistaan kiinni pitäen, vauva rinkassa. Fiksuilla oli sauvat. Osa laski peppumäkeä ja kaksi koiraa liukui mahallaan.

Maasto oli jyrkimmillään viimeisillä metreillä, sillä Leglerhüttelle päästäkseen on kiivettävä vuorenharjanteen yli. Oikealla puolen avautui näkymä Glarusin laaksoon, vasemmalla oli kivikkoista seinämää ja lunta.

Leglerhüttellä istahdettiin hetki lepuuttamaan koipia ja ihailemaan maisemia. Oli pakko saada lisää juotavaa ja jaettiin pala sitruunakakkua. Majalla on majoitusmahdollisuudet ja alkoi hiukkasen kaduttaa, ettei ollut tehty varausta. Neljän hengen huone kerrossänkyineen näytti kutsuvalta Seuraavan aamun sää olisi kuitenkin sateinen, enkä halunnut jatkaa matkaa pilven sisällä. Illallisesta ja yöpymisestä veloitetaan n. 80 frangia per nenä.

Hütteltä lähtee reittejä moneen suuntaan, mutta suurin osa marssi takaisin samaa polkua. Niin mekin. Alunperin oli ajatuksissa tehdä kiertolenkki ja palata Ängiseen kautta, uida virkistykseksi ja jatkaa matkaa. Se olisi kuitenkin tarkoittanut vielä kahta sataa korkeusmetriä lisäksi ja kilometrejäkin taisi olla enemmän. Tyttärellä kuumotti mielessä ne mustikat ja alkoi näyttää siltä, että viimeiselle kuplahissille laaksoon saattaisi tulla hoppu. Mustikat voittivat uimisen ja lähdettiin laskeutumaan alaspäin.

Sen verran muutimme paluureittiä, että käytiin katsastamassa järven vastakkaisen rannan mustikkamättäät. Purkkiin oli jo ropissut reilusti ihan kypsiä marjoja. Kokonaissaalis oli lähellä litraa. “Nuo on hyviä jälkkäriksi, joko kerman kanssa tai ilman!” kannusti ohikulkija. Tytär taas sanoi, että on vähän yhtä hyviä asoita kuin itsekerätyt marjat. Minä luultavasti olisin samanikäisenä ruvennut hommaan innokkaasti rahapalkan toivossa. Mutta syönyt kyllä tyytyväisenä äidin tekemää piirakkaa.

Osa mustikoista oli pakko jättää varpuihin, mutta ehdittiinpä hissille, toiseksi viimeiseen. Jalan matkaa olisi tullut vielä tunnin verran lisää, aikamoista siksakkia rinnettä alas. Ei mikään kriisin paikka, todettiin. Vielä olisi riittänyt pattereita ja olihan meillä vielä eväitäkin, kahvia ja marjoja.

• Nousua: 699 m
• Laskua: 726 m
• Aikaa kului varsinaiseen patikointiin reilu 4h
• Korkein piste: 2299 m
• Kilometrejä: n. 12

En resumen: Después del almuerzo tuvimos unas sorpresas en el camino. Mala: una avalancha de piedras. Más o menos: varios puntos de nieve. Positiva: encontrámos en el final muchos arándanos! – En total subimos 699 m, bajámos 726 m, tiempo caminando más o menos 4 h, el punto más alto 2299 m, kilómetros más o menos 12.

Kurzgesagt: Nach der Pause hatten wir einige Überraschungen auf dem Weg. Unangenehme: Erdrutsch. Nicht so schlimme: mehrere Orte mit Schnee. Positive: viele Blaubeeren. Zum Schnluss sind wir 699 m aufgestiegen, 726 m abgestiegen, 4 Std und circa 12 km gelaufen und der höchste Punkt war 2299 m.