Mies istahti pöytään, selvästi toimistosta tulossa ja nälkäinen. Yhdellä lautasella täytetty sarvi, toisella kermaleivos ja vieressä marjainen kakkupala. Sarvi katosi miehen suuhun parilla haukulla. Paikalle kiiruhti hymyilevä nainen. Yksi leivos hänelle, toinen miehelle. Pusuttelua ja ulos.

Me taas istuimme pitkään ja hartaasti. Lokakuun ensimmäinen, harmaita pilviä taivaalla. Välistä paistoi aurinko kummallisen kesäisenä. Kahvila Sprösslingin ovet olivat selällään ja silti hikoilin, mietin siirtymistä auringottomaan tuoliin. Mutta olihan jo alkuilta, ei tätä kauan kestäisi.

Muutaman kuukauden ikäisessä Zürichin ensimmäisessä täysin vegaanisessa kahvilassa Schaffhauserplatzilla tunnelma rauhoittui pikkuhiljaa. Kadun toisella puolen Gnädingerin kahvila-konditoria ja tämä uusi, amerikkalaisen ketjukahvilan tilalle tullut Gnädingerin jälkikasvu, Spörssling, näyttivät vetävän aivan yhtä lailla kahvittelijoita. Toiselta puolen kaupunkia tuli puoli ratikallista väkeä varta vasten vegaanikahvilaan. Vanhempia lapsineen, iäkkäitä pariskuntia, nuorisoa.

Olin jo aiemmin maistellut feikki-lohileivän marjateen kera. Suolaisuus vähän järkytti ja myös se, että öljyinen porkkana, joka halusi olla kala, luiskahteli jatkuvasti sämpylän välistä syliin. Laitoin silmäni kiinni ja koin lohihetken. Tämä oli parempaa, kuin lähikauppani tarjoama aina vähän epäilyttävältä maistuva aito lohi. Sitä vain mietin, että jos on täysvegaani, haluaako maistella kalanmakua vai onko se jotenkin outoa.

Listoilla on myös feikki-munaleipä sekä -kuivalihaleipä, erilaisia purkkeja täytettynä vihanneksilla ja höysteillä sekä jugurttityyppisiä marja-siemen -annoksia. Ja sitten tietysti ne leivonnaiset. Väittävät vegaanin taivaaksi.

Oli leivonnainen minkälainen tahansa, niitä mättäessä tulee aina jossain vaiheessa mietittyä rasvan ja sokerin määrää. Spörsslingin tuotteista puuttuu eläinperäinen synti, joten sekasyöjälle ne ovat piirun verran parempi vaihtoehto. Joten niitä voi syödä useammin ja enemmän, lipsahdan ajattelemaan. Kahvila ei ole kuitenkaan mikään terveysruokala, vaan tähtäimessä on nautinto. Eläinperäisiä tuotteita ei täältä löydy, vain kahvimaitoa, jos joku sitä kaipaa ja erikseen pyytää.

Kahvilassa juoksentelee lapsia ja he löytävät heti koivikon vierestä kirjakasan. Yksi pöytä on tavallista matalampi. Sekin varmaan pienille kahvila-asiakkaille tarkoitettu.

Lämmin feikki-kinkku-sarvi on maukas. Oli myönnettävä, etten olisi osannut huomata kinkunkorviketta, ellei se olisi lukenut kyltissä. Jaamme sarven, koska donitsitkin houkuttelevat. Tämä ei ole mikään kevytkahvikeikka. Olinhan lenkistä uupunut ja kaipasin tömäkkää vahvistusta, perustelin.

Jälkkäriksi otin salted caramel -donitsin ja tytär praliiniversion. Rakenne oli aika tiukka, eikä sitä minusta aivan voi pistää raaka-aineiden piikkiin. Mutta maku oli hyvä. Pientä kateutta herätti se, että praliinidonitsissa oli sisälläkin täytettä, karamelliversiossa pelkkää pullaa. Myöhemmin seuraamme liittyi omenapiirakka, josta sen syöjällä oli ongelmia löytää omenaa. Se oli sekoitettu pieninä kuutioina taikinaan. Piirakka kuitenkin maistui.

En ole siirtymässä vegaaniksi, jos joku sitä nyt pohtii, mutta iloitsen vaihtoehdoista. Kahvila on sisustettu vanhoilla pöydillä ja tuoleilla sekä koivunrungoilla, seinät ovat modernia tyyliä. Ei siis mikään ihmeellinen kaikenkaikkiaan, mutta kuitenkin viihtyisä. Wlan pelaa ja se tuo selvästikin läppärityöntekijöitä ja istuskelijoita. Lähellä on myös vegaani kauppa Eva´s Apples ja suosittu second hand putiikki The New New. Keskittymä tuo tukea; samat ihmiset liikkuvat näissä kolmessa.

Kahvilaan tullessa sanoin vitsinä, että tässähän on hyvä rivistö meille, jotka syömme sveitsiläisen lehmän maidosta tehtyä juustoa. Ensin kahvilan edustalle aurinkoon välipalalle ja sitten suora siirtymä parin metrin päähän, viereisen kutsuvan näköisen pizzerian pöytään illalliselle. En ollut yksin ajatukseni kanssa, sillä kahvilan nälkäinen pariskunta teki juuri näin. Lautasella oli enää puolikas pizza, kun me kävelimme kohti ratikkaa.

En resumen: En Zurich abrieron la primara cafetería vegana, Sprössling, hace unos meses y parece ser un éxito. Ya hemos probado el pancito de salmón falso, donuts de caramelo y de praline y queque de manzana. Todo sin próductos de origen animal. Un buen lugar de cafecitos y dulces pecaditos para cualquiera.

Kurzgesat: In Zürich gibt es seit einige Monaten ein vegenes Café in Schaffhauserlplatz, Sprössling. Wir haben schon Veganes Sandwich mit falschem Lachs aus Karotten, Donuts mit salty caramel und Praline und ein Stück Afpelkuchen probiert. Alles mit rein Pflanzlichen Produkten. Ein super Ort für ein Kaffee und etwas feines für alle.