Tytär oli luultavasti alueen ensimmäinen influenssatapaus. Tauti iski puista ennen kuin rokotuksia oli edes aloitettu. Kylmänväreissä, kolmen peiton alla tärisevä ihminen muuttui alta aikayksikön korkeasta kuumeesta höyryäväksi paketiksi.

Muutama päivä eteenpäin kuume oli laskenut ja olo kohentunut ja oman tulkintamme mukaan iski jälkitauti, joka vei äänen. Tässä vaiheessa imeskeltäviä kurkkutabletteja ja muita troppeja oli turha tarjoilla; ei kelvannut. Jotain piti asialle tehdä, joten kertoilin tarinoita menneistä sairastamisista. Siinä tarinoidessa kerroin myös perunahauteesta, jonka olin tehnyt aikanaan kovan limaisen yskän aikaan.

Perunoiden luonnonmukaisuus ja helppous iski tämänpäivän potilaaseen. Pistin kattilaan kiehumaan viisi perunaa ja kun ne olivat kypsiä, kuivasin, käärin talouspaperiin ja painoin kevyesti kädellä niin, että ne murskaantuvat leveämmiksi, mutta eivät ole aivan muussina.

Talouspaperipaketin käärin ensin ohueeseen pyyhelinaan ja vielä toiseen, koska potilas valitti, että polttaa. Paketti siis asetetaan rinnalle ja jos on yskä, niin toisen voi pistää makuuasennossa selän puolelle. Siinä sitten loikoillaan ja odotetaan että perunat viilentyvät. Ja avot, kyllä auttaa kaikkeen. Myös potilas tykkäsi lääkkeestä, varsinkin siitä, että troppi syötiin myöhemmin perunarieskojen muodossa voin kera.

Perunakääreestä kertoi ystäväni, naapuri taas toi pussillisen kuivattuja salvian lehtiä. Niitä veteen, keitetään teeksi, eikä “missään tapauksessa juoda”, vaan kurlutellaan kurkussa. Tämäkin on kuulemma yksi sveitsiläinen flunssaista oloa helpottava kikka. Salvian tömäkkä aromaattisuus taudin yhteydessä takaa kuitenkin sen, ettei esimerkiksi pasta salvia-voin kera maistu vähään aikaan. Sekin on kokeiltu.

Näitä sveitsiläisten isoäitien flunssalääkkeitä on myös etikkakääreet, joihin olen kyllä suhtautunut hiukkasen skeptisesti. Ehkä johtuen siitä, että kun kuume on korkealla, on tarve saada se alas suuri, eivätkä etikkakääreet ole vielä herättäneet luottamusta. Itselläni testaisin, olisin hyvä koekaniini, mutta sairaana kallistun aina helpomman vaihtoehdon puoleen.

Etikkakääreitä tai -sukkia varten tarvitaan pari ruokalusikallista etikkaa, vettä, villasukat ja vanhoja pyyhkeitä tai teepaita, jotain luonnonkuitua kuitenkin. Jälkimmäiset leikataan leveiksi suikaleiksi, kastetaan veteen, johon on laitettu etikkaa, puristetaan enimmät vedet pois, mutta jätetään kosteiksi ja kääritään jalkateristä alkaen ylemmäs aina puoleen väliin säärtä. Villasukat päälle ja jalat kääritään vielä froteepyyhkeeseen. Siten odotellaan ja katsotaan laskeeko kuume. Tarvittaessa toistetaan.

Sipulikäärettä korvakipuun en myöskään ole kokeillut. Kuoritun sipulin kerrokset irroitetaan toisistaan ja höyrytetään kevyesti, ne kääritään kankaaseen ja laitetaan korvaa vasten, vaikka pipon alle. Tämäkin on niitä keinoja, joihin potilas luultavasti tuskissaan suhtautuisi silmiä pyöritellen. Onneksi meillä ei ole kärsitty koskaan suuremmin korvakivuista, mitä nyt sukeltelun jälkeen.

Nämä perinteiset keinot ovat siinä mielessä hyviä, että aineksia löytyy meiltä kotoa aina, eikä sivuvaikutuksia ole. Siitä, toimivatko ne, en mene takuuseen, mutten myöskään torppaisi. Meillä keuhkoputket alkoivat joka tapauksessa kirkastua perunakääreen jälkeen. Muulla ei niin väliä.

En resumen: En cada país hay remedios caseras, como curar la gripe o al menos mejorar el estado del paciente. En Suiza para la tos y dolor en los bronquios se hierve papas y pone en un paquetito encima del pecho. En el caso de fiebre, se moja un paño cortado en tiritas en agua y vinagre y se envuelve los pies. Encima se pone medias de lana y la última capa es un paño. Sólo esperar – y tal vez ayude.

Kurzgesagt: Kartoffelwickel, Essigsocken, Zwiebelwickel, Salbei-Gurkellösung – die Grossmutter wusste was man machen muss, wenn die Grippe da ist. Mein Favorit: Kartoffelwickel. Danach kann man die Kartoffel beim Brot backen benutzen und geniessen.