16 kilometrin tunnelissa Alppien eteläpuolta kohti tajuamme, että tämä on eka kerta. Läpi on menty ja monesti, mutta aina junassa. Nyt körötellään hidasta kyytiä autoletkassa.

Pohjoisessa nimittäin sataa, vuorilla myös tulee lunta. Ainut nikara Sveitsin kartalla, joka näyttää poutaa, on italiankielinen kantoni Ticino.

Blenion laaksossa tuuli puhaltaa niin, että tukka pöllyää. Naivisti ajattelen, että näin se on tässä kohtaa. Kanjonimainen alue Adula-Alpeilla ei ole edes korkealla, mutta ehkä ilmavirtaus on kova? Illalla katson sääkarttaa uudelleen. Ai kappas, myrskyvaroitus. Pohjois-föhn kai aloitti myrskyämisen vähän ennustettua aiemmin.

Kuljemme etunojassa tuulta vastaan suoraa tietä. Sunnuntaifiilis korostuu, sillä tällä retkellä tapaamme enemmän kirkkoja ja kappeleita kuin ihmisiä.

Motto di Dongion menneisyys on vähän rapistunutta ja nuhruista. Oletko aina halunnut ostaa grotton, viileän kivitönön rinteestä? Täällä niitä olisi kaupan. Osa murentuneena ja ilman kattoa, toiset vain ovet tiukasti kiinni ja hyljättyinä.

Ylitämme Brennon joen ja pian olemme kastanjametsässä. Tuuli pudottelee pistäviä palloja maahan ja keräämme taskut ja repun täyteen kastanjoita iltapalaksi. Ne muutamat ihmiset, joita päivän aikana näemme kantavat myös pussukoita ja kangaskasseja. Hekin ovat kastanjassa, nyt on se aika. Olemme jyvällä täkäläisestä elämänmeiningistä.

Lounas on niin tuulinen, että joudun vetämään hupun päähän ja kädet on jäässä. Kirkon taakse rämähtää iso oksa. Lähdemme nopeasti liikkeelle, sillä en halua jäädä puun alle.

Metsässä on purosia ja pieni putous. Kuljemme Brenno-joen toista puolta, jonka varrella on useita varoituskylttejä. Joki saattaa ryöpsähtää, hyvälläkin kelillä. Viime viikkojen tulvat näkyvät, kiviä on tullut tonneittain ja puita ympäröi yhä vesi.

Aurinko on vielä vuorten yläpuolella, kun saavumme takaisin Mottoon. Päätetään heittää lähikaupungin Biascan kautta. Junalla etelään matkaavan kannattaa valita vasen puoli, sillä ikkunasta näkyy aseman vieressä ristiin suihkuava Ticinon korkein putous, Santa Petronilla.

Asemalta ei tietenkään pääse suoraan putoukselle, mutta ei haittaa, kävelemäänhän tänne on tultu. Nousemme kappeleiden ja kirkkojen välistä, kastanjapuiden keskeltä puoliväliin putousta. Täälläkin ihmiset kulkevat pussukoiden kanssa.

Kivisillalta on hienot näkymät laaksoon. Putous tulee vuoren onkaloiden välistä ylempää ja jatkaa matkaa kohti kaupunkia. Luonto muistuttaa Aldon mielestä tällä puolen Alppeja enemmän Costa Ricaa kuin Eurooppaa. Arkkitehtuurissakin on etelän vaikutteita. Eikä ylläpitoon satsata pohjoisen lailla. Lieneekö kyse rennommasta elämänasenteesta vai rahasta? Turismi tuskin tuo näille seuduille mitään. Mottossa kaikki eli kylän ainut ravintola oli suljettu. Ainoat roposet, jotka jätimme laaksoon, menivät kioskiin. Due gelati, per favore!

En resumen: Cuando el clima está horroroso en el lado norte de los Alpes, es bueno ir a ver, que se encuentra del otro lado. Esta vez anduvimos por una ruta historica de Motto di Dongio, recogimos la castañas y subimos a la catarata cruzada de Santa Petronilla.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter schlecht in der nördliche Seite der Alpen sei, ist es Zeit Süden zu reisen. Dieses Mal sind wir auf dem historischen Weg von Motto di Dongio gelaufen, Marroni gepflückt und zu dem Wasserfall von Santa Petronilla gestiegen.