Fondue on täydellistä lohturuokaa koronasyksyyn, jossa nökötetään yksin tuvassa ja pelätään maailman puolesta. Lämpö, rasvaisuus, viinin ja juustojen sulautuminen yhteen levittää lähikortteliin sveitsiläisen alppimajan atmosfäärin (ja pysyy kotona taatusti muutaman päivän ajan railakkaasta tuuletuksesta huolimatta), viestin siitä, että täällä ollaan mekin. Samassa jamassa.

Entä mikä on fonduen, foccaccian ja Flammkuchenin rakkauslapsi? No tietenkin fondue-foccaccia. Näin väitettiin kaupan ruokaohjevihkosessa ja siinä olin, heti ihan pakkomielteessä. Tätä on saatava ja heti. Pimeässä, sateisessa ja kylmässä syksyssä on helppo himoita näitä kaikkia. Fonduetä juuston takia. Foccacciaa suolaisen snäkin tarpeeseen. Flammkuchenia, rapeaa ja ranskankermaista.

Resepti vaikutti tarpeeksi helpolta toteuttaa töiden lomassa illan tullen. Vehnätaikina – ei ongelmaa, sipulit pilkottuna pannulle – järjestyy, päälle fondue-sekoitus kaupasta valmiina ja rosmariinia pihan puskasta – huiskis vaan.

Siinä vaiheessa, kun nälkä alkoi kolkutella, hapuilin taikinakulhoa ja etsiskelin hiivaa. Silmäilin reseptiä puolihuolimattomasti ja – apua! Valmistukseen tarvittaisiin yli kolme tuntia.

Aiemmat foccaccia-ohjeet olivat olleet simppeleitä ja nopeita. Tässä sekoitetaan ensin taikinan aineet ja annetaan levähtää puoli tuntia. Sitten nostellaan kulmista (mistä kulmista??) ja taitellaan – taas lepäämään puoleksi tunniksi ja sama toistetaan kolmesti. Tässä vaiheessa olin hermoraunio ja päätin käyttää oikopolkua onneen.

Annoin taikinan kohota aikansa ja leipaisin sen piirakaksi, sipulit olivat pehmeitä, päälle fonduejuustot ja mausteet, ja uuniin.

Tuoksu oli mahtava ja leipuri tyytyväinen. Veitsi kädessä iskin kiinni. Lätty oli mahdoton saada kahtia. Olin jo ottaa sakset käyttöön, mutta sahalaitainen Fiskarsiin leipäveitsi näytti tehonsa ja sain sen lopulta kappaleiksi.

Perhe jauhoi leuat väsyneiksi sen verran kuin pystyi. Resepti ei siis ole hätähousuille. Sitä, toimisiko se paremmin pitemmällä nostatusajalla ja taikinan taittelulla, en tiedä. Enkä koskaan tule tietämään. Ei minun hermoilla. Resepti päätyi kierrätyspaperien joukkoon.

En resumen: Hice una fondue-foccaccia, que suena una combinación extra perfecta: lo salado y pasta suave de foccaccia con todo el queso de fondue. El resultado era algo inmasticable. Y el problema era muy probablemente el cocinero. Advertencia a los que tratan cocinar lo mismo: no tomen el camino corto preparando la pasta.

Kurzgesagt: Fondue-foccaccia klingt perfekt für mich; viel Käse und Zwiebeln in der Form von einer Foccaccia. Resultat war aber sehr steif, unmöglich zu kauen. Das Problem war anscheinend die Köchin. Für die jenige die das Gleiche kochen möchten: nicht die Abkürzung nehmen bei dem Teig machen.