Räpellän näppiksellä. Kirjoitan ja pyyhin pois. Ei tee mieli olla haaskalintu, tuoda painolastia lisää muutenkin vaikeina aikoina, toisaalta riemunraikas huutelu ihanuudesta tuntuu sekin väärältä.
Joten sukellan asiaan melko neutraalein realiteetein.
Eilen kävin PCR-testissä, ensimmäisen kerran, mikä sekin kai on luettava saavutukseksi. Sairaalan, jossa ovat mm. syntyneet Roger Federerin kaksoset, kuvittelisi satsaavan testipaikkaan edes pikkuisen. Yksi kontti oli odotustila, toinen yhdistetty toimisto ja näytteenotto. Odotusaika lyhyt, sateessa seisten, toimistomies varmaankin entinen saksalainen lihakauppias (puuttuvasta sormenpäästä päätellen), stressaantunut ja pahantuulinen. Itse näytteenottaja vain kirurginen maski päällä, paljain käsin, huomaamaton ja nopea.
Vaikka olin maistanut positiivisen tyttären jätskiannoksesta, näytti testi negatiivista ja toivoakseni jää myös siihen.
Päivä oli jotenkin surreaali, valaistusta myöten. Lopunajan uhkaa, taivas kuin mandariini, hämärää mutta punertavan kellertävää. Saharasta oli pöllynnyt hienoa hiekkaa oikein kunnolla tällä kertaa.
Se saapui Sveitsiin matalapaineen kera ja hento sade avasi pihalla ensimmäiset narsissit. Rosmariinin alla kyyhöttävä hyasintti on vähän surkea tapaus, siinä on kolme kukkaa, mutta ilahduin siitäkin.
Viikonloppuna olo oli kevyt kuin iloisesti lurittavalla peipposella; metsässä valkovuokot olivat aurinkoisissa paikoissa räväyttäneet terälehtensä levälleen, pikkuruiset kevätesikon keltaiset serkut (joiden nimeä en taaskaan muista) samoin, krookusmeristä puhumattakaan.
Peltoja oli valmisteltu kylvöön, tuoksui mullalta ja lannalta, siis keväältä. Ensimmäiset magnoliatkin raottelevat jo nuppujaan, muutamassa viikossa niiden huumaamat kuljeskelevat ihastelemassa vaaleanpunertavia upeuksia. Sen jälkeen vaelletaan katsomaan kirsikankukkia kaupunkikortteleissa, ehkä villinarsisseja vuorilla, krookuksia Emmentalissa.
Kiitos luonto tästä showsta. Niin kauan kun maasta pukkaa versoja, on toivoa.
Some sort of cowslip, a wild one.
Coming up next: the magnolias.
The field is getting greener.
Soon ready to sow.
Very yellow and beautiful.
En resumen: Mientras nacen los retoños, hay esperanza.
Kurzgesagt: So lange, dass es Sprösslinge gibt, gibt es auch Hoffnung.
Pala Suklaata 
Nätit kukat ja hyvä teksti. Teiän maastossa kaikkee on niin paljon.Hyvältä näyttää.Sieltä tirskahti kevättä meillekkin.Iskä Lähetetty Windowsin Sähköpostiista Lähettäjä: Pala SuklaataLähetetty: keskiviikko 16. maaliskuuta 2022 10.39Vastaanottaja: jaakkojuhani41@gmail.comAihe: [New post] Se on täällä, niin ja kevätkin suklaasyomari posted: " Räpellän näppiksellä. Kirjoitan ja pyyhin pois. Ei tee mieli olla haaskalintu, tuoda painolastia lisää muutenkin vaikeina aikoina, toisaalta riemunraikas huutelu ihanuudesta tuntuu sekin väärältä. Joten sukellan asiaan melko neutraalein realiteetein. "
LikeLiked by 1 person
Vähän kryptinen tuo sun viesti, mutta kävi selväksi sisältö. Kyllä, kevättä on tirskahtanut joka suuntaan.
LikeLike
Upeita kukkia:) Toivottavasti myös jatkossa pysyt korona-negatiivisena.
LikeLiked by 1 person
Vaatii kyllä jo taituruutta ja todella hyvää säkää pysyä negatiivisena. Viidennestä aallosta puhutaan ja vaikuttaa siltä, että joka perheessä on joku sairastava. Mutta kevättä kohti!
LikeLike
Keltainen kukka on lehtoesikko, samaa sukua kuin kevätesikko.
LikeLiked by 1 person
Kiitos! Meillä puhutaan Wald Schlüsselblumesta; ottaa välillä koville, kun pitäisi kasvit tunnistaa kolmella kielellä 🙂 Ja sitten on vielä toisinaan Sveitsin oma termisto.
LikeLiked by 1 person
Ymmärrän tuskan, ja itse asiassa sveitsinsaksalainen nimi (Wald-Schlüsselblume) sattuu tässä tapauksessa eroamaan kirjasaksasta (Hohe Schlüsselblume). Mutta ainakin sveitsinsaksalaiset nimet menevät näissä nätisti yksiin suomalaisten kanssa: lehtoesikko on tosiaan Wald-Schlüsselblume (Sveitsissähän metsistä valtaosa tuntuisi olevan lehtoja), ja kevätesikko on Frühlings-Schlüsselblume.
LikeLiked by 1 person
Naapuri käyttää myös “Primeli”:ä siis kevätesikosta yleisnimityksenä.
LikeLiked by 1 person
Primeln on tosiaan esikoiden suku saksaksi, mutta joitain lajeja kutsutaan nimellä Schlüsselblume. Esimerkiksi liila, kosteilla paikoilla alkukesästä kasvava jauhoesikko on Mehlprimel. Löytyy myös vuoristolaji Aurikel, kultaesikko. Rakkaalla lapsella – ja kukalla – on monta nimeä. 🙂
LikeLike