Zürichissä kukkii rypsi tai lieneekö rapsi ja hedelmäpuut alkavat olla parhaimmillaan. Sen, että yhden matkustustunnin verran pohjoisempana tilanne olikin kuin maaliskuussa ikään, ei kai olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Tuli se silti.

Vuorilla eletään siis välikautta, yhtäällä kevät alkaa jo pilkottaa, toisaalla vielä lasketellaan. Itse haluan jo kuivaa tietä jalkojen alle ja toivoa lähestyvästä kesästä. Siksi liikun alavilla mailla, siellä missä on vehreää ja kasvukausi käynnistynyt.

Pelto, joka viikon päästä on varmaankin keltainen, kertoi kuitenkin tulevasta vain nuppujen muodossa. Omenan osalta tilanne oli sama. Päärynä pelasti päivän, ne muutamat puut olivat täynnä valkoisia terälehtiä.

Oltiin siis Schönenbaumgartenissa, joka oli nimensä mukainen. Kauniin puun puisto. Tosin ei puisto, vaan maaseutukylä pohjois-Sveitsissä. Toisella puolen Bodenjärveä pilkotti ulkomaa, Saksa. Kompastelin tasaisella, siitä on aikaa, kun olen kävellyt mäettömässä ympäristössä.

Unohtui myös, että jos ei ole ylämäkiä, tarvitaan enemmän vaatetta. Auringon piti paistaa täysillä, mutta alussa peltoja kasteli sade, meitä seurasi musta pilvi ja valkoiset peittivät taivasta aika lailla koko iltapäivän. Mietin jo kävelyn vaihtamista hölkäksi, jotta pääsisin kylmän hytinästä, sillä olihan jalassa juoksutossut, mutta ei lopulta viitsitty hötkyillä. Tänään riitti reipas kävelyaskel.

Sen verran tuli tehtyä syntiä, että ajettiin paikanpäälle autolla. Toisaalta tämä on vielä lähimatkailua ja varsinainen lenkki hoidettiin lihasvoimalla. Kolmen tunnin ja reilun 13 kilometrin lenkin voi heittää myös hevoskyydillä herraskaisesti kärryssä istuen tai vaikka sähköpyörällä. Kumman hiilijalanjälki on parempi, sitä en osaa sanoa.

Sveitsi on yksi vastuullisen turismin johtavia maita ja matkailu onnistuu hyvinkin pienellä hiilijalanjäljellä. Vastuu on lopulta jokaisella meillä itsellä.

Sveitsin junaverkostosta iso osa toimii vesivoimalla ja jJulkisten kulkuvälineiden käyttö on helppoa sekä kätevää, niillä pääsee lähes joka paikkaan. Ja jos ei, jatketaan jalan.

Jos valitsee hotellin, joka kiinnittää huomiota veden ja sähkön kulutusta ja käyttää uusiutuvia energialähteitä, ollaan jo vastuullisuuden paremmalla puolella. Muutoin pätee sama kuin kotona: tuota mahdollisimman vähän jätettä ja syö lähiruokaa, suosi pieniä paikallisia yrittäjiä, älä ketjuja.

Patikointi on lempeää, luontoa säästävää turismia. Ja kun pysähdyt alppitilalle ja syöt siellä leivottua leipää, niityn lehmien ja vuohien maidosta tehtyjä juustoja ja lähiseudulta kerätyistä yrteistä tehtyä teetä, toteutuvat kaikki edelliset kriteerit. Ja matkan varrelle tarvitset vain yhden pullon, hanasta tulee mineraalipitoista vettä ja kaupungeissa voit täyttää pullon lähteistä.

Vuorilta löytyy myös autottomia kyliä, yksi niistä on oma lempipaikkani Aletsch-jäätikön sivussa, Bettmeralp. Myös Melchsee-Frutt, Mürren ja Saas-Fee kuuluvat samaan sarjaan.

Turismi on alppialueille elintärkeää; se tuo leivän myös monen vuoriston pienyrittäjän pöytään – mutta massaturismi on uhka luonnolle. Sinä päätät minne menet, miten ja mitä siellä teet.

En resumen: Viajar responsable en Suiza es facil. Anda en tren, llevate tu propia botella de agua y rellenalo del tubo, elige un hotel que se pone atención en el uso de energía y reciclaje. Hace caminatas respetando la naturaleza, come comida local y no vayas a los lugares de masa.

Kurzgesagt: Der Tourismus ist wichtig speziell für die Alpenregionen, aber Massen gefährden die Natur. Du kannst selber entscheiden, wie nachhaltig du in der Schweiz reist.