
Seikka yksi: olin festivaalilla. Seikka kaksi: lämmin kevät olikin kylmä talvi. Seikka kolme: Luzern oli lähes tyhjä.
Luzern on se häkellyttävän herttainen kaupunki, upeilla vuorilla, siintävällä järvellä ja järkyttävällä määrällä turisteja. Nyt se kaikki oli jossain piilossa. Vuoria ei näkynyt, oli kylmää, harmaata, tuulista ja normaalioloihin verrattuna hyvin tyhjää. Jopa se italialainen safkapaikka, jonne aina lopulta päädymme, oli puolityhjä.
Imagon ja todellisuuden ero on harvoin yhtä suuri. Luzernin resuinen ja rosoinen kauneus, viehättävä rämppärähjäisyys, jää tavallisesti upeiden kulissien varjoon ja lähestulkoon huomaamatta. Sarjakuvafestivaali Fumetto taas on ollut kaiken sen normikauneuden vastakohta, rajoja rikkova ja myös ruma.
Mitä minä siellä ylipäätään teen? Etsin kuin tryffelipossu luovaa energiaa, ympäriinsä haistellen, sillä sitä on kaikkialla. Esillä on varsinkin nuorten piirtäjien töitä ja myynnissä kuvitettua tilpehööriä, vihkoja, tarroja, kortteja, julisteita ja kasseja, ties mitä, joihin on laitettu kaikki omaperäinen ajattelu ja taito. Juuri näiden myyntipöytien äärellä on taidon keskittymä. Kaikki ovat lahjakkaita piirtäjiä.
Tällä kertaa festivaalilta puuttui jotain, ehkä tauti vielä rajoittaa kansainvälisyyttä ja Euroopan muut tragediat lienevät vaikuttaneet rahahanoihin. Mutta ydin oli paikalla. Tarve kertoa, puuttua, vaikuttaa.
Kaupungilla kävellessä silmä löytää kaikkea, mikä ei kuulu Fumettoon, mutta voisi. Tai ehkä kuuluukin. Ympäristökin on osa näyttelyitä, matkaa paikasta toiseen. Osa päivän satoa.
Pikkuisen oli leikittävä turistiakin, sillä Luzernilla on muutamia juttuja, mitä Zürichin vanhastakaupungista ei löydy. Kuten historiallinen puusilta ja muuri torneineen. Jälkimmäisestä saatan olla pikkuisen kateellinen, sillä romantikko sisälläni viehättyy ajatuksesta kaupungista muurien sisällä tai edes muurin pätkästä muistona menneestä. Ja siitä että erään vanhankaupungin talon ikkunasta hoitui kakkumyynti. Tänään oli tarjolla ainakin suklaakakkua, muut vaihtoehdot jäivät kuulematta. Raha naruun kytketyn korin kyytiin ja paluupostissa toisesta kerroksesta pala tai useampi kaakkua. Haluan tämmöistä myös meille.

This is also part of Fumetto. Wakes you up!

The profile of Luzern, a view from the Artmuseum.

The touristpicture number 1.

The festival center.

Artists with there products.

This is just Luzern.

A version of little Heidi on some random wall.

You could watch the painting online.

Maybe a relative.

One of the exhibition spaces was in a old prison, which is now a hotel.

Prisonexperiences from artistic view.

Behind these doors there´s an exhibition of superheros.

Not all are feeling well in Luzern.


Luzern has a stonewall.

The town on the other side.
En resumen: Primera vez en un festival desde hace mucho tiempo. Caricaturas, lugares de exposiciones especiales, belleza y lo pitoresco, viejo y urbano, hasta feo, si lo quiere, todo junto con energía creativa. Luzern y Fumetto.
Kurzgesagt: Das erste Mal seit langem in einem Festival. Comics, interesante Austellungsorte, Schönheit und malerisch, alt und sogar hässlich und urban, alles zusammen mit kreative Energie. Luzern und Fumetto.
… después de Fumeto hasta me siento un poco “super hero”
LikeLiked by 1 person
Por eso es importate ir todos los años!
LikeLike
Moikkelis! Kiitos Visuaalisesta energiasta Luzernista! Kylläpäs tää teksti näyttää pieneltä.Oli ihania kuvia taas ja kiva juttu muutenkin. Mielenkiintoinen kaupunki se on! Oli Hiljakin päässyt kuvaan, vaikka kasvoja ei nähtykään.Kuinkahan monta kertaa olette käyneet siellä? Tänään on ollut aurinkoista ja kylmää.Valokin virkistää.
LikeLiked by 1 person
Hyvä että virkisti!
LikeLike