25 km omenapuiden lomassa, no mikä ettei

25 km omenapuiden lomassa, no mikä ettei

Kyllä, se tuntui hyvältä idealta. Ja kai sitä nyt 25 kilometriä melko tasaisella tallaa, aurinkoisella säällä ja maaseudulla.

Illalla kotona jalkaterät olivat kuin hakatut pihvit; ehkä uudet pohjalliset eivät olleet vielä kävelty tutuiksi. Tai sitten niitä kilometrejä oli sittenkin aika paljon.

Joka tapauksessa Bodenjärven Thurgaussa, Engachin kunnan liepeillä, alkaa paikat olla tuttuja. Kuutisen tuntia maatalolta toiselle, peltojen poikki, omenapuiden välistä, kukkulalle metsään, alas kohti järveä. Aurinko porotti täysillä, raikas tuuli puhalteli ja iho kärtsäsi keväässä. Siis täydellistä.

Repussa oli evästä ja toiveissa kahvi maalaiskuppilassa, joita lopulta oli alussa ja ihan viime kilometreillä. Joten laahustettiin aika lailla kofeiinipulassa. Miinukset reitille siitä. Patikoitsijan jättäminen kahvitta on vakava puute reittisuunnittelussa.

Pääsiäiseltä jääneet parsa- sekä porkkanapiirakka ja karhunlaukkanyhtöleipä maistuivat ihan törkeän hyvältä varmaankin energiapulan takia, sillä nälkähän minulla oli jo heti alussa. Sovittiin, että istahdetaan heti seuraavalle penkille, joka sitten löytyi 12 kilometrin jälkeen.

Olin pakannut varovaisesti mukaan myös muina sokerileipureina koristelemani kuppikakun, pikkuisen pääsiäismunan kera ja keltaisella kuorrutuksella. Se muussi, joka löytyi repusta ei muistuttanut edes kaukaisesti mitään syötävää, mutta nuollessani kuorrutetta laatikon laidasta olin aika lähellä hurmiota. Sokerimäärä ja viimeiset kilometrit saattoivat vaikuttaa siihen, että loppumatka meni hihitellessä.

Lehmittä ei reissu tietenkään mennyt ja vasikat olivat herttaisia, mutta sarvipää veti pisteet kotiin, eikä siis kyse ole härästä, vaan otuksesta, jonka laatua ei kauempaa ymmärretty. Naaman perusteella lammas, mutta turkki ei ollut kihara. Sen sijaan sarvet olivat laineikkaat. Ja pitkät, sivuille sojottavat.

Rengasreitiltä erosi hetkeksi polku kohtaan, jossa kasvoi valtava -tietenkin kukkiva- puu. Mikä, sitäkään en tiedä. Päätettiin oikaista metsän läpi takaisin pääpolulle, kun vasemmalta sujahti pieni kauris, hetkeä myöhemmin toiseen suuntaan isompi sarvipää. Performanssi oli täydellinen, se kirmasi kukkulan puuttoman huipun poikki ja vastavalossa näkyi vain siluetti.

Yllä leijaileva zeppeliini häiritsi vähän maalaisfiilistä, mutta yritin ajatella sen olevan vain outo ilmapallo. Samoilla seuduilla omenapuiden takana kasvoi valtava öljy(tai polttoaine)tankkien kylä. Edellisen kerran kylän poikki kävellessä niiden paikalla kasvoi metsää ja heinää.

Egnachissa, takaisin järven äärellä, haikara levitteli siipiään Luxburgin katolle rakentamassaan pesässä. Linna on upea, mutta rämppäkunnossa. Kotisivuilla puhutaan slow-travel-kohteesta, joten tänne kai voisi tulla lomailemaan? Rahaa myös kaivataan kunnostukseen, siitäkin löytyy grafiikat. Ilmoittaudun ilmaiseksi linnan hengettäreksi, se kirjattakoon ylös.

En resumen: Es la epoca de las flores de manzanas y de los paseitos entre los arboles.

Kurzgesagt: Jetzt ist die Zeit der Apfelblüten und den Wanderungen zwischen den Bäumen.

Tätä on Thurgau.
This is Thurgau.
Omenapuiden vinot rivit.
These appletrees grow inclinated.
Bodenjärveä.
Lake Constance.
Aurinkoenergia näyttää olevan myös maalla käytössä.
It seems that solarenergy is in use also in the countryside.
Sääasema. Jos kivi on märkä, sataa.
A weatherstation. If the stone is wet, it´s raining.
Kevätmielellä ja housut rullattuna polveen asti.
Springfeeling.
Vanha puu jaksaa yhä kukkia.
The old tree has still energy to bloom.
Ja tämä on…?
And this is…?
Öljytankit kyllä vähän järkyttivät.
The lanscape had changed a bit since the last time.
Zeppelin kruisaili taivaalla.
A Zeppelin wondered around the sky.
Jättikukkapuulta käännyttiin metsään ja siellä kohdattiin pari kaurista.
Behind this huge blooming tree appeared suddenly a couple of deers.
Ei parhaassa kunnossa, mutta maistuva.
Not in best condition, but tasty.
Haikara pesässä.
Heron in it´s nest.
Täällä voisin asustella.
I could live here.
Takaisin Bodenjärvellä.
Back to the Lake Constance.

4 responses

  1. Pingback: Villejä alppikrookuksia, joka puolella! « Pala Suklaata

Leave a Reply to suklaasyomari Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: