Sveitsiläisessä talvessa täytyy olla nopea lähtijä tai se saattaa jo olla ohi. Törkeä nuha ja hirveä yskä? Sivuutin ne kevyesti ja kiedoin päälleni napapiirivarustuksen ja päätin kiertää kylille pitemmän kautta, mäkiä vältellen.

Juuri siinä kohtaa, missä olin todellakin päättänyt mennä toista kautta (koska jyrkkä mäkihän oli suora, mutta visualisoin jo keuhkoni lentämässä hangelle ja liukumassa alas kohti järveä) kuulin lehmänkellojen voimallisen kalkatuksen. Kellonsoittajat olivat jo joulumarkkinoilla ja minä en.

Vedin henkeä ja lähdin vakaasti tallaamaan. Pulssi – normaali tikitys. Keuhkot – kaikki hyvin. Pääsin ylös, pidin kaiken puhdistavan tauon ennen massoja ja ehdin nähdä vilauksen kulkueesta.

Siinä paukkeessa hetken mietin, oliko säntäilyssä järkeä. Ääni kuului taatusti seuraavaan kyläänkin asti ja tyypit hengailivat joulumarkkinoilla tovin. Joka tapauksessa tehtävä tuli täytettyä. Näin ja koin. Samichlausit -sillä niitä oli jostain merkillisestä syystä kaksi- hiippailivat kellonsoittajien perässä hiipoissaan, Schmutzlin ja aasin kera, lapsilauma perässä, sillä luvassa oli mandariini ja pipari, ehkä suklaakin.

Glühweinin siemailu ja kuumien kastanjojen avaamisen saisi jäädä toiselle joulutorille tai ensi vuoteen. Pyörähdin tarkistamassa, että krääsä- ja muut kojut olivat samoilla paikoilla kuten aina, same procedure as every year. Jotain pysyvyyttä sentään maailmassa.

Kipusin vielä kylän viininviljelysten yläpuolelle tarkistamaan maisemat, sillä kaikki oli sokerihuurrettua, talvi-ihanaa, liukasta ja kaunista. Puiden oksat notkuivat lumen painosta, palokunta oli käynyt sahailemassa tielle romahtaneita runkoja ja isompia oksia. Kylän virallisella joulupalmulla oli valkoinen hattu, muuten se näytti selviytyvän paremmin kuin pohjoisempien seutujen lajitoverit.

Tänään heräsin märkään harmaaseen. Lunta näkyy enää toisella puolen järveä korkeammalla kukkulalla. Aldo halusi silittää Suomen lipusta rypyt, vaikka kosteus suoristaisi sen hetkessä. Siellä se nyt liehuu, talon edessä ja kerää katseita. Hyvää itsenäisyyspäivää!

En resumen: Tuvimos un invierno corto, pero muy bello.

Kurzgesagt: Wir hatten einen kurzen, aber schönen Winter.