Saksan ja Sveitsin rajan tuntumassa, Konstanzin asemalla, Nelli, joka on koira, oli heti valmis pistämään tassua toisen eteen. Samoin Riikka, joka -tehtäköön selväksi- on ihminen, ja jolla reitti oli printattuna paperille. Minä taas, samoin homo sapienseihin kuuluva, mutta peräti kahden teknologialaitteen kera kulkeva, pysähdyin katsomaan ensin Suunnon Ambit2:sta ranteessani, sitten kännykästä GPS-Tracks appiä. Nopeimmin suunta löytyi päätä kääntämällä; aseman edestä löytyivät ensimmäiset viitat reitille.

Sveitsissä vaellusreitit on äärettömän hyvin viitoitettu, mutta sillä kertaa, kun karttaa ei satu olemaan, on edessä kaikkiin ilmansuuntiin osoittavia oransseja kylttejä, eikä yhdessäkään suuntaa antavaa paikannimeä. Espanjaan ja Santiagon de Compostelan tielle johdattava, läpi Sveitsin kulkeva idempi tie Konstanzista (D) Geneveen, sen sijaan on ensimmäisten kilometrien kokemuksella selkeästi merkitty, valkoisin, roomalaissävyisin viitoin, usein simpukan kuvan kera.

Lisäavusta parhaiten toimi puhelimen GPS Tracks app, karttaa sai suuremmaksi ja nuoli näytti sukkelasti suunnan ruudulla. Suunto kaipaa vielä opiskelua; pieni mato kellotaulussa ei auttanut matkanteossa. Olisi ehkä kannattanut treenata navigaatio-toimintoa ennen metsään menoa. Mutta otin riskin, sillä olihan turvana Nelli-vainukuono ja partiotaidoilla varustettu Riikka.

Sveitsin poikki kulkeva tie tunnetaan nimellä Jacobsweg ja alkupätkä välillä Konstanz-Einsiedeln myöskin Svaabien pyhiinvaellusreittinä, Schwabenweginä. Aiomme Riikan kanssa tallata koko matkan, mutta pätkissä. Skippasimme myös Konztanzin ja aloitimme Sveitsin puolelta (Kreuzlingen).

Ensimmäiselle osuudelle, joka vie Märstetteniin, päästiin vaatimattoman vuoden funtsinnan jälkeen. Hidas toteutus ei ollut mistään äärettömän pikkutarkasta suunnittelusta johtuvaa, vaan ainoastaan siitä, että kahden eri puolilla Zürichiä asuvan aikataulut eivät vain olleet natsata yhteen niin millään. Ja sitten kun olisi natsannut, meni nilkka, tuli talvi, meno toisensa jälkeen ja yhtäkkiä oli taas kesä.

Kun seisoin junassa matkalla Zürichiin, vaikutti yhtäkkiä siltä, että reissu ei toteutuisi tänäänkään. Juna oli myöhässä, Hauptbahnhofilla kaaos, 10 000 ihmistä epätietoisena millä mennä ja mihin. Tuhopolttaja oli tuikannut paikallisen VR:n eli SBB:n kaapelin kahdesta kohtaa tuleen ja lamaannuttanut liikenteen. Yhteysjuna onneksi kulki ja oli sekin myöhässä.

Kreuzlingenin asemalta eteenpäin meitä eivät haitanneet liikenneongelmat, eikä mikään mukaan. Muita kävelijöitä ei liikkeellä ollut, parin koiranulkoiluttajan ja lapsiryhmän lisäksi. Aloituskävelyksi mitä parhain; aurinko paistoi, ukkonen uhkasi vain mustin pilvin (kotona, kuten myös joka puolella muualla Sveitsissä, tuli sillä aikaa sekä vettä että rakeita), metsässä oli raikasta ja maaseudulla rauhallista. Seuraavalle etapille valitsisin hiukkasen enemmän kilometrejä, sillä reitti oli hyvinkin helppokulkuista ja jalkaan vaelluskenkien sijaan lenkkarit, sillä asvalttia oli aika lailla.

Tilanne taivalluksen jälkeen:

-Fysiikka: kunnossa, toinen pohje vähän jumissa. Toiset kymmenen kilometriä menisi kevyesti.

-Vatsa: eväät riittivät, mutta ilman olisi tullut paniikki, sillä matkalle ei osunut yhtään auki olevaa kuppilaa.

-Henkinen bilanssi: raikastunut

En resúmen: Por su puesto, que cuando por fin decidimos a empezar el camino de Santiago, la parte de Suiza, atravezando el país, hay un caos de tráfico. Pero por dicha, en total llegué al punto de salida, a Kreuzlingen en la frontera de Suiza y Alemania. En la primera parte caminamos 15 km hasta Märstetten. (vea mapa) Los primeros kilómetros eran faciles, casi sin subidas y el paisaje bonito pero nada maravilloso. Un poco demasiado pavimento para mi gusto. Y ni un restaurante abierto en el camino. Pero claro, yo tenía mi salveque lleno de comida. Para encontrar el camino tenía mi Suunto con navigación, pero resulta, que esa funcion tengo que estudiar un poco más. Lo que sirvió perfecto, era el GPS-Tracks app, con eso llegamos hasta la estación de Märstetten.

Kurzgesagt: Endlich haben wir mit dem Jacobsweg angefangen. Der Plan ist von Kreuzligen bis Genf zu laufen. Die erste Etappe war Kreuzlingen-Märstetten und um zu schauen wie ist es und wie gehts mit meinem Sprunggelenk. Der Weg war einfach, nicht umwerfend, aber schön. Ein bisschen zu viel Asfalt. Und es gab nicht ein Restaurant auf dem Weg (oder schon, aber „Heute zu“.), also, es braucht Proviant. Mit meiner Suunto hätte ich im Wald geblieben, weil ich „Navigation“ nicht gut genug vorseitig studiert hatte. Aber GPS-Tracks app war super und hat uns den Weg bis nach Bahnhof Märstetten gezeigt.