Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kävi sitten niin, että ennen oranssinpunaisen ja keltaisen ruskan värittämiä kullanaurinkoisia päiviä lykkäsi talvella. Ne polut, joille olin menossa näinä päivinä ovat kiinni. Alppimajatalot pistivät lapun luukulle: nähdään kesällä.

Nyt sitten mutristelen otsaa ja murisen. Aika monessa kivassa paikassa tuli silti käytyä ja reppu heilahti selkään jo ennen virallisen patikkakauden aloitusta, sillä jos talvi tuli piiru verran liian aikaisin, samoin teki kesä.

Koska ollaan äänestysten luvatussa maassa, pistin perheen laittamaan kesän retket järjestykseen ja etsimään niistä kolme: paras, tylsin ja se loco, ja näistä jälkimmäisistä ei meillä ole ollut puutetta, tuurilla selvitettyjä patikoita tuntuu aina osuvan kohdalle.

Paras: Surettatal, Surettaseen ja Flüeseen

Valitan Zermatt ja Matterhorn – teillä ei ollut asiaa ykkössijalle. Sen sijaan itä-Sveitsi on näköjään kovassa huudossa, varsinkin Sufersin seutu. Hilja tykkäsi eniten Surettatalin retkestä, sillä metsä lupasi mustikkaa, matkalla oli jännitystä, upea kurkistus kalliolta vihertävään järveen ja lopussa mystinen maahisia kuhiseva lammikkoympäristö (ei ole todisteita, mutta vannon, että kohta oli erityinen.) ja sitten se lumoava Suretta-laakso, jota ympäröi lumihuiput ja läpi virtasi raikas joki. Myöhemmin kuulin, että näillä seuduin hiipparoi myös susia. Jaahas.

Surettatal

Aldo taas tykästyi Suretta-järvien alueeseen. Koska pääsi soutelemaan. Ja uimaan. Vuoristossa syntyneelle miehelle vesi on sittenkin tärkeä elementti.

Surettasee

Minä taas kallistuin Flüeseen puoleen. Ei hissejä, ei väkijoukkoja, ei kuppiloita. Vain kiveä, vuoria ja järviä. Tuulta, erämaafiilistä. Maailman ääri. Lähtöpiste viimeinen kylä laaksossa. Mahtavaa.

Flüeseen

Tylsin: Forstseeli

Kun katson kuvia Forstseeliltä Appenzellistä, se näyttää kutsuvalta ja ihanalta, mutta sittenkin. Kaikki olemme yhtä mieltä. Tämä oli tylsähkö patikka. Alkupätkä maaseudun tilojen läpi oli viehkeää, mutta nousu niittyjen poikki kulki sähkölinjojen alla, metsä oli joutavanpäiväistä, resuista ja noh, vain hikistä. Pienellä järvellä vallitsi väenpaljous, joka pakotti eteenpäin, seuraava pätkä oli kapea ja jyrkkä, toisella puolen pyyhki tuuli. Tämä jälkimmäinen osa oli mukavampi, kumpuilevia niittyjä, näkymät Säntisille ja muille Appenzellin vuorille, kukkaniittyjä, lehimiä ja vuohia. Mutta silti. Järven seutu oli pettymys.

Forstseeli

Patikka a lo loco: Surettatal

Hurjin, hulluin tai päättömin, täysin loco, oli myös Hiljan ykköseksi äänestämä Surettatal. Siitä olemme kaikki yksimielisiä. Alkupätkä oli leveää metsätietä, joka pieneni lopulta poluksi ja muuttui ylhäällä puolentoista kengän levyiseksi vuohen kulkureitiksi, jolla olin ongelmissa ja jouduin pitämään aluskasvillisuudesta tiukasti kiinni. Hiljasta se oli mahtavaa ja Aldo keskittyi katsomaan, että kaikki pysyvät polulla. Tämä oli kyllä mahdottomin polun pätkä ikinä, eikä edes kovin pitkä osuus. Mutta sen jälkeen, juuri kun pääsin jo hengähtämään, edessä oli lumivyöryesteet ja merkki maalattu sen runkoon. Polkua ei näkynyt missään. Yläpuolelta ei päässyt kulkemaan, joten roikuimme rakenteissa ja etenimme juuri telineen alapuolelta, kuin apinat konsanaan. Sitten tuli stoppi, eteenpäin ei päässyt niin millään. Oli palattava merkin luo. Pyörin laitteineni ja paperisine ohjeineni hetken – ja löysin seuraavan merkin visusti heinien alle piiloutuneena. Siitä nousi pienenpieni polku ylöspäin, niin ovelasti, ettei kukaan meistä sitä huomannut. Tällä polulla tuli koko kesälle riittävä adrenaliinipiikki. Mutta koko reitti oli yhtä yllätystä, siitä myös pisteet.

Surettatal

En resumen: Votamos por la mejor caminita del verano, pero cada uno tenía su favorita. La de Hilja: Surettatal, de Aldo: Surettaseen, la mia: Flüeseen. La más aburrida: Forstseeli. La más loca: Surettatal. Y tu favorita?

Kurzgesagt: Wir haben über die beste Wanderung des Sommers abgestimmt, aber es gab keine klare Nummer 1. Für Hilja die beste war: Surettatal, fürAldo: Surettaseen, für mich: Flüeseen. Die langweiligste: Forstseeli. Die loca: Surettatal. Und dein Favorit?

Sauvoen yli vuorten ja huippujen

Sauvoen yli vuorten ja huippujen

Son una mie#da“, sanoi Aldo, kun laitoin uunituoreet vaellussauvani reppuun. Siis surkeat, tarpeettomat ja ennenkaikkea huonolaatuiset.

Olin kyllä eri mieltä, sillä tietenkin hankintaa edelsi laaja taustatutkimus. Valinnassa auttoi kuluttajaohjelman teleskooppisauvojen vertailu. Kaksi paria sai hylkäävän tuomion ja Komperdellin kaksi paria oli kärjessä. Osaa ole juuri nyt saatavilla ja kalleimmat hylkäsin välittömästi. Sillä hinta ei kuulemma tarkoita, että sauvat olisivat paremmat.

Jufin jälkeen ei laaksossa ole enää juuri mitään. /In this valley there´s almost nothing after the village of Juf
Siellä se on, pienenä ja yksinäisenä: Juf. /There it is, small and alone: Juf.

Kuinka nyt näin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että sauvoja en tarvitse vasta kun joko joku paikka hajoaa tai olen muutoin hutera? Tämän kesän reissuista aika monella olisin hyötynyt jo yhdestäkin sauvasta. Se antaa varsinaisen lisätuen rinnalla henkistä apua, jota olen pariin otteeseen kaivannut. Niissä hetkissä, jolloin sivulla on satojen metrien pudotus, eikä heinän heinää kummallakaan puolella, josta tarrata edes pikkuisen.

Ja sitten ne nivelet. Hajonnut nilkka on alkanut ilmoitella itsestään rutinalla, joka kertoo myös jonkinlaisesta epävakaudesta kaikesta treenistä huolimatta. Ihan näin pätemättömänä tohtorina sanoisin, että polvikipu juontaa juurensa tuolta. Ja hälyttää, kun lihakset ovat jo muutenkin väsyneet, vuorelta alas kävellessä, isolta kiveltä alas astuessa. Ei siis polulla, joka viettää alas.

….mutta laaksoa riittää. /…but the valley continues.
Pelkkää kivikkoa? Etsi talo. /It seems there´s only stones. Nope. Try to find the house.
Hetken keskittyminen upeisiin maisemiin./A moment to meditate the inmense beauty of the place.

Tilasin sauvat torstaina ja ne tulivat perjantaina. Komperdellin explorer contour -kepeistä sain pulittaa noin satasen. Eivät ole halvimmat, eivätkä myöskään kalleimmat. Teleskoopin lukituksen pitäisi olla varminta sorttia ja ainakin se oli jäykkä. Sauvojen metallipäissä on tupit eli kärjen voi valita maaston mukaan.

Graubündenin Jufista nousin ensimmäiset noin 600 metriä ilman sauvoja. Ylöspäin mennessä en niitä kaipaa, pikemminkin olisivat häiriöksi. Lounasta syötiin pikkujärvellä ja siitä eteenpäin ajattelin kokeilla, että miltä tuntuisi yhden kanssa. Vähän epätasapainoiselta ja turhalta, mutta halusin kuitenkin treenata ennen seuraavaa kivikkonousua ja laskeutumista laaksoon.

Merkillistä kasvustoa vieläkin ylempänä vetisessä kohdassa./A wet place up in the mountain with some weird plants.
Vuorikiipeilijä. Hän julisti tämän äitinsä Vilman kiveksi. /A mountainclimber. (He declared this as the stone of his mother Vilma).

Kivikossa tajusin, että sitä ennen sauvat pitäisi pistää pois. Hyppely huterilla kivillä ei kaipaa sauvojen laskeutumiskohdan etsimistä. Se hidastaa vauhtia, enkä näe hyötyä. Pikemminkin sauva saattaa jumittua jonnekin, lennän turvalleni ja uusi kallis vuoristolelu on säpäleinä.

Lounas. Pieni mutta antoi energiaa. /Lunch. Small but energising.
Tässä on oikein hyvä olla. /Very comfy here.
Yhden sauvan kokeilu. /First try: one trekking pole.

Irtokivisessä ensimmäissä loivassa laskeutumisessa kahden sauvan kanssa noudatin kieli keskellä suuta -metodia. Piti katsoa ettei sauva lipsahda ja sama juttu jalan kanssa. Mielestäni etenin hitaammin kuin ilman, toisaalta meno oli varmempaa. Enkä hessuillut sauvojen kanssa siinä määrin, kuin vähän epäilin. En kompastellut niihin, enkä huitonut Aldoa.

Viimeiseltä järveltä laaksoon vievä rinne oli todellakin kivistä. Jos ylöspäin upposimme joka toisella askeleella vetiseen mutaan, täällä kombinaatio oli kiviä ja liruvaa vettä. Polku, purot ja muut vesistöt kulkivat yhtämatkaa lähes koko ajan. Kivikossa laitoin sauvat kainaloon.

Flüeseen. Keskellä kalliolla porukkaa lounaalla, tosi tuulinen paikka./The Flüeseen. In the middle, in a very windy place, there are some guys having lunch.
Sama järvi toisesta suunnasta./The same lake from another angle.
Polku ylös. /The path up.

Siksak-polku Jufin kylään takaisin oli aurinkoisella rinteellä kapeahko, mutta käveltävä. Juuri ennen putouksen ylittävää siltaa tuli kriittinen hetki. Hiekkapolku oli varmaankin veden mukana valunut pois ja jäljellä oli pudotuksen puolelle viettävä sileä kivipinta. Sivussa oli ruosteinen vaijeri, josta pidin kiinni, mutta epäilen ettei se ollut kovinkaan jykevästi kiinni missään. Sivulla oli ollut samanlainen, mutta siitä oli jäljellä rippeet.

Näkymä vähän ylempää. /The view a bit more higher.
Aldo on vakuuttunut, että tämä on tulivuoren kraaterijärvi./Aldo is convinced this is a crater of a volcano.
Jännittävää – eka kerta alas vuorta sauvojen kera. /Very exciting, first time using the poles coming down the mountain.
“Kraateri” lähempää./The “crater” nearer

Tästä eteenpäin oli vielä pari kohtaa, josta polku oli lipsahtanut alemmille niityille. Savoilla iskin tiukasti kiinni siihen mihin pystyin ja nilkat vinossa kömysin kohdan joten kuten.

Sauvoista siis oli apua. Toisaalta käyttöä pitää vähän opetella. Alas mennessä kapealla polulla toinen kannattaisi virittää lyhyemmäksi, koska sen junttasin aina polun viereen rinteeseen. Molemmat sauvat jalkojen vieressä polulla olisivat jo toimineet ansan lailla. Helppo kompastua, heittää lipat ja kieriä jonnekin Juffin hanhilan ja kanalan lähettyville.

Tästä se lähtee, kohti laaksoa. /Ok, here we go, down to the valley.
“Äiti, oletko se sinä?” pieni murmeli reagoi vain minun vihellykseeni. /“Is it you mama?” a very small marmot reacted only to my whistle.
Tässä on ollut jonkunlainen tapahtuma. /There has been something happening here.

Toinen johon myös piti kiinnittää huomiota oli rotkon puoleisen sauvan iskeminen maastoon. Heinätuppo ei kelpaa, sillä siinä saattaa olla höttöä ja sauvan hujahtaessa syvemmälle tai peräti läpi, menee patikka-pirkko perässä. Sekin on epätoivottu tilannekuva.

Aldo ei vieläkään vakuuttunut sauvoista, eikä todellakaan aio ottaa niitä itselleen käyttöön. Itse aion roudata tästä eteenpäin 450 g lisäpainon repussani. Ainakin siltä varalta, että hermot kaipaavat tukea korkeissa kohdissa.

Takaisin kylässä, peräti ennen auringonlaskua. /Back in the village and that before sunset.
Erittäin ansaittu. /Very deserved.

En resumen: En los lagos Flüe probé mis nuevos bastones de senderismo. Ayudaron en la bajada y trajeron un poco apoyo en los lugares angostos en las alturas a la par del guindo. Y aunque Aldo lo dudaba, no son una m##da.

Kurzgesagt: In der Wanderung beim Flüeseen habe ich meine neue Wanderstöcke probiert. Eine grosse Hilfe beim bergablaufen und in den exponierten Stellen. Und gar nicht eine S###isse wie Aldo dachte.

Karttasählinkiä Surettajärvillä

Karttasählinkiä Surettajärvillä

Surettalaakson jälkeen mieltä jäi kaihertamaan mahdollisuus kiivetä Suretta-järville. Samoin takaraivossa kilkutti kokemus edellisen reissun ehdottomasti liian kapeasta polusta ja pudotuksesta. Ja myös se roikkuminen lumiesteissä, kun reitti katosi heinikkoon.

Lähdettiin silti, mutta kaikki etukäteen varmistaen. Piti olla selvät sävelet. Splügen-Surettaseen-Splügen. Alles klar.

Kartanlukijana olin koulussa suunnistusharjoituksissa pätevä. Tunsin paikat ja löysin rastit. Suuntavaisto oli se, johon voin aina viime hädässä luottaa. Myös isoissa kaupungeissa tai metsissä.

Taas tiellä. /On the road.
Alku. Ja vuori hattaralla. /The start. And a mountain with a fairy floss.
Tämä on Via Spluga -reitti, jota on tallattu keskiajalta lähtien. /This is part of Via Spluga -way, which has been used since the Middle Ages!
Eufracia picta (Orobanchaceae)

Mutta kuka niitä karttoja enää lukee, jos ei ole aktiivisuunnistaja? GPS vie perille, paikkaan kuin paikkaan. Costa Ricassa suomalainen luuri näytti, että tuosta noin ja siitä pistettiin menemään. Kura, kivet ja heinät roiskuivat, auto keikkui. Oltiin keskellä pöpelikköä, mutta se oikaisi ja päästiin silloinkin sinne minne haluttiin. Tietähän ei siis vielä ollut, ainoastaan polku.

Kivi valjastettu merkkihommiin ja näyttämään mistä vuoristoreitti kulkee. / A stone as a mountainhikingmark.
Tuntui kuin kävelisi jonkinlaisen kaalipellon läpi. Tämäkin on Via Splugaa. /Got the feeling to be walking through some sort of cabbagefield. This is also part of Via Spluga.
Tältä seutu näyttää isommalla skaalalla. Vasemmalla rakennuksen kulmassa jääkaappi, josta voi ostaa virvokkeita. /And this is how the place looks in larger scale. In the corner of the building on the left hand side there´s a fridge. Self service for refreshments.

Nyt oltiin kuitenkin viitoitetuilla teillä ja Sveitsissä, missä yleensä kylttejä on tarpeeksi, välillä liikaakin vaeltajan pään sekoittamiseksi. Heti alussa Splügenistä lähtiessä epäröin, mutta kyltin lisäksi reitti kellossa kertoi, että kyllä, polku kulkee rakennustyömaan poikki ja räjähtäneen näköistä, kauhakuormaajan työstämää jokivartta.

Umweg” ja “Umleitung” on ne pari sanaa, jotka on hyvä ymmärtää, jos ei muusta saa tolkkua. Remonttihomma ympäristössä vei koukkaamaan solatien kautta. Kyltitys johdatti hyvin takaisin alkuperäiselle reitille.

Snäkki varjossa, viimeiset metrit ennen puurajaa./Snack in the shadow, last meters of the treeline.
Rakuunaperunoita voileivän kera. Oli mukana muutakin, kaalipiirakoita, munia, porkkanoita, tomaatteja…/Tarragon potatoes with sandwich. And yes, we did have also carrots, eggs, cabbagepies, tomatoes…
Loppukesän värejä. /Some latesummer colors.
Mikä ei saa koskaan unohtua: sipuli. /What shall never be missing: onion.

Solatien toisella puolen, siinä mistä lähdetään vetämään rinnettä ylös vakavammalla otteella, on parkkipaikka ja jos ei patterit riitä koko reissuun, voi nousua vähentää useammalla sadalla metrillä ja lähteä matkaan vasta tästä. Täällä oli myös kyltti, jossa kerrottiin Leimtobel-Splügen -reitin olevan poikki. Se lienee paluuosuudella järvien jälkeen. Ääh, pitäisi siis kai palata takaisin samaa polkua, huokaisen.

Pari askelta eteenpäin tuulessa lepatti ruttuinen ja suhruinen kartta samasta asiasta. Vilkaisin sitä nopeasti, sillä aurinko paahtoi, en nähnyt kunnolla, hiki valui silmiin, oli nälkä ja heikotus ja kiire eteenpäin.

Ympärireitin ylimmästä pisteestä lähtee napanuora ylös järville, jota pitkin oli tarkoitus tulla takaisin ja jatkaa lenkkiä siksakaten rinnettä alas. Viimeinen osa näytti olevan gesperrt, suljettu.

Kivipatsas hattaralla. /A stonestsatue with a fairy floss.
Tapaaminen pienen joen kanssa./A meeting with a small river.
Lehmipaimen saapui paikalle järjestelemään laumaansa./A alpine cowboy organizing his cattle.

Risteyskohdassa ylhäällä homma oli selvä. Eteenpäin ei ollut edes kylttiä, polku kylläkin. Noh, minkäs teet, onneksi reitti on käypä molempiin suuntiin, ajattelin.

Nousimme järville, lepäsimme, ihmettelimme, Aldo ui ja souti, minä ja Hilja lepäsimme lisää ja uitimme varpaita. Hilja poltti siinä pötkötellessään kaulan ja minä menetin hermot. En auringonpolttaman vuoksi, vaan näin vastakkaisella vuorenseinämällä kiiltävän objektin, nelikanttisen, enkä edes kiikareilla saanut selvää mikä se oli. En lähtenyt kiipeämään saadakseni siitä tolkkua. -Mutta mikä se on?!

Minä nousemassa. Isoja askelia. /Me going up. Big steps.
Tämä on kai joen pohjaa, alla lirisi vesi. Polku kulkee tästä poikki./This is probably a pretty dry crag. The path goes over it.

Alaspäin tullessa pää oli pöpperöinen kaikesta auringosta ja hikoilusta, enkä jaksanut keskittyä kylttiasiaan sen kummemmin kuin menomatkallakaan. Risteyksen viitassa oli Splügeniin kyltti, mutta ei suoraan ylöstuloreitin jatkona, vaan 90 asteen käännöksellä verraten pientä polkua. Joo, ei voi olla tuo, päätin.

Unterer Surettasee
Oberer Surettasee
Istuminen tuntuu hyvältä. /Happy to be sitting.

Tietysti se oli se. Meidän ympärireitin toinen osa.

Miten ennen on pärjätty vain kartalla, kun nyt kaikkien teknisten apuvälineidenkään kanssa ei pärjää, murisin itselleni. Myöhemmin sain perheeltä henkisiä taputuksia, että ei se mitään, oli kivaa ja nähtiin tulomatkalla paljon murmeleita ja sitäpaitsi polku olisi ollut jyrkkä ja loppuvaiheessa ehkä sittenkin epämukava.

Yksi soutaa, toinen nauttii. /One rowing, the other enjoying.
Mökki on yksityinen. /The hut is privat.
Löysin taidetta!/Found some art!

Niin että sitten kun lähden uudelleen, kuljenkin ehkä B:stä A:han, enkä A:sta B:hen. Tai sitten aivan uutta kombinaatiota, yöpyen ehkä järvellä.

Ja takaisin kivipolkua pitkin./And back through the stonefield.
Ja joen poikki. /And through the river.
Niinku minne?/The question is where to?
Löydetiin kivinen sohva./Found a stonecouch.
Ai no nyt tajuan…/Oh, now I get it…

En resumen: Póngase vivo, cuando hay cambios en la ruta. Concéntrese en el mapa. (Las fotos son del paseito a los lagos Suretta).

Kurzgesagt: Aufpassen, wenn es Veränderungen im Weg gibt. Konzentriere dich auf der Wanderkarte. (Die Fotos sind von Surettaseen).

Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Olen viime vuosina tarjonnut suomalaismedioille juttua jäätiköiden tilanteesta monta kertaa. Ei ole kelvannut. Zürichissä on jäätikköeksperttejä, Sveitsistä löytyy geologeja, lumitutkimusta ja vaikka mitä, mutta ei.

Olen pompotellut mielessäni erilaisia syitä, kuten sitä, jäätiköt ovat Suomesta kaukana, tilanne muuttuu uutiskäsityksen mukaan hitaasti tai että ilmastonmuutokseen ja sulamisiin ollaan jo turruttu.

Bettmeralp. Sataa. Vaelluskeli ei ole aivan sitä mitä toivottiin. /Bettmeralp. Not really an ideal day for hiking.
Ylöspäin mennessä keli parani ja pilvet väistyivät Aletsch-jäätikön yltä./But going up the weather got better and the clouds gave us a chance to see Aletsch.
Tästä lähdettiin ennen kohti Märjelenseetä. Vyöry muutti tilanteen. /This is where you used to start the hike beside the glacier towards Märjelensee.
Hyvin viitoitettu polku. Tai raput tässä tapauksessa. /Well signed path. Or stairs, in this case.

Maallikkona rohkenen joka tapauksessa uskoa, ettei huoli jäätiköistä ole liioiteltua. 40 prosenttia Euroopan makean veden varoista on Alpeilla.

Olen käynyt Alppien suurimmalla jäätiköllä Aletschilla useasti, tarkemmin sanottuna kulkenut sen sivustaa. Parinkymmenen vuoden aikana jäämassa on kutistunut niin paljon, että rantu näkyy sekä vuoren kyljessä ja pituudessa. Ennen sitä riitti pitkälle kaukaisuuksiin, nyt häntä on patikkareitiltä nähtävissä.

Täällä ei ole ketään. Ihanan rauhallista. /There´s nobody here, wonderful and very peaceful.
Uusi polku Märjelenseelle. /The new path towards Märjelensee.
Yksityiskohta. /A detail.
Snäkkihetki. Kannatti, sillä lounasta löytyi vasta illalla. /Had to have a snack. Well done, since we never found a place to have lunch, till the evening.

Viimeisten 30 vuoden aikana pituus on lyhentynyt reilun kilometrin verran, korkeus 300 metriä. Kun jäätikkö sulaa, tulee vuoresta hutera. Kolme vuotta sitten seinämää rohistui Moosfluhn kohdalta jäätikölle päin vieden osan suosituista poluista.

Meille uusi kukka. Näyttää apilan ja kimalaisen risteytykseltä. /A flower we had never seen before. Looks like a crossover of a bumblebee and clover.
Pilvet tulossa takaisin./Ok, the clouds are coming again.
Ja yhtäkkiä ne olivat taas poissa. Värit ovat älyttömän puhtaat. /And then they are gone. The colors are really clean and bright.

Harjanteella Bettmerhornista Riederalpiin on tehty uusia patikkapolkujen reitityksiä murenevan reunan takia. Huomaamme tänä kesänä useita syviä ratkeamia polun vierellä, niin syviä, ettei pohjaa näy. Jäätikön puoleiselle reunalle on rakennettu kivistä aita, sen on tarkoitus estää pääsy kokonaan alueelle.

Hyvääkin tässä on, vakuutetaan. Luonto pääsee uudistumaan rauhassa, kun ihminen pysyttelee kauempana.

Kivenhalaaja. Kun energiaa ei ole enää mihinkään muuhun. Tässä pisteessä ollaan kaikki jo todella nälkäisiä. /A tree hugger. When that´s all you have energy for. At this point we´re all hungry.
Takaisin Bettmeralpissa. Yhä sataa. /Back in Bettmeralp, still raining.
Ja lounas-illallisen jälkeen taivas kirkastuu. /And after lunch-dinner – the sky clears up.

En resumen: El glaciar más grande de los Alpes, Aletsch, ha perdido mucho de su tamaño. Se ve en lo largo y las marcas en las paredes de las montañas enseñan donde solía llegar. Las grietas en la cumbre son hondos y han tenido que cerrar algunos caminos. Unos se fueron con una avalancha de piedra, otros están cubiertos de piedra.

Kurzgesagt: Man weisst, dass die Gletscher immer kleiner werden, aber was da beim Aletsch passiert ist besorgniserregend. Es gibt tiefe risse neben den Wanderwegen und einige Teile sind ganz gesperrt. Die Wände sind instabil geworden. Denen fehlt die eisige Stütze.

Pulahdus alppijärveen

Pulahdus alppijärveen

Appenzelliin, päätän. Lämmin vetää veteen ja vuoristojärvissä riittää viilennystä.

Brülisaussa, vihreiden peltojen keskellä, laitan kenkää toisen eteen. Isot klopot tuntuvat kulmikkailta asvaltilla. Alkupätkä vie yhdeltä hissiltä toisen luo, me ohitamme paikan, rekisteröimme hiekkatien, joka kääntyy vasemmalle nousten, oikealle nousten, yhä ylös.

Nämä Alpsteinin seinämät ovat jyrkkiä. Vaikka alla on se tie, ei siis mikään kapea polku, tämä ottaa nilkoille aikalailla.

Brülisau

Vaihtoehtoinen metsäpolku. / A forest path for those who are interested.

Metsässä tie kulkee varjossa, pienen joen vieressä. Nousu on hikistä puuhaa; sivussa seisoo porukkaa juomassa, huilaamassa, pyyhkimässä märkää niskaa, kasvoja.

Pätkä ei ole pitkä, mutta tuntuu ikuiselta. Metsäpolulle viittaava kyltti kertoo myös vievänsä järvelle. Vaihdamme sinne, sillä tie on yhtä via dolorosaa. Polulla on ainakin vaihtelua, siksakia, kiviä, mutaa ja oksia.

Täällä menee taatusti virkistävät juomat kaupaksi./I bet they sell a lot refreshing bewerages here.
Sunnuntain jumalanpalvelus ulkoilmassa./A Sunday happening in a open air chapel.
Vettä, vihdoinkin vettä./Water, I see water!

Ylhäällä Gasthausin terassilla istuu väkeä taltuttamassa syntynyttä janoa. Katselemme viittoja ja oikeaa suuntaa. Jostain kantautuu tutulta vaikuttava laulu.

Niityn katveessa on pieni avokappeli, meneillään on sunnuntain jumalanpalvelus. En näe pappia, vain jonkun Appenzellin asussa. Mietin lieneekö katolisen alueen pappi noussut ylös mustat helmat hulmuten; on mahtanut tulla hiki. Ehkä pappi saa ennen toimitusta käydä uimassa. Ehkä hän nousi vaellusvaatteissa, kääri ne kokoon ja etsi repusta kaapunsa. Tai ehkä pappi kaahasi ylämäkeä nelivetoisella kulkupelillään tai mönkijällä, kenties traktorilla?

Kukkulan toisella puolen pulahdamme Sämtiserseehen. Vesi on piristävää, pohjassa pehmeät kasvit tuntuvat auringonlämmittämiltä, jos se edes on mahdollista.

Etsitään täydellistä kohtaa lounaalle ja uinnille./Trying to find the perfect spot to have lunch and a swim.
Ja heti Sämtiserseehen./Immediately to Sämtisersee.
Vasen pää Sämtiserseessä on minun. /The head on the left hand side in Sämtisersee, that´s me.
Lounas. Banaanit melkein keittyivät matkalla./Lunch. The bananas suffered a bit on the way. Got almost cooked.
Todellinen vaeltaja ei piittaa ulkonäöllisistä seikoista./This is a sign of a true hiker, looks don´t matter.

Syömme eväitä, vedämme jälleen vaatteet niskaan. Hiukset ovat kuivaneet kesätuulessa. Rekisteröin laittaneeni matkalle eriparisukat.

Taivallamme järven sivua. Kallioiseen kohtaan on pultattu uutuuttaan kiiltävä ketju. Tarraan kiinni.

Lyhyt kalliopätkä./A short part on the stonewall beside the lake.
Appenzell, kiitos, että huolehdit turvallisuudestani./Appensell, thanks for thinking of my security,
Tästä jatketaan kohti vuohi, lehmiä ja Hoher Kastenia./Here we go, towards cows, goats and Hoher Kasten.
Patikka-alueilta ei aina ole välttämättä helppoa löytää tietoa, mutta Appenzell on tsempannut aika lailla. Osoite löytyy penkistä. It´s not always easy to find information of certain areas, but Appenzell has clearly made an effort. Direction is on the bench.

Tästä voisi jatkaa nousua toisille kukkuloille, reittejä on joka suuntaan. Edellisen päivän taipaleet tuntuvat kuitenkin kintuissa. Jos tästä nyt kuitenkin jatkaisi vain kotiin. Virkistyneenä, poikki metsien ja peltojen.

Täältä näkyy pitkälle. /Here you can see so faaaar away.
Tässä kohtaa Hoher Kasten ei vaikuta olevan kovin “hoch”./On this level, Hoher Kasten doesn´t seem so “hoch”.

En resumen: En un día caliente, lo más refrescante es primero sudar subiendo en un monte, después tirarse al agua en un lago alpino. (En este caso, Sämtisersee en Appenzell).

Kurzgesagt: Wenn es in der Stadt zu warm ist, am erfrischendsten ist es auf dem Berg zu steigen und in den Alpsee zu springen. (In diesem Fall, Sämtisersee, in Appenzell).

Bondin jalanjäljillä Schilthornilla

Bondin jalanjäljillä  Schilthornilla

Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee James Bondiin. Opiskeluissa läiskäistiin eteen nippu kopioita Umberto Econ semioottisesta tutkielmasta Ian Flemingin kirjoittamista kirjoista, joissa seikkaili salainen agentti 007. Tajusin, että tätä edes hiukkasen ymmärtääkseni, on varmaan luettava edes yksi näistä. Sillä teksti, teoreettisuuden lisäksi, oli teemasta jota en tuntenut ja ruotsiksi, jossa olin hutera.

Sen jälkeen olen kiristänyt tahtia, varmaan luin useammankin Flemingin kirjoista, mutta myös nähnyt leffat. Ovathan ne klassikkoja. Uudetkin, jos mahdollista.

Lauterbrunnenin Staubbachfall. / Staubbach-waterfall in Lauternbrunnen.
Jos polulta on hyvät maisemat, niin tuolta ylhäältä ehkä vielä paremmat. / On the path the view is marvelous, up there, if possible, even better.
Niin rauhallista; tästä ei juuri idylli idyllimmäksi muutu. / This calmness…how idyllic can it be?

Sveitsi näkyy leffoissa siellä, missä keikutaan korkealla padolla tai vuoristossa. Schilthornilla Piz Glorian pyöreä ravintola näyttelee osaa vuoden -69 Bondissa, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja huipulta suihkataan alaspäin, kohti Birgiä.

Patikkareissuilla olen enemmän sitä luontonörtti-sarjaa, joten en ihan heti lähtisi vuorelle Bondin houkuttelemana. Edellisellä reissulla Lauterbrunnen laaksoon, josta nousimme Schilthornille, vannoin, että näille rinteille tullaan uudestaan tarpomaan. Täällä ollaan.

Kahvipaikka, Spielbodenalp. Täällä voisi yöpyäkin. / Coffee place, Spielbodenalp. I suppose you could also spend a night here.

Mielessä kuumottelivat kuvat Mürrenin kylästä, joka on Schilthornille noustaessa ensimmäinen välietappi. Törkeän kaunista, mutta samalla mietin olisiko paikka yhtä Bond-maata.

Eiger, Mönch ja Jungfrau yhdellä puolen, Bernin ja Juran Alpit, jopa Mont Blancin pitäisi näkyä täältä.

Kahden hissin jälkeen jäämme pois, vedämme maskit päältä ja puhdasta ilmaa keuhkoihin. Northface-polku, täältä tullaan. Heti ensimmäisten metrien jälkeen Suunto haluaa viedä meidät sinisillä kylteillä merkityltä tieltä toiselle reitille. Luotan siihen, että ollaan niin turistien tavallisesti kansoittamalla alueella, että kyltit ohittavat kellon osoittaman gpx-reitin. Erhe korjautuu myöhemmin ja olemme taas polulla.

Costaricalainen poika on jokiekspertti. /The costarrican boy is expert in rivers.
Alppien Anemone Pulsatilla kukinnan jälkeen. / Alpin Anemone Pulsatilla after blooming.
Roikkuvia pilviä, ei haittaa, hiki on joka tapauksessa. /Some hanging clouds. We don´t mind, going up you get warm enough.
Mystinen kasvi kukkineen; en löydä nimeä. / A strange flower.

Kuplahississä ja matkan varrella on lähes vain sveitsiläisiä, suurimmalla osalla noustessa maskit kasvojen suojana. On hyvä hetki tutustua paikkohin, joita normaaliaikoina kansoittavat bussilastilliset ulkomaisia turisteja. On rauhallista.

1638 metristä lähtevä reitti alkaa reippaasti kohoten, hiekkatienä ja lopulta pienenä polkuna. 2,3 h retkeä voi pidentää jatkamalla melkein mihin suuntaan tahansa, eikä kannata uskoa kehotusta tulla ratasjunalla Allmendhubelista takaisin Mürreniin. Jalat kyllä kantaa.

Eväshetki. Porkkanat eivät näytä kestäneen matkantekoa. / A snack. The carrots have suffered on the way.
Yksi parhaista lounasmaisemista ikinä. /One of the best lunchviews ever.

Spielbodenalpin kohdalla kurvataan pihamaalle kahville ja mansikkapirtelölle. Rouva tarjoilee rakennuksen ikkunasta. Vähän pitemmällä meille määkivät vuohet.

Hinnat ovat Zürichin tasoa, mutta haluamme tukea alppiyrittäjää, joka taatusti tuskailee väkivähyydessä. Lounasta on repussa; nousemme vielä hetken vuorta ylös. Ajattelemme Hiljan kanssa ylittää joen yli hypäten. Peruutamme, kun etäisyys näyttääkin pitkältä syvyyteen verrattuna. Sillalta katsomme kuinka costaricalaissa joissa lapsuuden leikkinyt Aldo loikkaa suvereenisti toiselle puolen, eikä edes kännykkä putoa kädestä.

Pilvet roikkuvat alhaalla, on vehreää ja kasvusto runsasta. Tämä voisi olla Costa Ricasta, Väli-Amerikan Sveitsistä, kuten tavataan sanoa.

Ohitamme toisen tilan, jonka pihalla on itsepalvelukahvila. Pöydällä nököttää kahvikone, vieressä jääkaappi ja kolikkolaatikko. Hurmaannun näkymästä Eigerille, otan kuvan ja askeleen. Tunnen vajoavani pehmeään ja periksi antavaan. Ääniefektit ovat kuvaavat. Poluilla ja niityillä on runsaasti lehmiä.

Näetkö talojen välissä puurivin? Oikealla puolella kahvipaikka jossa kävimme. /Can you see the treeline between the houses? On the right side is our coffeeplace.
Täs myö vaan istutaan. /Just sittin´.
Melkein takaisin Mürrenissä./Almost back in Mürren-village.
Ei ihan vielä perillä, aina löytyy uusi näkökulma josta ihastella maisemia./Ok, not yet there, still some awsome views to admire.

Haluaisin jatkaa Mürrenistä vielä eteenpäin, mutta kello tikittää ja ideana oli käydä vielä Schilthornin huipulla. Kun kerran on tänne asti päästy. Schilthornilla olisi Mürrenissä Via Ferrata huimapäille, Birgissä lasilattiaisia reittejä jännitystä kaipaaville. Tänään pilvet ovat tiellä ja päädymme vain pistäytymään Piz Glorian näköalaterassilla.

Yritetään päästä Bond-fiilikseen, mutta vuoret ovat ujolla päällä. /Trying to feel the Bondness, but the mountains are shy up here.
Odotan pilviverhon avautumista./Waiting the white curtain to open.
Sekunnin väläys toiseen suuntaan. /Peak, I see the peak!!

Hissistä näemme ehkä murmelin, muutaman vuorikauriin. Kerrankin mukana on kiikarit, mutta ennenkuin ne on saatu ulos repusta, ei otuksia enää näy.

Ollaan 2970 metrissä. Vuoret vilahtavat hetkittäin, näemme muurahaisina nousevia urheita kipuamassa kenties laaksosta, ehkä edelliseltä asemalta Birgistä, ehkä Mürrenistä. Joku partainen sporttiselta vaikuttava ikääntynyt mies hengittää niin kuuluvasti viimeisessä nousussa, että dokumentoin sen vahingossa videoon. Hän jää istumaan kivelle ennen portaita. Epäilen astmaa ja jään katsomaan selviääkö hän ylös. Vielä tasanteella hengitys kuulostaa niin pahalta, että tarkkailen kuukahtaako mies. Ilme on kyllä virkeä.

Sieltä niitä urheita kapuajia tulee. / There come the real climbers.
Laakson näkeminen yhtäkkiä pyörryttää lievästi, silti samaan aikaan mietin, että josko pystyisin kiipeämään viimeisen pätkän omin jaloin. /Seeing the valley makes me a bit dizzy and at the same time I get an urge to try to climb up here by my own feet.
Pikkuhiljaa ymmärrän korkeutta paremmin. /Getting a better idea how high we are.

Aurinkolavereilla ei ole ketään; eipä ole aurinkoakaan. Eiger, Mönch ja Jungfrau kurkistavat ujosti ja menevät jälleen piiloon. Laakso vilahtaa. Pilvet kulkevat vauhdilla eri suuntiin. Ja siinä se on, aurinkoinen heti.

Katson jälleen kelloa ja siirrymme takaisin hissille, on aika laskeutua laaksoon. Haluan nähdä ne putoukset, sillä kuka tietää, ehkä kohta taas olemme korona saartamia.

Tarve ei ole aivan oikeutettu, sillä tähän mennessä olemme retkellä nähneet jo taatusti parikymmentä putousta. Lauterbrunnenin laaksoa ei turhaan sanota vesiputousten laaksoksi, niitä on 72.

Me, maskilliset./We, the ones with the masks.
Yhtäkkiä Piz Gloria onkin aurinossa./Then suddenly Piz Gloria is sunbathing.
Valokuvausessioita joka puolella. /Fotosessions everywhere.

Neljännessä ja viimeisessä hississä Mürrenistä Stechelbergiin ensimmäisten joukossa sisään siirtyy katolinen pappi pitkässä mustassa kaavussaan. Lähes kaikilla muilla on kasvosuojat, papilla ei. Tytär murisee; eikö hengenmiehen pitäisi antaa esimerkkiä laumalleen. Ehkä hän luottaa suojelukseen. Seuraavasta päivästä alkaen se ei enää riitä. Maski on pakollinen kaikille. Niille, joilta se sattumoisin unohtuu, Schilthornbahn antaa ilmaisen kasvosuojan.

Kaupallinen yhteistyö Schilthorn Cablewayn kanssa.

Tickets sponsored by Schilthorn Cableway.

En resumen: Schilthorn es uno de los picos, donde se puede subir desde el valle de las cataratas, Lauterbrunnen. Y sí, es el donde filmaron la pélicula de James Bond, En el servicio secreto de su majestad. Caminámos también la ruta del norte un poco más abajo, empezando del pueblo de Mürren. Paisaje: increible. Multitud: nonexistente. Felicidad: 100 %.

Kurzgesagt: Die üppige Natur auf dem Schilthorn war eine Überraschung. Es hätte auch ein Berg in Tropen, in Costa Rica, die Schweiz Mittelamerikas gewesen sein können. Wenigstens auf dem Northface Trail, wo die Wolken unten hingen und Pflanzen die Feuchtigkeit genossen. Viel Ruhe, Schneebergen, Alpenblumen. Oben in Piz Gloria waren die Bergen plötzlich Schüchtern, aber ab und zu konnten wir vom ganz oben bis Tal sehen. Zurück zu Hause gibt es nur eines zu tun: nochmals James Bond 007 – Im Geheimdienst Ihrer Majestät zu schauen.

Appenzellin metsälammella

Appenzellin metsälammella

Plärään talvella tutkimusteni tuottamaa kasaa patikkapaikoista ja huokaan. Joko ne ovat vielä liian korkealla, kaukana tai uuden määritteen saaneita: koronakieltojen takana.

Hissit ja junat alkavat kulkea vasta ensi viikosta, joten jos haluaa ylös, sinne on tallattava omin voimin. Koska edellinen reissu meni aika äärirajoille ajallisesti ja sietokyvyllisesti, etsin nyt paikkaa lähempää ja pikemminkin mukavaa kuin haastavaa retkipaikkaa.

Tästä kulkevi tie. / The path goes through a farm.
Polku yli aidan. / The path goes over the fence.
Tämän vuoksi vuorilla on ihanaa. / This is why it´s wonderful in the mountains.
Alppien kullero. / Alpine globeflower.

Appenzell on ihana ja sen tietävät kaikki muutkin. En halunnut kulkea jonossa Seealpseelle tai sen ympäristöön, sillä niin valtavan kaunis kuin järvi onkin, sinne vie kansainvaellus, eikä vähiten Instagramin takia.

Joten lähdemme Forstseelle, josta kukaan ei ole kuullut. Auto jätettiin Eggersteiniin, josta myöskään kukaan ei ole kuullut. Ollaan syvällä maaseutua, kylässä on maatila toisen vieressä. Reittiohjeet ovat kuulemma hyvät, ei tarvitse gpx-tietoja tai virittää kelloa näyttämään reittiä, näin vannottiin.

Yksinäinen lehmä. /A solitary cow.
Kyltit kertovat että olemme oikealla tiellä. /Signs tell we´re on the right path.
St Gallenin kaupunki, Lichtenstein ja Itävallan vuoristoa yhdellä kertaa. /The town of St Gallen, Lichtenstein and Austrian mountains.
Yli aidan -hop- / Hop over the fence.

Heti ensimmäisessä risteämässä joudumme arpomaan. Ylös kääntyvän reitin lähtöpiste heittää yli puolella kilometrillä ja melkein lähdemme kiertämään ympärilenkkiä päinvastaiseen suuntaan. Niin myös naisporukka meidän edellä. He palaavat takaisin ja liittyvät meidän letkaan.

Polku nousee niittyjen poikki, näemme St Gallenin kaupungin laaksossa. Tyttären mielestä liian urbaania, että olisi kaunista. Minua huimaa, kun näen aina Bodenjärvelle asti, yli Lichtensteinin ja Itävallan vuoristoon, jossa varmaankin ukkostaa, niin mustaa on maisema.

Hetki meditoida, kuunnella tuulta ja kaskaiden laulua. /A place to meditate, to listen the wind and cicadas.
Lila alppikukka kuuluu orkideoihin, Dactylorhiza Majalis / The violet flower, Dactylorhiza Majalis, belongs to the orchideas.
Alppikukka tämäkin, Hugblätterige Kugelblume, Globularia Corditolia. / This is also a alpine flower, Globularia Corditolia.
Välissä karhunlaukkametsää. / A forest full of ramsons.

Niityillä kulkee lehmiä ja tiedän, että jossain susi on saanut äiti-lehmät hermoheikoiksi, mikä aiheuttaa kahnausta vaeltajien ja karjan välillä. En tietenkään muista missä. Toivon, ettei se ole täällä.

Lehmä lähtee perään. Se on kuitenkin ystävällismielinen ja vaikuttaa haluavan taputtelua. Tie vie lehmien välistä, navettapihan poikki, yli aidan. Ihmisille on tehty pieni koroke, jotta loikkaaminen onnistuisi kätevämmin.

Forstseeli
Alppien ruiskukka. / Alpine cornflower.
Hyvin pieni pahka./ A very small burl.

Yhä ylös yrittää ja kohtaamme muutaman kanssakulkijan. Teemme poikkeaman reitille kiipeämällä ristin luo niemimäiselle kukkulalle. On rauhallista, sirkat sirittävät äänekkäästi ja tuuli puhaltaa. Alkaa viluttaa. Menemme metsän sisään.

Tässä kohtaa voisin olla kotipoluilla, niin samalta luonto näyttää. Olemme hieman tylsistyneitä. Ei jännitystä, ei ylenpalttista kauneutta. Vain mäkeä ylös. On hiki ja nälkä. Syödään sitten järvellä, tehdään tulet, paistetaan vaahtokarkkeja, lupailen.

Itävallan puolelle kertyy pilviä. / Austrian mountains gather clouds.
Kirkkaan vihreä tie metsään. / Suddenly very green forest path.
Vihdoin kahvia! / Finally coffee!

Järvellä vedän sanani takaisin. Järvi osoittautuu pikemminkin lammeksi ja se on kansoitettu. Nuorten aikuisten porukka on yöpynyt, heillä on kotilomaiset nukkumapaikat viritettynä puiden väliin ja telttakin. Kaikki nuotiopaikat on varattuna. En saa edes hyvää kuvaa lätäköstä, sillä porukkaa on kaikkialla.

Jatkamme matkaa. Jospa sitten, kun olemme ylempänä, löytäisimme kohdan vain meille.

Polku kapenee, jyrkkenee ja muuttuu vuoristopatikkapoluksi. Pysähdyn, energiat on lopussa. Syön pari hapanta ja makeaa karkkia. Muuta en viitsi alkaa kaivaa polulla.

Tätä alppikukkaa en ole nähnyt koskaan ennen, enkä löydä sille nimeä. / This flower is new to me.
Lehmät matkalla kohti jyrkännettä. /Cows going towards the precipice.
Alppimökki. / A alpine hut.

Reitti on yksioikoinen: ensin noustaan ylös, huipulla tie kääntyy alas ja se on siinä. Ja kuten olisi pitänyt arvata, huipulla tuulee. On paljon viileämpi kuin edellisinä päivinä ja vaikka olen varautunut takin ja fleecin kera, palelee. Joudun laittamaa hupun päähän. Istahdamme alas viettävälle niitylle kahville.

Ohikulkijat huutelevat matkan päässä lehmille. Ihmettelemme, että miksi. Selviää, että kantturat ovat tiellä.

Leivät on syöty ja tavarat pakattu, olemme lähtemäisillämme eteenpäin. Lehmät käyvät jonoon ja lähtevät laukkaamaan meitä kohti. Minne ne ovat matkalla? Onko tämä hyökkäys?

Seuraava alppitila. / Next alpine farm.
Aika avata meloni. Huono meloni. /Time to open the melon. A bad melon.
Appenzellin vuoria / The mountains of Appenzell

Lehmät menevät vierestä täyttä vauhtia kohti alaspäin tiukasti viettävää rinnettä. Joku niitä vetää sinne. Aita on edessä, joten kovin pitkälle ne eivät pääse. Ehkä siellä on erityisen herkullista ruohoa ja se pätkähti lehmille mieleen juuri sillä hetkellä.

Tämä puoli vuoresta on niittyä, pieniä tiloja, vuohia ja lehmiä. Katselemme Alpsteinin vuoristoon, kohti Säntisiä ja jylhiä huippuja. Ne keräävät mustia pilviä, joiden ei kyllä pitäisi sataa tänään.

Maalaistie vie alaspäin ja sutjakkaasti kohti pitkäkarvaisia vuohia. Vieressä on maalaistalo, jonka pihalla on meneillään kahvihetki. Vähän pitemmällä istahdamme tuulettomaan kohtaan lämpimälle niitylle kukkien keskelle. Leikkaamme meloonin kahtia. Se tuoksui hyvälle ja lupasi nesteytystä sekä energiaa. Karmea pettymys. Hedelmä on yhtä aikaa raaka ja fermentoitunut. Laitamme sen palasina laatikkoon ja pureskelemme kuivia keksejä.

Eggenstandenissa olemme hieman pöllämystyneitä. Ei yhtään kriisitilannetta, ei vaaraa eikä eksymistä. Että tämmöinen retki vaihteeksi.

Ystävällismielinen vuohi. /A friendly goat.

Minusta: Pätkä tylsähköä, resuista metsää, lammella liikaa ihmisiä, todella kaunista maaseutua, älyttömästi lehmiä ja vuohia,

Hiljasta: Hikinen mutta hyvä.

Aldosta: Vaihtelevaa maisemaa, niittyjä, vuoria, järviä. Mennessä näimme alavaa laaksoa, palatessa vastassa uhkaavat vuoret, tummat pilvet.

Appenzellin arkkitehtuuria. /Appenzell architecture.

Eggerstanden – Bildstein – Forstseeli – Alp Heieren – Eggli – Eggerstanden

8,5 km, 2h 30, 450 m up, 450 m down

En resumen: Para variar un paseito en Appenzell, sin peligro y sin perdernos. En el laguito Forstsee, a donde el camino nos llevó, había en total demasiada gente para querer quedarse. Era un poco decepcionante pero no totalmente inesperado.

Kurzgesagt: Zum Abwechslung eine Wanderung ohne Gefahr und verlaufen. Am Forstseeli in Appenzell gab es zu viele Leute um da bleiben zu möchten, was enttäuschend, aber nicht ganz überraschend.

Zürichin huipulle

Zürichin huipulle

Ikinä en ole kiivennyt minkään paikan korkeimmalle huipulle. Luulisin. Tai ehkä Kotkassa Haukkavuorelle, 72 metriä merenpinnan yläpuolella.

Zürichin korkeimmalle huipulle Schnebelhornillekaan ei ole tullut kavuttua, sillä onhan meillä kunnon Alppejakin tarjolla. Se on silti ollut patikkalistoillani jo pitkään, kevätkohteena, silloin kun korkeammalla on lunta, mutta vaelluskengät alkavat levottomina kaivata poluille.

Tästä se lähtee!
Here we go!
Mihin? Seuraa matoa.
Were to? Follow the worm.
Muita tielläliikkujia.
Fellow creatures.

Korona ja lockdown tekivät tehtävänsä ja yhtäkkiä kaikki kotipihan ulkopuolinen vaikutti mahdollisuudelta seikkailuun. Patikointi on Sveitsissä ollut sallittua koko pandemian ajan, kunhan ei lähde kauas kotoa, läähätä kanssakulkijan niskaan ja välttää riskipaikkoja, ettei vie sairaaloiden kapasiteettia.

Siispä Schnebelhornille. Sortsit jalkaan, reppu selkään. Polku lähti Stegin asemalta itä-Sveitsissä. Muutama sata metriä katua ja käännyimme polulle, jyrkästi metsään, läpi niittyjen.

Tämmöistä maalaismaisemaa.
Countryside, pretty idyllic.
Kukkuloita. Luontoa.
Hills. Nature.

Painostavan kuuma sai hien pintaan välittömästi. Olin ottanut mukaan takinkin, saattaahan tulla viileä ja olin ihan väärässä. Johdin Aldoakin harhaan ja hän, tropiikin mies ja talvellakin kuumissaan, noitui jo autossa pitkiä housujaan. Sortsit oli onneksi mukana ja ne hän vaihtoi ne heti alkunousun jälkeen, yleisönä kaksi nuorehkoa lehmää, jotka äännähtelivät kannustavasti.

Olin laittanut reitin Suunnon urheilukelloon ja onneksi, sillä sanallinen ohjeistus ja viitat eivät olleet yksiselitteisiä. Vuorella risteilee muutenkin useita polkuja ja tämä oli vain yksi suositus. Yritin laittaa kello paussille siksi aikaa, kun Aldo vaihtoi varustustaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kotona huomasin, että kello ei ollut tallentanut matkaa tämän pysähdyksen jälkeen. Hiukan harmitti, sillä olisin halunnut reitin kartalle. Ehkä seuraavalla kerralla muistan laittaa päälle automaattisen paussitoiminnon.

Turvaväli.
Keeping distance.
Tämä olisi voinut olla Costa Ricasta. Väli-Amerikan Sveitsistä.
Somehow this could be from Costa Rica, known as Switzerland of Central America.
Jalka nousee kepeästi.
Going up, up, up…

Kellosta viis, ilma oli upea, mäkeä riitti, väkeä taas ei. Rinteiltä näkyy aina Bodenjärvelle ja Alpeille, myös Itävallan lähimmille huipuille asti. Ilmassa oli tänään jotain huttua; vuoret kumottivat silti horisontissa.

Mitä ylemmäs nousimme, sitä enemmän oli edessä porukkaa ja myös takana. Välit pysyivät hyvinä, jossain vaiheessa vastaan tuli jokunen patikoitsija. Meidät ohitti myös pari maastopyöräilijää, aikamoisia tyyppejä. Reitti ei ole vaikea, mutta keuhkot ja lihakset saavat kyytiä jalankin, puhumattakaan että pyörällä. Yli puolivälin jälkeen maasto alkoi olla niin kivistä ja jyrkkää, että edessä oleva pyöräilijä antoi periksi, nosti pyörän selkään ja nousi loppumatkan menopeliään kantaen.

Zürichistä, myös Zürichin kantonista, tulee mieleen kaupunkiseutu, tiheys, mutta myös pellot ja risteilevät tiet. Tämä polveileva maasto oli rehevää ja maaseutumaista. Vuorella olimme uudelleen alkukeväässä; kotona jo ohi mennyt hedelmäpuiden kukinta oli täällä vielä vauhdissa. Toisaalta oli myös kuin Suomen kesä, maastossa kukki kieloja ja käki kukkui lähes koko matkan.

Poistuttiin reitiltä ja kiivettiin tällekin ristille.
Left the main path to hike up to this hill too.
Niin kaunista!
So beautiful!
Menee se pyörä selässäkin.
Some ride a bike, some carrie.

Kukkulan huipulla, 1292 metrissä, tuuli ja parveili väkeä. Kylttien vieressä oli risti ja siinä pieni kaappi, jonka huomasin vasta kuvasta. Kaapista löytyy kirja, jonne huipun saavuttanut voi laittaa puumerkkinsä.

Väkeä lojui pitkin poikin niittymäisessä rinteessä lepäilemässä. Toisella puolen vuorta on kaksi ravintolaa, koronan vuoksi vielä kiinni, joten eväät oli tuotava itse. Nuotiopaikoilla räiskyi tulet ja puhe sorisi.

Kaukana siintää Bodenjärvi. Luulisin.
From here you can see Lake of Constance. I think.
Huipulla! 1292 m Schnebelhorn.
On the top of Schnebelhorn, 1292 m.

Kuten kuvasta näkyy, olin tietenkin mätsännyt kynsilakan värin kuppiin. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin myös juomapullon korkkiin sekä repun sisällä olevaan lenksuun.

Vinolla kedolla oli hyvä makailla, liiankin hyvä. Alpit siinsivät, ihmiset vertailivat jalkojensa vapina-astetta, nuotion käry yskitti ja jalalleni laskeutui kärpänen.

Snäkkiä esille ja heti.
Looking for a snack.
Nypy oikealla on vuoren huippu.
On the right hand side the peak.
Mätsäävät värit.
Nailpolish and cup – almost the same color, naturally.
Levällään kuin Jokisen eväät.
Never gonna get up.
Siel ne pilkottaa. Alpit.
There they are, the Alps.
Polku lähtee alas vasemmalla grillaavien ja oikealla istuvien välistä.
The path goes down between the guys barbecueing on the left and the other groups sitting on the right hand side.

Alastulo oli jyrkän, kivisen ja huteranilkkaiselle koordinaatiivisesti haastavan alkupätkän jälkeen helppoa astella. Jossain vaiheessa loppui vesi, siis jälleen näitä vuoden ensimmäisten patikoiden ongelmia. Sitä pitää olla liikaa, vaikka Sveitsissä on pitkin poikin juomapisteitä. Loppuvaiheessa löysimme aivan uuden lähteen, kutsuvasti virtaavine vesineen, mutta varustettuna “Ei juomavettä”-kyltillä.

Tällä puolen Schnebelhornia oli maataloja, kanoja, vuohia, lampaita ja jotain todella outoja otuksia. Olisi pitänyt olla kiikarit, jotta olisi nähty tarkemmin, mutta nämä näyttivät pieniltä sarvipäisiltä laihoilta lehmän ja vuohen välimuodoilta, joilla oli hevosen häntä. Siis mitä häh?

Juomatilanne ratkesi, kun olimme jo takaisin Stegissä. Maauimala oli saanut avata kioskinsa ja porttinsa, vaikkei uimaan päässytkään. Ostettiin vettä ja myyjä esitteli innokkaasti “tosi hyviä mantelisarvia” ja muita myytäviä. Ruohikolle olisi voinut jäädä istuskelemaan, toisin Zürichin kaupungin alueella, mutta “saatte tietysti jatkaa matkaakin”, totesi kioskin mies. Ystävällisiä nämä stegiläiset.

Steg-Schnebelhorn-Tierhag-Sennhütte-Steg

17 km, 5 h 30, n.700 m ylös, n. 700 m alas

Niin kesäistä.
Summerly feeling.
Muhkea kana tervehtii meitä.
A big boy. Or actually a girl.
Herttaisia, nuoria yksilöitä.
So cute, young ones.
Vuori päivässä piristää.
Niin kirkas kullero, ettei kamera pysty tarkentamaan.
So bright color, that the camera can´t focus.

En resumen: En Suiza, pandemia o no, ir de excurciones en la naturaleza está permitido, mientras uno no se va lejos de casa o a lugares de riesgo. Por eso subimos al punto más alto del cantón Zurich, Schnebelhorn, 1292 m.

Kurzgesagt: Zum Glück darf man jetzt wenigstens wandern. Der perfekte Moment den höchsten Berg kanton Zürichs, Schnebelhorn, zu erobern.

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Talvi ilman lunta ei tietenkään käy päinsä. Siis minun talveni. Ellei olla tropiikissa. Pakattiin reput ja kohti valkoista tai ainakin sitä, missä pitäisi olla talvinen Alppi.

Leudot päivät ja alavalla maalla kukoistava kevät kertoi siitä, että pitää nousta korkealle, eikä sielläkään välttämättä ole toivotut olosuhteet. Otin mukaan liukuesteet, varmuuden vuoksi, sillä mikään ei ole niin epämukavaa, kuin vuorilla liukastelu.

Kuplahissin aseman tuntumilla oli rauhallista ja lumetonta. Ehkä korona oli verottanut kävijöitä tai sitten se epäilys lumikerroksen paksuudesta.

Melchsee Frutt ei ole kesällä lempimpaikkani, sen kaavoituksessa on jotain mätää. Pieneen paikkaan on tuotu sivilisaatio epäesteettisesti, eikä sitä pääse kunnolla pakoon patikkapoluillakaan. Mutta talvella tilanne on toinen, lumi pehmittää näkymää.

Zürichistä tänne ajaa reilussa tunnissa, julkisilla kestää tuplasti. Läheisyys ja kaikenpuolinen mukavuus on plussaa. Helppo paikka tulla nopeasti piipahtamaan auringossa ja talvessa. Talvipatikkareitti on päiväretkelle lyhyehkö, mutta sopii nautiskelijoille, heikkokuntoisille ja lapsiperheille. Pulkka- ja kelkkaväkeä olikin liikkeellä aikalailla. Matkaa kertyi vajaa kymmenen kilometriä, nousua 245 m ja laskua 175 m.

Melchsee on myös pilkkijöiden lempipaikka.

Auringon sokaisemana yritin tähdätä kuvia erilaisista kokoonpanoista. Kaikista tuli enimmäkseen huonoja tai katastrofaalisia.

Murtsikkaladuilla oli ilmeisen hiki, sillä tyyppi toisena oikealta on ilman paitaa. Ei, en ottanut varta vasten kuvaa, vaan hän liukui asetelmaani.

Ruokapaikka näkyvissä. Hiki oli myös kävellessä. Riisuin paitasilleen ja muistin sivellä aurinkorasvaa, sillä edellisenä vuonna poltin kalmankalpeat talvikämmeneni.

Ruokaa. Terassilla oli myös yllättäin reilusti tilaa. Tätä on odoteltu, istahtamista talviseen alppiaurinkoon sapuskan ääreen. Nautinnon makua.

Gerstensuppe eli ohrakeitto on perinteinen ruoka, jossa yleensä on vihannesten lisäksi myös kuivalihaa. Selvästi kasvissyöntitrendi painaa, sillä tänä vuonna olen nähnyt monessa paikassa vegiversioita, joihin saa halutessaan lisukkeeksi esim. nakkeja. Niin myös täällä. Keitto on paksua ja maukasta, ehdottomasti hyvää talviruokaa.

Ja taas eteenpäin. Paikoin pilkotti ruoho ja tällä puolella kukkulat olivat jäisen kimaltavia. Luminen tie oli kuitenkin kovaa käveltäväksi.

Muhjua tuli vastaan vasta järven sivulla. Täällä on puhaltanut myös tuuli, sillä reuna oli kuin marenkikuorrutetta.

Varjo alkoi tavoittaa seutua. Aurinko laski nopeasti vuoren taa ja muurahaismainen ihmisvirta lähti kohti hissejä. Pilkkijätkin lopettelivat päivän sessiotaan, selvästi vastahakoisesti. Pari tyyppiä istui eräänlaisessa snowmobiilissa, jonka jälkimmäisessä vaunussa oli teline ongille. Vain kaksi oli raaskinut jättää jään, loput vielä vetkuttelivat varjossa.

Hissiaseman vierestä ostin vielä mukaan kimpaleen Alppijuustoa illan juhliin viemisiksi. Suoraan isännältä ja ainakin taatusti lähituotantoa, maito kenties lehmistä, joita tapasimme kesän patikkareissulla.

En resumen: La primera vuelta en la nieve en este invierno! Un día perfecto en Melchsee-Frutt: sol, nieve, jaspia y lo mejor, poca gente.

Kurzgesagt: Der erste Winterspaziergang auf Schnee, wenn in Zürich schon die Frühling herrscht. Ein super Tag in Melchsee-Frutt: Sonne, Schnee, Essen und das beste: wenig Leute.

Kontallaan vuoristopolulla

Kynsien alle tunkeutui jotain syksyn sientä, käsiin tihtaantui mustaa rasvaisen oloista kivimateriaalia ja käsivarsiin pisti joku, johon en ehtinyt kiinnittää huomiota. Ehkä nokkonen, ehkä karhunvatun piikki. Olin vuoristopolulla, enkä edes kovin korkealla, täysin linkussa kuin haitari. Jalat, nilkat, polvet, yläkroppa paketissa ja rinteen puoleiset lihakset kramppasivat. Yritin tahdonvoimallakin kestää paikoillani, olla lipsahtamatta muutaman kengän levyiseltä polulta suoraa pudotusta alas.

Tämä tuntui reitin varsinaiselta alulta, joen ylitys. /The actual start, crossing the first river.
Sils.

Mikään ei kestänyt paikoillaan. Heinät olivat ohuita, kivet liuskaa, polku mutaista tai lieriviä kiviä. Aivot sanoivat, että leveyttä polulla on riittävästi, niin että ihminen pystyy hieman keinuenkin tämän selvittämää; pahemmissakin paikoissa ollaan oltu, monesti. Toisaalta aivot rekisteröivät hallitsemattoman liikkeen fataaliuden. Siksi lihakset kramppasivat ja kynnet tarrasivat maa-aineeseen entistäkin tiukemmin.

Oltiin siis patikoimassa väliä Thusis-Veia Traversina-Viamala. Perjantai ja 13 päivä ja reitti vie Via Malaan, huonolle tielle. Nousua noin puoli kilometriä, vähän vähemmän alas päin. Helppo nakki. Matkalla vielä pari linnan tapaista ja lopussa palkinnoksi upea kuilu.

Nuorisomaja; täällä haluan ehdottomasti nukkua yön./Youth hostel, where I´d like to spend a night!
Kiva terassi ja ylimmässä huoneessa voisin myös yöpyä./Nice terrace and what do you think of the highest room?

Lähdettiin liikkeelle Thusisin asemalta ja pyörittiin kuin pöntöt viittaviidakon ympärillä löytämättä heti sitä oikeaa suuntaa. Sama linja jatkui. Kaupunkialueella kyltit olivat melko olemattomat ja suurin osa näytti vastakkaiseen suuntaan. Ilman karttaa olisimme varmaankin tehneet ylimääräisiä lenkkejä.

Joen yli ja Silsin kylään. Se vaikutti herttaiselta vuoristonäkymineen ja ylöspäin lähtevä polku lupaavalta, leveältä, ruohoiselta. Ensimmäinen linna olikin nuorisomaja, jossa ehdottomasti haluaisin joskus viettää yöni.

Hohen Rätien linnan aluetta, eikä ketään missään. /Hohen Rätien castle area and no one there, only us.
Pari kaveria löytyi. /We found some friends, though.
Puiden alla on eväspaikkoja ja tulisija vierailijoille./Under the trees there are tables and fireplace for the visitors.
Lounasta ja lepoa. /Some snacks and recovery.
Laaksossa lähtöpiste, Thusis. /Down in the valley Thusis, where we came from.

Nelisen sataa korkeusmetriä ylempänä, seuraavan linnan paikkeilla oli pidettävä ruokapaussi. Burganlage Hohe Rätien on yksityisomistuksessa, mutta yhtäkaikki Unescon maailmanperintölistoilla ja avoinna yleisölle. Infokylteissä kehotettiin pitämään sekä lapset että nuoriso kurissa, sillä linnan pihalta on suoraa pudotusta 250 metriä lähes joka suuntaan. Ja linnakoira Pacolle kannattaisi puhua, se haluaa vain tulla tervehtimään.

Huutelimme Pacoa, sillä maassa oli koiran lelu, mutta koko alue oli tyhjillään, ei ketään missään, vain pitkäkarvaisia ja pitkäsarvisia lehmiä. Löysimme kassan, johon pyydettiin laittamaan 5 Fr per nenä sisäänpääsymaksuksi. Sen vierestä pääsimme kurkistamaan toistatuhatta vuotta vanhaa kasteallasta ja kirkkoa. Näillä hoodeilla ovat yöpyneet roomalaiset, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat.

Älä mene polulle keväällä tai sateen jälkeen. Eli nyt oli sopiva hetki./So, don´t go in Spring or after rain. Now should be the time.
Tästä lähtee, polku jyrkkenee. Ei paha./Here we go, the steep part. Not bad.
Toiselta puolen katsottuna. Polku kulki vastapäistä jyrkännettä myöten. /This is on the other side, we came along the cliff.

Linnapihan puiden varjossa oli nuotiopaikka ja retkeilijöille levähdysmahdollisuus. Tuntui yleellistä kattaa eväät pöydälle ja istua tuolille. Nautimme paitaa kuivattavasta tuulenpuhalluksesta, hymyilimme ja nauroimme.

Retki jatkui metsätietä, joka muuttui tieltä eroavaksi poluksi varoituskyltteineen. Vielä naureskelin, että nyt täytyy olla paha paikka, kun puhutaan omasta vastuusta ja epäsuorasti kehotetaan keväällä lumien sulaessa ja sateiden jälkeen pysyttelemään muilla poluilla. Kävelin kieli keskellä suuta, juuriseen polkuun keskittyen. Toisella puolen oli niittyä, joten ei hätää.

Hätä tuli siinä vaiheessa, kun missään ei ollut mihin tarttua. Siis mitään paikallaan pysyvää. Yritin psyykata itseäni ajattelemalla äskettäin näkemääni videota kielekkeeltä, jossa tyypit istuivat harjanteen päällä yksi jalka yhdellä puolen, toinen toisella. Tietenkin turvavarustein. Tämä on paljon parempi, vakuutin. Sitten siirryin ajattelemaan Kirstiä, lapsuuden kaveriani, joka oli juuri selvittämässä Saksassa Via Ferrataa, alppireittiä, joka kulkee seinämää ylös, kiivetään tikkaita, kytketään köydet koukkuihin ja siellä sitä rotkoa vasta onkin.

Ei auttanut. Erona oli se, että edellämainituilla oli ne turvaköydet. Minulla ei.

Tähän jamaan päätyy, kun valitsee väärät reitit. Ja kuvittelin, ettei loppuosa voisi olla enää niin jyrkkää. /So, this is the state after the bad parts on the way. And I thought that the rest couldn´t be that bad.
Porras-riippusilta. Hyvin paikallaanpysyvä. /Famous pendant bridge with stairs. Very stable.

Reitillä oli vain kourallinen väkeä, he kävelivät rennosti askeltaen. Yritin tajuta, miksi tämä tällä kertaa otti näin koville. Edellisen päivän lenkki ja pyöräily oli jättänyt jäljet lihaksiin, ne olivat väsyneet, eivätkä kovin luotettavat jarrutus ja reagointimielessä. Siinä ensimmäinen virhe. Olimme myös kiivenneet tämän matkan varrella jo aiemmin nelinkontin rinnettä ylös, oikaisseet siksak-polkuja, sillä ne menivät paikasta, josta oli ropissut kiviä. Sekin tuntui kropassa.

Lisänä vaikea suhde vaelluskenkiin, tarkemmin sanottuna luottamuspula. Ne on tarkoitettu juuri tällaisiin paikkoihin, pitäisi tarrata maastoon. Ja juuri kun astun, kenkä luiskahtaa. Sitä kuvitellen olin nyt tässä jamassa. Lähes kyykyssä, yksi jalka takana, toinen edessä, kroppa kääntyneenä puolittain seinämään. Hivutin eteenpäin sentti sentiltä ja toivoin, että olisin jo kaksi metriä pidemmällä.

Taas irtoaa hymy. Jostain kummallisesta syystä näytän nuoremmalta kuin lähtiessä. Luulin, että kävisi päinvastoin. /Here again able to smile. Something very weird happened on the way, somehow I got younger. I thought it would be the other way round.
Autotunnelin korjaus meneillään. /There´s the tunnel for traffic. Guys working on it.
Ja me toisella puolen. Tässäkin olisi ylläpidon paikka./And we on the other side. Here would be also a place to do some maintenence work.

Näitä kohtia tuli muutama lisää, loput oli vain 150 prosenttista keskittymistä. Kivisiä jokia valui alas vuorenseinää ja polku oli kadonnut ja mutainen jatke reunalla oli vähän liikaa saarelaisen mantelitumakkeelle, joka hälytti hyperaktiivisena lähes koko loppureitin ajan.

Siihen nähden riippusilta, joka toimi portaina ja laskeutu 20 m alemmalle kielekkeelle oli todellinen antikliimaksi. Sillä on kuulemma kansainvälistä mainetta ja käydään kauempaakin katsomassa. No juu. Olihan se kiva.

Viamalan nähtävyyden eli kuilun luona pohdittiin mennäkö sisään vai riittäisikö vilkaisu ulkopuolelta. Sisään tietenkin, kun tänne asti oli tallattu. Kintut aiemmasta tutisten yli 300 porrasta alas kuohujen keskelle, vihreää ja sinertävää vettä, miljoonia vuosia hiotuneita kiviä, joen pohjaa, seinämää katsomaan.

Viamala Canyon
Hammastikulta näyttävä on paksu puunrunko. /That stick is a big tree.
Ja roikkuva kivi on meidän makuuhuoneen kokoluokkaa./And the hanging stone is about the size of my bedroom.

Takaisin Thusisiin oli alunperin tarkoitus kävellä, toista hiukkasen kevyempää reittiä, mutta päätettiin kuitenkin kiivetä vain postibussin kyytiin. Ihmettelin kahvilanpitäjälle pitkää taukoa aikataulussa. Kaksi tuntia olisi odoteltava. Hän huikkasi kaverilleen, iäkkäälle herrasmiehelle, joka kuulemma olisi juuri menossa samaan suuntaan ja voisi heittää meidän asemalle, kunhan saisi kahvinsa juotua.

Oltiin vaikuttuneita ystävällisyydestä. Ihan joka turistikohteesta tuskin otetaan patikkaretkeläisiä mukaan omaan autoon. Mies viittasi matkalla kädellään ylöspäin. “Tuolla tekin olitte.” Suoran kiviseinämän nokassa nökötti kivilinna. Meidän lounaspaikka.

En resumen: Thusis-Veia Traversina-Viamala es una ruta, donde no vuelvo. Al cañon – ok, pero en carro al parqueo al frente. Tuve que colgarme de las hierbas y hongos para no caerme por el guindo. El camino no era tan angosto, pero faltaba confianza en las botas y un pequeño error en el movimiento hubiera sido fatal. – O sea, nunca más.

Kurzgesagt: Thusis-Veia Traversina-Viamala ist einen Weg, wohin ich nie zurück gehe. Zum Viamala Schlucht, wieso nicht, aber mit dem Auto. Ich musste von den Pilzen und Gräser hängen, so dass ich nicht nicht den Hang herunter rutschte. Das Hirn sagte, alles sei ok, aber auch, dass alle Falsche bewegungen fatal wären. Also, da war es klar: nie wieder.

%d bloggers like this: