Ennen vanhaan Sveitsin pohjoismaalaiset suuntasivat koti-ikävän tullen Ikeaan hengittämään skandinaavisuutta, syömään lihapullia ja hakemaan jouluksi hyasintteja (jotka ovat täkäläisittäin kevätkukkia  ja ilmestyvät kukkakauppoihin uudenvuoden paikkeilla, pihoille huhti-toukokuussa). Nyt putiikkeja on siellä täällä ja Zürichin ympäristöstä löytyy niin salmiakkeja, Marimekkoa kuin harmaasuolattua kinkkua.

On pakko myöntää, että ehdin jo suhteellisen kypsään ikään yrittämättä koskaan kinkun paistoa. Sveitsin jouluina on turvauduttu pienenpieneen supermarketin kypsennettyyn rullakinkkuun, joista osa on ollut vaatimattomia ja loput erittäin huonoja. Jos perhe ei protestoisi, olisin varmaan jossain vaiheessa päätynyt myös seitan-kinkkuun tai jonkinlaiseen tofusörsseliin.

Tänä jouluna otettiin kaikkein suurin riski ikinä ja ruvettiin ihka oikean kinkun paistoon. Jos kasviskinkku epäonnistuisi, se tuskin olisi tragedia, vaan pikemminkin oletettavaa. Mutta lihan tyriminen olisi tunnelmalle takaisku.

Kinkku oli tarkoitus mennä tilaamaan Herrlibergistä, mutta aamu käynnistyi hitaasti, suhrasimme kaikenlaisiin hommiin liikaa aikaa ja lopulta ajoimme suljetun lihakaupan ohi Zürichinjärven sivua – kohti Stäfaa. Olin saanut vinkin ruotsalaisesta pikkukaupasta, Anna-Lottas Affär, jonka kautta voi myös tilata jouluksi kinkun ja myös lohta.

Anna-Lotta Dahlberg kertoi, että Stäfan lihakauppias maustaa lihan pohjoismaiseen makuun ja kinkkuja noudetaan Bernistä asti. Epäilyksiä herätti maininta suolauksen yhteydessä käytettävästä sokerista. Otettiin kuitenkin riski, kerrankos sitä syödään sveitsiläistä kinkkua ruotsalaisittain.

Hyllyillä oli tutun näköisiä mausteita, niitä suomalaiskaupoista löytyviä merkkejä, sillejä, mätitahnaa, lohta, näkkileipää, karkkeja ja sisustustavaraa. Puoliso tajusi, että mustikkakeittovaje on päässyt suureksi. Omaan ostoskoriini latasin matjes-silliä, joko lasimestarin silliin tai muuten vain leivän päälle. Silliä saa ostettua Zürichistäkin, mutta ruotsalaisten makumaailma vastaa paremmin sitä, mitä makunystyräni odottavat.

Parikymmentä kilometriä luoteeseen, Badenissa, pohjoismaalaisten putiikkien tiheys on silmiinpistävää. Tai no, niitä on kaksi. Mutta vanhakaupunki on pieni ja paikat lähekkäin. Suomalainen finnis.ch on enemmän designiin keskittyvä ja Scandinavian Deli puolestaan herkuttelupaikka.

Badenin Adventszauberissa (kts. täältä) jäimme rannalle ruikuttamaan; ulkona kylmästä väristen ja nälissämme katselimme Delin tupaan ja muistelimme aiemmin syömiämme herkullisia piirakka-annoksia kaipauksella. Kolmesti, ehkä neljästi käytiin ovella toteamassa, ettei tilaa kertakaikkiaan ole, eikä ole myöskään syntymässä. Sisällä oli liian mukava istuskella kanelipullien tuoksussa, viinilasin ja ruuan äärellä.

Niinpä me nälkäiset tallustelimme ees taas vanhoja rakennuksia katsellen, saimme yhtäältä kuppikakun, toisaalta lämmintä juotavaa. Nuotiopaikat olivat kutsuvia, mutta murisevan mahan kera ei pystynyt jäämään tuijottelemaan tuleen, vällyistä huolimatta.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevan  finnis.ch:in ovi ei ehtinyt välillä sulkeutua, väkeä lappasi sisään jonossa, olihan vastaanottajana itse joulupukki. Päivi Tissarilla oli takahuoneessa glögi lämpimänä ja pipareita laatikoittain. Istahdimme hetkeksi katselemaan paksun seinän pienestä ikkunasta näkyvää virtaavaa vettä, Limmatia. Jälkeenpäin tuntui kuin olisimme käyneet lyhyellä jokiristeilyllä.

Tuttuja virtasi sisään, vaihdoimme kuulumisia, joululahjoja ja kortteja. Yritin muistaa mitä varten olimme varta vasten tulleet, siis tunnelman lisäksi. Ostoslistalla oli pari purkkia hernekeittoa. Ohitin kauniit esineet ja tekstiilit konmari-konmari-konmari –mantraa tiukasti mutisten. Ehkä pudotan lähitulevaisuudessa pari vanhaa kahvimukia klinkkerilattialle ja voin palata hakemaan riisiposliiniset kupposet, ajattelin toiveikkaasti.

finnis.chin edessä leimusi Anu Kälin Kelhon ulkotuli hänen omasta pajastaan ja sisällä  ikkunaa koristivat kupit, kynttilänjalat ja saippualautaset. Tungoksessa ei saatu keramiikkataiteilijaa kuvaan omien tuotteidensa kera, mutta kyllä Suomi-nainen istuu putiikin muunkin designin joukkoon. Finnis.chin Päiviä taas oli mahdotonta pysähdyttää, hihasta vetäjiä riitti. Luvatut hernekeitot ehtivät onneksi vaihtaa omistajaa.

-Ai miten sen kinkun sitten kävi? No hyvin. Mehukasta ja joulun makuista.

En resumen: Nosótros, los nordicos en Suiza, ibamos antes a Ikea para conseguir ingredientes para la navidad. Ahora ya cerca de Zurich hay varias tiendillas finlandesas (finnis.ch) o suecas (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) y en esas se encuentra además del diseño o delicatessen, amígos y atmósfera nordica.

Kurzgesagt: Wir Nordländer sind früher nach Ikea gefahren, um die Zutaten für Weihnachten abzuholen. Jetzt gibts schon mehrere kleine Läden in der näche Zürichs, die entweder Finnisch (finnis.ch) , oder Schwedisch (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) sind und in diesem findet man natürlich design und köstlichkeiten, aber dazu auch Freunde und eine nördliche Atmosphäre.