…sitä tikulla silmään. En aio tehdä mitään viime vuoden katsausta tai muistella herkistyneenä menneitä, sillä onhan tässä aivan uusi ja puhtoisen tuore vuosi käsillä. (Ja viime vuoden kuvat söi virus).

Hypistelin joulukuusen hopeista tähtinauhaa miettien, että joko olisi aika palauttaa koristeet kellariin. Ulkona paistoi aurinko, ruusussa oli pari kukkaa ja voikukan siemenet vaikuttivat lentokuntoisilta, vaikka jokea peitti jääriite. Illalla pimeni, alkoi sataa lunta. Ensilumi. Sen verran on aikaa edellisestä, että piti mennä kokeilemaan miltä tuntuu narskutella kengillä valkoisessa. Ja tytär pohti terminologista dilemmaa: miksi suomeksi tarvitaan kaksi sanaa ja toinen niistä sisältää sateen, kun asian voisi ilmaista yhdellä, kuten saksaksi, “schneien”. Paremmaksi todettiin “lumettaa” ja “lumioi”.

Koska joulutunnelma tuli vasta nyt, aloitettiin koko juttu alusta. Iltakävely lumisateessa, kynttilöihin tulta, joulutortut pakastimesta, brie-hapankorput ja glögi tarjoiluun. Myöhemmin muistelemme ihanaa valkoista joulua.

Mutta koska kuitenkin on jo 2017, avaan uuden ja vielä jähmeän pöytäkalenterini. Olen niitä, jotka kulkevat kirjakaupassa eksyneen oloisina, luuhavat kaikissa nurkissa etsimässä sitä yhtä pientä riviä paperisia kalentereita. On totta, etten saa merkinnöistäni aina selvää, mutta tietokonevirus vei perusluottamuksen tekniikkaan. Se mitä on paperilla ei katoa. Ellei kaada kahvikupillista päälle. Tai hävitä kalenteria.

Siirsin menot, muistettavat ja tärkeät päivämäärät, mietin mitä kaikkea kokisinkaan tänä vuonna. Mitä haluaisin, miten tehdä vuodesta omani näköinen. Hausfraun olen heittänyt romukoppaan. Siis identiteetin. Ei se ikinä ole ollut täysin minua, mutta nyt se ei vastaa oloani ollenkaan. Jähmeys ja säntillinen jääköön, eläköön pura vida -filosofia. Pura vidalle on monta käännöstä, tilanteesta riippuen, vaikkapa “puhdas elämä” tai “täyttä elämää”. Rentous, coolius ja hyvä asenne, siinä pura vidan sisältöä.

Jos joskus sattuisitte poikkeamaan Costa Ricaan, “Pura vida!” on sopiva vastaus melkein kaikkeen. “Miten menee?” “Pura vida!” “Onko kaikki ok?” “Pura vida!” “Miten homma sujuu?” “Pura vida!” “Minkälainen tyyppi se on?” “Ihan pura vida!”

Ehkä juuri se, että ulkona vain kylmenee ja lumettaa, välillä myös lumioi, alkaa tropiikki hälyttää. Että eikö olisi jo aika päästää irti tästä ja käydä istumassa mangopuun alla, sukuloimassa ja kavereilla, tervehtimässä rannalla iguanoja ja rapuja.

Sitä odotellessa täytyy vain lisätä pura vidaa arkielämään. Aamiaisella vuoden ensimmäinen gallo pinto, papuja ja riisiä tabascolla terävöitettynä, proteiinia ja hiilihydraatteja kuulemma sopivassa suhteessa munakokkelin kera, sai jo aistimuistot heräämään. On helpompi olla pura vida, kun täydellinen kolmiyhtys, kahvi, appelsiinimehu ja gallo pinto antavat voimaa päivälle.

En resúmen: He decidido dejar la identidad tiesa y bastante aburrida de Hausfrau y dedicarme a ser una mujer pura vida. Relajada, cool y actitud correcta, suena perfecto para el año nuevo. El objetivo es  poder hacer mi 2017 ver así cómo soy. (Y por su puesto, gallo pinto en el desayuno, ayuda con el puravidaismo.)

Kurzgesagt:Mit meinem Buch Hausfrau – zu Hause in der Schweiz, bin ich mich mit der Hausfrau identifiziert worden. Aber das ist jetzt Vergangenheit, lang lebe die neue Pura vida Frau! Relaxed, cool und die richtige Einstellung – die sind die Zutaten für 2017, für so ein Jahr, das ich mir wünsche. (Pura vida kommt aus Costa Rica und bezeichnet das coole und entspannte Lebensstil. Und es funktioniert auch als Antwort für fast alles.)