Advertisements

Patikkasesonki pakettiin

Patikkasesonki pakettiin

Lokakuun lopussa se on loppu. Osa hisseistä pysähtyy odottelemaan seuraavaa kautta, joko talvea tai peräti kesää. Ihmiset vetäytyvät koteihinsa tutkimaan talvikauden varusteiden tilannetta. On syksyn loppu, eikä talvi ole vielä saapunut.

Mutta sitä ennen, viimeisenä viikonloppuna, aurinko paistaa ja pakkaan reppuun evästä, vaatetta, vara-akun ja aurinkovoiteen huulille. Ilmeisesti puoli Sveitsiä on halunnut tarrata mahdollisuuteen, sillä Wilderswilissä vaunut ovat tupaten täynnä. 126-vuotias hammasratasjuna nitisee liitoksistaan, kun änkeän kankkuni köyryn mummon ja pullean herran väliin. Aldo pääsee toisesta ovesta sisään, samoille kohdille riviä kauemmas. Yritän kaivaa puhelimesta lippuja, jotka ostin sovelluksella ja ne ovat ovat jossain toisaalla kuin kotiseudun arkipäivän liput. Räplään puhelinta, kondyktoori vai lieneekö peräti kuljettaja, ähkii vieressä. Hän ei tiedä näistä jutuista mitään ja kanssamatkustajat nytkyvät omituisesti. Oletettavasti hihittelevät, mutta en ehdi kiinnittää siihen huomiota, sillä käyn systemaattisesti kaikki sovelluksen paikat läpi.

126-vuotias junavanhus täydellisessä kunnossa./126 years old train, in perfect condition.

Liput löytyvät ja juna lähtee matkaan kymmenisen minuuttia myöhässä. Osa näistä minuuteista minun takiani. Hitaasti puksutellen juna kiipeää ylös. Epäilen, että meitä on liikaa. Jos jarru pettää, menemme kovaa kyytiä hornankuuseen. Mummo vieressä torkahtaa. Ei tunnu kova puupenkki haittaavan. Välillä pysähdymme jättämään muutaman ihmisen täysine ostoskasseineen keskellä vuorta olevalle talolle. Grätli-tunnelin jälkeen lumihuiput ovat yhtäkkiä siinä ihan edessä. Puhdas, uusi lumi loistaa auringossa.

Ylöspäin menossa, juna ja asema tuolla alhaalla. /Hiking up, the train and the station somewhere down there.
Ensimmäinen pysähdys, Daube. /First stop by Daube.
Muitakin paikalla. /There are other people too.
Vau mikä väri! /Oh, the color!

Schynige Platten asemalta lähdemme tallaamaan kuuden kilometrin, reilun 300 korkeusmetrin lenkkiä. Tänään painopiste on nautinnolla, rauhallinen kauden päätös upeissa kulisseissa.

Polku on kapea, savinen ja pudotus melkoinen. Edellä oleva pariskunta jarruttelee ja pyörtää ympäri. Toisaalta, ylempänä polkua nousee nainen kyynärsauvoilla ja monta huterassa kunnossa olevaa vanhusta. Näyttävät niiltä, jotka ovat koko ikänsä vetäneet näitä mäkiä.

Ensimmäinen etappi on nopeasti saavutettu ja kaivan heti eväät esiin. Matkaa on kaikenkaikkiaan tehty sen verran, että maha murisee. Koko kesä on treenattu repun täyttämistä ja tässä on tulos: suolaisia vihanneksilla maustettuja kuivia pipareita, pähkinöitä, kuivahedelmää Costa Ricasta ja mandariineja. Puolet menee heti ja ihmettelen, miten en edes voileipiä tehnyt.

Reitti upealla näkymällä Brienzerseelle. /The path with a great view to Brienzersee.
Thunersee toisessa suunnassa. /Thunersee on the other direccion.

Räpsin kuvia pyörien puolelta toiselle. Ohut yläpilvi ja jonkunlainen utu lähestyvät. Se tietää muutosta säähän. Seuraavaksi päiväksi ja viikoksi on luvassa sadetta. Tänne on tulossa lunta. Nyt maisemat ovat käsittämättömät. Aivot yrittävät prosessoida korkeuseroja ja joka kerta kun katse kohtaa Brienzerseen upean vihreän, päästän vingahduksen. Tänne on tultava kesällä uudelleen, silloin kun alppikukat ovat loistossaan ja huippujen väliin jäävällä kattilamaisella tasangolla juoksentelee murmeleita. Nyt ne ovat jo vetäytyneet pesiinsä. Yksi vihellys kuuluu, mutta ketään ei näy.

Alkumatkan polku kulkee kivisen alueen reunaa myöten. /The path goes horizontal on the upper part of the stony area.
Jäätikkö huippujen välissä. /A glacier in between the peaks.
Murmeleiden kotiseutua. /The homeland of the marmots.

Lupasin itselleni monen monta patikkareissua tälle vuodelle. Osa suunniteluista jäi tekemättä, mutta kipusimme vuoristomajalle, kävelimme joen, järvenkin vartta, Alppien loisteessa, kivisten ja lumisten vyöryjen läpi. Saldo on hyvä, sillä aina lähdettiin, kun sää ja muut menot sen sallivat. Plussaa myös siitä, ettei retkiltä tullut tappioita. Muutama naarmu ja todella saviset vaelluskengät kuuluvat kuvaan.

Aika monta ruksia kesältä karttaan. / The hikes of this summerseason.

Kun patikoimme eteenpäin, kivikentän rotkon puolelta ilmestyy pojan pää. Isä tulee perässä. Kuka sitä tavallista polkua viitsisi mennä, kun jyrkännekin tarjolla. He ovat tulleet alkumatkan kattilan keskellä kulkevaa reittiä ja kenties käyneet makkaranpaistossa sienten keskellä. Nopealla vilkaisulla näen vain kiviä, mutta hei, niistähän tulee ulos lapsia. Leikkikentällä on lapsen kokoisia jättisieniä ja luonnonkiviä, sekä nuotiopaikka.

Alppikukka, Silberdistel./Alpine flower, Silberdistel.
Löysin täydellisen kiven jolle istahtaa. /Found a perfect stone to sit.
Leikkikenttä. Löydätkö sieniä? Tulisijan? Ihmisiä?/A playground. Can you find the mushrooms? Fireplace? People?

Mutkan takana pähkäilemme toisen pariskunnan kanssa, että onko tämä se takaisinpäin vievä käännekohta vai vieläkö jatketaan. Päätämme mennä eteenpäin, sillä kilometrejä puuttuu vielä. “Kyllä se tästä”, mies rauhoittelee kumppaniaan. He pyyhkäisevät reitin sivuun eväille. Päivää on vielä käveltäväksi.

Polulla on yhtäkkiä portaat alas. Sieltä näen toiset kyltit. Tämä on se paikka, josta voi joko jatkaa neljä tuntia eteenpäin tai kaartaa takaisin asemaa kohti. Istahdamme hetkeksi toiselle snäkkipaussille ja pähkäilemme, kääntääkö selkä vihreälle järvelle vai lumihuipuille. Järvi häviää kisan. Auringossa on lämmin; ehkä viimeisiä päiviä teepaidassa.

Tietenkin vuorella on lehmänkelloja soitettavaksi./Of course there are cowbells to play.

Takaisin Schynige Platten aseman paikkeilla on taas nälkä, vaikka reitti tuntui lyhyehköltä. Halutaan syödä herraskaisesti, emmekä mene itsepalvelutiskille, vaan nousemme ravintolan terassille. Siellä vallitsee stressi ja viime hetkien paineet. Huidomme vartin verran ja saamme lopulta eteemme rasvaisimman ja mauttomimman röstin ikinä. Kananmunakin on jäänyt laittamatta päälle, koska varastot on kuulemma tyhjät. Huomisesta alkaen ravintola on kiinni kevääseen asti. – Ensi kerralla otetaan kunnon eväät mukaan. Kahvitermaria myöten.

Auringonlaskua odotellessa. / Waiting for the sunset.
Viimeinen juna laaksoon./The last train to the valley.

Pilvet lipuvat auringon eteen ja tulee viileä. Emme sittenkään jää odottelemaan auringonlaskua, vaan puksuttelemme junalla laaksoon. Wilderswilin kylässä haluan vielä katsoa vanhojen talojen välistä kohoavaa kirkkoa ja löydämme puisen katetun sillan, joka luo täydelliset raamit syksyn väreille.

Kotimatkalla teen inventariota ja mietin listaa ensi kesälle. Niin monta polkua vielä kulkematta.

Puusilta Wilderswilissä, josta matkamme alkoi./A bridge in Wilderswil, where our journey began.
Syksyn värejä sillan alta katsottuna. / Autumn colors.

En resumen: El último caminito de la temporada! Todavía una vez antes del invierno, subió un tren de 126 años al monte. Caminamos por los bordes de la montañas en sol y con una vista increible en Schynige Platte. Y ahora lo que sigue, es pasar el invierno haciendo una lista de los próximos destinos.

Kurzgesagt: Das letzte Mal mit dem 126 Jährigen Zug hinauf! Dann ist es fertig – im Winter kommt hier niemand. Oder vielleicht schon, aber nicht mit dem Zug. Die letzte Wanderung vom Sommer Saison war zum geniessen, in T-Shirt und mit herrlicher Aussicht auf Brienzersee und auf die andere Seite auf Eiger, Mönch und Jungfrau.

Advertisements

Kontallaan vuoristopolulla

Kynsien alle tunkeutui jotain syksyn sientä, käsiin tihtaantui mustaa rasvaisen oloista kivimateriaalia ja käsivarsiin pisti joku, johon en ehtinyt kiinnittää huomiota. Ehkä nokkonen, ehkä karhunvatun piikki. Olin vuoristopolulla, enkä edes kovin korkealla, täysin linkussa kuin haitari. Jalat, nilkat, polvet, yläkroppa paketissa ja rinteen puoleiset lihakset kramppasivat. Yritin tahdonvoimallakin kestää paikoillani, olla lipsahtamatta muutaman kengän levyiseltä polulta suoraa pudotusta alas.

Tämä tuntui reitin varsinaiselta alulta, joen ylitys. /The actual start, crossing the first river.
Sils.

Mikään ei kestänyt paikoillaan. Heinät olivat ohuita, kivet liuskaa, polku mutaista tai lieriviä kiviä. Aivot sanoivat, että leveyttä polulla on riittävästi, niin että ihminen pystyy hieman keinuenkin tämän selvittämää; pahemmissakin paikoissa ollaan oltu, monesti. Toisaalta aivot rekisteröivät hallitsemattoman liikkeen fataaliuden. Siksi lihakset kramppasivat ja kynnet tarrasivat maa-aineeseen entistäkin tiukemmin.

Oltiin siis patikoimassa väliä Thusis-Veia Traversina-Viamala. Perjantai ja 13 päivä ja reitti vie Via Malaan, huonolle tielle. Nousua noin puoli kilometriä, vähän vähemmän alas päin. Helppo nakki. Matkalla vielä pari linnan tapaista ja lopussa palkinnoksi upea kuilu.

Nuorisomaja; täällä haluan ehdottomasti nukkua yön./Youth hostel, where I´d like to spend a night!
Kiva terassi ja ylimmässä huoneessa voisin myös yöpyä./Nice terrace and what do you think of the highest room?

Lähdettiin liikkeelle Thusisin asemalta ja pyörittiin kuin pöntöt viittaviidakon ympärillä löytämättä heti sitä oikeaa suuntaa. Sama linja jatkui. Kaupunkialueella kyltit olivat melko olemattomat ja suurin osa näytti vastakkaiseen suuntaan. Ilman karttaa olisimme varmaankin tehneet ylimääräisiä lenkkejä.

Joen yli ja Silsin kylään. Se vaikutti herttaiselta vuoristonäkymineen ja ylöspäin lähtevä polku lupaavalta, leveältä, ruohoiselta. Ensimmäinen linna olikin nuorisomaja, jossa ehdottomasti haluaisin joskus viettää yöni.

Hohen Rätien linnan aluetta, eikä ketään missään. /Hohen Rätien castle area and no one there, only us.
Pari kaveria löytyi. /We found some friends, though.
Puiden alla on eväspaikkoja ja tulisija vierailijoille./Under the trees there are tables and fireplace for the visitors.
Lounasta ja lepoa. /Some snacks and recovery.
Laaksossa lähtöpiste, Thusis. /Down in the valley Thusis, where we came from.

Nelisen sataa korkeusmetriä ylempänä, seuraavan linnan paikkeilla oli pidettävä ruokapaussi. Burganlage Hohe Rätien on yksityisomistuksessa, mutta yhtäkaikki Unescon maailmanperintölistoilla ja avoinna yleisölle. Infokylteissä kehotettiin pitämään sekä lapset että nuoriso kurissa, sillä linnan pihalta on suoraa pudotusta 250 metriä lähes joka suuntaan. Ja linnakoira Pacolle kannattaisi puhua, se haluaa vain tulla tervehtimään.

Huutelimme Pacoa, sillä maassa oli koiran lelu, mutta koko alue oli tyhjillään, ei ketään missään, vain pitkäkarvaisia ja pitkäsarvisia lehmiä. Löysimme kassan, johon pyydettiin laittamaan 5 Fr per nenä sisäänpääsymaksuksi. Sen vierestä pääsimme kurkistamaan toistatuhatta vuotta vanhaa kasteallasta ja kirkkoa. Näillä hoodeilla ovat yöpyneet roomalaiset, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat.

Älä mene polulle keväällä tai sateen jälkeen. Eli nyt oli sopiva hetki./So, don´t go in Spring or after rain. Now should be the time.
Tästä lähtee, polku jyrkkenee. Ei paha./Here we go, the steep part. Not bad.
Toiselta puolen katsottuna. Polku kulki vastapäistä jyrkännettä myöten. /This is on the other side, we came along the cliff.

Linnapihan puiden varjossa oli nuotiopaikka ja retkeilijöille levähdysmahdollisuus. Tuntui yleellistä kattaa eväät pöydälle ja istua tuolille. Nautimme paitaa kuivattavasta tuulenpuhalluksesta, hymyilimme ja nauroimme.

Retki jatkui metsätietä, joka muuttui tieltä eroavaksi poluksi varoituskyltteineen. Vielä naureskelin, että nyt täytyy olla paha paikka, kun puhutaan omasta vastuusta ja epäsuorasti kehotetaan keväällä lumien sulaessa ja sateiden jälkeen pysyttelemään muilla poluilla. Kävelin kieli keskellä suuta, juuriseen polkuun keskittyen. Toisella puolen oli niittyä, joten ei hätää.

Hätä tuli siinä vaiheessa, kun missään ei ollut mihin tarttua. Siis mitään paikallaan pysyvää. Yritin psyykata itseäni ajattelemalla äskettäin näkemääni videota kielekkeeltä, jossa tyypit istuivat harjanteen päällä yksi jalka yhdellä puolen, toinen toisella. Tietenkin turvavarustein. Tämä on paljon parempi, vakuutin. Sitten siirryin ajattelemaan Kirstiä, lapsuuden kaveriani, joka oli juuri selvittämässä Saksassa Via Ferrataa, alppireittiä, joka kulkee seinämää ylös, kiivetään tikkaita, kytketään köydet koukkuihin ja siellä sitä rotkoa vasta onkin.

Ei auttanut. Erona oli se, että edellämainituilla oli ne turvaköydet. Minulla ei.

Tähän jamaan päätyy, kun valitsee väärät reitit. Ja kuvittelin, ettei loppuosa voisi olla enää niin jyrkkää. /So, this is the state after the bad parts on the way. And I thought that the rest couldn´t be that bad.
Porras-riippusilta. Hyvin paikallaanpysyvä. /Famous pendant bridge with stairs. Very stable.

Reitillä oli vain kourallinen väkeä, he kävelivät rennosti askeltaen. Yritin tajuta, miksi tämä tällä kertaa otti näin koville. Edellisen päivän lenkki ja pyöräily oli jättänyt jäljet lihaksiin, ne olivat väsyneet, eivätkä kovin luotettavat jarrutus ja reagointimielessä. Siinä ensimmäinen virhe. Olimme myös kiivenneet tämän matkan varrella jo aiemmin nelinkontin rinnettä ylös, oikaisseet siksak-polkuja, sillä ne menivät paikasta, josta oli ropissut kiviä. Sekin tuntui kropassa.

Lisänä vaikea suhde vaelluskenkiin, tarkemmin sanottuna luottamuspula. Ne on tarkoitettu juuri tällaisiin paikkoihin, pitäisi tarrata maastoon. Ja juuri kun astun, kenkä luiskahtaa. Sitä kuvitellen olin nyt tässä jamassa. Lähes kyykyssä, yksi jalka takana, toinen edessä, kroppa kääntyneenä puolittain seinämään. Hivutin eteenpäin sentti sentiltä ja toivoin, että olisin jo kaksi metriä pidemmällä.

Taas irtoaa hymy. Jostain kummallisesta syystä näytän nuoremmalta kuin lähtiessä. Luulin, että kävisi päinvastoin. /Here again able to smile. Something very weird happened on the way, somehow I got younger. I thought it would be the other way round.
Autotunnelin korjaus meneillään. /There´s the tunnel for traffic. Guys working on it.
Ja me toisella puolen. Tässäkin olisi ylläpidon paikka./And we on the other side. Here would be also a place to do some maintenence work.

Näitä kohtia tuli muutama lisää, loput oli vain 150 prosenttista keskittymistä. Kivisiä jokia valui alas vuorenseinää ja polku oli kadonnut ja mutainen jatke reunalla oli vähän liikaa saarelaisen mantelitumakkeelle, joka hälytti hyperaktiivisena lähes koko loppureitin ajan.

Siihen nähden riippusilta, joka toimi portaina ja laskeutu 20 m alemmalle kielekkeelle oli todellinen antikliimaksi. Sillä on kuulemma kansainvälistä mainetta ja käydään kauempaakin katsomassa. No juu. Olihan se kiva.

Viamalan nähtävyyden eli kuilun luona pohdittiin mennäkö sisään vai riittäisikö vilkaisu ulkopuolelta. Sisään tietenkin, kun tänne asti oli tallattu. Kintut aiemmasta tutisten yli 300 porrasta alas kuohujen keskelle, vihreää ja sinertävää vettä, miljoonia vuosia hiotuneita kiviä, joen pohjaa, seinämää katsomaan.

Viamala Canyon
Hammastikulta näyttävä on paksu puunrunko. /That stick is a big tree.
Ja roikkuva kivi on meidän makuuhuoneen kokoluokkaa./And the hanging stone is about the size of my bedroom.

Takaisin Thusisiin oli alunperin tarkoitus kävellä, toista hiukkasen kevyempää reittiä, mutta päätettiin kuitenkin kiivetä vain postibussin kyytiin. Ihmettelin kahvilanpitäjälle pitkää taukoa aikataulussa. Kaksi tuntia olisi odoteltava. Hän huikkasi kaverilleen, iäkkäälle herrasmiehelle, joka kuulemma olisi juuri menossa samaan suuntaan ja voisi heittää meidän asemalle, kunhan saisi kahvinsa juotua.

Oltiin vaikuttuneita ystävällisyydestä. Ihan joka turistikohteesta tuskin otetaan patikkaretkeläisiä mukaan omaan autoon. Mies viittasi matkalla kädellään ylöspäin. “Tuolla tekin olitte.” Suoran kiviseinämän nokassa nökötti kivilinna. Meidän lounaspaikka.

En resumen: Thusis-Veia Traversina-Viamala es una ruta, donde no vuelvo. Al cañon – ok, pero en carro al parqueo al frente. Tuve que colgarme de las hierbas y hongos para no caerme por el guindo. El camino no era tan angosto, pero faltaba confianza en las botas y un pequeño error en el movimiento hubiera sido fatal. – O sea, nunca más.

Kurzgesagt: Thusis-Veia Traversina-Viamala ist einen Weg, wohin ich nie zurück gehe. Zum Viamala Schlucht, wieso nicht, aber mit dem Auto. Ich musste von den Pilzen und Gräser hängen, so dass ich nicht nicht den Hang herunter rutschte. Das Hirn sagte, alles sei ok, aber auch, dass alle Falsche bewegungen fatal wären. Also, da war es klar: nie wieder.

Kuin tatti paikallaan – pakkoloma liikunnasta

Kaksi viikkoa liikuntakieltoa oli enemmän kuin olin odottanut. Toki oli hyvä, että pääsin huonoon jamaan päässeestä luomesta eroon, mutta että tikit. Ei hikoilua, ei suurempia liikkeitä tai venytystä.

Kaksi viikkoa hirveästi aikaa, kauheasti energiaa, mielettömästi tekemisiä ja tuloksia, ajattelin. Tekisin kaikkea sitä, mitä en ollut saanut muina aikoina tehdyksi.

Siihen se on pulpahtanut. / There it is.

Ensimmäinen viikko menee mieli hukassa. Suunta on jotenkin kateissa. Että mihin. Ja milloin. Suuret lihakset huutelevat: koska tulee liike, se isompi ja tiukempi? Väsymys on karmea, nukun päiväunia, aamulla pidempään, enkä sittenkään ole hereillä.

En muista, koska olisin ollut yhtä pitkään liikunnatta ilman, että olisin ollut sairas. Lomamatkoillakin kävellään, tullaan ja mennään, uidaan, kiivetään. Selkä tuntuu jäykältä, mutten uskalla venytellä, sillä tikit ovat selkärangan vieressä.

Toisella viikolla aivot virkistyvät, enkä nuku enää niin paljon. Ehkä tähän voisi tottua, tuumin. Alkaa poikia ideoita, enemmän kuin tavallisesti. Teen kävelylenkkejä hikoilupausseilla. Lämpötila nousee kolmenkymmenen lähelle ja vetäydyn jokien äärelle raikkaisiin ja varjoisiin uomiin.

Kuin hiuskoristeita. Flamecotyylisiä. /These look like something you would put to decorate your hair. Flamenco style.

Toisaalla kasvaa lahosieniä ja joitakin tuntemattomia pikkusieniä. Kauniita, mutta ei niistäkään ole pannulle. Vierestä löytyy mylläykset, tunneleita joka suuntaan. Kettujen pesiin on tietääkseni yleensä sisäänkäynti ja varauloskäytävä. Tässä on kolme pesää lähekkäin. Reissun tulos: laitan silmät kiinni ja näen metsän maanläheisiä värejä. Bonuksena nivustaipeen punkki.

Hyvin tuore, ehkä tältä päivältä?/Very fresh, maybe grown today?
Täällä asuu luultavasti kettuperhe./I think here lives a fox-family.

Yritän sienestystä rankkasateen jälkeen. Mäessä joudun löyhyttelen ja nostan paitaa, ettei hiki valuisi. Metsän keskellä lasken sen jälleen takaisin, sillä näköjään sveitsiläismetsässäkin on hyttysiä. Teemme kartoitusta metsänpohjasta, sillä sieniä on vain muutama, eivätkä nekään syötäviä. Yhdessä kohtaa aluskasvillisuuden sijaan on vain ruskeita lehtiä. Joka paikassa muualla karhunvatukkoa, joka tarttuu housuin, repii reikiä koipiin ja estää etenemisen. Huono metsä, perhe ja minä toteamme.

Viikko tuntuu yhä rammalta. Päivää ennen tikkien poistoa pokka pettää. Kaivan esiin jumppamaton ja varovasti kokeilen joogaa, pilatesta. Puoli tuntia myöhemmin totean, että kunto taitaa laskea näillä vuosilla eksponentiaalisella vauhdilla. Nousen matolta tutisevana, mutta kuin uutena ihmisenä. Olen jälleen radallani, oikealla tiellä.

Tasakattoisia sieniä. /Flat mushrooms.

En resumen: Tuve dos semanas sin poder hacer ejercisio. Resultado: me sentí primero un poco perdida, en vez de tener energía, dormía más y estába en todo caso cansada. Los musculos estában intranquilos y cuando los llevé a pasear en treinta grados, no pude evitar de sudar, justo lo contrario que órdenó del médico. En todo caso el paseito era refrescante y aunque no encontrámos hongos para la cena, vimos cólores bonitos del bosque. Y traje a casa un regalito – una garrapata en mi pierna.

Kurzgesagt: Zwei Wochen ohne Sport, sagte die Ärztin. Resultat: in der erste Woche extreme Müdigkeit, anstatt viel Energí. Die Muskeln waren unruhig und ich habe sie pilzeln gebracht. In circa 30 Grad war es unmöglich nicht zu schwitzen, ganz gegen der Anordnungen. Es war doch erfrischend und obwohl wir keine Pilze für Abendessen fanden. Resultat: am Abend beim Augenschliessen sah ich die schöne Farben vom Wald. Und habe jemanden nach Hause gebracht: eine Zecke.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

Arkea 35+ asteessa

Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Melchsee

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.
Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.
Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Kaikki selvää! / Ok, now we know.
Snäkkipaussi./ Time for a snack.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Nätti. /Nice.
Karvainen kukka. /Some hairy plants.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Mie. /Yeah, that´s me.
Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.
Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.
Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.
Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.
Kahvipaussi./ Coffeebreak.
Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

Sukkelasti alaspäin. / Down we go!

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.

Mustikkajahdissa vuorilla

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

Muhkea vuorikolmikko: Eiger, Mönch ja Jungfrau

Costaricalainen lanko nro 2 eli Ludi tuli kylään. Tiukalla aikataululla, mutta täydellisellä hetkellä. Keskiamerikkalaistakaan ei viluttanut, kun aurinko porotti, asteita oli kolmisenkymmentä ja ennuste vuoristoreissulle oli täydellinen.

Varusteet sen sijaan eivät. Lanko nro 2 oli Sveitsissä edustustehtävissä, Costa Rican entisen presidentin Laura Chinchillan seurueessa, ja sen mukaiset olivat matkatavarat. Ei puhettakaan sortseista tai vaelluskengistä, vaan tummat nahkakengät ja puku. Meiltä löytyi sentään lainalenkkarit, mutta seurueen urheilullisuuden ja varusteiden tason huomioon ottaen ryhmänjohtaja eli minä päätin retkestä mahtaviin maisemiin helpolla reitillä.

Ulpulkoilta näyttävät keltaiset kukat loistivat auringossa. Huom. oikella vuorten yllä oleva läikkä ei ole suttu, vaan perhonen. / Shining flowers and a black spot (butterfly) over the mountains.

On varmaan edellisistä reissuista tullut selväksi, ettei nopea lähteminen kuulu perheen vahvuuksiin. Nyt meitä oli vielä yksi lisää ja costaricalaiset aamupalat pitkiä, rauhallisia ja nautinnollisia. Jo illalla olin tehnyt valmiiksi gallo pinton, papu-riisi -aamiaisen, johon tarvitsi vain paistaa lisäksi munat, paahtaa leipää, lorauttaa kuppiin kahvia ja lasiin appelsiinimehua. Nopea ja näpsäkkä aamiainen – matkaan lähdettiin vain tuntia aikataulua myöhemmin.

Tästä sisälle ja ylös/ Wengen-Männlichen.
Oikealla kuplahissin avoin parveke./2. floor in a small cabrio part for extra fee.

Aikataulutus patikkareissuilla on siksi tärkeää, että osa hisseistä toimii vain tiettyyn kellonaikaan asti. Tällä kertaa ongelmana oli kuitenkin vain automatkan pituus, joka lykkäsi kävelysessiota juuri kuumimmalle hetkelle. Mietin päälakia ja nenäpäitä ja latasin reppuun aurinkorasvaa sekä ylimääräisiä lippahattuja.

Auton jätimme Lauterbrunnenin asemalle, jossa aikaa junan lähtöön oli muutama minuutti. Hallista löytyi 0 lipunmyyntiluukkua, 1 lippukone ja 10 ihmistä jonossa. Juoksimme viimeisinä junaan, joka oli jo täynnä turisteja Aasiaa myöten.

Taustalla Eiger, Mönch ja Jungfrau, edustalla mun porukka. /Behind Eiger, Mönch and Jungfrau Mountains, in front my group.

10 minuuttia myöhemmin Wengenin asemalla tunsin olevani Sveitsi-parodiassa. Täältä löytyi kaikki kliseet, alppitorvea, pihalla olevia turistiryhmiä ja krääsäkauppoja myöten. Jungfrau-vuoren ja sieltä alkavan jäätikön alue on yksi turisimin pääkohteista. Kuplahississä helpotti, se ei ollut edes täynnä. Meiltä oli kuitenkin mennyt kokonaan ohi, että täällä oli rahalla saatavaa erityispalvelua. Hississä oli toinen kerros, avoin, jossa voi 5,60 frangin lisämaksulla matkustaa tukka hulmuten ja nuuskutella alppi-ilmaa.

Alppikukat upeimmillaan./Blooming alpine flowers.
Karvainen alppivuokko./Hairy alpine Anemone.
Kuninkaan kruunu odottaa valloittajaa. / Kings crown waiting for the conquerors.

Kuninkaalliseksi kokemukseksi mainostettu matka oli perillä avoin myös meille, alemman matkaluokan edustajille. Päätimme kipaista aluksi Männlichenin asemalta ylevän portin läpi kruunuun kukkulan päälle. Matka oli lyhyt, nousua noin 100 metriä ja palkkiona matkalla monta lajia juuri nyt kukoistavia alppikukkia. Ja ylhäältä tietenkin näkymät joka suuntaan.

Eiger (3971 m), Mönch (4107 m) ja Jungfrau (4158 m) ovat muhkea vuorikolmikko, vierivieressä yhtenä seinämänä. Panoraamatie kulkee Männlichenin asemalta näitä kohti kevyesti alaspäin laskien kohti Kleine Scheideggiä. Reitti sopii myös lapsiperheille, sillä Männlichenissä on ravintolan vieressä iso kiva leikkipaikka ja tietä pitkin voi työntää vaunuja, kunhan alla on kunnon ilmapyörät.

Hyvä polku kaikentasoisille tallaajille, sopiva myös ilmapyöriäisille rattaille./Nice very easy path, also for a all tarrain buggy.
Kiehuvat kädet uppoutuvat tyytyväisinä kylmään lumeen./ Hot hands were very happy to find some snow.
Miksi varoituskyltin jälkeen löytyy aina joku istumasta ja tyynesti syömässä voileipiä? /Why is it, that always after signs like this, there´s somebody sitting on the way eating sandwiches?
Ja taas kamera räpsyy./ Just look at the scene!

Matkaa Männlichenistä Kleine Scheideggiin kuluu 1,5-2 h ja meillä sitä meni reilusti, sillä joka toisella askeleella joku meistä pysähtyi kuvaamaan kirkkaina säihkyviä kukkia ja vuorista löytyi aina vain parempi kulma. Hetkeksi meidät pysäyttivät myös koirat, jotka kuumissaan yrittivät tunkeutua lumihankeen ja kieltäytyivät jatkamasta matkaa. Hanki oli houkutteleva.

Wengenin turistitungoksesta ei polulla ollut jälkeäkään. Sitä mukaa kun reitit kantavat etäämmälle, väki vähenee. Jos ei ole eväitä matkassa, kleine Scheideggistä saa sapuskaa heikotukseen.

Takaisin Lauterbrunneniin tulimme toiselta puolen Jungfraujochilta palaavalla junalla. Kylä on laaksossa, jossa väitetään olevan kymmeniä putouksia ja jos katsot Instagramista Sveitsi-kuvia, putos Lauterbrunnenin kylän keskustasta tulee vastaan yhtenä ensimmäisistä. Läheltä löytyy myös maanalainen putousrypäs, mutta sinne ei tällä kertaa ehditty.

Kleine Scheidegg, kävelyn päätepiste. /Kleine Scheidegg, the ending point of this walk.
Lauterbrunnenin laakso ja kylä sekä kuuluisa putous./There´s the village of Lauterbrunnen and the famous waterfall.

Kylällä kuumuus oli musertava ja kostea. Minä ja Hilja jäätiin nestehukan partaalla istumaan varjoon, kun veljekset lähtivät vielä katsomaan Lauterbrunnenin putousta lähempää. Niityn läpi kulkeva reitti oli suljettu putoavien kivien takia, mutta se ei näyttänyt estävän puoltakaan alueella olevista vierailijoista. Kieltokyltistä kiinni pitäen tyypit nousivat piikkilanka-aidan yli.

Siemailimme odotellessa jääkylmää vettä putouksesta. Viereisessä seurueessa juteltiin kiivaasti ja korviini kantautui “mae“, costaricalainen ilmaisu, joka tilanteesta riippuen voisi tarkoittaa tyyppiä tai äijää. Tosin sillä voidaan viitata myös naiseen. Sihisin Hiljalle, että tuossa taitaa olla porukkaa sieltä päin. Tunteekohan Ludi ne, heitin vitsinä.

Veljekset palasivat putoukselta sen kielletyn aidan yli ja lähestyivät jutellen. Viereiseltä penkiltä mies huusi Lanko nro 2:lle: “Sinä olet costaricalainen! Minähän tunnen sinut!” Olivat kuulemma tavanneet useamman kerran langon lentoyhtiöuran aikana. Vaihdettiin tarinoita puolin toisin, kuka oli tullut mistäkin ja minkä vuoksi ja esiteltiin perheet. “Ludi tuntee aina kaikki!” totesi tytär, eikä niinkään ihmeissään.

Lauterbrunnen-Wengen (juna), Wengen-Männlichen (kuplahissi), Männlichen-Kleine Scheidegg (jalan), Kleine Scheidegg-Lauterbrunnen (juna)

  • Nautintokerroin: 10
  • patikkareitti: helppo
  • hintataso: junasta, hissistä ja muista kertyy aimo summa, jos ei ole alennuskorttia.
Sama putous lähempää, pakollinen Lauterbrunnen-kuva./ The same waterfall a bit nearer, the obligatory Lauterbrunnen-picture.

En resumen: Pocas veces el clima y paisaje están tan perfectos, como en esta vuelta de Männlichen a Kleine Scheidegg. El carro lo dejamos en Lauterbrunnen, donde se encuentra una de las cataratas más famosas de Suiza. Y ya que el mundo es tan chiquitillo, allá encuentramos también otros ticos…

Kurzgesagt: Das war wirklich ein Bilderbuch Tag. Sonne, scheinende Alpenblüemli, mächtige Gebirge. Mein Costa Ricanischer Schwager Nummer 2. hatte nur einen Tag für einen Ausflug und es könnte nicht perfekter gewesen sein. Aber das wir in den Tourismus Region waren, erzählt die Begegnung mit den costaricanischen Bekannten von ihm.

10 000. päivä Klöntalerseellä

Klöntalersee, Klönlaaksonjärvi. Siinä vastaus kysymykseen, että mihin ihmeeseen mennä. Aldo on nimittäin 1500 metrin korkeudesta, minä meren pinnan tasolta ja silloin noin 850 m on täydellinen ratkaisu. Olimmehan juuri tänä päivänä olleet 10 000 päivää yhdessä. Tai ainakin tunteneet toisemme.

Minä en päiviä ollut laskenut, vaan Aldo, hän kiinnittää huomiota lukuihin ja hetkiin. Minäkin hetkiin. 10 000 kuulostaa kunnioitettavalta; vuodet kyllä tiedostan.

Klöntalersee
Jos katsot tarkkaan, näet kaloja./If you look carefully, you might find fishes.
Polulta löytyi totuus./We found the truth on the path.

Suunnittelu nikotteli, oli liian kuuma ajatella. Yksi järvi turhan ylhäällä, toinen kaukana, patikointi avoimella vuorella paahteessa ei houkutellut ja monimutkainen matka väsytti jo pelkästään tietokoneen ruudulla. Päässä surisi perhoset ja paniikinomainen tarve lähteä lämmöstä jonnekin kasvoi. Niin ja olihan se se päivä, jota koko perhe halusi jotenkin juhlistaa.

Sitten löytyi Klöntalersee. Olimme olleet siellä joskus 10 000 päivän alkuvaiheessa. Muistin kylmän laakson, jossa aurinko katosi varhain. Jyrkät seinät, pitkulainen järvi. Kapea, paikoittain yhden auton mentävä tie, yhdellä puolella järveä.

Paikalta löytyikin vihreä laakso, opaalinvärinen vesi kimmeltävänä. Olimme silti hieman skeptisiä. Epäilimme kuumuuden ylettävän tännekin. Polku alkoi metsätienä, siis tylsähkönä. Järveä reunusti ruohokenttä, täynnä kesäpäivän viettäjiä.

Vihreä on käsittämättömän upea! Tulee mieleen Paavo Haavikon runo Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Tämä on joko joki, joka toi kiviä mukanaan tai vyöryjen tulos. /All these stones came with melting water or snow.
Raikas putous. /Refreshing waterfall!
Pikkuruinen kaunis kukka. /Very tiny but beautiful flower.
Valtaisa lasti lunta ja roinaa. /This is actually a huge load of snow and other stuff.
Talven murskaamaa metsää. /Some winterdamage.

Mutta puut suojasivat kulkua, tie pieneni, muuttui poluksi, varrelle ilmestyi kyltti “varokaa putoavia järkäleitä!” ja ilmeemme kirkastuivat. “Täällä tuoksuu Costa Rica!” sanoi tytär. Sademetsä. Ylempänä hän totesi: “Tämä on kuin Suomessa!” Mustikoita, sammalta, havupuita, metsäkukkia.

Ensimmäisellä putouksella olimme ilahtuneita, seuraavalla todella vaikuttuneita. Näitä emme olleet odottaneet, varsinkaan trooppisessa mittakaavassa. Vesi pärskyi kasvoille ja se tuntui ihanalta.

Polulla viileni ja metsää oli kaatunut kuin hammastikkuja. Runnottu, kohoileva metsämaa olikin monta metriä paksu lumivyöry, jonka päälle oli tullut maavyöry. 850 metrissä lunta! Kesäkuussa! Työnsin sormen lumeen, annoin kylmän levitä koko kämmeneen. Vyöryjä tuli vastaan vielä kaksi. Ei ihme, että järvessä vesi oli korkealla. Lunta riittää sulamaan vielä pitkäksi aikaa, vaikka lämpötila huitelee kolmessakymmenessä.

Leiri /Camp.
Evästä. / Snacks.
Kukka tunki kuvaan. /Flower wanted also to the picture.
Mahtava kukka, eeh, luulisin./Wonderful huge flower, or is it?!

Pidämme lounaspaussin aivan rannan tuntumassa. Eväät oli kasattu huitaisemalla, mutta maistuivat tietenkin mahtavalta uinnin jälkeen. Aldon myttyyn lasketulle paidalle laskeutui hyönteinen, ressukka, varmaan luuli olevansa valtavassa keltaisessa kukassa ja jäi siihen istumaan, kunnes jatkoimme matkaa.

Toisessa päässä järveä alkoi silmissä siinnellä jäätelö, mutta suunniteltu pysähdyspaikka oli kiinni. Puolen kilometrin päästä löytyi toinen. Saimme jätskit, katselimme kuinka lehmät tarpoivat järvessä maha vettä viistäen ja suunnittelimme paluumatkaa postibussilla järven toiseen päähän. Jätski ja nesteytys kuitenkin toimi ja lähdimme tarpomaan polkua takaisin.

Mies koiran kanssa kysyi, olemmeko menossa rinnettä ylös vai järvenmyötäisesti. “Olkaa tosi varovaisia, sain melkein järkäleen päähäni!” Mies vaikutti oikeasti järkyttyneeltä. Varoituskyltti oli polulla siis syystä. Ehkä siksi olimme takaisin murto-osassa menomatkasta. Ja taas valmiita uimaan.

Lehmät menossa kastautumaan. /Some lakecows.
Viimeinen uinti./Last swim.
10 000 päivää yhdessä ja tämä on tulos./10 000 days together and this is what you get.

En resumen: Cuando el es de 1500 metros y ella de 0 metros, es apropiado celebrar los 10 000 días desde que se conocieron en 850 metros. O sea, en Klöntalersee. Un caminito no tan largo, pero con soprpresas. Agua verde, cataratas, nieve, avalanchas.

Kurzgesagt: Wenn er aus 1500 m ü.M. ist und sie aus 0 m ü.M., ist es passend in 850 m ü.M. die 10 000 zusammen verbrachten Tagen zu feiern. Also, am Klöntalersee. Eine kleine Wanderung, eigentlich Spaziergang, aber mit Überraschungen. Grünes Wasser, Schnee, Wasserfälle, Erdrutsche, kleine Lawinen vom Frühling.

Trooppiselle toipilaalle alppiaurinkoa sahalaitaisten vuorten katveessa

Lanko Costa Ricasta haluaa aina vuorille, tietenkin, vaikka asuu ylätasangolla 1500 metrin korkeudessa. Sveitsissä pitää päästä Alpeille.

Etsin kiireellä paikkaa, joka täyttäisi samat kriteerit kuin aina, kun retken suunnitteluun ei olla paneuduttu, eikä ole aikaa viivytellä. Matkaan piti päästä heti, vielä kun sää oli hyvä, suht lähelle, eikä liian pitkää, sillä tropiikin mies sai heti flunssan kun oli saapunut Euroopan talveen.

Tämä oli toipumislenkki, hyvinvoinnilla voitelua, aurinkoa ja parantavaa Alppien ilmaa. Niin vakuutin. Joukkue oli vähän toista mieltä, kun yskä sakkasi ja nousua riitti. Yritin pysähtyä kuvaamaan usein, katsoin omaa pulssiani ja totesin, että kyllä tämä tästä. Jos minä, niin hänkin. Ei ehkä ollut ihan paras päätelmä. Toipilas ei kyllä valittanut, mitä nyt hikoili ja jäi vähän jälkeen.

Vasemmalla laskettelurinteen vierestä lähtee kävelytie oikealle. / Hikingpath begins hier, in front of the peaks.
Alppivessa. / Alpine toilet.
Selän takana alkupisteessä. /Starting point looking to the other direction.

Alp Sellamatista kombihissin asemalta umpisuolta muistuttava reitti on ollut meillä suunnitelmissa pitkään. Edellinen kerta Toggenburgissa hernerokkasumussa oli jännittävä, mutta Churfirstenin sahalaitainen vuorijono, jonka katveessa kävelimme, jäi kokonaan näkemättä. Yhtä hyvin olisimme voineet tarpoa laakson metsässä.

Tänään aurinko paistoi täydellä teholla, niin että talvivaatteet oli kuorittava teepaitaan asti. Noin kolmen tunnin reitillä on nousua sekä laskua 260 m eli kovaa urheilua hakeva tuskin saa lenkistä kiksejä.

Matkalla on hämäävästi Wanderloipe -kylttejä vähän siellä täällä, ilman sen enempää selvittäviä tekstejä. Virallisesti talvipolkuja on vain yksi, mutta ilmeisesti sivuteitäkin on tehty. Ne kaikki palaavat jossain vaiheessa samoille seuduille. Wanderloipe-tarkoittaa yhdistelmäreittiä; patikkapolku kulkee hiihtoladun kanssa samaa tietä.

Jaksaa, jaksaa. / Still some energy left./ Lo logro o no lo logro?
Yhdistetty tie patikkaväelle ja hiihtäjille. Hyvin mahduttiin./Combined path for the hikers and skiers.
Talo lipalla./ A house with a visor.
Onhan tää täydellistä!/Isn´t this perfect?

Palvelut ovat alkupisteessä. Puisesta katoksesta löytyi vessa, jonne pääsy vaatisi lapiotöitä metrin verran. Pienen rinneravintolan jälkeen on turha haikailla juomista, ellei omaa reppua tullut mukaan.

Tässä kohtaa en tiedä kumpi iskee ensin, jano vai tarve syödä marenki./I don´t know if I hier get thursty or an urgent need to eat meringue.

Nousun jälkeen ylätasangolla Thurtalerstoffelilla reilun puolentoista kilometrin korkeudessa vajan edustalla on täyttä. Ainoalla penkillä istuu hymyilevää porukkaa paisteessa. Ruskeat naamat hehkuvat ja kaikki tervehtivät lähes yhteen ääneen. Joku nousee ylös tehdäkseen tilaa, me jatkamme kuitenkin eteenpäin.

Vastaantulijat kyselevät penkkiä. Rouva vaikuttaa vähän väsyneeltä ja hauraalta. Lähimmän vajan luo on turha haikailla, se on lähes kokonaan lumen peitossa. Osoitan lumikentän toisella puolen olevaa penkillistä lepopaikkaa. “Mutta tuohon hankeenhan uppoaa!” nainen kauhistelee. “Juu, ei siitä keskeltä, pysytelkää reitillä”, neuvon. Ihan vain tietä pitkin eteenpäin ja ennenpitkää vasemmalla on penkki auringolla.

Jäljet vievät kohti laaksoa./Somebody disappeared towards the valley.

Evästauolla yritän istahtaa hankeen. Aurinko ja takapuoli lämmittävät maaston kosteaksi ja päädyn kuitenkin seisomaan. Vauhdilla mukaan tempaistut banaani, Gruyere-leivät suolakurkulla, tomaatti ja kuivahedelmä-pähkinä -sekoitus maistuvat parhaalta ikinä. Toipilaskin kiittelee eväitä ja tunnustaa myöhemmin, nukuttuaan autossa koko paluumatkan, ettei ilman snäkkiä olisi kyllä päässyt takaisin lähtöpisteeseen.

Illalla kotona Alppefekti vaikuttaa. En saa nukuttua. Aurinko paistaa yhä, vaikka silmät on kiinni.

Melko mahtava keli. Vai?/Pretty perfect conditions.
Kevyesti kohti kahvia. /Getting to the last part of the path, thinking of coffee.

En resumen: Llevamos el convaleciente del trópico a un paseito a la par de los picos de Churfirsten en Toggenburg. Creo de haber oído, que estába pensando si lo logra o no. Lo logró.

Kurzgesagt: Das letzte Mal in Toggenburg konnten wir die Churfirsten gar nicht sehen. Heute gab es keinen Nebel, sondern der Tag war ideal. Blauer Himmel und viel, viel Sonne.

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

%d bloggers like this: