Advertisements

Muhkea vuorikolmikko: Eiger, Mönch ja Jungfrau

Costaricalainen lanko nro 2 eli Ludi tuli kylään. Tiukalla aikataululla, mutta täydellisellä hetkellä. Keskiamerikkalaistakaan ei viluttanut, kun aurinko porotti, asteita oli kolmisenkymmentä ja ennuste vuoristoreissulle oli täydellinen.

Varusteet sen sijaan eivät. Lanko nro 2 oli Sveitsissä edustustehtävissä, Costa Rican entisen presidentin Laura Chinchillan seurueessa, ja sen mukaiset olivat matkatavarat. Ei puhettakaan sortseista tai vaelluskengistä, vaan tummat nahkakengät ja puku. Meiltä löytyi sentään lainalenkkarit, mutta seurueen urheilullisuuden ja varusteiden tason huomioon ottaen ryhmänjohtaja eli minä päätin retkestä mahtaviin maisemiin helpolla reitillä.

Ulpulkoilta näyttävät keltaiset kukat loistivat auringossa. Huom. oikella vuorten yllä oleva läikkä ei ole suttu, vaan perhonen. / Shining flowers and a black spot (butterfly) over the mountains.

On varmaan edellisistä reissuista tullut selväksi, ettei nopea lähteminen kuulu perheen vahvuuksiin. Nyt meitä oli vielä yksi lisää ja costaricalaiset aamupalat pitkiä, rauhallisia ja nautinnollisia. Jo illalla olin tehnyt valmiiksi gallo pinton, papu-riisi -aamiaisen, johon tarvitsi vain paistaa lisäksi munat, paahtaa leipää, lorauttaa kuppiin kahvia ja lasiin appelsiinimehua. Nopea ja näpsäkkä aamiainen – matkaan lähdettiin vain tuntia aikataulua myöhemmin.

Tästä sisälle ja ylös/ Wengen-Männlichen.
Oikealla kuplahissin avoin parveke./2. floor in a small cabrio part for extra fee.

Aikataulutus patikkareissuilla on siksi tärkeää, että osa hisseistä toimii vain tiettyyn kellonaikaan asti. Tällä kertaa ongelmana oli kuitenkin vain automatkan pituus, joka lykkäsi kävelysessiota juuri kuumimmalle hetkelle. Mietin päälakia ja nenäpäitä ja latasin reppuun aurinkorasvaa sekä ylimääräisiä lippahattuja.

Auton jätimme Lauterbrunnenin asemalle, jossa aikaa junan lähtöön oli muutama minuutti. Hallista löytyi 0 lipunmyyntiluukkua, 1 lippukone ja 10 ihmistä jonossa. Juoksimme viimeisinä junaan, joka oli jo täynnä turisteja Aasiaa myöten.

Taustalla Eiger, Mönch ja Jungfrau, edustalla mun porukka. /Behind Eiger, Mönch and Jungfrau Mountains, in front my group.

10 minuuttia myöhemmin Wengenin asemalla tunsin olevani Sveitsi-parodiassa. Täältä löytyi kaikki kliseet, alppitorvea, pihalla olevia turistiryhmiä ja krääsäkauppoja myöten. Jungfrau-vuoren ja sieltä alkavan jäätikön alue on yksi turisimin pääkohteista. Kuplahississä helpotti, se ei ollut edes täynnä. Meiltä oli kuitenkin mennyt kokonaan ohi, että täällä oli rahalla saatavaa erityispalvelua. Hississä oli toinen kerros, avoin, jossa voi 5,60 frangin lisämaksulla matkustaa tukka hulmuten ja nuuskutella alppi-ilmaa.

Alppikukat upeimmillaan./Blooming alpine flowers.
Karvainen alppivuokko./Hairy alpine Anemone.
Kuninkaan kruunu odottaa valloittajaa. / Kings crown waiting for the conquerors.

Kuninkaalliseksi kokemukseksi mainostettu matka oli perillä avoin myös meille, alemman matkaluokan edustajille. Päätimme kipaista aluksi Männlichenin asemalta ylevän portin läpi kruunuun kukkulan päälle. Matka oli lyhyt, nousua noin 100 metriä ja palkkiona matkalla monta lajia juuri nyt kukoistavia alppikukkia. Ja ylhäältä tietenkin näkymät joka suuntaan.

Eiger (3971 m), Mönch (4107 m) ja Jungfrau (4158 m) ovat muhkea vuorikolmikko, vierivieressä yhtenä seinämänä. Panoraamatie kulkee Männlichenin asemalta näitä kohti kevyesti alaspäin laskien kohti Kleine Scheideggiä. Reitti sopii myös lapsiperheille, sillä Männlichenissä on ravintolan vieressä iso kiva leikkipaikka ja tietä pitkin voi työntää vaunuja, kunhan alla on kunnon ilmapyörät.

Hyvä polku kaikentasoisille tallaajille, sopiva myös ilmapyöriäisille rattaille./Nice very easy path, also for a all tarrain buggy.
Kiehuvat kädet uppoutuvat tyytyväisinä kylmään lumeen./ Hot hands were very happy to find some snow.
Miksi varoituskyltin jälkeen löytyy aina joku istumasta ja tyynesti syömässä voileipiä? /Why is it, that always after signs like this, there´s somebody sitting on the way eating sandwiches?
Ja taas kamera räpsyy./ Just look at the scene!

Matkaa Männlichenistä Kleine Scheideggiin kuluu 1,5-2 h ja meillä sitä meni reilusti, sillä joka toisella askeleella joku meistä pysähtyi kuvaamaan kirkkaina säihkyviä kukkia ja vuorista löytyi aina vain parempi kulma. Hetkeksi meidät pysäyttivät myös koirat, jotka kuumissaan yrittivät tunkeutua lumihankeen ja kieltäytyivät jatkamasta matkaa. Hanki oli houkutteleva.

Wengenin turistitungoksesta ei polulla ollut jälkeäkään. Sitä mukaa kun reitit kantavat etäämmälle, väki vähenee. Jos ei ole eväitä matkassa, kleine Scheideggistä saa sapuskaa heikotukseen.

Takaisin Lauterbrunneniin tulimme toiselta puolen Jungfraujochilta palaavalla junalla. Kylä on laaksossa, jossa väitetään olevan kymmeniä putouksia ja jos katsot Instagramista Sveitsi-kuvia, putos Lauterbrunnenin kylän keskustasta tulee vastaan yhtenä ensimmäisistä. Läheltä löytyy myös maanalainen putousrypäs, mutta sinne ei tällä kertaa ehditty.

Kleine Scheidegg, kävelyn päätepiste. /Kleine Scheidegg, the ending point of this walk.
Lauterbrunnenin laakso ja kylä sekä kuuluisa putous./There´s the village of Lauterbrunnen and the famous waterfall.

Kylällä kuumuus oli musertava ja kostea. Minä ja Hilja jäätiin nestehukan partaalla istumaan varjoon, kun veljekset lähtivät vielä katsomaan Lauterbrunnenin putousta lähempää. Niityn läpi kulkeva reitti oli suljettu putoavien kivien takia, mutta se ei näyttänyt estävän puoltakaan alueella olevista vierailijoista. Kieltokyltistä kiinni pitäen tyypit nousivat piikkilanka-aidan yli.

Siemailimme odotellessa jääkylmää vettä putouksesta. Viereisessä seurueessa juteltiin kiivaasti ja korviini kantautui “mae“, costaricalainen ilmaisu, joka tilanteesta riippuen voisi tarkoittaa tyyppiä tai äijää. Tosin sillä voidaan viitata myös naiseen. Sihisin Hiljalle, että tuossa taitaa olla porukkaa sieltä päin. Tunteekohan Ludi ne, heitin vitsinä.

Veljekset palasivat putoukselta sen kielletyn aidan yli ja lähestyivät jutellen. Viereiseltä penkiltä mies huusi Lanko nro 2:lle: “Sinä olet costaricalainen! Minähän tunnen sinut!” Olivat kuulemma tavanneet useamman kerran langon lentoyhtiöuran aikana. Vaihdettiin tarinoita puolin toisin, kuka oli tullut mistäkin ja minkä vuoksi ja esiteltiin perheet. “Ludi tuntee aina kaikki!” totesi tytär, eikä niinkään ihmeissään.

Lauterbrunnen-Wengen (juna), Wengen-Männlichen (kuplahissi), Männlichen-Kleine Scheidegg (jalan), Kleine Scheidegg-Lauterbrunnen (juna)

  • Nautintokerroin: 10
  • patikkareitti: helppo
  • hintataso: junasta, hissistä ja muista kertyy aimo summa, jos ei ole alennuskorttia.
Sama putous lähempää, pakollinen Lauterbrunnen-kuva./ The same waterfall a bit nearer, the obligatory Lauterbrunnen-picture.

En resumen: Pocas veces el clima y paisaje están tan perfectos, como en esta vuelta de Männlichen a Kleine Scheidegg. El carro lo dejamos en Lauterbrunnen, donde se encuentra una de las cataratas más famosas de Suiza. Y ya que el mundo es tan chiquitillo, allá encuentramos también otros ticos…

Kurzgesagt: Das war wirklich ein Bilderbuch Tag. Sonne, scheinende Alpenblüemli, mächtige Gebirge. Mein Costa Ricanischer Schwager Nummer 2. hatte nur einen Tag für einen Ausflug und es könnte nicht perfekter gewesen sein. Aber das wir in den Tourismus Region waren, erzählt die Begegnung mit den costaricanischen Bekannten von ihm.

Advertisements

10 000. päivä Klöntalerseellä

Klöntalersee, Klönlaaksonjärvi. Siinä vastaus kysymykseen, että mihin ihmeeseen mennä. Aldo on nimittäin 1500 metrin korkeudesta, minä meren pinnan tasolta ja silloin noin 850 m on täydellinen ratkaisu. Olimmehan juuri tänä päivänä olleet 10 000 päivää yhdessä. Tai ainakin tunteneet toisemme.

Minä en päiviä ollut laskenut, vaan Aldo, hän kiinnittää huomiota lukuihin ja hetkiin. Minäkin hetkiin. 10 000 kuulostaa kunnioitettavalta; vuodet kyllä tiedostan.

Klöntalersee
Jos katsot tarkkaan, näet kaloja./If you look carefully, you might find fishes.
Polulta löytyi totuus./We found the truth on the path.

Suunnittelu nikotteli, oli liian kuuma ajatella. Yksi järvi turhan ylhäällä, toinen kaukana, patikointi avoimella vuorella paahteessa ei houkutellut ja monimutkainen matka väsytti jo pelkästään tietokoneen ruudulla. Päässä surisi perhoset ja paniikinomainen tarve lähteä lämmöstä jonnekin kasvoi. Niin ja olihan se se päivä, jota koko perhe halusi jotenkin juhlistaa.

Sitten löytyi Klöntalersee. Olimme olleet siellä joskus 10 000 päivän alkuvaiheessa. Muistin kylmän laakson, jossa aurinko katosi varhain. Jyrkät seinät, pitkulainen järvi. Kapea, paikoittain yhden auton mentävä tie, yhdellä puolella järveä.

Paikalta löytyikin vihreä laakso, opaalinvärinen vesi kimmeltävänä. Olimme silti hieman skeptisiä. Epäilimme kuumuuden ylettävän tännekin. Polku alkoi metsätienä, siis tylsähkönä. Järveä reunusti ruohokenttä, täynnä kesäpäivän viettäjiä.

Vihreä on käsittämättömän upea! Tulee mieleen Paavo Haavikon runo Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Tämä on joko joki, joka toi kiviä mukanaan tai vyöryjen tulos. /All these stones came with melting water or snow.
Raikas putous. /Refreshing waterfall!
Pikkuruinen kaunis kukka. /Very tiny but beautiful flower.
Valtaisa lasti lunta ja roinaa. /This is actually a huge load of snow and other stuff.
Talven murskaamaa metsää. /Some winterdamage.

Mutta puut suojasivat kulkua, tie pieneni, muuttui poluksi, varrelle ilmestyi kyltti “varokaa putoavia järkäleitä!” ja ilmeemme kirkastuivat. “Täällä tuoksuu Costa Rica!” sanoi tytär. Sademetsä. Ylempänä hän totesi: “Tämä on kuin Suomessa!” Mustikoita, sammalta, havupuita, metsäkukkia.

Ensimmäisellä putouksella olimme ilahtuneita, seuraavalla todella vaikuttuneita. Näitä emme olleet odottaneet, varsinkaan trooppisessa mittakaavassa. Vesi pärskyi kasvoille ja se tuntui ihanalta.

Polulla viileni ja metsää oli kaatunut kuin hammastikkuja. Runnottu, kohoileva metsämaa olikin monta metriä paksu lumivyöry, jonka päälle oli tullut maavyöry. 850 metrissä lunta! Kesäkuussa! Työnsin sormen lumeen, annoin kylmän levitä koko kämmeneen. Vyöryjä tuli vastaan vielä kaksi. Ei ihme, että järvessä vesi oli korkealla. Lunta riittää sulamaan vielä pitkäksi aikaa, vaikka lämpötila huitelee kolmessakymmenessä.

Leiri /Camp.
Evästä. / Snacks.
Kukka tunki kuvaan. /Flower wanted also to the picture.
Mahtava kukka, eeh, luulisin./Wonderful huge flower, or is it?!

Pidämme lounaspaussin aivan rannan tuntumassa. Eväät oli kasattu huitaisemalla, mutta maistuivat tietenkin mahtavalta uinnin jälkeen. Aldon myttyyn lasketulle paidalle laskeutui hyönteinen, ressukka, varmaan luuli olevansa valtavassa keltaisessa kukassa ja jäi siihen istumaan, kunnes jatkoimme matkaa.

Toisessa päässä järveä alkoi silmissä siinnellä jäätelö, mutta suunniteltu pysähdyspaikka oli kiinni. Puolen kilometrin päästä löytyi toinen. Saimme jätskit, katselimme kuinka lehmät tarpoivat järvessä maha vettä viistäen ja suunnittelimme paluumatkaa postibussilla järven toiseen päähän. Jätski ja nesteytys kuitenkin toimi ja lähdimme tarpomaan polkua takaisin.

Mies koiran kanssa kysyi, olemmeko menossa rinnettä ylös vai järvenmyötäisesti. “Olkaa tosi varovaisia, sain melkein järkäleen päähäni!” Mies vaikutti oikeasti järkyttyneeltä. Varoituskyltti oli polulla siis syystä. Ehkä siksi olimme takaisin murto-osassa menomatkasta. Ja taas valmiita uimaan.

Lehmät menossa kastautumaan. /Some lakecows.
Viimeinen uinti./Last swim.
10 000 päivää yhdessä ja tämä on tulos./10 000 days together and this is what you get.

En resumen: Cuando el es de 1500 metros y ella de 0 metros, es apropiado celebrar los 10 000 días desde que se conocieron en 850 metros. O sea, en Klöntalersee. Un caminito no tan largo, pero con soprpresas. Agua verde, cataratas, nieve, avalanchas.

Kurzgesagt: Wenn er aus 1500 m ü.M. ist und sie aus 0 m ü.M., ist es passend in 850 m ü.M. die 10 000 zusammen verbrachten Tagen zu feiern. Also, am Klöntalersee. Eine kleine Wanderung, eigentlich Spaziergang, aber mit Überraschungen. Grünes Wasser, Schnee, Wasserfälle, Erdrutsche, kleine Lawinen vom Frühling.

Trooppiselle toipilaalle alppiaurinkoa sahalaitaisten vuorten katveessa

Lanko Costa Ricasta haluaa aina vuorille, tietenkin, vaikka asuu ylätasangolla 1500 metrin korkeudessa. Sveitsissä pitää päästä Alpeille.

Etsin kiireellä paikkaa, joka täyttäisi samat kriteerit kuin aina, kun retken suunnitteluun ei olla paneuduttu, eikä ole aikaa viivytellä. Matkaan piti päästä heti, vielä kun sää oli hyvä, suht lähelle, eikä liian pitkää, sillä tropiikin mies sai heti flunssan kun oli saapunut Euroopan talveen.

Tämä oli toipumislenkki, hyvinvoinnilla voitelua, aurinkoa ja parantavaa Alppien ilmaa. Niin vakuutin. Joukkue oli vähän toista mieltä, kun yskä sakkasi ja nousua riitti. Yritin pysähtyä kuvaamaan usein, katsoin omaa pulssiani ja totesin, että kyllä tämä tästä. Jos minä, niin hänkin. Ei ehkä ollut ihan paras päätelmä. Toipilas ei kyllä valittanut, mitä nyt hikoili ja jäi vähän jälkeen.

Vasemmalla laskettelurinteen vierestä lähtee kävelytie oikealle. / Hikingpath begins hier, in front of the peaks.
Alppivessa. / Alpine toilet.
Selän takana alkupisteessä. /Starting point looking to the other direction.

Alp Sellamatista kombihissin asemalta umpisuolta muistuttava reitti on ollut meillä suunnitelmissa pitkään. Edellinen kerta Toggenburgissa hernerokkasumussa oli jännittävä, mutta Churfirstenin sahalaitainen vuorijono, jonka katveessa kävelimme, jäi kokonaan näkemättä. Yhtä hyvin olisimme voineet tarpoa laakson metsässä.

Tänään aurinko paistoi täydellä teholla, niin että talvivaatteet oli kuorittava teepaitaan asti. Noin kolmen tunnin reitillä on nousua sekä laskua 260 m eli kovaa urheilua hakeva tuskin saa lenkistä kiksejä.

Matkalla on hämäävästi Wanderloipe -kylttejä vähän siellä täällä, ilman sen enempää selvittäviä tekstejä. Virallisesti talvipolkuja on vain yksi, mutta ilmeisesti sivuteitäkin on tehty. Ne kaikki palaavat jossain vaiheessa samoille seuduille. Wanderloipe-tarkoittaa yhdistelmäreittiä; patikkapolku kulkee hiihtoladun kanssa samaa tietä.

Jaksaa, jaksaa. / Still some energy left./ Lo logro o no lo logro?
Yhdistetty tie patikkaväelle ja hiihtäjille. Hyvin mahduttiin./Combined path for the hikers and skiers.
Talo lipalla./ A house with a visor.
Onhan tää täydellistä!/Isn´t this perfect?

Palvelut ovat alkupisteessä. Puisesta katoksesta löytyi vessa, jonne pääsy vaatisi lapiotöitä metrin verran. Pienen rinneravintolan jälkeen on turha haikailla juomista, ellei omaa reppua tullut mukaan.

Tässä kohtaa en tiedä kumpi iskee ensin, jano vai tarve syödä marenki./I don´t know if I hier get thursty or an urgent need to eat meringue.

Nousun jälkeen ylätasangolla Thurtalerstoffelilla reilun puolentoista kilometrin korkeudessa vajan edustalla on täyttä. Ainoalla penkillä istuu hymyilevää porukkaa paisteessa. Ruskeat naamat hehkuvat ja kaikki tervehtivät lähes yhteen ääneen. Joku nousee ylös tehdäkseen tilaa, me jatkamme kuitenkin eteenpäin.

Vastaantulijat kyselevät penkkiä. Rouva vaikuttaa vähän väsyneeltä ja hauraalta. Lähimmän vajan luo on turha haikailla, se on lähes kokonaan lumen peitossa. Osoitan lumikentän toisella puolen olevaa penkillistä lepopaikkaa. “Mutta tuohon hankeenhan uppoaa!” nainen kauhistelee. “Juu, ei siitä keskeltä, pysytelkää reitillä”, neuvon. Ihan vain tietä pitkin eteenpäin ja ennenpitkää vasemmalla on penkki auringolla.

Jäljet vievät kohti laaksoa./Somebody disappeared towards the valley.

Evästauolla yritän istahtaa hankeen. Aurinko ja takapuoli lämmittävät maaston kosteaksi ja päädyn kuitenkin seisomaan. Vauhdilla mukaan tempaistut banaani, Gruyere-leivät suolakurkulla, tomaatti ja kuivahedelmä-pähkinä -sekoitus maistuvat parhaalta ikinä. Toipilaskin kiittelee eväitä ja tunnustaa myöhemmin, nukuttuaan autossa koko paluumatkan, ettei ilman snäkkiä olisi kyllä päässyt takaisin lähtöpisteeseen.

Illalla kotona Alppefekti vaikuttaa. En saa nukuttua. Aurinko paistaa yhä, vaikka silmät on kiinni.

Melko mahtava keli. Vai?/Pretty perfect conditions.
Kevyesti kohti kahvia. /Getting to the last part of the path, thinking of coffee.

En resumen: Llevamos el convaleciente del trópico a un paseito a la par de los picos de Churfirsten en Toggenburg. Creo de haber oído, que estába pensando si lo logra o no. Lo logró.

Kurzgesagt: Das letzte Mal in Toggenburg konnten wir die Churfirsten gar nicht sehen. Heute gab es keinen Nebel, sondern der Tag war ideal. Blauer Himmel und viel, viel Sonne.

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Winter Wonderland Switzerland

Sveitsin matkailunedistämiskeskuksesta, päivää! Samalle viikolle mahtui siis todellakin -10 ja +10 astetta. Ja se tarkoitti jään ja lumen muuttumista virtaavaksi vedeksi, luonnon taideteoksiksi.

talvisveitsi 4 p

Alkuvaiheessa, kukkulalle noustessa, luulin meneväni talviselle lenkille. Sumua, lunta, matalia asteita, hanskoja, pipo ja reilusti vaatetta.

talvisveitsi 6 p

Katu oli puhdas ja suolan valkoiseksi värjäämä. Metsässä tossu upposi lumeen. Epäilys kevättä kohtaan suuri.

Pari sataa metriä korkeammalla, joen pientareella vesi virtasi iloisesti ja tänne paistoi lämmin aurinko, sieltä mistä kukkulan yli yletti ja poskia nipistellyt tuuli oli palannut takaisin Siperiaan.

Joki solisi ja oli yhtä taideteosta;  juoksulenkistä tahtonut tulla mitään. Oli pakko pitää pausseja, napsia tuhat kuvaa, ulvahdella sisäisesti, jestas, miten kaunista, aah ja ooh, ihanaa miten aurinko porottaa, pysähtyä ottaman säteitä kasvoille, laskeutua joen jäälle ja kurkistaa jäämuodostelmien sisälle.

talvisveitsi 7 joki p

Tossun alla oli alas viettävä jäinen tie ja pää kääntyneenä kohti kauneutta. Oho, hups, -tilanteita syntyi muutama.

talvisveitsi 2 p

Intron jälkeen tässä teille valitut palat. Ja Luonto: anteeksi. Kamera ei osannut tallentaa luomuksiasi, estetiikkakerroin on matalahko, silmä näki kyllä toisin.

talvisveitsi 10 allas p

Tänne olisin halunnut pulahtaa. Saunasta.

talvisveitsi 9 jää p

Aivan selvästi torvijäkälän talviversio.

talvisveitsi 8 p

Vesi on niin kirkasta, että jokitaimenetkin näkyisivät. Ovat kaiketi piilossa.

En resumen: La primavera nos vino en un día, en velocidad turbo.  Logré capturar unos imagenes de la naturaleza justo antes que el hielo y la nieve se derritió. Fui a correr al bosque y resulta, que llegué en una exposición de arte natural.

Kurzgesagt: -10 und +10 in einer Woche. Die Geschwindigkeit mit der die Frühling gekommen ist, war unglaublich. Gerade an dem Tag Zwischen Winter und Frühling war ich joggen und habe eine wunderbare Naturspektakel gefunden.

Kuinka vältellä karnevaalia

On melkein tarkalleen 19 vuotta siitä, kun jätin matkalaukkuni Sveitsiin, muistaakseni vastaanotin pienen muuttokuorman ja lähdin saman tein Costa Ricaan. Kuukauden päästä uskalsin tulla takaisin katsomaan, että mihinkäs se patja tulikaan laitettua. Verhottomaan makuuhuoneeseen ja asuntoon, jossa kaikui.

Silloin olin autaan tietämätön helmikuun tapahtumista, kuinka olisin voinutkaan, olinhan vasta ymmärtänyt, että koti on tässä pisteessä. Ensin oli selvitettävä, mistä saa kahvia, leipää ja juustoa. Vasta sen jälkeen voi laajentaa piiriä kaupunkiin, Zürichiin, asti.

etelaamerikkalaiset pieni

Eteläamerikkalaiset pistivät karnevaaliin vauhtia.

Joka vuosi näin uutisista, että Luzernissa ja Baselissa karnevaalia, Fasnachtia, juhlittiin isosti. Zürichissä kadulla näkyi paperisilppua, joskus ohitin torvenkantajan tai väsyneen näköisen kulkijan kirjavissa vaatteissa. Se pisti silmään harmaan-mustassa kaupungissa, jossa talvisin kääriydytään maiseman väreihin. Mutta kukaan ei puhunut karnevaalista.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että Costa Rican vieraat vietiin Fasnacht-iltana katsomaan menoa, mutta itse en ollut silloinkaan mukana. Yleensä homma meni niin, että joko lapsi oli vielä pieni ja väsymys suuri, meillä sairastettiin talviflunssia tai kohdalle osui hiihtoloma ja reissu.

prinsessa ja lohikaarme pieni

Andien ponchojen välistä löytyi prinsessa ja lohikäärme.

Sunnuntaina heräsi poikkeukseen. Emme olleet lomailemassa, lapsesta oli tullut nuori ja kaupungissa karnevaali. Pistin päälleni paksuimman takin; järveltä hohkasi kylmää sumua ja viimaa, joka olisi voittanut pahat hengetkin.

Auer näytti pitävän otteessaan vain yleisöä, kulkueen tyyppejä se ei lamaannuttanut. En saanut selville hahmojen taustoja, mutta mukana liikehti peikkoja, paholaisia ja ties mitä röllejä. Luulisin, että sieltä löytyi myös pääsiäisnoidan serkkuja. Ainakin garderobi oli tutun näköinen.

marimekkonoidat pieni

Olisivatko nämä marimekko-noitia ja kuppikakkutyttöjä?

noidat pieni (2)

Noitia tai jotain sinnepäin ja vihreästä hahmosta en kyllä osaa sanoa.

paasiaisnoidat pieni (2)

Nämä ovat kyllä ihan pesunkestäviä noitia.

vihrea hirvio kuvassa pieni

Hän poseeraa.

Zürichin karnevaali on pieni ja jää myös kevään kiltojen kulkueen, Sechseläutenin, jalkoihin. Fasnachtista kuulemma puuttuu jännite. Jos edes eliitti olisi marssimassa, kuten Sechseläutenissa, mutta ei. Kuka tahansa voi osallistua kulkueeseen, työläiset ja ulkomaalaisetkin.

Zürichin Fasnacht on monista joutavanpäiväinen juhla. Katolisissa kaupungeissa karnevaali edeltää paastoa, protestanttisessa Zürichissä taas ei paastota, eikä juhla ole muutenkaan sidoksissa kirkkoon. Paitsi että jossain vaiheessa kirkko kielsi juhlinnan.

bonk pieni

He jakelevat ruusuja. Ja sytyttävät jotain.

iloinen bonk pieni

Näilläkin oli hyvä meininki.

Osalla väestöä tuntuu olevan silti tarvetta ja halua irrotella rooliasuissa nollakelissä. Palelin jonkun aikaa ja harkitsin Glühweinin tai kuuman makkaran ostamista, ihan vain käsieni lämmikkeeksi. Mutta koska varpaat olivat kylmemmät kuin sormet, eikä makkara mahdu lenkkitossuun patteriksi, jätin viimeisten marssijoiden jälkeen kadun, jota peitti kirjava paperisilppukerros.

Päivää myöhemmin kaikki oli kuten aina. Ihmiset harmaa-mustissa ja katu puhdas. Monien karnevaaliasusteena oli siivousvälineitä, luuta ja vessaharja. Mutta ei niitä taidettu sittenkään käyttää puhtaanapitoon, sillä vessaharjalla sekoitettiin katsojien hiuksia ja luudalla heitettiin silppua ilmaan, kasvoille ja niskaan. Jostain tunki silti epäily, että ehkä juhlijoita vaadittiin korjaamaan jälkensä. Mutta ei, ei sentään, ei edes Zürichissä.

meksikol aikuiset flamenco

Tässä vaiheessa hämmennyin, lipun mukaan ovat meksikolaisia, mutta tanssi muistutti erehdyttävästi espanjalaista flamencoa.

meksikol flamenco

Tämä tyttö oli ylpeä edelläkävijä ja kaikki liikkeet varmasti hanskassa.

En resumen: En el frío de Zurich también se celebra el carnaval, aunque es pequeño. Después de 19 años en Suiza, llegue a visitarlo por la primera vez. Vean las fotos!

Kurzgesagt: In der kälte von Zürich feiert man auch die Fasnacht. Nach 19 Jahren in der Schweiz habe ich jetzt das erste Mal ZüriCarneval besucht. Schaut mal die Fotos!

 

Suomalainen Sveitsissä: Riika Östberg

Sveitsi-noviisilla Riika Östbergillä on takana on vasta puolisen vuotta uudessa kotimaassaan. Riika toivoi, että tapaisimme Zürichissä paikassa, mistä saisi gluteenittomia ja vegaaneja leivonnaisia, joten pääsin -jälleen kerran- esittelemään Miyukon. Mangavaikutteisessa kahvilassa Sveitsi tuntui olevan kaukana, mutta sittenkin vain oven toisella puolen. Chai- ja Matcha-Latten, kahden kahvin, suklaaleivonnaisen ja sarven voimin rupattelimme elämästä Zürichissä ja ylipäätään Sveitsissä. Ja juttuahan riitti; ohi taisi hurahtaa niin aamukahviaika kuin lounaskin ja me nökötimme yhä takahuoneen pienenpienen pöydän ääressä.

Mistä lähtien olette asuneet Sveitsissä?

Mies, Paavo, tuli tammikuussa ja me Idan (15) ja Edithin (13) sekä Manu-koiran kanssa kesäkuun lopussa. Jäin myymään talon ja lapset kävivät koulua lukuvuoden loppuun. Itse jäin virkavapaalle omasta työstäni toimintaterapeuttina lasten psykiatrialla.

riika kahvittelu

Riika sai toivomansa vegaanin ja gluteenittoman suklaakaakkusen. Minä taas matcha latten, jota en todellakaan halunnut, mutta juuri siksi vahingossa höpötyksen lomassa tilasin.

Miksi Sveitsi?

Heti kun kuulimme, että miehelle olisi Sveitsissä töitä, niin ajateltiin, että ”Joo!”. Muun maan kohdalla olisi saateltu epäillä, että ehkä joku menee pieleen, mutta tässä tapauksessa ei tullut sellaista oloa. Lasten koulujen takia ajankohta oli ehkä huono, mutta suhtauduimme muuttoon avoimesti ja positiivisesti.

Olen aina toivonut, että koti voisi olla ulkomailla. Saksan kielestä taas ajattelin, että ou nou…Mutta toisaalta, muutkin ovat oppineet kielen, miksi en minä.

Onko Sveitsi päätepiste vai onko mielessä palata Suomeen tai kenties suunnata jonnekin aivan toisaalle?

Me olemme kaikille vaihtoehdoille avoimia. Ehkä Sveitsistä tulee pysyvä kotimaa. En näe estettä jäämiselle, mutta en myöskään toiseen maahan muutolle. Lapset toivoisivat englanninkieliseen maahan.

chai latte

Chai latte oli mausteinen ja juuri sopiva talvipäivän rupattelun kyytipojaksi.

Miten vietät arkesi?

Ruokaa laitan, siivoan… Arjessa aikaa kuluu paljon ihan lasten koulunkäynnin tukemiseen.

Kodin ulkopuolisia aktiviteetteja on vähän, mutta lasten koulussa ollessa pyrin tapaamaan ystäviäni. Ystäväpiiri koostuu lähinnä muista suomalaisista; samassa tilanteessa olevien kanssa löytyy aina yhteistä puhuttavaa ja tekemistä.

Olen myös ohjaajana suomenkielisessä vauvamuskarissa joka toinen viikko ja käyn viikoittain mamu-naisten Living in Zürich -kurssia. Kurssi on tarkoitettu naisten integraation helpottamiseksi ja eri kieliryhmille on omat kurssinsa, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, venäjäksi, arabiaksi…Kursseja on ollut kaupungissa jo 20 vuotta. Joka kerralle on oma teemansa, puhutaan mm. jätehuollosta, finanssiasioista, siitä minkälaisia ihmisiä sveitsiläiset ovat, politiikasta, historiasta, maantieteestä…Kurssi maksaa 60 frangia ja jos tunneilla käy ahkerasti, summan saa takaisin lahjakorttina, jonka voi käyttää vaikkapa kielikurssiin.

riika totoro

Kahvilan rekvisiittaa:  Totoro lienee tuttu ainakin Hayao Miyazakin elokuvien ystäville.

riika elämän viisaus

Miyuko jakaa myös elämänviisauksia.

Miltä tuntuu olla suomalaisena Sveitsissä?

Heti alussa tuli shokki julkisissa liikennevälineissä, tuli paniikki, etten ymmärrä mitään mitä puhutaan. Käänsin kylttien tekstejä ja pysäkkien nimiä. Nyt kun olen sorinan keskellä, ymmärrän ehkä sanan sieltä täältä, en kaikkea, mutta se ei haittaa.

Kielestä tuli ahdistus, tuntui, että pitäisi ymmärtää. Mutta siitä selvitään, jos ei muuten niin käsimerkein. Zürichissä pärjää englannillakin. Ja suomen kieli kyllä tunnistetaan, monet osaa pari sanaa suomea.

Jos verrataan muista maista esim. etelämmästä tuleviin ulkomaalaisiin, niin onhan suomalaisena täällä hyvä olla. Olen nyt havahtunut siihen, että olen todellakin maahanmuuttaja, mamu. Mutta tosi hyvässä asemassa.

riika miyukon edessä

Riika löysi Zürichistä auringon kajeen. (Ja kuvaaja valokuvausteknisen ongelman…)

Kolmen kärki Sveitsistä?

  1. Lämpö. Kesällä tullessa se oli jotenkin uskomatonta, koko ajan on lämmintä, tuntui ettei se lopu ollenkaan. Suomessa juhannuksena istuttiin toppatakeissa.
  2. Me asumme Neu-Oerlikonissa, missä on betonitaloja, lasiseiniä ja seutu on rumaa, mutta luonto on silti ihan lähellä, muutaman sadan metrin päässä. Kävelen tuntikausia metsässä koiran kanssa, vaikken mikään vaeltaja olekaan.
  3. Joko julkinen liikenne tai se, että meitä on koko ajan kädestä pitäen ohjattu. Koulujärjestelmä on hyvin erilainen kuin Suomessa, en tiedä vielä onko se huonompi vai parempi, mutta täällä ei anneta tipahtaa kyydistä, opettaja pitää huolta, että me tiedämme asioista ja että teemme kaiken ajallaan.

Mitä kaipaat Suomesta?

  1. Ystäviä.
  2. Gluteenittomia ja vegaaneja ruokia.
  3. Työtä! Tykkäsin työstäni, koin olevani hyödyksi ja autoin ihmisiä.

 (Sarjan edellinen osa löytyy täältä)

 En resúmen: Me topé con Riika Östberg, quien ha vivido con su familia apenas algunos meses en Zurich. Lo que le más gusta en Suiza por el momento es el calor en el verano, transporte público, naturaleza que está muy cerca y que los guian, a toda la familia, muy bien en la escuela.

Lo que le hace falta de Finlandia son los amigos, comida vegana y sin gluten y su trabajo.

 Kurzgesagt: Riika Östberg und ihre Familie sind Neulinge in der Schweiz. Sie wohnen in Zürich erst seit ein halbes Jahr, aber haben schon einiges erfahren. Was ihr sehr gefällt ist die wärme im Sommer, ÖV, Natur und wie die Lehrerin in der Schule um die ganze Familie gekümmert hat und schaut, das sie gut informiert sind und alles rechtseitig machen.

Was sie vermisst, sind die Freunden, veganes und glutenfreies Essen und ihre Arbeit.

Kuvakertomus Walenseen Rivieralta

Tänne jää auto. Murgiin. Pitää ottaa kuva siltä varalta, ettei väsymykseltä myöhemmin muistettaisi mikä järven kaikista kylistä olikaan se, jonne uskollinen ajokkimme jäi odottelemaan. Tässä paikassa ei kyllä ole mitään nähtävää. Paitsi sen edustalla oleva järvi ja sitä reunustava seinämä. Ikinä en uskoisi, että pystysuoralla olisi joku polku. Ainakaan paikassa, jonne pääsisi ilman hakkua ja turvaköyttä.

riviera murg 1

Murgista junaillaan Walendstadtiin ja huomaan paikallisten kulkevan toppatakeissa ja pipoissa. Lieneekö ihme, kun lämpötila on romahtanut 15 astetta parissa päivässä. Pilvet roikkuvat uhkaavina ja palelee. Walenstadt näyttää aika ankealta harmaassa säässä. Käynnistän Suuntoni reittinavigoinnin ja aloin seurata kellossa näkyvää matoa.

 

riviera walenstadt 2

Walenstadt

riviera kartta

Tässä vaiheessa ei enää palele. Ollaan laitettu vaelluskenkää toisen eteen rivakkaan tahtiin ja noustu puolisen kilometriä. Ja turha väittää vastaan, tämä on aivan selvästi sademetsää. Kosteaa ja rehevää.

walenstadtberg 3 sademetsä

Pysähdymme syömään nopeasti kotona kasatut sandwichit ja tomaatit. Ensin ihmettelen, miksi penkki on selkä opaalin vihreää järveä kohti. Sitten pilvien rakosista vilahtaa jylhä huippu. Olemme lähempänä lumirajaa kuin kuvittelinkaan.

riviera walenstadtberg 2

Yritän laittaa tauon ajaksi Suunnonkin paussille. Ei onnistu, koska en halua laittaa navigointia pois päältä. Lopussa huomaan, ettei vehje rekisteröinyt ollenkaan kuljetun matkan pituutta tai hulluna hakkaavan pulssin lukemia. Mutta tien se näytti hyvinkin luotettavasti.

riviera 8 suunto

Alun nousu on leveää tietä metsässä; huipulla maisemat muuttuvat. Tänne voisin tulla Heidiksi kesäisin. Ketään ei ole missään, vain runsas luomutila ja kyynisinä meitä tutkailevia vuohia ja kenestäkään piittaamattomia kanoja.

riviera 7 puutarha vuorella

riviera 5 puutarha vuorella

riviera 6 puutarha vuorella

Ensimmäinen putous tulee niin korkealta, ettei siitä näy kuin osa täällä metsässä. Olemme alkaneet laskeutua ja polku on muuttunut kiviseksi ja mutaiseksi. Monin paikoin satoi syyskuun koko sademäärä jo kuun ensimmäisinä päivinä. Ajattelen Bondoa, kylää, jonka päälle on romahtanut huipulta kahdesti tonneittain kivimurskaa ja muuta maa-ainesta.

riviera 9 putouksen ylitys

Onneksi on metallinen köysi johon tarttua, etten lipsahda veden mukana rotkoon. Veden voima on valtava, mutta se katoaa kuvassa jonnekin.

riviera 10 putouksen päällä

Alempana ohitamme kivan taukopaikan – taukoa pitämättä. Pitäisi päästä kallioisen niemen toiselle puolen. Niin että miten? ajattelen.

riviera 11 kallioniemi

Mutta tässä kohtaa ollaankin jo ihan sivilisaation parissa. Niemeä reunustaa asvalttitie.

riviera 12 kallioniemen tie

Kun olemme taivaltaneet kolmisen tuntia oppaan arvioimista 4, 5 tunnista, häämöttää määränpää, Quinten. Olemme tallanneet 10.22 km, nousseet noin 600 metriä ja laskeutuneet 560. Lähdimme kylmästä, lähes sateesta, ohitimme syksyvyöhykkeen, näimme keltaisia lehtiä. Ja täällä Quintenissä on kesä.

riviera 13 quinten

Quinten

Kylää mainostetaan itä-Sveitsin Rivierana, sillä täällä kasvavat viikunat, banaani ja palmut. Heti ensimmäisen puutarhan muurilta löydämme pienen kylmälaatikon, josta voi ostaa juustoa. Kopassa vieressä on hilloja. Maksamme 10 frangia ruusunlehtihillosta ja karhunvattuhillosta metalliseen laatikkoon. Toisessa paikassa on kellari täynnä herkkuja, viiniä omista köynnöksistä, sinappia, hunajaa, lisää hilloja.

riviera 15 nätti talo

riviera 14 palmu

riveira 19 talot

riviera 16 kurpitsat ja tyttö

Parin talon kylässä on kirkko ja kaksi ravintolaa. Kuljemme pergolan alta, siitä roikkuu sinisenmustia, vihreitä ja punaisia viinirypäleitä. Vuori nousee kylän takaa suojaavaksi seinäksi. Ellei sitten romahda. Mietin kuinka on talvella.

Kuvan annos on sveitsiläinen palautusruoka. Sisältää proteiinia ja reilusti hiilihydraattia ja saa auringossa paahtuneen, taivalluksella voipuneen patikoijan pystyyn kuin nuutuneen kukan.

riviera 17 jätski

Quinteniin on turha lähteä autolla. Sinne ei nimittäin vie yksikään autotie. Monet tulevat patikoiden, toiset laivalla tai veneellä. Me pääsimme Alvierin kyydillä takaisin toiselle puolelle Murgiin.

riviera 18 vene

riviera 20 laiva ja kylä

Äitinsä kanssa Quintenissä piipahtanut sveitsiläismies kyselee, että mistäs sitä ollaan, Espanjastako. Hän arvaa meidän kävelleen Quinteniin ja toteaa reitin olevan jyrkkä. Ehkä näytämme voipuneilta, sillä hän tarjoaa ystävällisesti kyytiä Walenstadtiin.

riviera 21 quinten kaukaa

Kaukaa katsottuna Quinten näyttää hädin tuskin kylältä, vain muutamalta talolta viiniviljelysten välissä. Pieni helmi.

En resumen: Caminamos la ruta que se ve en el mapa en la rivera de Walensee. Saliendo hacia frío, pareció otoño y llegando era verano puro. Quinten es un pueblo sin carros y lo llaman Riviera de este de Suiza. Allá crecen higos, banano y palmeras. 10,22 km, más o menos 3 horas , ascendiendo 600 m y descendiendo 560 m.

Kurzgesagt: Seit langem wollte ich von Walenstadt nach Quinten laufen und jetzt war das Wetter perfekt: kühl und dunkel beim Bergauf laufen, sonnig und warm in Quinten. Nach dem vielen Regen war der Weg herunter ein bisschen rutschig, aber sonst einfach zum laufen. 10,22 km, etwa 3 Std., asc. 600 m und desc. 560 m. 

 

Värikäs Sveitsi?

Valo, auringonvalo, on Sveitsissä keväällä punertavan keltaista. Se kirkastaa luonnon, talot, taivaan ja värit kuin ikkunanpesu. Eikä haalista entisestään talven jäljiltä kalvakoita ihmisiä, vaan pistää puhkeamaan kukkaan.

ug4

Kevät on usein lyhyt, toisinaan vain muutaman päivän ja lämpötilat sinkoavat samantein kesäisiin. Toisinaan sitä riittää pitempään, toisinaan ei, kesä käy kylässä, palaa odotushuoneeseen ja tulee taas houkuttelemaan. Saamme maistiaisia lämpimistä illoista. Nytkin istumme vielä yhdeksältä illalla  pihalla ja katselemme toisella puolen järveä syttyviä valoja. Syömme syntympäiväkakkua kynttilöiden liekit lepattaen, kun ensimmäiset lepakot ilmaantuvat tekemään syöksyjään nurmen ylle lentäviä makupaloja hakien.

Pääsiäistä kohden kevät tuppaa palaamaan taas paikoilleen, vedämme takkeja päälle, ensin villatakkia ja sen jälkeen ehkä nahkatakinkin.

zug1

Jos sveitsiläisiä pitäisi kuvailla, värikkyys tuskin olisi ensimmäinen tälle kansalle antamani epiteetti. Kevät, joka on salamannopeasti tulvillaan värejä, puhkeaa tumman kansan keskelle. Ainakin kaupunkikuvassa, siis pohjoisessa, Zürichissä, vietetään pimeä vuodenaika mustaan verhoiltuna. Hyvä pukeutuminen tarkoittaa täällä myös mustiin pukeutumista. Mutta keväällä sekin muuttuu. Beigejen, harmaiden ja mustien trenssien joukossa vilahtelee väriläisikiä, vaikka luulen ensin olevani ainut ja näkyvä kuin hälytysvalo, kun vedän jälleen hiukkasen arkaillen oranssin nahkatakkini päälle.

luzern3

Mutta ei, vastaan tulee useita punaisia biker-takkeja,  tummanvihreä astuu ulos raitiovaunusta, yhdistettynä punaisiin housuin, illalla keskustassa joen uoman rappusella istuu toinen, syvempi oranssi. Keskemmällä maata, Vierwaldstätterseen rantaravintolassa joudun pistävässä auringonpaisteessa kuoriutumaan takistani. Tunnen jonkun seuraavan tekemisiäni ja nostan katseeni. Se on terassille astuva sitruunankeltainen nahkatakki.

En resúmen: La luz de primavera en Suiza es amarilla. En el norte de Europa no, allá es palida y casi sin color y así se ve también la naturaleza. En el centro de Europa en vez es como una lavada de ventanas. De pronto los colores se ven brillantes y todo parece florecer. También la gente.

Kurzgesagt: Das Licht im Frühling ist gelb in der Schweiz. Im Norden Europas ist es eher blass, ohne Farbe und so sieht auch die Natur aus. Dagegen im Mitteleuropa wirkt es wie das Fensterputzen. Mit dem Sonnenschein sind die Farben plötzlich strahlende und alles blüht. Auch die Menschen.

%d bloggers like this: