Niin se on, että kun on fysiikka romuimmillaan, hyvää tekee laittaa kukkamekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Näin vakuutin itselleni. Ensimmäinen juhlakenkä jalassa levisin lattialle, toisen jälkeen olin juuri syntyneen kirahvin olotilassa, hutera ja vailla tukea.

Koska kaupunki on junamatkan päässä ja sitä edeltävät ensin kotiportaat ylös katutasolle, vaativahko alamäki ja vielä vaativammat 100 porrasta kohti asemaa, kokeilin vakautta kotioven edustalla. Korko keinahteli leikkaamattoman ruohikon päällä, vaapuin puolelta toiselle. Mitä jos alamäessä hyytelön pidolla varustetut reiteni pettäisivät? Mitä jos en saisikaan jarrutettua? Mitä jos herrasmies vierelläni katselisi talitinttejä, eikä huomaisi, kun kiertyisin eteenpäin, rullaisin ihmispallona portaita alas, tien yli, aseman tunneliin ja -putuf- pysähtyisin seinällä olevaan mainostauluun?

Suljin silmäni hetkeksi, mielikuvaharjoittelin itseni pilatekseen, jossa en ollut käynyt viikkoihin, yritin paikallistaa syvät vatsalihakset ja kaiken mahdollisen kehoa koossa pitävän lihaksiston. Mietin kuinka toteuttaa juhlissa päivärytmiäni “yksi osa pystyssä, kaksi osaa vaaterissa”. Ilta-auringossa oli vain unohdettava kaikenlainen raihnaus ja lähdettävä eteenäpäin. Kai kavaljeeri kantaisi taksille. Tai ainakin tilaisi kottikärryt.

Juhlapaikalle pääsin köpöttävin askelin, joita mummelitkin olisivat ihmetelleet, mutta olinhan sentään yrittänyt peittää kalmankalpeutta sudilla ja ainakin yrittänyt ottaa asenteen, jolla kävellään hyväntuulisen leppoisasti kevätillassa kohti syntymäpäivää, ilman kiirettä, tietäen päämäärän olevan saavutettavissa ennen pitkää ja matkan olevan sitäkin tärkeämpi.

Zürichin upean Brockenhausin, kirpputorin, korttelin päädyssä Amboss Rampen ovella tajusin, että matkalla ei sittenkään ollut väliä, vaan päämäärällä. Paikka oli kuin venäläinen nukke, tilan takaa avautui toinen, kaikissa juhla, kepeä ilo ja musiikkia.

Baarin pöytiä pitelivät laatikot pulloineen; täällä myydään perinteistä zürichiläistä Amboss-olutta. Taaempana olevan teollisen hallimaista ruokasalia koristivat vanhat peilit, puhelimet, taulut, lamput, urkuharmooni. Ei mitään pompöösiä tai jäykkää; vain hurmaavaa ja sielukasta.

Hehkeä sankaritar mustassa mekossaan ja sankari vaaleanpunaisen ruusun sävyisessä paidassaan olivat tuoneet mukanaan pari sataa vierasta, hyvää ruokaa ja reggae-bändin. Puolilta öin  isäntä viritteli juhlijoille yöpalaa, kinkkua, juustoja, hummusta, päärynäleipää ja hedelmiä. Ja minä ihmettelin kuinka olinkaan pysynyt pystyssä tanssilattialla. Ettei sentään olisi mennyt överiksi, sen yhden ja ainoan tanssitun biisin jälkeen pysyttelin baarijakkaralla ja pitelin kiinni tiskistä, etten olisi valunut liukkaan mekkoni kera lattialle.

Tanssilattialla oli vielä täyttä, kun astuimme hiljaiselle kadulle. Koskaan ennen en ole poistunut juhlista juusto molemmissa käsissä. Saimme lähtiäisiksi aimo kimpaleet kahdelta eri vuoristoalueelta, juhlien isännän mukaan aamupalalle.

Leppeässä yössä tajusin, ettei oloni ollutkaan enää niin hutera. Kevätflunssan lääkelistaan, heti inkiväärin, kurkuman ja hunajan jälkeen olisi listattava hyvät juhlat.

En resumen: Después de una gripe de primavera, lo que a uno finalmente cura, es una buena fiesta! Gracias Anne y Pirmin!

Kurzgesagt: Nach einer Frühlingsgrippe, was schliesslich heilt, ist eine gute Party! Danke Anne und Pirmin!