Joku kysyi, että onko sitä nyt sitten pakko lähteä sinne jäisille jyrkänteille notkumaan?! Ei, ei ole. Välillä niitä silti tulee vastaan odottamatta, vaikka tilanne on etukäteen tarkistettu. Ja toisinaan tilanne on hallittavissa hyvin varustein. Silti näiden edellisten reissujen jälkeen päätettiin vetää varman päälle. Kohti pakkasta, ihanaa aurinkoa, leppoisaa ulkoilua, ruokaa ja aurinkoa. Ei sauvoja, ei liukuesteitä, ei törkeän liukkaita rinteitä.

Melchsee-Fruttissa tuntui, että ollaan polttopisteessä; aurinko paistoi täysillä, valkoista oli alla ja ympärillä. Säteet tunkeutuivat aurinkolasien allekin ja aurinkovoidetta piti sivellä kämmeniin ja käsivarsiin, sillä vaatetta piti kuoria nopeasti. Lumipöperöisessä mäessä tuli nopeasti todella lämmin.

Lunta oli enemmän kuin odotin. Itäisen Sveitsin vihreät rinteet olivat jo keväisiä, täällä keskemmällä maata oli yhä talvi tai ainakin kevättalvi.

Retki meni vanhan kaavan mukaan, suuntana reitin ääripään kuppila ja Graubündenin ohrakeittoa, alppimakarooneja ja thaicurry, jota ei ehkä sittenkään lueta perisveitsiläisiin ruokiin, vaikka sitä aina täällä onkin tarjolla. Perillä pyyhittiin jäät penkiltä ja istahdettiin tauolle aurinkoon. Naapuripöytään tuotiin lasipikarissa kaakaota valtaisalla kermatötteröllä, mikä näytti ihanalta, mutta ruuan jälkeen liian tömäkältä. Otettiin sittenkin vain pelkät kahvit.

Päivän huomoioita oli, että jos lumen kimmellystä katsoo nopeasti, se on vain kirkkaita pisteitä. Jos siihen keskittyy, näkyy sateenkaaren värejä. Valkoisessa kirkkaudessa on myös vaikea erottaa syvyyttä.

Lumessa putsaantuneet kengät olivat kauttaaltaan mutaiset päivän lopussa, sillä kävelimme hissiasemalta autolle ja aamun jää oli sulanut ruskeaksi velliksi. Sitä autoa, joka kurvasi vauhdilla ohi ja roiskutti kuravedet meidän päälle, muistamme pahalla. Päivää sen sijaan hyvällä.

En resumen: A veces es tan rico ir en un día perfecto en una perfecta caminata.

Kurzgesagt: Manchmal ist es so wunderschön an einem perfekten Tag eine perfekte Wanderung zu machen.