Sain paikalliselta VR:ltä eli SBB:ltä synttärilahjaksi mahdollisuuden lunastaa aseman kioskista vettä, suklaata tai kahvin. Siihen hintaan, millä yleensä matkustelen, olisivat kyllä voineet piffata nuo kaikki kolme. Joka tapauksessa, junamatkaa oli reilu puolitoista tuntia, joten hain Zürichin asemalta ihan parhaan vohvelisuklaan, Kägi fretin. Ja koska jo aamusta oli lämmin, olin pakotettu nauttimaan herkun melkolailla heti.

Suklaalla sain harhautettua itseni toisiin ajatuksiin eli pois siitä tosiseikasta, että junat olivat todella täynnä. Oli pitkä viikonloppu ja sää mitä oivallisin ulkoiluun. Loppupätkä Flüeleniin, patikan alkupisteeseen, mentiin seisten.

Weg der Schweiz, Sveitsin tie, on ollut pitkään listoilla. Ei siksi, että se olisi niin haastava tai kaukana tai muutoin vaikeassa paikassa. Se vain muistuu mieleen yleensä Sveitsin kansallispäivän aikoihin, jolloin reitille tuskin kannattaa lähteä. Silloin se lienee vieläkin täydempi kuin tänään.

Flüelen-Sisikon osuus kulkee Urin järveä, siis Vierwaldstätterseen toisen ääripään rantaa myötäillen ja on helppokulkuinen. Nousua on vain muutama sata metriä ja maisemat turkoosin siniset muhkeilla vuorilla höystettynä.

Tells Platten laivalaiturin paikkeilla on pieni rantakuppila, missä pidettiin kahvitauko ja jaettiin ravitsevuusnäkökulmasta katsottuna täysin nounou ateria, korillinen uppopaistettua kalaa ja ranskalaisia, mutta se maistui mainiolta kuumassa säässä. Reppuhan oli täynnä leipiä ja muita eväitä, mutta olin aina halunnut pysähtyä tässä paikassa. Monet näyttivät varanneen pöydän etukäteen ja tulivat laivalla nauttimaan näköalasta ja ruuasta.

Jalankulkijat ja pyörät ohjattiin reitillä pariin otteeseen omaan tunneliin vuorenseinämien läpi. Lyhyehköt osuudet tunnelien suiden lähellä olivat meluisia, sillä autotie kulki vierestä. Sisikonista alkoi vähän mäkisempi osio, vuoren yli Brunneniin. Tähänkin mennessä oli eteen osunut kohtia, jotka suljetaan portilla maavyöryn sattuessa. Nyt kyltissä kehotettiin myös kulkemaan vauhdilla ja pysähtelemättä. Autotie on usein myös kiinni samasta syystä (ja tunnelin rakennus aloitettu).

Lämpö alkoi painaa, mutta vesipullot oli täytetty Sisikonin lähteestä. Puolivälissä nousua olin jo kananlihalla kuumasta; huono merkki, mutta se meni ohi ylempänä puhaltavan tuulen ansiosta. Apu löytyi huipun jälkeen; maatilan jääkaappi, josta sai maksusovelluksella ostettua jätskiä. Aldo päätyi mustikkasorbettiin ja minä pistaasijäätelöön. En ehkä sittenkään ole kovinkaan suuri pistaasin ystävä, kun kyse on jäätelöstä. Ensi kerralla jotain pirteämmän makuista.

Joka tapauksessa vesi, jäätelö ja vähän myöhemmin syödyt karhunlaukkapesto-voileivät antoivat pontta taivaltaa loppuun. +32 oli sittenkin aika lämmin, vaikka välillä oltiinkin varjossa ja viileämmässä kivisen rinteen katveessa. Mittarin mukaan matkaa kertyi reilut 16 km ja n. 700 vertikaalimetriä ja noin sata kuvaa samasta kulmasta samoille lumihuipuille.

En resumen: El camino de Suiza es muy bonito y desde Flüelen hasta Sisikon facil, después hacia mucho calor para subir el monte. En el final hicimos una pausa de helado y bajamos a Brunnen. En total más o menos 16 km y 700 metros verticales.

Kurzgesagt: Der Schweizer Weg sollte man machen, wenn man in der Schweiz wohnt, oder? Flüelen-Brunnen war schön, aber die Hitze fast zu viel. Zum Glück haben wir Buurähof Glace gefunden.