Tunneleita, syklaameja, turkoosi järvi ja 960 rappusta

Tunneleita, syklaameja, turkoosi järvi ja 960 rappusta

Jälleen komea päivä, lämmin, mutta ei tukahduttava. Viikon ainut. Siksi oltiin menossa kohti Brunnenia ja heti sen jälkeen, kun Aldo oli hakenut voisarvipaussilla järven reunustan portaille pudonneen puhelimensa ja oltiin päästy laivaan sekä myös pois, alettiin nousta mäkeä ylös.

Näillä seuduin ei voi kovakorvainenkaan välttyä historian lehtien havinalta, sillä polku kulkee Rütliwiesen vierestä, niityn, jolla Sveitsin kolme ensimmäistä kantonia vannoi liittovalan ja päätti taistella yhdessä ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan.

Joka tapauksessa, tästä kiivettiin ylös kohti Seelisbergiä. Neljän pätkän Weg der Schweiz on Urin järven reunaa kulkeva Sveitsin historiasta kertova reitti ja me olimme tallanneet aiemmin siitä jo puolet, mutta siis sen kaksi jälkimmäistä osaa. Tänään oli edessä osuudet yksi ja kaksi, Rütli-Bauen ja Bauen-Flüelen, noin 20 km ja vajaat 700 vertikaalimetriä.

Urin järvi on Vierwaldstätterseen toisen ääripään järvialue ja aurinkoisessa säässä se kimmelsi vihertävän sinisenä. Oltiin tennarireitillä eli helppokulkuisella hiekkatiellä ja myöhemmin polulla. Helteen takia ei tullut mieleenkään laittaa vaelluskenkiä ja polulle lähdettiin, koska matkalla oli monta uimapaikkaa.

Lempeästi siksakkaava tai pikemminkin kiemurteleva tie kulki metsän varjossa. Siellä täällä oli syklaamimättäitä ja yksittäisiäkin kukkia. Ennen aikojaan kuivuuden takia pudonneet lehdet rutisivat lenkkareiden alla.

Seelisbergissä oltiin reitin korkeimmassa pisteessä. Lyhyen asfalttipätkän varrelle osui myös entinen hotelli Sonnenberg. Kuvaan mahtui vain osa, sillä sitä jatkui toisella puolen tietä tornimaisissa lisärakennuksissa käsittämättömällä järvinäkymällä. 1800-luvun lopulta peräisin oleva hotelli henkii vanhan ajan romantiikkaa. Voisin hyvin kuvitella Hercule Poirot´n tänne iltapäiväteelle ja tepastelemaan puutarhaan. Hotellin toiminta päättyi sotien jälkeen ja 1960-luvulta eteenpäin se oli pitkään meditaatioguru Maharishi Mahesh Yogin käsissä ja nyt sitä remontoidaan jälleen hotellikäyttöön.

Polut veivät metsään ja niityille, takaisin metsään ja Seelisbergin pienen järven yläpuolelle. Hetken pohdittiin laskeuduttaisiinko alas uimaan, mutta päätettiin pitää paussi myöhemmin. Kun eteen tuli pieni Beroldingenin yksityinen linna ja kyltti, jossa kerrottiin kappelista löytyvän kakkua, tuli sittenkin sellainen olo, että tauko olisi paikallaan.

Tarjolla oli omena- tai luumupiirasta, kuulemma “äidin tekemää”. Kapselikoneesta piti saada kahvia, mutta me saimme aikaan vain kuravettä. Jostain syystä kapseli vain ruttaantui. Seuraava ongelma oli se, ettei missään ollut hintoja, ainoastaan QR-koodi jolla maksaa. Me pyörimme kakkukuvun ympärillä kuin ampiaiset, plärättiin infolappusia, juostiin ovelle ja puutarhan reunassa olevan kyltin luo. Lopulta luovutettiin ja mentiin ulos pöydän ääreen syömään. Ja kyllä, oltiin sitä ennen maksettu ja varmaankin liikaa.

Aldo lähti vielä etsimään kyltissä mainittua vesilähdettä ja tapasi polulla linnanrouvan. Kakulle eikä kahville ollut määritelty hintaa; kukin sai maksaa sen mitä halusi.

Ensimmäinen osuus päättyi Baueniin, minne laskeuduttiin 960 kiviportaan ikivanhaa kauppatietä, missä aikanaan kopsuttelivat muulit ja aasit rahteineen. Kylällä meidät vastaanotti aurinkoisella muurilla lepäilevä reporanka kissa, joka juuri ja juuri jaksoi liikuttaa käpäläänsä morjestukseksi. Kapean kujan puutarhoissa kasvoi reheviä palmuja ja tunnelma hyvinkin välimerellinen. Laatikostosta olisi voinut ostaa mukaan kristallin. Kahvintarve vei kuitenkin eteenpäin.

Laivarannan kioskin kupeessa, puhaltavassa tuulessa saatiin nostettua kofeiinitasoja sen verran, että päästiin parin sadan metrin päähän uimarannalle. Vesi oli ihanaa ja tuntui, että kyllä tässä vielä ne 10 seuraavaa kilometriä kävellään.

Rantatie oli suurelta osin tunnelissa, sillä ylhäältä ropisee kiviä. Jos tämä olisi ollut Olipa kerran elämä – sarjasta, olisin kävellessäni harmaassa, muhkuraseinäisessä tunnelistossa ollut se bakteeri ihmisen suolistossa. Osassa tunneleista kerrottiin Sveitsin historiasta ja seinille oli heijastettu sveitsiläisyyden tärkeimpiä pointteija, kuten vapaus, demokratia ja solidaarisuus.

Loppuvaiheessa näytti, että päälle tulisi saderintama ja kiihdytettiin vauhtia. Ihan turhaan, koska hetken päästä jälleen paistoi. Istahdettiin vielä päivän päätteeksi laivasataman terassikuppilaan iltapalalle ennen parin tunnin junamatkaa. Odotukset eivät olleet kummoisat, sillä yleensä mitä upeammat maisemat, sitä surkeampi sapuska. Fish and chips/salaatti oli kuitenkin yksi parhaita aikoihin, joten plussat Flüelenille ja kivalle kesäpäivän retkelle.

Laivan kyytiin ja toiselle puolen järveä.
A boatride to the other side of the lake.
Rütlin laivalaituri ja polun alku.
The starting point, Rütli.
Syklaami, miten outo ja kaunis.
Cyclamen, so weird and beutiful.
Brunnennin kaupunki, iso ja pieni Mythenin vuori.
The town of Brunnen and the big and small mountains of Mythen
Entinen hotelli Sonnenberg.
Former hotel Sonnenberg.
Seelisbergin järvinen. Lake Seelisberg.
Beroldingenin linnanen. The small castle of Beroldingen.
Kappelin kaakkutarjontaa.
Some cake in the chapel.
Bauenissa kahvia ja uinti.
In Bauen a cup of coffee and swimming.
Värit paikallaan.
The colors!
Kristalleja tarjolla.
Some crystals to go.
Reporento kaveri.
A very relaxed friend.
Muistuttaa suolistoa vai eikö?
Looks like a inside view of the guts.
Lohkareita on karissut.
The area of the falling rocks.
Tottahan tunnelissa on infopätkäkin.
Informative hiking on this part.
Tunnelin seinältä bongattua.
Found on the wall of the tunnel.
Nyt on niin välimerellistä, että!
Very mediterranian, indeed.
Valoa tunnelin päässä.
Light in the end of the tunnel.
Päivän komein hyönteinen.
The most gorgeous bug of the day.
Plänttinsä kullakin.
Everyone has their own spot.

En resumen: En el lago de Uri hay Camino de Suiza, una ruta de senderismo que hicieron para celebrar la Confederación Helvética. Esta vez caminamos dos primeras partes, desde Rütli hasta Flüelen.

Kurzgesagt: Weg der Schweiz, Etappen 1 und 2, von Rütli bis Flüelen. Ein perfekter Sommertag!

Sveitsin tiellä, Flüelenistä Brunneniin

Sveitsin tiellä, Flüelenistä Brunneniin

Sain paikalliselta VR:ltä eli SBB:ltä synttärilahjaksi mahdollisuuden lunastaa aseman kioskista vettä, suklaata tai kahvin. Siihen hintaan, millä yleensä matkustelen, olisivat kyllä voineet piffata nuo kaikki kolme. Joka tapauksessa, junamatkaa oli reilu puolitoista tuntia, joten hain Zürichin asemalta ihan parhaan vohvelisuklaan, Kägi fretin. Ja koska jo aamusta oli lämmin, olin pakotettu nauttimaan herkun melkolailla heti.

Suklaalla sain harhautettua itseni toisiin ajatuksiin eli pois siitä tosiseikasta, että junat olivat todella täynnä. Oli pitkä viikonloppu ja sää mitä oivallisin ulkoiluun. Loppupätkä Flüeleniin, patikan alkupisteeseen, mentiin seisten.

Weg der Schweiz, Sveitsin tie, on ollut pitkään listoilla. Ei siksi, että se olisi niin haastava tai kaukana tai muutoin vaikeassa paikassa. Se vain muistuu mieleen yleensä Sveitsin kansallispäivän aikoihin, jolloin reitille tuskin kannattaa lähteä. Silloin se lienee vieläkin täydempi kuin tänään.

Flüelen-Sisikon osuus kulkee Urin järveä, siis Vierwaldstätterseen toisen ääripään rantaa myötäillen ja on helppokulkuinen. Nousua on vain muutama sata metriä ja maisemat turkoosin siniset muhkeilla vuorilla höystettynä.

Tells Platten laivalaiturin paikkeilla on pieni rantakuppila, missä pidettiin kahvitauko ja jaettiin ravitsevuusnäkökulmasta katsottuna täysin nounou ateria, korillinen uppopaistettua kalaa ja ranskalaisia, mutta se maistui mainiolta kuumassa säässä. Reppuhan oli täynnä leipiä ja muita eväitä, mutta olin aina halunnut pysähtyä tässä paikassa. Monet näyttivät varanneen pöydän etukäteen ja tulivat laivalla nauttimaan näköalasta ja ruuasta.

Jalankulkijat ja pyörät ohjattiin reitillä pariin otteeseen omaan tunneliin vuorenseinämien läpi. Lyhyehköt osuudet tunnelien suiden lähellä olivat meluisia, sillä autotie kulki vierestä. Sisikonista alkoi vähän mäkisempi osio, vuoren yli Brunneniin. Tähänkin mennessä oli eteen osunut kohtia, jotka suljetaan portilla maavyöryn sattuessa. Nyt kyltissä kehotettiin myös kulkemaan vauhdilla ja pysähtelemättä. Autotie on usein myös kiinni samasta syystä (ja tunnelin rakennus aloitettu).

Lämpö alkoi painaa, mutta vesipullot oli täytetty Sisikonin lähteestä. Puolivälissä nousua olin jo kananlihalla kuumasta; huono merkki, mutta se meni ohi ylempänä puhaltavan tuulen ansiosta. Apu löytyi huipun jälkeen; maatilan jääkaappi, josta sai maksusovelluksella ostettua jätskiä. Aldo päätyi mustikkasorbettiin ja minä pistaasijäätelöön. En ehkä sittenkään ole kovinkaan suuri pistaasin ystävä, kun kyse on jäätelöstä. Ensi kerralla jotain pirteämmän makuista.

Joka tapauksessa vesi, jäätelö ja vähän myöhemmin syödyt karhunlaukkapesto-voileivät antoivat pontta taivaltaa loppuun. +32 oli sittenkin aika lämmin, vaikka välillä oltiinkin varjossa ja viileämmässä kivisen rinteen katveessa. Mittarin mukaan matkaa kertyi reilut 16 km ja n. 700 vertikaalimetriä ja noin sata kuvaa samasta kulmasta samoille lumihuipuille.

Flüelen. Tästä lähdetään.
Here´s the start.
Kiitos SBB.
Thank you SBB.
Autotiesillan alla.
Under the bridge.
Purjevene antaa vähän perspektiiviä.
A sailboat as reference for the hights.
Verkot kaappaa karisevat kivet.
Nets to catch the falling stones.
Tästä tietää, että ollaan Urin kantonissa.
This is canton Uri.
Patikkareitti kulkee rinteessä.
Hiking path on the rocky hillside.
Rantakuppila lähestyy.
A lakeside diner coming up.
Polku on auki, mutta kehoitetaan kävelemään sutjakkaasti.
The path is open, but please walk quickly.
Kuiva joki.
A sad dry river.
Lehmät ja vasikat piiloutuivat varjoon ja muurille.
The cows and calves hidden in the shadows.
Maderanertalista maatalon jätskiä.
Ice cream from a farm in Maderanertal.
Lourdesin luola Morschachissa.

En resumen: El camino de Suiza es muy bonito y desde Flüelen hasta Sisikon facil, después hacia mucho calor para subir el monte. En el final hicimos una pausa de helado y bajamos a Brunnen. En total más o menos 16 km y 700 metros verticales.

Kurzgesagt: Der Schweizer Weg sollte man machen, wenn man in der Schweiz wohnt, oder? Flüelen-Brunnen war schön, aber die Hitze fast zu viel. Zum Glück haben wir Buurähof Glace gefunden.