Viikonloppu ilman vuoria

Viikonloppu ilman vuoria

Oikeastaan en varsinaisesti vietä viikonloppuja kokonaan vapaalla juuri koskaan, sillä teen töitä silloin kun niitä on. Etsin juttuaiheita, kirjoitan, valmistelen. Mutta vuoristokeikat osuvat useimmiten lauantaille ja sunnuntaille, koska perheellä on aikaa.

Viime lauantaina sään piti olla surkea ja sunnuntaina todettiin, että vielä ottaa aivoon Wildhausin tungos ja vaikka löysin pari otollista paikkaa lähietäisyydeltä, vaikka pienellekin retkelle, jäätiin kotiin.

Ei siis tehty mitään sen kummempaa, paitsi että hoidettiin rutiinijuttuja. Lauantai on se päivä jolloin kylän hotspot on kierrätyskeskus. Tarrasin roskakaapissa majailevaan tölkkipussiin ja terävä särmä repäisi sen säpäleiksi, tölkit kolisivat lattialle ja öljyt plus muut mehut roiskuivat pitkin. Oli ne pesty, mutta silti. Päädyin siis myös lattian pesuun. Tunnustettakoon, että vain osittain.

Kierrätyskeskuksen luona tuli tehokas olo. Hellyyttävää, miten fiinit zollikonilaiset tulevat roinineen tukka länässä verkkareissa, silmät pussilla, mutta vauhdikkaasti elämää järjestäen. Jaamme yhteisen innostuksen; kyllä tämä tästä! Kaikki kääntyy parempaan, kun kodista poistuu ylimääräinen.

Pääsimme eroon hajonneesta sähkölaitteesta, maitotölkeistä ja muoveista sun muista. Samalla keikalla heitettiin luomukaupan kautta, jotta lounasta varten olisi Veginesiä, vegaanista majoneesia. Tartuin myös samosa-pakettiin; heräteostos, selvästi jo vähän nälkä.

Kotona söin varmuuden vuoksi jokusen taatelin saadakseni nopeasti energiaa ja pyyhkäisimme Aldon kanssa parin tunnin juoksulenkille. Mäet on sitä luokkaa, ettei ihan kaikkia varsinaisesti juosta. Mutta kuvitelmissani käyn siis juoksemassa.

Jokivarressa putoukseen oli kertynyt jo hieman jäätä. Yöt on pakkasen puolella, päivisin pari lämmintä. Kaksi pientä järveä matkalla olivat osittain jäätyneet ja päällä kaunista riitettä. Sorsalinnut selvästikin etsivät jo paria.

Jalka nousi keveästi. Mutaisessa kohdassa oli hyytävästä ilmasta huolimatta pehmeän liukasta. Hipsuttelin varovasti ja onnittelin itseäni siitä, etten uponnut tai lentänyt selälleni.

Alamäessä pääsin kiinni euforiaan ja kotona se tarkoitti järkyttävää nälkää. Hyvän lenkin jälkeen kaipaan täyttävää sapuskaa. Litistetty perunasalaatti (päälle siitä aiemmin haetusta majoneesista, yrteistä ja valkosipulista, parmesanista ja sinapista kastike) kasvisnakeilla ja parilla vegaanipalkinnon saaneella bratwurstilla. Molemmat olivat muuten varsin maistuvia, mutta ei kannata paistaa liian kauan, rakenne muuttuu sitkeäksi.

Kahvit join läppärin äärellä, lueskelin niitä näitä ja sen jälkeen oli kasattava voimat ja lähdettävä kauppaan. Se on lauantaisin auki kahdeksaan, mutta viiden paikkeilla alkaa hyllyt olla tyhjinä. Niin myös tänään. Banaanit, basilika, korianteri ja oregano jäivät ostamatta. Muuten kassit täyttyivät ja saatiin kruisailla hyllyjen välissä rauhassa. Tähän aikaan on hiljaista.

Olin tsempannut perinnepuolella ja tehnyt torstaiksi kasvishernekeittoa ja pannaria. Nyt oli vielä herniksen jämät ja lämmitin sen iltapalaksi. Heitin myös pannulle ostamani samosat ja tajusin haukatessani, että nyt on sitten herneitä sekä piirakassa että lautasella. Noh, hyvää kuitenkin.

Hernekeiton vahvistamana kävin vielä editoimaan kirjoittamaani tekstiä ja kun väsähdin sen kanssa, siirryin tarkistamaan kolumnia. Jo suht myöhään muistin, että apua, pyykkitupa on tyhjennettävä ja parit silitettävätkin hoidettava. Mukaan otin läppärin ja korealaista draamaa. Kuka muu katsoo sarjoja silittäessä?!

Yöllä oli jonkun verran liikennettä jälkikasvun departementissa, meillä oli nimittäin yökyläilijöitä. Nukuin pätkissä ja aamulla naapurin kissa tuli aivan liian aikaisin koputtelemaan oveen. Hän vierailee meillä toisinaan.

Sunnuntain aamupalan aikoihin taivaalla leijaili vain ohutta yläpilveä, mikä lupaili kaunista säätä muutaman tunnin päästä. Edellisen patikan aiheuttama turhauma ei päästänyt irti, joten työstin vielä kolumnia ja jäin jumiin loppulauseen kanssa. Puolen päivän paikkeilla laimea yö ja pitkän lenkin jälkeen palautumatta jääneet lihakset alkoivat hälyttää. Olin voimaton. Mutta kokkaus, se auttaa aina. Pistin tortillat uuniin lämpiämään ja silppusin tofua vihannesten kera yhdelle pannulle, ja frijoleksia, papumössöä toiselle. Lisäksi sipulia, manteli-crème fraîchea limetin kera, tabascoa ja salaattia sekä tomaattia tortillan väliin. Tällä kombinaatiolla heräsin henkiin.

Soitin synttäripuhelun äidille siinä kahvin lomassa ja katselin muiden postauksia rinteistä ja laduilta. Huono omatunto painoi; tällä säällä olisi pitänyt mennä sinne aurinkoon. Mutta minä katsoin hetken vielä K-draamaa ja luin vielä viimeisen kerran tekstini läpi.

Illaksi tein vielä pizzataikinan, latasin päälle grillattua munakoisoa, sipulia, paprikaa ja mozzarellaa sekä vähän parmesania. Oli kiva tehdä ruokaa kiireettömästi. Pizzaa seurasi vielä myöhäinen iltakävely autiolla kylällä. Edes autoja ei kulkenut. Kulman takaa tuli mies, eikä koiran hihna erottunut pimeässä, koirakin oli piilossa. Olin nöksähtää nenälleni ja päästimme molemmat hermostuneen entschuldigungin ja naurahduksen. Kumpikaan meistä ei odottanut kohtaamista kenenkään kanssa.

Tähtitaivas oli kirkas ja kaunis. Kuljin katua, jolla ei ollut ainuttakaan tuttua taloa. Kaikki oli rakennettu uudestaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Ylempää katselin mustaa järveä ja toisella puolella kimmeltäviä valoja. Ohitin kylän vuohien apajat (olivat jo nukkumassa) sekä solariumin (siis niitäkin on vielä) ja myös italialaisen ravintolan kulman, missä ei ole enää aikoihin ollut ravintolaa eikä koko taloa, vaan tilalla on moderni asuinrakennus. Mutta, toiselle puolelle kylää on luvassa uusi pizzeria puulämmitteisine uuneineen, joten elämme toivossa.

Kotona katselin vielä seuraavan viikonlopun sääennustuksia. Josko silloin taas retkelle.

En resumen: A veces hay que usar el fin de semana para hacer cosas, que tal vez no son para tanto, pero simplemente son necesarios.

Kurzgesagt: Manchmal muss man auch am Wochenende einige Sachen erledigen, die nicht ein Abenteuer sind, aber die man trotzdem machen muss.

Tää on mun perjantai

Tää on mun perjantai

Patikat on nyt vähän katkolla, sillä viikonloppuna sää otti käänteen kohti sumua ja sadetta.

Mietin otsa mutkalla, että mistä nyt sitten kirjoittaisin, kun päässä on töitä, eikä kamerassa yhtään hienoa vuoristokuvaa. Jet lag syksyyn.

Tykkään lukea muiden päivärutiineista, niissä on jotain rauhoittavaa ja elämään ankkuroivaa. Siksi ajattelin kertoa omasta perjantaistani. En usko että sillä on uutisarvoa, enkä tehnyt edes mitään merkittävää. Silti arjessa on oma viehätyksensä. Me kaikki puurramme päivästä toiseen, kukin tohisee omissa jutuissaan, oli se sitten Nakkilassa, Tokiossa tai Quitossa. Peruselämää siis parhaimmillaan. Sitä “nyt” aikaa. Joten olkaattepa hyvät:

7:00 Keittiöön ja vesi kiehumaan. Juon lasillisen lämpöistä vettä herätelläkseni vatsan lempeästi.

Harpon yöppärissä portaat ylös ja vien lastin pahveja kadun viereen odottamaan hakijaa. Samassa kohdassa palaa naapurin rakennustyömaan takia punainen liikennevalo. Harley Davidson ja tyyppi viimeisen päälle stilisoituna motskariinsa sopivaksi odottelee valon vaihtumista. Ja luo katseen ruttuisiin pyjaman housuihini.

Pakenen sisään. Laitan pesukoneen päälle. Meillä on perjantaisin pyykkivuoro.

Haen appelsiinimehun kellarista. Olemme saaneet luvan käyttää ylimääräistä jääkaappia ruokiemme säilytykseen, sillä keittiössä oleva on tosi pieni.

Vihdoin aamupalaa. Maustamatonta jugurttia kauraleseillä ja pellavansiemenillä, pihalta viikunoita ja päärynää. Vahva maitokahvi, leipä sveitsiläisellä alppijuustolla.

Hiukset kampaamatta ja yöppärissä töiden pariin./ Without shower or combing hair directly to work.

8:00 Siirryn suoraan tietokoneelle, yhä yöppärissä. Aldo on kotitoimistossa pihalla, tytär lähti jo aikaisemmin opintoihinsa.

Mietin kirjan sisällysluetteloa ja suunnittelen samalla seuraavaa patikkaa.

Mietin kuinka järjestelisin viikko-ohjelmaan lisää suomen tunteja.

Lähetän lisäkysymyksiä haastateltavalle.

Laitan toisen toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

9:30 Pesen vihdoin hampaat, se unohtui aiemmin. Laitan treenivaatteet päälle. Taas pyykkitupaan.

Olen lähdössä salille. Väsyttää. Hyttysjahti raunioitti yön.

9:45 Nälkä, yhä kotona. Syön pari leipää.

10:00 Koronan takia salille pitää buukata aika. Yritän uudelleen. Se on täynnä.

Siivoan vessan, jatkan tuntisuunnitelman säätämistä ja vastailen sähköposteihin.

12:30 Pyykkitupa, teen ruokaa (mitä? en enää muista), syön ja juon ison mukillisen kahvia. Selailen Ylen uutisia, Iltasanomia, Iltalehteä ja SRF:n uutisia. Jatkan vähän aamun töitä.

Matkalla salille pysähdyn ihastelemaan auringossa loistavia kukkia./On the way to the gym, I admire the flowers in the small gardens.

14:00 Se pakollinen maski päälle ja vihdoin salille. “Upeaa, noin isot painot! Mahtava liike, olet tosi hyvässä kunnossa!” kannustaa Maria. Ei personal trainer, vaan liikerajoitteinen ikääntynyt nainen, jolla omien liikkeidensä sivussa on aikaa tarkkailla muiden tekemisiä. Aina yhtä positiivinen ja innostunut.

Matkalla salille. /On the way to the gym.

16:30 Kotona. Suoraan keittiöön tekemään taikinaa. Iltapalaksi Rassiger Käsekuchen, juustopiiras jonka päällä on paprikaa ja pikkuisen chiliä kärjistämään makukokemusta.

Kun piirakka on uunissa käyn suihkussa, hoidan pyykkitupahommia ja imuroin kämppää vauhdilla.

19:00 Tytär viedään lastenhoitokeikalle, me Aldon kanssa jatkamme kauppaan. Siellä ei ole ketään. Ei myöskään useita tuotteita. Avokadojen vierestä löydän tuttavan, jota en välttämättä jaksaisi tavata. Onneksi on maskit ja kommunikointi hyytyy nopeasti.

20:00 Kotona. Järjestän ostokset jääkaappiin. Otan pyykkejä pesukoneesta, pistän kuivamaaan, silitän. Katson samalla läppäriltä japanilaista sarjaa Midnight Diner.

22:00 Vaivun punkkaan. Vähän vielä Netflixiä perjantain kunniaksi. Ja unta.

Nämäkin olivat kauniita. /These were also beautiful.

En resumen: Ya que el clima se puso otoñal, no hemos podido ir a nuevos paseitos. Neblina y lluvia no son una combinación para ir a las montañas. En vez doy un reporte de que es que hago, cuando no ando en los trillos de los Alpes. Las fotos lo resumen bastante bien.

Kurzgesagt: Das Wetter ist jetzt nicht ganz optimal für Wanderungen. Was mache ich dann? Lebe meinen Alltag, wie alle.

Arkitiistai Sveitsissä

Heti aluksi on myönnettävä, että tämä tiistai ei nyt sitten kuitenkaan ole ihan keskivertotiistai. Kun Suomessa 6.12 heräillään itsenäisyyspäivään, minä haen kaapista jemmaamiani suklaita, tähtipiparin, mandariineja ja pähkinöitä, osan laitan pöydälle, osan tavan mukaisesti oven eteen laitettuihin saappaisiin. Pyhän Nikolauksen päivänä Samichlaus tuo lapsille joko risuja tai herkkuja, riippuen siitä miten vuosi on kulunut.

1-itsen-a

Aamu kajastaa.

7.30 Kaadan kahvin kuppiin ja istahdan aamupalalle. Yksin, sillä toinen nukkuu vielä ja kolmas on matkalla. Totean, että jugurttiannokseni leseillä ja pellavansiemenrouheella näyttää kuvassa karmealta ja yritän somistaa pintaa ananaksella ja siemenillä.

1-b-aamupala

8.00 Hiukset on vielä märät, kasvot meikkaamatta, mutta uskon ehtiväni pyöräyttää pullataikinan. Tytär pyysi itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista, “karjalanpiirakoita tai korvapuusteja.” Mietin, kuinka saan taikinaisilla käsillä otettua kuvan. Ja sen jälkeen, kuinka puhdistan pullataikinan kännykästäni.

9.00 Juoksen mäkeä ja portaita alas asemalle. Neljä minuuttia myöhemmin istun junassa, jossa on täyttä ja hiljaista. Kaksi naista lapsineen istuu toisessa päässä vaunua ja he juttelevat keskenään. Suomeksi. Kaikki muut keskittyvät kännyköihinsä tai tuijottavat seiniä vaivaantuneina, sillä ovien edessä keski-ikäinen pariskunta, näyttäisi olevan menossa vuoristoon asuista ja rinkoista päätelleen, suutelee aivan omassa maailmassaan.

3-asemalle

Portaat alas asemalle, mieluiten kompuroimatta

5-hb

Zürich, Hauptbahhof

6-hb-kulma

Zürichiläinen ratikka poseeraa aseman varjossa. Kulissit tarjoaa Landesmuseum.

7-hb-pyorat

Aseman pyöräparkki

9.30 Olen valmiina aloittamaan suomen keskustelutunnin. Aloitamme tietenkin Suomen 99. itsenäisyyspäivästä, mutta teema vaihtuu myöhemmin Costa Ricaan, joka juhlii parhaillaan 68-vuotista taivaltaan ilman armeijaa. Ihmetellään sitä, että ylipäätään on maa, joka pärjää ilman sotilaallisia voimia ja vielä Keski-Amerikassa.

8-tunti

Ope valmiina. Vain oppilaat puuttuu.

11.10 Käyn aseman lähellä Coopissa ja haen parmesania sekä paprikan. Kauppa on uusi ja henkilökuntaa yksi. Itsepalvelukassoja on rivillinen, skannaan tavarat, maksan kortilla ja kävelen meksikolaiseen kauppaan. El Maís on pienentynyt viime käynniltä. Mutta hyllyillä on yhä pulloittain chilikastikkeita, papuja, kuivattuja chilejä ja costaricalaista maustekastiketta. Tarvitsen maissijauhoja empanadoihin ja maksan kilosta yli 8 frangia.

9-el-mais-ulko

Täältä noudetaan latinalaisamerikkalaiseen sapuskaan tarvittavia aineksia.

11-el-mais-sisa-2

10-el-mais-sisa

12.00 Teen sveitsiläisestä lehdestä löytämäni ohjeen mukaan punajuurikeiton. Se näyttää tomaattikeitolta. Kun keitto kylmenee, siitä tulee jälleen punajuuren väristä. Keittoprosessin lomassa leivon pullat ja tuuppaan uuniin. Syömme poikkeuksellisesti tyttären kanssa yhdessä. Coopista ostin myös sesonkituotteen Grittibänzin, pullapojan. Se ei ole yhtä makeaa kuin suomalainen pulla.

13-lounas

Pullapojalla oli vino hymy. Se oli tyttären mielestä ikuistettava wannabe-tomaattikeiton kera.

14-valmiit-pullat

Kämpässä leijuu pullan tuoksu.

14.00 Kahden korvapuustin vahvistamana lähden salille. Otan kuvan männyistä, jotka näyttävät suomalaiselta metsältä. Mäessä ja auringossa tulee niin hiki, että riisun takin. Jokivarsi taas on kanjonissa ja polulla vähän jäätä. Nilkalle on myönnetty lupa 3 x 5 minuutin juoksun, mutta taukoja tulee monta, koska kaikki pienetkin putoukset ovat niin kauniita ja niitä on ihmeteltävä hetki.

15-suomimetsa

18-joki-ylhaalta

Lenkkipolku kipusi joen vierestä vähän korkeammalle.

17-joki-lahis

Vesi on niin kirkasta, että tulee jano.

15.10 Kevyenpuoleisen viikon jälkeen painot ovat todella painavia. Teen puolet ajasta tasapainotreeniä nilkalle. Alan pysyä Funambolo-putkella, mutta takaperin kävellessä nojaudun seinään.19-sali-prassi

21-funambolo-b

Tämä vehje on Funambolo.

16.30 Kävelen kotiin, aurinko laskee. On kaunis valaistus.

24-kotiin

18.00 Kynttilät on sytytetty aiemmin, Suomen ajassa. Viritämme kahden hengen itsenäisyyspäiväkatsomon. Päätämme, että lohipasta on hyväksyttävä illallinen, onhan siinä suomalainen vivahde, kun kerran käytämme kylmäsavulohta. Bongaan linnan vieraista tuttuja ja julkkiksia. Meillä jatkot on keittiössä, kaakaota ja pullaa. Työmatkalainen liittyy seuraamme.

itsenais-lappari

22.40 Luen vielä hetken Maarit Tyrkön kirjaa Tyttö ja nauhuri, sitten simahdan.

En resúmen: Este es el recorrido de mi día en fotos. Suponia ser un cualquier día entre semana, pero resulta que había hasta dos fiestas, en Suiza el día de St. Nicholaus ( por eso chocolate, nueces, galletas y mandarinas) y en Finlandia el 99. día de la indepedencia (por eso la bandera de Finlandia). Fui a dar una clase de conversación de Finlandés en la mañana, conseguí masa para empanadas, hice sopa para el almuerzo, cociné rollos de canela finlandeses para celebración, fui corriendo por el bosque al gimnasio y en la noche vimos la recepción del presidente de Finlandia en directo en la tele. Y comí antes de ir adormir el 4. rollo de canela.

Kurzgesagt: Ich wollte einen normalen Tag mit Fotos dokumentieren, aber so war es nicht ganz. In der Schweiz war es Samichlaustag (deswegen Schoggi, Mandarine und Nüsse auf dem Tisch) und in Finnland 99.Unabhängigkeitstag (deswegen die Flagge). Am morgen, nach dem Zmorge habe ich den Teig für die Finnischen Zimmtrollen gemacht. Dann bin ich in die Stadt gefahren, für die Finnischstunde. (Und habe meine Stifte vergessen; was für eine Lehrerin…) Auf dem Weg besuchte ich den Mexikanischen Laden um Maismehl für Empanadas zu kaufen. Zu Hause gab es für Zmittag Randensuppe, die wie Tomatensuppe aussieht. Zum Dessert die Zimtschnecken, so das ich Energie durch den Wald zu joggen hatte. Im Fitness habe ich auch den verletzten Sprunggelänk trainiert. Und am Abend ich, wie die meisten Finnen, schauten direkt, den Empfang im Präsidentenpalast. (Und habe noch einen, den 4., Zimmtrolle gegessen.)

%d bloggers like this: