Heti aluksi on myönnettävä, että tämä tiistai ei nyt sitten kuitenkaan ole ihan keskivertotiistai. Kun Suomessa 6.12 heräillään itsenäisyyspäivään, minä haen kaapista jemmaamiani suklaita, tähtipiparin, mandariineja ja pähkinöitä, osan laitan pöydälle, osan tavan mukaisesti oven eteen laitettuihin saappaisiin. Pyhän Nikolauksen päivänä Samichlaus tuo lapsille joko risuja tai herkkuja, riippuen siitä miten vuosi on kulunut.

Aamu kajastaa.

7.30 Kaadan kahvin kuppiin ja istahdan aamupalalle. Yksin, sillä toinen nukkuu vielä ja kolmas on matkalla. Totean, että jugurttiannokseni leseillä ja pellavansiemenrouheella näyttää kuvassa karmealta ja yritän somistaa pintaa ananaksella ja siemenillä.

8.00 Hiukset on vielä märät, kasvot meikkaamatta, mutta uskon ehtiväni pyöräyttää pullataikinan. Tytär pyysi itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista, “karjalanpiirakoita tai korvapuusteja.” Mietin, kuinka saan taikinaisilla käsillä otettua kuvan. Ja sen jälkeen, kuinka puhdistan pullataikinan kännykästäni.

9.00 Juoksen mäkeä ja portaita alas asemalle. Neljä minuuttia myöhemmin istun junassa, jossa on täyttä ja hiljaista. Kaksi naista lapsineen istuu toisessa päässä vaunua ja he juttelevat keskenään. Suomeksi. Kaikki muut keskittyvät kännyköihinsä tai tuijottavat seiniä vaivaantuneina, sillä ovien edessä keski-ikäinen pariskunta, näyttäisi olevan menossa vuoristoon asuista ja rinkoista päätelleen, suutelee aivan omassa maailmassaan.

Portaat alas asemalle, mieluiten kompuroimatta

Zürich, Hauptbahhof

Zürichiläinen ratikka poseeraa aseman varjossa. Kulissit tarjoaa Landesmuseum.

Aseman pyöräparkki

9.30 Olen valmiina aloittamaan suomen keskustelutunnin. Aloitamme tietenkin Suomen 99. itsenäisyyspäivästä, mutta teema vaihtuu myöhemmin Costa Ricaan, joka juhlii parhaillaan 68-vuotista taivaltaan ilman armeijaa. Ihmetellään sitä, että ylipäätään on maa, joka pärjää ilman sotilaallisia voimia ja vielä Keski-Amerikassa.

Ope valmiina. Vain oppilaat puuttuu.

11.10 Käyn aseman lähellä Coopissa ja haen parmesania sekä paprikan. Kauppa on uusi ja henkilökuntaa yksi. Itsepalvelukassoja on rivillinen, skannaan tavarat, maksan kortilla ja kävelen meksikolaiseen kauppaan. El Maís on pienentynyt viime käynniltä. Mutta hyllyillä on yhä pulloittain chilikastikkeita, papuja, kuivattuja chilejä ja costaricalaista maustekastiketta. Tarvitsen maissijauhoja empanadoihin ja maksan kilosta yli 8 frangia.

Täältä noudetaan latinalaisamerikkalaiseen sapuskaan tarvittavia aineksia.

12.00 Teen sveitsiläisestä lehdestä löytämäni ohjeen mukaan punajuurikeiton. Se näyttää tomaattikeitolta. Kun keitto kylmenee, siitä tulee jälleen punajuuren väristä. Keittoprosessin lomassa leivon pullat ja tuuppaan uuniin. Syömme poikkeuksellisesti tyttären kanssa yhdessä. Coopista ostin myös sesonkituotteen Grittibänzin, pullapojan. Se ei ole yhtä makeaa kuin suomalainen pulla.

Pullapojalla oli vino hymy. Se oli tyttären mielestä ikuistettava wannabe-tomaattikeiton kera.

Kämpässä leijuu pullan tuoksu.

14.00 Kahden korvapuustin vahvistamana lähden salille. Otan kuvan männyistä, jotka näyttävät suomalaiselta metsältä. Mäessä ja auringossa tulee niin hiki, että riisun takin. Jokivarsi taas on kanjonissa ja polulla vähän jäätä. Nilkalle on myönnetty lupa 3 x 5 minuutin juoksun, mutta taukoja tulee monta, koska kaikki pienetkin putoukset ovat niin kauniita ja niitä on ihmeteltävä hetki.

Lenkkipolku kipusi joen vierestä vähän korkeammalle.

Vesi on niin kirkasta, että tulee jano.

15.10 Kevyenpuoleisen viikon jälkeen painot ovat todella painavia. Teen puolet ajasta tasapainotreeniä nilkalle. Alan pysyä Funambolo-putkella, mutta takaperin kävellessä nojaudun seinään.

Tämä vehje on Funambolo.

16.30 Kävelen kotiin, aurinko laskee. On kaunis valaistus.

18.00 Kynttilät on sytytetty aiemmin, Suomen ajassa. Viritämme kahden hengen itsenäisyyspäiväkatsomon. Päätämme, että lohipasta on hyväksyttävä illallinen, onhan siinä suomalainen vivahde, kun kerran käytämme kylmäsavulohta. Bongaan linnan vieraista tuttuja ja julkkiksia. Meillä jatkot on keittiössä, kaakaota ja pullaa. Työmatkalainen liittyy seuraamme.

22.40 Luen vielä hetken Maarit Tyrkön kirjaa Tyttö ja nauhuri, sitten simahdan.

En resúmen: Este es el recorrido de mi día en fotos. Suponia ser un cualquier día entre semana, pero resulta que había hasta dos fiestas, en Suiza el día de St. Nicholaus ( por eso chocolate, nueces, galletas y mandarinas) y en Finlandia el 99. día de la indepedencia (por eso la bandera de Finlandia). Fui a dar una clase de conversación de Finlandés en la mañana, conseguí masa para empanadas, hice sopa para el almuerzo, cociné rollos de canela finlandeses para celebración, fui corriendo por el bosque al gimnasio y en la noche vimos la recepción del presidente de Finlandia en directo en la tele. Y comí antes de ir adormir el 4. rollo de canela.

Kurzgesagt: Ich wollte einen normalen Tag mit Fotos dokumentieren, aber so war es nicht ganz. In der Schweiz war es Samichlaustag (deswegen Schoggi, Mandarine und Nüsse auf dem Tisch) und in Finnland 99.Unabhängigkeitstag (deswegen die Flagge). Am morgen, nach dem Zmorge habe ich den Teig für die Finnischen Zimmtrollen gemacht. Dann bin ich in die Stadt gefahren, für die Finnischstunde. (Und habe meine Stifte vergessen; was für eine Lehrerin…) Auf dem Weg besuchte ich den Mexikanischen Laden um Maismehl für Empanadas zu kaufen. Zu Hause gab es für Zmittag Randensuppe, die wie Tomatensuppe aussieht. Zum Dessert die Zimtschnecken, so das ich Energie durch den Wald zu joggen hatte. Im Fitness habe ich auch den verletzten Sprunggelänk trainiert. Und am Abend ich, wie die meisten Finnen, schauten direkt, den Empfang im Präsidentenpalast. (Und habe noch einen, den 4., Zimmtrolle gegessen.)