Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Koska blogin nimi on Pala suklaata, on kai asiaankuuluvaa, että suklaa tulee aina silloin tällöin esiin. Ei silti, että elämä olisi kovin suklaista tai että eläisin suklaan ympäröimänä. Tai no, tavallaan kyllä, sillä toisella puolen järveä kimmeltävät pian suklaatehtaan miljoonat jouluvalot, kaupungissa tulevat ensimmäisten joukossa suklaaliikkeet vastaan ja vieressäni on lautasellinen suklaapatukoita; kuvausrekvisiittaa.

Sveitsissä syödään kymmenisen kiloa suklaata vuosittain per nenä, mikä on tajuton määrä, mutta pari kiloa vähemmän kuin aiempina vuosina. Suklaata napostellaan sohvalla ja iltamyöhällä, kertoo tutkimus ja mikä minusta kuulostaa kummalliselta. Itse olen iltapäiväsuklaansyöjä. Alan rapistella papereita siinä vaiheessa, kun kahvi on tulossa ja maito siihen lämpenemässä.

Swiss chocolate bars; any that you know?
Sveitsiläisiä suklaapatukoita, tunnetko jonkun?/Swiss chocolate bars; any that you know?

Pyysin tyttären kavereita listaamaan parhaat sveitsiläiset suklaapatukat, siis ei levyjä, vaan pienemmät pötköt, houkuttelevuusjärjestyksessä. Tuloksena oli kysymysmerkkejä ja ulkomaisia brändejä sekä muutama sveitsiläinen vakiopatukka. Suklaa ilmeisesti syödään sittenkin levynä. Patukat herättivät lähinnä hämmennystä.

Perinteiset sveitsiläiset patukat ovat aika samanlaisia, vaaleaa, pehmeää praline-tyyppistä suklaata, jossa on kenties pähkinämurua. Nämä ovat niitä, joita lapset tuovat kouluun synttäreinä. Jokaiselle lapselle on oma vaalea pullamainen voilla leivottu leipänen, jonka väliin laitetaan sulaapötkö, kuten Branche. Kesällä järven reunustalla uimalasta saa samoja patukoita hodari-leivän välissä lämmitettynä. Näitä on myös sarvien sisällä.

My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.
Lemppari: Kägi fret. Toblerone kakkosena. ./My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.

Myös Toblerone mainittiin, varmaankin näistä patukoista ainut kansainvälisesti tunnettu merkki. Onko se suklaalevy vai patukka, riippuu syöjän silmästä sekä valitusta koosta. Pienin menee patukkakategoriaan ja on yksi omista suosikeistani. Tosi olen alkanut kallistua tummaan versioon. Vaalea on liian makea.

Munchin' and tastin' Swiss chocolate
Maistelu meneillään / Munchin’ and tastin’

Oma ykköseni on Kägi fret, vohvelisuklaa, jonka löysin jo ensimmäisellä Sveitsin reissulla. Rapea vohveli ei ole liian makea, mutta täyttää herkuntarpeen. Kägi fret vivahtaa Kismettiin, mutta on vähemmän vaniljainen. Kenties myös suklaakuori ohuempi? En tiedä, sillä ei ole juuri nyt vertailukappaletta saatavilla.

Swiss chocolate bars, anyone?
Sveitsiläisä suklaapatukoita, saisiko olla?/Swiss chocolate bars, anyone?

Maitosuklaan kehittänyt kansa ei selvästikään ole patukkaporukkaa. Sveitsissä ollaan ylpeitä innovatiivisuudesta, mutta maut ovat hyvinkin konservatiivisia tai niitä kokeillaan muualla kuin patukkateollisuudessa. Tietenkin on vaikkapa Lindtin trendisuklaat englanninkielisillä viesteillä, mutta ne tuskin ovat löytäneet vielä kansan sydämeen, vaan vetoavat pikemminkin turistiin. Nuorisokaan ei tunnu niistä syttyvän.

Niinpä alan jälleen tehdä ostoslistaa suomalaiselle joulutorille: Tupla, Fazerina, Royal ja Pätkis ainakin, Geisha ja joku mitä en nyt muista tyttärelle ja vielä nostalgian vuoksi Jim, Da Capo, Suffeli ja Susu…

En resumen: Barra de chocolate suizo no es un concepto, como sólo chocolate suizo. Probablemente, ya que les falta lo innovador. Claro que han surgido nuevos, pero nada que se haya quedado como un clásico, lo que te llama y que le daría el premio de la mejor barra del mundo. Eso ya le di a Tupla. O a Pätkis. O sería Kismet. Tal vez Fazerina…Esas son todas muy diferentes de una a otra – y finlandesas.

Kurzgesagt: Schweizer Schoggiriegel ist für mich immer noch ein Wunder. In dem Sinn, dass es wenige interessante gibt. Die klassische sind alle ziemlich ähnlich und die neue überzeugen mir auch nicht. Aber zwei haben auf meiner Liste von den besten Riegeln geschafft: Kägi Fret und Toblerone.

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Konvehteja mahan täydeltä

Pala suklaata palaa juurilleen: suklaaseen. Suuri suklaavertailu natsaa hyvin joulun kanssa, ajattelin. Ja pääsen suklaaostoksille! Heti ensimmäisen session jälkeen tajusin tehtävän mahdottomuuden: usean konvehdin nauttiminen suhteellisen nopeassa tahdissa aiheuttaa ällötyksen. Siksi alkuperäinen idea kolmen eri suklaavalmistajan herkkujen vertailusta typistyi yhteen.

konvehdit-keskimmaisiin-zoomattu-hyva

Marssin suoraapäätä täysin subjektiivisesti valittuun, omaan lempisuklaaliikkeeseeni, Läderachiin Zürichin Bellevuella. Hintataso on korkeampi kuin supermarketissa, mutta piirun verran matalampi kuin toisella puolen aukiota Sprünglillä. Konvehdin hinnaksi tuli jotakuinkin 1,30 Sveitsin frangia (n. 1,2 e).

Heti kun kotona availin pussukkaa, tuli selväksi, että suklaavertailun amatööri oli liikkeellä. Valitsin konvehdit tiskistä, enkä pistänyt muistiin, mitä kussakin on sisällä.

 

konvehti-puolikas-lahi

Liikkeen myyjä vakuutti, ettei konvehdien ulkonäkö kärsi matkalla pussissa. Pinnat kolhiutuivat kuitenkin jonkin verran ja kookossuklaasta varisi koristeita. Mitään traagista ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka jossain vaiheessa taisin nojata bussiissa kassiini kyynärpäällä. Konvehdit olisi yhä voinut laittaa kahvipöydän koristeeksi.

Toinen amatöörin virhe oli kirjoittaa arviot lippusille, joita tässä otsa rypyssä ja eri kulmista papereita käännellen yritän tulkita.

konvehdit-muistiinpanot

Kahden hengen vertailuryhmä (nimettäköön heidät Jäsen A:ksi ja Jäsen B:ksi) toteaa suklaista ensivaikutelman perusteella seuraavaa: alkoholittomat joulusuklaat ovat pääasiassa tähtiä, mikä on tylsää. Pussukkaan löytää tiensä yksi poikkeus: kuusella koristeltu soikio. Jäsen A:sta suklaat näyttävät hieman mielikuvituksettomilta, mutta kookoskoristeinen kutsuu maistamaan ja printtikuvioiset juhlistavat asetelmaa, samoin kultahippuset maitosuklaisen päällä. Jäsen B:stä viimeksi mainittu näyttää standardisuklaalta, eikä hän myöskään vakuutu printtikoristeiden teollisesta ilmeestä.

Pisteitä annetaan 1-10:n ja aloitamme silmään pistävimmästä tummasta printtikoristeisesta, jota Jäsen B epäilee mauttomimmaksi. Yllättäin se osoittautuu niin hyväksi, että saattaa voittaa koko kisan. Sisällä on jotain rapisevaa, maku hyvin pähkinäinen (13 pistettä).

Kahdeksasta neljä on täysin mielenkiinnottomia. Valkosuklainen printtisuklaa  vaatimaton (9p). Ruskea printti myös, maitosuklaa ja paahdetun karamellin maku eivät jostain syystä toimi (8p). Valkosuklaisessa raidoitetussa on sisällä marsipaania, joten odotimme sen pääsevän myös voittajakategoriaan, mutta yllättäin valkosuklaa ei sovi yhtään marsipaanin vahvaan makuun. Erittäin makea (9 p.). Kultahipuilla koristeltu suklaa jää jumbosijalle, todellinen pettymys, maistuu kummalliselle, liikaa joulua, ehkä anista ja inkivääriä (9 p.).

konvehdit-siististi-kaikki-kuvassa

 

Tässä vaiheessa olo on jo sitä luokkaa, että mieleen tulee kannullinen vettä tai vaihtoehtoisesti kahvia. Mietimme, pitäisikö pitää tauko ja syödä pari suolakurkkua, huuhdella suu ja jatkaa kisaa. Olisi ehkä pitänyt noudattaa viininmaistelun kaavaa, pureskella konvehti, makustella – ja sylkäistä pois. Mutta kuka hullu niin tekee?

Vertailuväsymys poistuu, kun maistamme raidoitettua maitosuklaista tähteä. Se saa Jäsen A:n haltioitumaan; sisällä on löysää karamellia. Yhdistelmä on hyvä, ylempi kerros konvehtia tasapainottaa alla olevaa makeaa karamellikerrosta (17 p). Myös standardisuklaaksi jo alussa luokiteltu kuusikoristeinen tumma konvehti yllättää, se on yksi parhaista. Jäsen A nauttisi tällaisen mielellään espresson kera. Ja Jäsen B rakastaa nugaata, joten edes koristeena oleva valkosuklaa ei tuhonnut makuelämystä (16 p.).

Ja voittajakonvehti on – rummutusta ja jännitystä – : tumma kookossuklaa. Jäsen A:n mielestä se on aivan eri sarjaa kuin muut, todella hyvää ja Jäsen B:n mukaan kevyempi, tasapainoinen, rauhoittava ja levollinen maultaan. Pisteitä kertyi lähes täydet: 19.

konvehdit-lahis-kookos-keskella

Voittaja keskellä: tumma kookoskonvehti

En resúmen: Hicimos una comparación de los chocolates de navidad de Läderach. Queríamos comparar de diferentes productores, pero resulta, que después de una sesión decidimos, que ya basta. No se puede o al menos en el medio hay que comer papitas o pepinos agrios o lavar los dientes para poder con tanto dulce. En general se ven deliciosas, pero un poco sin imaginación. Lo que está decorada con oro es una decepción: sabe demasiado a algo navideño, que no podemos identificar – tal vez anís o gengibre. Nuestro favorito es el chocolate oscuro con coco: es más liviano del sabor, fresquito y balanceada.

Kurzgesagt: Wir wollten Pralinen von verschieden Herstellern degustieren, aber anscheinend zu viel Süsses ist nur zu viel. Deswegen hatten wir nur Weihnachtsschokoladen von Läderach, mein Favorit in Zürich. Die meisten weihnächtliche Pralinen ohne Alkohol waren Sternen, das uns ein bisschen langweilig scheint. Von Geschmack her auch. Die Praline mit Gold war eine Enttäuschung – zu viel Weihnachtsgeschmack, vielleicht Anis oder Ingwer, aber sowieso komisch. Aber die mit dunkle Schokolade und Kokosnussraspel war wunderbar, eine perfekte Kombination, leicht und gleichzeitig cremig. So eine würde ich gerne mit einen Espresso geniessen.

%d bloggers like this: