Ravintoasiantuntijat kertovat, että joulumässäilyn jälkeen solujen energiavarastot ovat täpötäydet, joten rivakasti liikkumaan, sillä virtaa riittää. Menin heti tietysti salille tekemään leuanvetoennätystä ja totesin, että soluni kaipaavat vielä joulutorttuja ja ja ehkä jääkaapista suurehkon palasen jouluhalkoa (suklaakakkua, mascarponea, suklaata, kermaa ja aprikoosihilloa rullamaisessa muodossa). Ei nimittäin noussut ruho ilmaan, eikä varsinkaan ennätykseen, ja muutenkin tuli mieleen, että voisin nytkin olla kotona lukemassa kirjaa potsojollaan, konvehtilautanen vieressäni.

Saan vedettyä treenin läpi kuivalla rutiinilla, jouluherkkuja ajatellen. Vaatimattomaan motivaatioon ovat syypäitä myös ne lihassolut, jotka hakkaavat reisissä ärtyisinä ja malttamattomina: ”Kyykkyjä! Askelkyykkyjä! Bulgarialaisia askelkyykkyjä! Mäkeä ylös! Juoksua! Mäkeä alas! Uintia! Mitä vain, kunhan liikettä! Hikeä ja väsymystä! Endorfiineja!” Mutta ei. Treenaan yläkroppaa ja haukottelen; pulssi nousee, lihakset väsyvät, mutten silti tunnista tätä urheiluksi. Ulkona olisi kevätkelit, aurinkoa, kukkia ja puhtoista lenkkipolkua, vuoristossa vaellusreittejä, aivan ylhäällä talviliikuntaa. Kaikelle tälle yhä vieläkin ei. Lokakuussa telottu nilkka alkaa tuntua todella isolta pallolta jalassa.

Käyn läpi Movescountin treenikalenteria, eikä vuosikatsauksessa rajoituksia huomaa muutoin kuin lajien vaihtumisena. Tahti on ollut tasainen. Joulukuussakin 54 h liikuntaa, 148 km ja nousua 3150 metriä. Aika kivasti nilkkavammaiselta, hymistelee lukuja rakastava, sisäinen liikuntafanaatikko. Oikeasti olen järkevä, enkä oikeasti välitä numeroista tai suorituksista, sen sijaan osaan kuvitella urheilulääkärin otsarypyt sekä aavistan nihkeän toteamuksen, että eipä tarvitse kovin kaukaa hakea syytä nilkan hitaaseen paranemiseen.

Ja koska oikeasti olen myös kuuliainen potilas, käyn täyttämässä kirjoittaessa tyhjentämäni herkkulautasen; ehkä tällä kertaa piparia Roquefortin kera. Ja kaappiin unohtunutta Turrónia sekä pistaasiasuklaita. Apetta sielulle ja soluille, jotta saadaan uutta vuotta kohti ainakin energiatilanne kuntoon.

(Kuvat: ns. joulukukat 27.12.2015 Zürichin lähiympäristöstä)