Alkaa pikkuhiljaa olla pelottavaa avata radio tai tarkistaa uutisia netistä. Ihmiset ovat varpaillaan Sveitsissäkin, jo pieni pamaus kaupungilla saa aikaan pelokkaita katseita, vauhtia askeliin. Kukaan ei enää luule asuvansa lintukodossa.

Silti, elämme kesää.

Zürichin Street Food Festivaaleilla istuskellaan rauhassa, maistellaan uusia makuja aina syyskuulle asti, tutustutaan vieraaseen, annetaan tuntemattomalle, kenties herkulle mahdollisuus. Güter Garten, joutomaata rakennustyömaiden ja ratapihan vierustalla on karu paikka. Silti täydellinen festivaalille, urbaania estetiikkaa, ja täysi vastakohta pikkusievälle vanhallekaupungille.

 

Ensimmäisenä iltana syötiin superfoodiksi väitetyistä acaimarjoista jäädykettä, tanskalainen hodari (makkarassa kuulemma 90% lihaa) ja humusta. Toisella kertaa pitäydyttiin latinalaisamerikkalaisessa särpimessä ja vain silmäiltiin heinäsirkkaburgereita, vegaanisia lettukääröjä, afrikkalaisia lihavartaita, vaaleanpunaisia, mustia ja tiibetiläisiä burgereita. Perulainen ceviche, sitruunamarinoitu kala, toimi alkupaloina, jotta jaksoimme lähteä metsästämään argentiinalaisia empanadoja, jotka lopulta osoittautuivat pettymykseksi, hiukkasen raa´oiksi, pieniksi ja kalliiksi. (Ja varsinkin verrattuna Helsingin Forumin uuden Cabana de empanadas herkullisiin piiraisiin.) Täyteen vatsaan ahdoin vielä salvadorilaisen pupusan, maissijauhosta tehdyn paistoksen, juuston kera, joka sekin oli pieni ja kaalisalaatti sen sivussa vieläkin pienempi. Puoliso taas jaksoi latinalaisamerikkalaisiksi burgeriksi mainostetusta Arepasta vain puolet.

Kesän päiväohjelmaan kuuluu pulahdus vihreään järveen, kuumimpaan aikaan vasta iltasella, silloin kun nousu ylämäkeä kotiin ei tunnu enää Himalajan rinteeltä. Vähintään kahdesti, aamuin ja illoin, on tehtävä etanakeruu; niitä on viikon verran saatu toistakymmentä per päivä. Otukset ovat pistelleet poskeen aimo haukkauksen pihan kasvustosta. Välillä on kiskottu rikkaruohoja ja väsytty jo vartin päästä, laahauduttu varjoon. Iltaisin olemme kuin pulut orrella, koko talon väki parvekkeilla katsomassa auringonlaskuja.

 

 

Road trip per kesä, alkaa myös olla traditio. Münchenin tragedian jälkeisenä aamuna istuimme autossa matkalla Karlsruheen (D). Jotenkin meidät ylipuhuttiin matkaan. Pienen kaupungin kaduilla vallitsi kuitenkin nimensä mukaisesti rauha; illan ja yön tapahtumista muistutti jossain vaiheessa päivää linnan tornin lipun lasku puolimastoon.

Kaupungin isä, Karl Wilhelm, tuumi aikanaan, oliko hän jotenkin vähemmän kuningas, koska häneltä puuttui linna. Joten Karl päätti rakentaa tornin, josta näkee kauas, sen ympärille linnan, jonka pihasta lähtee 9 tietä eri suuntiin ja lopulta linnan ympärille kaupungin.

Linnan valtavassa puistossa elettiin tänään ihan muuta kuin nykypäivää, nimittäin keskiaikaa. Festivaali avattiin kaikesta huolimatta, lähietäisyydellä partioi muutama poliisi. Alueelle virtasi porukkaa keskiaikaisiin viittoihin ja kaapuihin pukeutunutta porukkaa, sujahti portista sisään ja ajassa taakse. Eskapismia parhaimmillaan.

 

 

 En resúmen: Hoy en día vivimos en la sombra de la violencia. Apesar de eso o justo por eso, seguimos con lo de verano. Comidas y sabores nuevos en el festival de Street food, un nadadito en el lago, un poco trabajo de jardín, atardeceres con los vecinos, cada quien en su balcón. En algúna manera llegamos también a hacer un road trip a Karlsruhe, (D) justo en el día después de la tragedia de Munich. Pero como el nombre de la ciudad indica, todo estaba tranquilo.

 

Kurzgesagt: Wir leben heutzutage leider im Schatten der Gewalt. Trotzdem machen weiter mit dem Sommer. Oder vielleicht sogar auch deswegen. Ein bisschen Street Food, ein Sprung ins See, einige schwitzige Minuten Gartenarbeit, um die Schnecken zu pflücken und Sonnenuntergänge auf der Terasse. Einen Tag nach dem Tragödie in München sind wir zu einem road trip nach Karlsruhe überredet worden. Aber so wie der Name hinweisst, es war ganz ruhig.