Tag Archives: kesä

Teknisiä ongelmia – onko elämää ilman puhelinta?

6. July 2022 By in elämä, Sveitsi Tags: , , , 4 Comments
Teknisiä ongelmia – onko elämää ilman puhelinta?

Blogissa on pari kuvaa, se on jo plussaa. Myös se, etteivät ne ole vain puolikkaita, kuten osa ottamistani. Sillä akku, se on pullistunut, vetelee viimeisiä päiviään. Eikä uusi ole tullakseen. Luvattiin kuun lopussa, seuraavan puolivälissä, sitten yllättäin alkupuolella. Postilaatikko odottaa suu ammollaan, leukanivelet väsyneinä, eikä ohutta pakettia näy.

Upeat vaellussäät olisivat vetäneet vaikka minne, mutta ei, oli pakko miettiä puhelinjuttuja. Että mikä merkki, minkä hintainen, miksi ne on niin kauhean kalliita ja toisaalta kaikki on parempia kuin tämä vanha, joka kyllä toimisi jos olisi se uusi akku.

En haluaisi tuottaa elektroniikkaroskaa, jos sen vain voin välttää. Mutta nyt on kai pakko.

Pari viikkoa käytännössä ilman puhelinta on ollut valaisevaa. Ei tarvitse pitää yhteyttä kehenkään. Ei selata somea. Toisaalta en voi maksaa laskuja, koska akku riittää vain luurin käynnistämiseen. Olen ilman hirvittävän tärkeitä muistiinpanojani. Tosin pikkuhiljaa alan unohtaa mitä siellä lopulta olikaan. Uusia väyliä hoitaa asioita on ilmaantunut. Ja kyllä, olen kirjoittanut listoja ja tekemisiä paperille.

Koska koko ajan ei jaksa perehtyä puhelimiin, kävin juoksulenkillä, uimassa ja löysin vihdoin keinon puhdistaa kellertäviksi sekä mustaläikkäisiksi muuttuneet kaupunkitennareiden aiemmin valkoiset reunat (sappisaippua!) Grillasin munakoisoa Appelsiinejahunajaa-blogin ohjeella, tahinikastikkeella ja kevätsipulilla, mistä aina tulee kesäinen olo. Katselin ukkosrintaman lähestymistä ja toivoin löytäväni pian kännykän, jonka kameralla saisin upeat värit paremmin ikuistettua.

Juuri ennen ukkosta värit ovat hienoimmat.
The colors are incredible just before the storm.
Kontrasteja. Contrasts.
Kesän iloja.
The happy things of the summer.
Munakoisoa tahinikastikkeella, ohje tähän ja muihin herkkuihin täältä.
Zürichinjärven värejä. Colors by the lake Zurich.

En resumen: Mi teléfono viejo está apunto de estallar con la batería mala. Pero bueno, mientras estaba buscando información de uno nuevo y traté de hacer una desición, logré también hacer cosas sin el teléfono. Fui a correr, logré limpiar los bordes blancos de tennis (jabón de galón!) y cociné una de mis favoritas, berenjena en el barbeque con salsa de pasta de sésamo.

Kurzgesagt: Ohne Natel läuft nichts, das ist ziemlich klar. Aber ein neues zu finden, die Entscheidung zu treffen, das ist mühsam. Einige Fotos habe ich doch geschafft zu machen und einige andere Sachen auch, weil man nicht die Zeit am Smartphone verbringt.

Hellepaussi

22. June 2022 By in Allgemein, Sveitsi, terveys, Urheilu Tags: , Leave a comment
Hellepaussi

Heräsin ihanaan aamuun – pilviä! Miten hyvältä tuntuu viileämpi aamu, ulkona yli kymmenen astetta vähemmän ja sisällä, no asteen verran.

Viikonloppuna mittari pyyhki punaisella, näillä seuduin kai jossain 35 asteessa. Nyt istuin rauhassa lehteilemässä aamun uutisia, siemailen kahvia, enkä tunne tarvetta mennä enää ikinä minnekään.

Helteellä on kaksi mahdollisuutta, joko pysytellä järvessä tai nousta pariin tuhanteen metriin vuorille. Mietin viikonloppuna jälkimmäistä, mutta koska otsoniluvut olivat nekin korkeat ja autossa istuminen on kuumassa ja ruuhkassa karmeaa, päätin jäädä istumaan pimeään kotiin. Ikkunat kiinni, verhot kiinni, luukut kiinni.

Naputtelin rästijuttuja kokoon, siivosin vessan, luin lehtiä. Tein kyllä ihmiskokeen, kävin kaupassa jalan. Otin reissusta kuvan todisteeksi ja ruusut osuivat korvan taa. Vielä tällä hetkellä kännykän kamera jaksoi ottaa kokonaisia kuvia.

Kadut olivat tyhjät, torillakin vaimeaa. Mäen jälkeen kaupan viileys tuntui ihanalta. Myös niistä sadasta muusta, jotka ovat ostoksilla. Puoli kylää on paennut kylmäaltaiden äärelle.

Kuumimpana hellepäivänä selviää, ettei kännykkääni ole tarkoitettu näihin olosuhteisiin. Se kuumenee kaikista toiminnoista ja saan otettua vain puolikkaita kuvia – ja ruutu pimenee. En halua luopua vanhasta toimivasta, tähänhän saa tilattua uuden akun. Niitä löytyy Zürichistä kolme. “Otetaanko kaikki?” kysyy Aldo. Nauran – ja kadun hetkeä myöhemmin. Ehkä luuri kestää vielä pidempään kuin uusi akku. Ehkä elokuun kuumassa tarvitsen seuraavan.

Zürichinjärven rantakadulla eletään kuin Floridassa, porukkaa suihkaa uikkareissa tai kylpytakki auki lepattaen, pyyhe olkapäillä kohti vihreää viileää. Varjot on kysyttyjä ja vedessä yllättäin tilaa. Rantojen uimalat sen sijaan ovat ihmismassoja, tungosta. Niissä on palveluja, suihkut ja syötävää.

Eräänä kuuman päivän aamuna (tulihan se kuuma selväksi?) olin sitä mieltä, että jos olen käynyt lenkillä Costa Ricassa rannalla, se onnistuu myös Zürichissä. Tosin Tyynellämerellä jolkottelin aamukuudelta, nyt kello oli jo puoli yksitoista. Läiskin aurinkorasvaa ja katua pitkin metsään. Kanjonissa kulkevaa jokivartta oli ihana kulkea, juoksusta oltiin aika kaukana, mutta väliäkö sillä. Täällä olivat kai ne loput zürichiläiset. Varjossa, matalassa joen lirussa asteli kiveltä veteen ja taas kivelle vanhempia lapsineen, nuotiopaikoilla leiskui tuli ja ylempänä pikkuruisen järven vieressä niityllä oli sama meininki.

Ylimmässä pisteessä vilja- ja heinäpeltojen keskellä auringossa sen sijaan ei ollut ketään. Aika nopeasti ymmärsin miksi. Ilma ei liikkunut ja kuumuus musersi. Pää ei ollut vielä niin paistunut, etteikö se olisi osannut muistuttaa järven viileydestä. Siispä suoraa tietä alas veteen.

Puolivälin jälkeen vesipullo oli tyhjä, jano karmea. Oli kurvattava lähimmälle lähteelle, mistä kertyi lisäkilometrejä. Mutta vesitankkauksen jälkeen oli hyvä.

Järven laineissa kelluessa vielä parempi. Sen sijaan nousu mäkeä ylös kotiin karmea. Paljasjaloin kävely oli vielä siedettävää järven tasolla, mutta mitä ylemmäs mentiin, sitä kuumempi oli asvaltti. Juoksin kantapäillä viimeiset metrit ja melkein talon portilla oli pakko vetää hätäisesti kengät jalkaan. Ei enää senttiäkään asvaltilla tai edes kivilaatoilla. Sain poltettua jalkapohjat niin, että ne olivat arat vielä seuraavanakin päivänä.

Illalla huomasin, että tilanne olkapäissä ja yläselässä oli toinen kuin olin kuvitellut. Läähmin paksun kerroksen viilentävää rasvaa. Hihaton lenkkipaita oli siis huono idea, voiteista huolimatta.

Nyt ikkunat ovat levällään, ovet myös. Kuulen sateen ropinan. Tunnen kuinka ajatus kirkastuu ja toivon ihmettä, joka elvyttäisi puhelimen. Jos on asiaa, lähetä minulle sähköpostia.

Mie.
Me.

Ei ole terassilla kahvittelijoita.
No coffeedrinkers at the terrasse.
Monenlaista vihreää. Melkein keltaista.
Different greens, almost yellow.
Joutsenpariskunta oli liikkeellä poikasineen. A swan family was on the way with its offspring.
Auringonlasku kuin Saharasta.
A sunset like in Sahara.
Liljat tykkää kuumasta.
These lilies don´t mind the heat.
Putouksen äärellä on raikasta.
Refreshing by the waterfall.

Ihan pihalla

25. May 2022 By in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, Retkeily, Sveitsi, terveys, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: , , , , 2 Comments
Ihan pihalla

Toukokuun parasta ovat olleet ulkoaamupalat. Niitä tässä mietin, kun istun sisällä ja viime viikon 30 asteesta on jäljellä 15.

Se hyvä puoli kosteassa ja viileämmässä on, että tuli tehtyä pihahommia. Kesä pörähti käyntiin niin vauhdilla, että kukkakalenterissani kääntyi sivu muutaman päivän välein: lumikellosta krookukseen, krookuksesta kirsikankukkaan, kirsikankukasta magnolian kautta omenankukkaan, omenankukasta – okei, nyt meni muisti. Joka tapauksessa puutarhaunikot tuli ja meni vauhdilla; onneksi pelloilla yhä kukitaan. Ja pionit ovat nyt parhaimmillaan. Se kesän paras, laventeli, jota kuljen haistelemassa istutukselta toiselle, on puolestaan aloittelemassa.

Kysyn vain, että mitä jää heinäkuulle, kun kaikki ihanuudet on jo nähty? Vai onko tämä vain alkukesän huumaa, jonka runsauden jälkeen ihminen ei enää jaksa reagoida luonnon kukkeuteen?

Koska mullan kapsutus on väsyttävää, pitää välillä tehdä muutakin (saan tämän kuulostamaan siltä, kuin ahkeroisin puutarhurina tuntikausia. Se on todellisuudessa tunti, puolitoista, sen jälkeen sormet eivät pysty tarraamaan rikkaruohoon, puristusote on mennyttä ja peukalo krampissa). Siispä pyörällä mäkeä ylös niitä unikoita tarkastamaan.

Viljapelto, yleensä spelttiä, kirkkaan oranssinpunaisine läikkineen on hyvä palkinto; ensimmäinen etappi saavutettu, puoliväliin noustu vuorelle. Se että lyhyen jyrkän pätkä yläpäässä on meneillään draama, häiritsee luontoon keskittymistä. Saksalainen pariskunta levittää ympäristöön negatiivista energiaa.

Järkyttävän hengästynyt nainen on lähellä leviämistä työntäessään raskasta sähköpyöräänsä viimeisiä metrejä ja mies seisoo ylempänä arrogantisti kommentoiden. “Älä anna minulle komentoja!” pystyy nainen hengenvedon välissä tiuskaisemaan.

Kohtaamme pariskuntaan vielä toisen kerran. Mies ei anna naisen levähtää hetkeäkään. Epäilemme, että tiet eroavat ennen kuin he pääsevät päämääräänsä.

Ylhäällä Pfannenstielissä on sumeat näkymät. Eväslaatikossa jämiä edellisiltä retkiltä, murusia ja palasia, joita tuskin edes evääksi voi mainostaa.

En uskonut, että tauon jälkeen jaksaisimme tänne asti, sitä paitsi toisen pyörän jarrut on siinä kunnossa, että olisi ehkä ollut parempikin pysyä alempana. Salitreenin muutamat muutokset ovat kuitenkin saaneet enemmän aikaan kuin vuosien uurastus. Nyppylällä oltiin sukkelammin ja kevyemmin kuin koskaan.

Alan miettiä pitempää pyörälenkkiä, sellaista yöpymisten kera. Mille järvelle? Minkä solan yli? Tour de Suisse?

Hyväntekeväisyyspulla marketista ja ekoja sveitsiläisiä mansikoita.
A charity bun from the market and first Swiss strawberries.
Molemmat köynnösruusut, punainen ja keltainen, kukkivat kuin viimeistä päivää.
Both climbing roses, red and yellow, are blooming like crazy!
Nämäkin kukoistavat.
These do blossom too.

Tauon paikka. A break.
Mun lempparit. My favorites.
Vielä nupulla. Still a bud.
Mikä tää on? Näitä oli erikokoisia, parisenttisiäkin ja ne tarttui iholle. What is this?
There were different sizes, even 2 cm long, and they got stuck on the skin.
Ei näitä ehkä evääksi voi kutsua.
This might not be even a snack, but anyway…
Sumuista ja ukkostavaa on.
Some foggy views; a thunderstorm coming up.

En resumen: Trabajo de jardín obligatorio de la epoca, una vuelta en bici, muchos chubascos. Nada más esta vez.

Kurzgesagt: Gartenarbeit, Velotour, Gewitter und Schauer. Das ist alles dieses Mal.

Feikkikesä

4. August 2021 By in kaupunki, matkailu Tags: , , , Leave a comment
Feikkikesä

Nyt syntyy megakesäpostaus! Kesä on ollut sitä luokkaa, että aurinkoiset hetket on käytettävä heti ja todella siihen tarttuen tai on jo liian myöhäistä. Siksi ajattelin, että menen kesähuuhailemaan kaupungille, tiedättehän, jätskiä herkullisesti kupposessa, ehkä kahvi silmiä siristellen katukahvilassa, nojailua kaiteeseen ja järven sineen tuijottelua, turistien ohittelua ja sen sellaista. Käyn läpi kaikki kesäiset asiat, jotka mieleen juolahtavat.

Huomioitavaa tässä on siis: 1.Uhkarohkeasti jätin sateenvarjon kotiin. 2.Menin kaupunkiin. 3.Uhrasin salireissun. 4. En ollut vuorilla, vaan patikoin urbaanissa ympäristössä.

Zürichin verhoiltu asema. The upholstered main station in Zürich.
On jälkiä siitä, että kaksi ihmistä on käynyt ulkokahvilla.
There are signs, that two people had coffee in the terracecafé.

En kylläkään lähtenyt vaelluskengissä, vaan pitkän pähkäilyn jälkeen laitoin oikein silitetyn puseron päälle ja ulkona hetkisen kuluttua peitin sen villatakilla, tuli vilu, nääs. Kaupungissa huomasin, että siinä oli reikä ja hihat roikkuvat velttoina. Kotona sen rääpälemäisyys ei ollut tehnyt minkäänlaista vaikutusta.

Aurinkoahan ei sitten ollut. Sitä ei kukaan enää jaksa ihmetellä, mutta järveltä nouseva tuuli, sellainen myrskyä ennustava, ja jostain Alpeilta päin pukkaava musta taivasvyöhyke lupaili jotain muuta kuin meteorologi.

Rakkauskin on ruostunut.
Even the love has gotten rusty.
Jotain on tulossa.
Something is coming.

Pikku sortseissaan ja paitasissaan, hellemekoissaan ja muissa kesävehkeissään kaduille uskaltautuneet söivät väristen jäätelöä. Muutamat olivat ennakoineet tilanteen, sen josta Suomessa jo puhutaan, siis syksyn, ja vetäneet päälleen kunnon pompat tai ainakin parkatakkeja, nahkatakkeja ja muita lämmikkeitä.

Siis ei!! Sveitsissähän kesä jatkuu usein vielä syyskuuhun ja nyt se ei ole vielä oikeasti alkanutkaan. Vettä on satanut toukokuusta ja se oikea kesäfiilis on vain jossain menneiden kesien muistoissa.

Jätskikärry ja ulkopaikat varjojen ja markiisien alla.
Ice-cream cart under the (sun)shades and umbrellas.
Suklaapuodista saisi erimakuisia myös lämpimiä kaakaoita.
In the chocolateshop you´d get different cocoas, also warm.

Tämä on siis ollut yhtä feikki kesä kuin nyt tunnelma kaupungilla. Konstruktio, johon halutaan uskoa. Zürichin rautatieasemakin on verhoiltu kankaalla, johon fasaadi on maalattu. Sekään ei ole oikea. Terassikahvilat ovat tyhjillään, jäätelökärryt katoksen alla suojassa sateelta, laivat ajelevat ees taas suht tyhjillään ja lähteet pulputtavat vettä, eikä kenelläkään ole jano.

Tähän on jäänyt.
Left alone.
Kaupungin uusi lähde.
The new fountain of the town.

Olen silti syönyt aamupaloja ulkona, en kaikkia mutta kuitenkin, käynyt uimassa suoraan lenkiltä, patikoinut, vähemmän kuin tavallisesti ihan vain turvallisuussyistä, koska vuorten rinteet ovat vettyneitä ja vettä virrannut yli jokien ja järvien, pyöräillytkin ja mitäs niitä muita kesäasioita on? Reisissä on paarman pistoja, pihalta on syöty kesäkurpitsoita (kasvit ovat venyneet valtavasti, kaikenlaisia kukkia on silti vähemmän) illalla on istuttu katsomassa punaisia auringonlaskuja.

Ainut, mikä on jäänyt väliin, on kuumat yöt, joita en sinällään haikaile. Talon lämmityssysteemi on paukutellut putkia läpi kesäkuukausien, jottei kosteus tunkisi luihin ja ytimiin.

Vedän tässä villasukkia jalkaani ja odottelen perjantaita, seuraavaa sateetonta päivää. Ainakin niin on ennusteltu.

Bulevardilla ei enää onneksi läisky tulviva järvivesi.
No more flooding on the boulevard.
Laivaliikenne pelaa jälleen.
The boats sail again normally.

En resumen: Iba hacer unas tomas de verano, heladito, cafecito en una terraza, gente disfrutando, pero este año ha sido medio complicado el asunto. Hay que ser muy rapido, correr al sol, cuando aparesca o ya se le viene un chubasco o hasta tormenta encima. Ha sido el verano que nunca vino de verdad.

Kurzgesagt: Ich wollte einige Sommer Fotos machen; du weisst schon, Café am Strassencafe, Glace, die Leute am geniessen….aber das Jahr ist anders. Man sollte schnell sein, sonst verliert man den Besuch der Sonne und bekommt Regen oder vielleicht einen Sturm anstatt. Es ist ein Sommer, der eigentlich nie angefangen hat.

Salainen puutarha

7. August 2019 By in Allgemein, elämä, Elämänlaatu, luonto Tags: , , , Leave a comment

“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.

Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sage to give some soal to the food.
Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.
Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna? Seedcase?

Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.

Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.

Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. / Horseradish is very dearly appreciated by the snails.
Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.
Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.

Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.

Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!
En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.
Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…

Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.

Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.

Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.

En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.

Kurzgesagt: Das Glück findet man im Garten.

Mustikkajahdissa vuorilla

24. July 2019 By in Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Ruoka Tags: , , , , 2 Comments

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

Monet Karhulassa

1. November 2017 By in Allgemein, luonto, Matkat Tags: , , , 1 Comment

Syksy uhittelee, puhaltaa ja vihmoo, mutta riehukoon, me tiedämme, että se on sen olemus. Lämmitän kaakaota ja mietin olisiko omenakakulle tarvetta. Miten turhaa mietintää; totta kai sille on tarvetta.

jokipuisto 1

Kaivelen kuvia kesältä ja muistan lämmön ja kirkkauden. Tuurimoottorin kyydissä olin siellä missä pitääkin, merilevän tuoksuisen tuulen pyöriteltävänä. Mikä tuuri, kysyt ehkä. Hyvä tuuri, että mahduimme tuuriin – jota muut kuin kotkalaiset ehkä siis vuoroveneeksi tai vuoroyhteysalukseksi (mitä kauheaa kirjainten tuhlausta!) kutsuisivat.

Sapokan venesatamasta livuimme kantasataman sivulta Summan ohi kohti mangrovea ja krokotiilejä tai siltä se ainakin näytti. Kellertävän vihreä matto veden yllä rajoitti vesitietä niin, että epäilin matkan päättyvän tähän.

jokipuisto 4 vastaantulija

Koht myö mennää sillan alta! Sitä ennen moikattiin vastaantulevan meriläismallisen veneen kipparia.

jokipuisto 5 perillä

Täs on meijän tuurin turistikokoelma. Kaik haluttii tulla kattoo et milt tääl nyt sit oikeest näyttää. Oltiihan myö jo lehest luettu, et hianoo on ja et taas se puutarhuri Laaksonen oli pistänyt parastaan.

Kotka on puhjennut kukkaan, puistoja on siellä täällä, kaunista kaupungin keskellä ja nyt Karhulassakin.  Kierrämme sujauksessa jokipuiston ja harmittelemme, ettei mukana ole evästä, sillä pöydät ja penkit kutsuvat istahtamaan. Käsittämätöntä, että moottoritie kulkee kivenheiton päässä.

Matka pysähtyy taulun eteen ja se on joku Claude Monet´n lumme-aiheisista teoksista. Vaaleanpunaiset vesililjat, valkoiset kaarisillat ja ryöppyävät pajut (kai ne ovat pajuja?) olisivat Monet´n mieleen. Tänne näkisin iltapäiväkävelylle herraskaisia pariskuntia, pitsivarjoin, korissa leivonnaisia, viinirypäleitä ja viltti.

jokipuisto 8 kelt kukat

jokipuisto 7 lumpeet

jokipuisto 10 yleis

jokipuisto 9 kiviputous

Merellä istun täkillä ja syön jäätelöä kananlihalla, tytär kainalossa. Esittelen, kuinka äiti vietti lapsuutensa. Laineilla keinuen, tukka tuulessa liehuen. Tuon saarimaiseman tuntisin missä vain. Kaunissaari, Tuohipöllö, Lehmä.

jokipuisto 13 ulappa

Ulapalla.

jokipuisto 14 kotkan profiili

Ja tämä kaupunki on…?

jokipuisto 12 melkein sapokassa

No et sie sitä tiiä, sehän on tiätyst Kotka!

Ja tuon kaupunkiprofiilin tunnistaisin kaukaakin. Kolme pistetaloa ja oikealla piippu. Se on Kotka.

En resumen: En el verano salimos del centro de Kotka en bote o será barco, tal vez algo en el medio, pasámos entre las islas y por el río a ver algúno de los cuadros de nenúfares de Claude Monet – un parque chiquitillo.

Kurzgesagt: Wir sind im Sommer mit dem kleinen Schiff von Kotka zwischen den Inseln, den Fluss entlang nach Karhula gefahren. Da gab es ein Bild von den vielen mit Wasserlilien von Claude Monet – ein kleiner Park.

 

 

 

Kesä varjossa

25. July 2016 By in Allgemein, Matkat, Ruoka Tags: , , , , , , , , 1 Comment

20160716_125738

Alkaa pikkuhiljaa olla pelottavaa avata radio tai tarkistaa uutisia netistä. Ihmiset ovat varpaillaan Sveitsissäkin, jo pieni pamaus kaupungilla saa aikaan pelokkaita katseita, vauhtia askeliin. Kukaan ei enää luule asuvansa lintukodossa.

Silti, elämme kesää.

20160716_125314

Tuolla perällä on hyvää sapuskaa. Uskokoon ken haluaa.

Zürichin Street Food Festivaaleilla istuskellaan rauhassa, maistellaan uusia makuja aina syyskuulle asti, tutustutaan vieraaseen, annetaan tuntemattomalle, kenties herkulle mahdollisuus. Güter Garten, joutomaata rakennustyömaiden ja ratapihan vierustalla on karu paikka. Silti täydellinen festivaalille, urbaania estetiikkaa, ja täysi vastakohta pikkusievälle vanhallekaupungille.

 

20160721_191224

20160716_133345

20160716_140949

Ensimmäisenä iltana syötiin superfoodiksi väitetyistä acaimarjoista jäädykettä, tanskalainen hodari (makkarassa kuulemma 90% lihaa) ja humusta. Toisella kertaa pitäydyttiin latinalaisamerikkalaisessa särpimessä ja vain silmäiltiin heinäsirkkaburgereita, vegaanisia lettukääröjä, afrikkalaisia lihavartaita, vaaleanpunaisia, mustia ja tiibetiläisiä burgereita. Perulainen ceviche, sitruunamarinoitu kala, toimi alkupaloina, jotta jaksoimme lähteä metsästämään argentiinalaisia empanadoja, jotka lopulta osoittautuivat pettymykseksi, hiukkasen raa´oiksi, pieniksi ja kalliiksi. (Ja varsinkin verrattuna Helsingin Forumin uuden Cabana de empanadas herkullisiin piiraisiin.) Täyteen vatsaan ahdoin vielä salvadorilaisen pupusan, maissijauhosta tehdyn paistoksen, juuston kera, joka sekin oli pieni ja kaalisalaatti sen sivussa vieläkin pienempi. Puoliso taas jaksoi latinalaisamerikkalaisiksi burgeriksi mainostetusta Arepasta vain puolet.

20160721_185300

20160721_182306

20160721_182337

Cevicheä Zürichissä – eka kerran.

Kesän päiväohjelmaan kuuluu pulahdus vihreään järveen, kuumimpaan aikaan vasta iltasella, silloin kun nousu ylämäkeä kotiin ei tunnu enää Himalajan rinteeltä. Vähintään kahdesti, aamuin ja illoin, on tehtävä etanakeruu; niitä on viikon verran saatu toistakymmentä per päivä. Otukset ovat pistelleet poskeen aimo haukkauksen pihan kasvustosta. Välillä on kiskottu rikkaruohoja ja väsytty jo vartin päästä, laahauduttu varjoon. Iltaisin olemme kuin pulut orrella, koko talon väki parvekkeilla katsomassa auringonlaskuja.

 

20160718_163453

Vihreä Zürichsee kutsuu uippasemaan.

20160718_213155

 

Road trip per kesä, alkaa myös olla traditio. Münchenin tragedian jälkeisenä aamuna istuimme autossa matkalla Karlsruheen (D). Jotenkin meidät ylipuhuttiin matkaan. Pienen kaupungin kaduilla vallitsi kuitenkin nimensä mukaisesti rauha; illan ja yön tapahtumista muistutti jossain vaiheessa päivää linnan tornin lipun lasku puolimastoon.

20160723_141820

Kaupungin isä, Karl Wilhelm, tuumi aikanaan, oliko hän jotenkin vähemmän kuningas, koska häneltä puuttui linna. Joten Karl päätti rakentaa tornin, josta näkee kauas, sen ympärille linnan, jonka pihasta lähtee 9 tietä eri suuntiin ja lopulta linnan ympärille kaupungin.

20160723_115736

Linnan ei ole näiden kännyköiden kohde, vaan Pokemonit.

20160723_151306

Oikealla Karl Wilhelm profiilikuvassa.

Linnan valtavassa puistossa elettiin tänään ihan muuta kuin nykypäivää, nimittäin keskiaikaa. Festivaali avattiin kaikesta huolimatta, lähietäisyydellä partioi muutama poliisi. Alueelle virtasi porukkaa keskiaikaisiin viittoihin ja kaapuihin pukeutunutta porukkaa, sujahti portista sisään ja ajassa taakse. Eskapismia parhaimmillaan.

 

 

20160723_152810.jpg

Tuolla alhaalla vallitsee keskiaika: villisikaa, miekkataisteluja ja musisointia.

 En resúmen: Hoy en día vivimos en la sombra de la violencia. Apesar de eso o justo por eso, seguimos con lo de verano. Comidas y sabores nuevos en el festival de Street food, un nadadito en el lago, un poco trabajo de jardín, atardeceres con los vecinos, cada quien en su balcón. En algúna manera llegamos también a hacer un road trip a Karlsruhe, (D) justo en el día después de la tragedia de Munich. Pero como el nombre de la ciudad indica, todo estaba tranquilo.

 

Kurzgesagt: Wir leben heutzutage leider im Schatten der Gewalt. Trotzdem machen weiter mit dem Sommer. Oder vielleicht sogar auch deswegen. Ein bisschen Street Food, ein Sprung ins See, einige schwitzige Minuten Gartenarbeit, um die Schnecken zu pflücken und Sonnenuntergänge auf der Terasse. Einen Tag nach dem Tragödie in München sind wir zu einem road trip nach Karlsruhe überredet worden. Aber so wie der Name hinweisst, es war ganz ruhig.

Kesämosaiikki

13. July 2016 By in Allgemein, Matkat, Retkeily Tags: , , , , , , , , , 2 Comments

kotka katariina2

Kävin hengittämässä suolaista ja leväistä kotkalaista meri-ilmaa, varastoon niille päiville, jolloin olen toisaalla.

kotka luontopolku5

kotka luontopolku2.jpg

Kalliolla on hyvä kasvaa.

Imuroin silmilläni jäkäläisiä kallioita, mäntyjen vihreää, aavaa maisemaa.Ja haistelin muurahaiselta ja auringolta tuoksuvaa kangasmetsää.

Puolikas posso, sokerin rapina ja omenahillon kuumuus maistuu yhä kielellä – tasapainoksi tietysti lihis. Keräiltiin kotkalaisia juttuja kuin marjoja koppaan: Sapokan kukkaloisto, tuurimoottorit rannassa, kamelit purukasojen edustalla.

 

kotka possot

Vasemmalla kuuluisa Kotkan posso ja oikealla lähes syöty lihis.

kotka kamelit

Siellä missä on Kairo, on myös kameleita.

kotka sapokka2

Sapokan vesipuisto, sateellakin kaunis.

Merimatkoille osui tarkoituksella Varissaari ja vahingossa Varissaari Rock. Marko Ritolan avauksen jälkeen lavalle noussut Stella´s Sunday istui kesäiltapäivään; pehmeän keinuvaa latinalaisvaikutteista musiikkia, “Parasta mitä Kotkalla on tarjota!” hehkutti Hitto yhtyeen Tieahon Matti. Hitto jäi kuulematta; valtava läjä juuri paistettuja muikkuja houkutteli meidät pois saaresta. Sitä oliko kiipeäminen Aconcagualle tuonut Matin huuliharppusoundeihin Andien vivahteita, jäi siis kuulematta.

vaakku rock satama

Tuuri lipuu Varissaaren satamaan.

vaakku stella sunday

Stella ja pojat lavalla.

Toisella merimatkalla livuttiin purjeveneellä pääkaupungin edustalla laivoja väistellen.

 

 

 

 

 

hesa apua toinen laiva

Välitön u-käännös, tuosta myö ei yhtä aikaa mahuta.

hesa merimaisema birgitta

 

hesa profiili

Kalliojumppaa, mansikkakakkua, saunomista mökillä, soutelua saarten välissä ja lumpeiden keskellä laguunissakin. Vähän kesäflunssaa ja kaatosadetta, raavittuja hyttysensyömiä. Näistä rakentuu kesämuistojen mosaiikki, joka lämmittää talven kylminä päivinä.

kotka saaari juhannussumu

kotka saari 12 mokki ikkuna

 

En resúmen: Fui recogiendo experiencias kotkeñas y de Helsinki,  en mi canasta de memorias, como si fueran berries. Las guardo y disfruto después, en los días oscuros y fríos de invierno.

Kurzgesagt: Ich habe Erlebnisse in Finnland gesammelt, als ob die Beeren wären. Die werde ich bis Winter bewahren und dann, wenn es kalt und dunkel ist, geniessen.

kotka saari15 lumpeita

%d bloggers like this: