Advertisements

Jäätelö rullalla

 

Päivän tekniset haasteet alkoivat jo aamukahvilla, kun yritin unisilla silmillä keskittyä vain edessä siintävään järveen, kottaraisiin ja höyryävään kuppiin, mutta ylhäällä, alapihalla, asunnon läpi, juoksenteli radiopuhelimiin tehokkaasti ja innokkaasti huuteleviin kaapelityyppeihin. Yrittävät asentaa taloon jotain mitä emme halua ja kertoivat tarvitsevansa vain pääsyn pihan pisteisiin. Kuinka ollakaan, se tärkein paikka löytyi sittenkin kirjahyllyn takaa. Sen, jossa on lattiasta kattoon metreittäin luettavaa.

 

sf festival 1 p

Ruuan lisäksi Street Food Festivaalilla on kirpparikamaa, lähinnä vaatteita.

 

Tyypit pääsivät kirjatalkoisiin ja sekoittivat aakkosjärjestykseni välittömästi, ohjeista huolimatta. Ajattelin, että veisin rätin sekä hengityssuojaimen, sillä hyllyä ei ole siivottu aikapäiviin tai ehkä sittenkin vuosiin. Mutta lokonen hyllyn taakse syntyi yllättävän nopeasti ja miesjoukko hajosi kuin varpusparvi pihalle, taloon, yläkerran naapureille, sinne tänne.

Sain nettiyhteydenkin takaisin ja ehkä nyt myös ladattua kuvat tälle sivulle. Kävin nimittäin viikonloppuna pikaisesti katsomassa mitä Street Food Festival Zürichissä tänä vuonna tarjoaa. Ei ollut enää heinäsirkkoja ja terveysruokia, vaan sveitsiläisiä juustoja ja alppimakarooneja, muiden jo aiemmin nähtyjen, tiibettiläisten taikinanyyttien, hollantilaisten ranskalaisten ja muiden tarjoomusten lisäksi. Ja suurehko korealaisia ruokia esittelevä alue, jonne on vielä palattava.

sf festival 2 p

Näyttää Zürichin slummilta, totesi mies. Ei, vaan trendikäs festarialue.

 

En ollut kyllä varautunut liikennekaaokseen, joka sai mehut irti jo menovaiheessa; raideremontin vuoksi matkaa tehtiin hitaasti ja useammalla liikennevälineellä. Ratikkaa odotellessa pieni 140-senttinen mummeli, minua kyynärpäähän, punaisin korvakoruin ja silkkipaidoin, sadatteli kuuluvasti, käyttäen termiä, joka kovasti muistuttaa suomalaista “katso”-sanaa, katsoi minua ja nauraa virnisteli ja jatkoi litaniaansa. Olimme kaikki hikisiä, väsyneitä odotukseen, mutta hyväntuulisia.

 

st festival ice cream roll 3 p

Tässä syntyy äärettömällä nopeudella jäätelöä.

 

Bonuksena tänä vuonna on alueen kirppari. En tiedä kuinka myyjät kestävät hellettä, mutta vaatteiden harras tutkiminen auringon porotuksessa ei lopulta ehkä johda muuhun kuin nestehukkaan ja sumeaan päähän. Olisin halunnut vain uimaan, mutta koska täällä oltiin, kävin vielä tarkastamassa kaikki kylmät ruoka- ja juomavaihtoehdot. Ja kallistuin rullajäätelöön, ehkä litrahinnaltaan maailman kalleimpaan vaihtoehtoon.

sf festival ice cream rolls 4 p

Rullaati-rullaa

 

Jono oli pitkä ja jäätelön käsityönä valmistus hidas prosessi. Katoksen alla oli vieläkin kuumempi kuin auringossa; hiki lorisi pohkeitakin pitkin ja puolihuomaamattomasti yritin pyyhkiä sitä toisella koivella. Ja minä sentään vain seisoin. Jäätelömaakarit hakkasivat oreo-keksejä ja marjoja muruksi ja pyyhkivät otsaansa. Ehkä rankin duuni tällä festivaalilla.

Pyöreälle levylle laitettiin ensin makua antavat ainekset ja sitten luraus maustettua maitoa tai kermaa. Massaa levitetään kuin lettua sen hyytyessä ja rullat höylätään irti lastalla. Syöjälle rullista on vain haittaa, ne ovat ensin liian kovia ja vähän ajan päästä pelkkää sulanutta jäätelöä. Mutta se prosessi!

Kävelin ratikkapysäkkiä kohti rullat purkissa; viilein eväin olisi mukavampi matkustaa. Anteliaasti annoin kateellisten luoda silmäyksiä jäätelööni, kun kurvasimme ihan väärään paikkaan, ratikkavarikolle. Saimme käskyn pistää tossua toisen eteen seuraavaan yhteyskohtaan. Matkustusohjelmaan oli tullut yksi muutoselementti lisää, ratikkakolari.

sf festival ice cream rolls 5 p

Tadaa – valmista tuli, rullat purkissa

En resumen: En el Street Food Festival de Zurich hacía tanto calor, que en total la multitud de comidas internacionales no me atrajo. Pero probé un heladito de rollos artesano. El proceso es facinante y el sabor rico, pero en total los rollos no son muy faciles de comer y cuando se derrite, sólo es helado derretido. Y mucho más caro que normalmente.

Kurzgesagt: Am Wochenende muss man wirklich entschlossen sein, um Street Food Festival in Zürich zu erreichen. Zuerst gibts keine Trams direkt zum Areal wegen des Gleisbaus und dazu kommt es die Hitze, mögliche Kollisionen, Menschen Menge und wenn man da ist, die Warteschlangen und nochmals die Hitze. Zum Glück gibts Glace und speziell die Ice Cream Rolls. Supershow zu schauen, die Rolls schmecken fein – obwohl der Preis total übertrieben ist. Aber ok, es ist Handarbeit…

Advertisements

Kesänautintoja

Street Food Festivalille, kohti myrskyä ja ukkosta, vaikka tornado imaisisi nuudelit ja jäätelöä koristaisi rakeet, ajattelimme ja päätimme olla kokonaan huomioimatta ylle vyöryvää säätä.

17-07-05-08-30-24-365_deco

Festivaali löysi uuden kodin Hardturmin alueelta.

Suunnittelin täyttäväni blogin kauniilla iltakuvilla, joissa eriväriset pyöreät lamppuketjut koristavat helminauhana sirkusmaista, satumaista aluetta, pienet metallihäkkyröihin tehdyt nuotiot lämmittävät palelevia käsiä (koska on enää parikymmentä lämmintä helteen jälkeen), ihmiset rupattelevat raukean rauhaisina, vatsat täynnä moninaisia makuja ympäri maailman. Mutta ennen auringonlaskua mustat pilvet räväyttivät sen koko illan uhkaavana leijuneen sisältönsä syöjien päälle. Ison katoksen alle mahtui suurin osa; sade tuskin kestäisi kauan. Sitä en tiedä, mitä yhdelle reunalle kyhätyille harsokattoisille ja patjallisille lepolavereille, kuin trooppisille oaaseille, tapahtui. Ehkä niistä tuli vesisänkyjä?

17-07-03-15-59-54-784_deco

Onneksi siinä vaiheessa olimme jo valmiita tallustelemaan hitaasti, ruokaa sulatellen kohti ratikkaa. Vähän jäi kaivelemaan, että nachojen guacamole oli loppunut jo alkuillasta. Avocadosalsaa oli sentään jäljellä. Ja ne chilikastikkeet! Habanero oli todellakin sitä mitä piti, eikä säälistä laimennettu. Sitruunamarinoitu kala, Ceviche, oli perulaiseen tapaan tarjoiltu, perunoiden ja bataatin kera.

17-07-03-15-59-18-400_deco

Olisin halunnut japanilaisia annoksia, joissa oli kaikissa jotain pyöryköitä, en tiedä mitä, mutta silti tuli tarve maistaa niitä; ehkä ensi kerralla. Samalle listalle jäi myös ceviche-kojun musta kasvisburgeri. Kamerunilaisten kohdalla tuoksui niin vetoavasti, että tarvitsin välittömästi alkupaloja, näitä ei lykättäisi toiseen kertaan.

Kasvissamosat eivät olleet niitä esteettisimpiä, vähän muhkuisia ja paperilautasella värittömiä uppopaistoksia, mutta niin hyviä! Taikinassakin oli rutkasti mausteita, eikä selvästikään ollut käytetty mitään puolivalmisteita. Olisi ehkä pitänyt maista myös kokonaista grillattua kalaa, tilapiaa, sekin tuoksui herkulliselta. Nämä tyypit selvästi osasivat asiansa ja sitäpaitsi kojussa oli torin paras meininki, annokset syntyivät musiikin ja tanssin lomassa.

Kupillinen vietnamilaista nuudelikeittoa katosi alta aikayksikön, samoin kreikkalainen kasvispita. Pita oli pehmeä ja ainekset kirkkaan raikkaita. Pieni kommunikaatio-ongelma oli syntyä, kun sipulit jäivät puuttumaan, eikä Zwiebel ollut kreikkalaiskokille tuttu sana. Elekielellä sain renkaat annoksen päälle.

Jälkkäriosastolla teki mieli maistaa kaikkea, rullajäätelöä, mustaa jäätelöä, myös perinteiset leivonnaiset, éclair ja macarones houkuttelivat. Lopulta päädyttiin espanjalaiseen churros con chocolate annokseen, joka oli hervoton. Se jäi kahdelta syöjältä kesken, vaikka churrot olivat rapeita ja suklaa ihanan paksua. Dippaus muuten on vaativa laji; paidasta näki, että oltiin käyty ruokafestareilla.

17-07-03-15-55-35-781_deco

Epäilen, että churrojen paistaja on oikeasti flamencotanssija.

17-07-03-15-54-51-510_deco

17-07-03-15-54-16-563_deco

Moni kuppikakku päältä kaunis.

Näitä kuppikakkujakin oli lopulta pakko vielä maistaa, mutta ikiaikuinen sanonta piti paikkansa. Todella viehättäviä – ja tylsän makuisia. Pohja oli tavallinen voilla tehty vaniljamuffinsi, raskas ja tympeä. Ja päällä jonkinlainen voikreemi, josta puuttui tuorejuuston kirpeys.

Vaikka lauantaina oli vatsa täytetty, sunnuntain koittaessa nälkä närästi jo aika tavalla ja olimme valmiita seuraavaan herkuttelusessioon. Tähän kohtaan oli tarkoitus laittaa kuvia kesäisen lounaskonsertin runsaasta ja värikkäästä buffetista, ikäänkuin sinetiksi parin päivän herkuttelusta, mutta ilmeisesti ahneus teki tepposet. Yhtään kuvaa ei ole, edes itse viemästäni kakusta. Kuvaamisen sijaan keskityin huolella ja antaumuksella täyttämään lautasta ja saaliin syömiseen.

Viulunrakentajan kesäkonsertin buffetin tarjosi ateljee, jälkkärit toivat vieraat. Ohjeeksi sain vain, että kakku saisi mieluusti olla neliömetrin kokoinen. Pellillinen omenarahkakakkua sai täyttää tämän tehtävän. Muuten tarjolla oli läjäpäin juustoja, melonia, mozzarella-tomaatti -vartaita, kuivakinkkuja, salamia, couscous-salaattia, leipiä, meloneja, mansikoita ja kirsikoita, kokonaisia porkkanoita ja vihannestikkuja.

Mutta siis, aperoa edelsi musikaalisia herkkuja. Itse konsertti joutui siirtymään surkean sään vuoksi puutarhasta sisälle. Vanhan myllyn pihakatoskaan ei riittänyt; kosteus oli liikaa jousisoittimille.

17-07-03-15-53-16-758_decoKesäisen ulkokonsertin viehättävyys on juuri se paikka lammaskarsinan läheisyydessä, joten vinttisali latisti hiukkasen tunnelmaa. Kvartetti soitti paletillisen klassista, Elgaria, renessanssimusiikkia ja argentiinalaisia tangoja. Siinä vaiheessa kukaan tuskin enää muisti kaivata puutarhaa. Viulunrakentajan koira on selvästi konserttikoira, se paukutti lattiaan hännällä tahtia ja lauloi tangon loppuun oman unisen soolonsa.

17-07-03-15-52-30-471_deco

Miele nauttii musiikista. Vieressä isäntä, joka aina pukeutuu sukkia myöten Marimekkoon.

En resumen: Un fin de semana de muchos sabores, para el oído y para el paladar. (Street Food Festival y un concierto de verano donde el luthier.)

Kurzgesagt: Eine Wochenende mit vielen Aromen, für das Ohr und für die Zunge. (Street Food Festival und ein Sommerkonzert beim Geigenbauer.)

 

Kesä varjossa

20160716_125738

Alkaa pikkuhiljaa olla pelottavaa avata radio tai tarkistaa uutisia netistä. Ihmiset ovat varpaillaan Sveitsissäkin, jo pieni pamaus kaupungilla saa aikaan pelokkaita katseita, vauhtia askeliin. Kukaan ei enää luule asuvansa lintukodossa.

Silti, elämme kesää.

20160716_125314

Tuolla perällä on hyvää sapuskaa. Uskokoon ken haluaa.

Zürichin Street Food Festivaaleilla istuskellaan rauhassa, maistellaan uusia makuja aina syyskuulle asti, tutustutaan vieraaseen, annetaan tuntemattomalle, kenties herkulle mahdollisuus. Güter Garten, joutomaata rakennustyömaiden ja ratapihan vierustalla on karu paikka. Silti täydellinen festivaalille, urbaania estetiikkaa, ja täysi vastakohta pikkusievälle vanhallekaupungille.

 

20160721_191224

20160716_133345

20160716_140949

Ensimmäisenä iltana syötiin superfoodiksi väitetyistä acaimarjoista jäädykettä, tanskalainen hodari (makkarassa kuulemma 90% lihaa) ja humusta. Toisella kertaa pitäydyttiin latinalaisamerikkalaisessa särpimessä ja vain silmäiltiin heinäsirkkaburgereita, vegaanisia lettukääröjä, afrikkalaisia lihavartaita, vaaleanpunaisia, mustia ja tiibetiläisiä burgereita. Perulainen ceviche, sitruunamarinoitu kala, toimi alkupaloina, jotta jaksoimme lähteä metsästämään argentiinalaisia empanadoja, jotka lopulta osoittautuivat pettymykseksi, hiukkasen raa´oiksi, pieniksi ja kalliiksi. (Ja varsinkin verrattuna Helsingin Forumin uuden Cabana de empanadas herkullisiin piiraisiin.) Täyteen vatsaan ahdoin vielä salvadorilaisen pupusan, maissijauhosta tehdyn paistoksen, juuston kera, joka sekin oli pieni ja kaalisalaatti sen sivussa vieläkin pienempi. Puoliso taas jaksoi latinalaisamerikkalaisiksi burgeriksi mainostetusta Arepasta vain puolet.

20160721_185300

20160721_182306

20160721_182337

Cevicheä Zürichissä – eka kerran.

Kesän päiväohjelmaan kuuluu pulahdus vihreään järveen, kuumimpaan aikaan vasta iltasella, silloin kun nousu ylämäkeä kotiin ei tunnu enää Himalajan rinteeltä. Vähintään kahdesti, aamuin ja illoin, on tehtävä etanakeruu; niitä on viikon verran saatu toistakymmentä per päivä. Otukset ovat pistelleet poskeen aimo haukkauksen pihan kasvustosta. Välillä on kiskottu rikkaruohoja ja väsytty jo vartin päästä, laahauduttu varjoon. Iltaisin olemme kuin pulut orrella, koko talon väki parvekkeilla katsomassa auringonlaskuja.

 

20160718_163453

Vihreä Zürichsee kutsuu uippasemaan.

20160718_213155

 

Road trip per kesä, alkaa myös olla traditio. Münchenin tragedian jälkeisenä aamuna istuimme autossa matkalla Karlsruheen (D). Jotenkin meidät ylipuhuttiin matkaan. Pienen kaupungin kaduilla vallitsi kuitenkin nimensä mukaisesti rauha; illan ja yön tapahtumista muistutti jossain vaiheessa päivää linnan tornin lipun lasku puolimastoon.

20160723_141820

Kaupungin isä, Karl Wilhelm, tuumi aikanaan, oliko hän jotenkin vähemmän kuningas, koska häneltä puuttui linna. Joten Karl päätti rakentaa tornin, josta näkee kauas, sen ympärille linnan, jonka pihasta lähtee 9 tietä eri suuntiin ja lopulta linnan ympärille kaupungin.

20160723_115736

Linnan ei ole näiden kännyköiden kohde, vaan Pokemonit.

20160723_151306

Oikealla Karl Wilhelm profiilikuvassa.

Linnan valtavassa puistossa elettiin tänään ihan muuta kuin nykypäivää, nimittäin keskiaikaa. Festivaali avattiin kaikesta huolimatta, lähietäisyydellä partioi muutama poliisi. Alueelle virtasi porukkaa keskiaikaisiin viittoihin ja kaapuihin pukeutunutta porukkaa, sujahti portista sisään ja ajassa taakse. Eskapismia parhaimmillaan.

 

 

20160723_152810.jpg

Tuolla alhaalla vallitsee keskiaika: villisikaa, miekkataisteluja ja musisointia.

 En resúmen: Hoy en día vivimos en la sombra de la violencia. Apesar de eso o justo por eso, seguimos con lo de verano. Comidas y sabores nuevos en el festival de Street food, un nadadito en el lago, un poco trabajo de jardín, atardeceres con los vecinos, cada quien en su balcón. En algúna manera llegamos también a hacer un road trip a Karlsruhe, (D) justo en el día después de la tragedia de Munich. Pero como el nombre de la ciudad indica, todo estaba tranquilo.

 

Kurzgesagt: Wir leben heutzutage leider im Schatten der Gewalt. Trotzdem machen weiter mit dem Sommer. Oder vielleicht sogar auch deswegen. Ein bisschen Street Food, ein Sprung ins See, einige schwitzige Minuten Gartenarbeit, um die Schnecken zu pflücken und Sonnenuntergänge auf der Terasse. Einen Tag nach dem Tragödie in München sind wir zu einem road trip nach Karlsruhe überredet worden. Aber so wie der Name hinweisst, es war ganz ruhig.

%d bloggers like this: