-Niin, siis mitä voisin tehdä kesäkonserttiin jälkiruuaksi?

-Tuo kuulostaa hyvältä, sanoi viulunrakentaja.

-Ei, ei, pitää valita, jompikumpi, korvapuustit tai banaani-kookosmuffinssit, selvitin uudestaan.

-Kyllä molemmat sopii, viulunrakentaja vakuutti.

-Joko tai, yksi laji, kaneli vastaan kookos, pulla vastaan muffinssi, ei kahta, jatkoin.

 

 

 

Päädyttiin lopulta banaani-kookosmuffinseihin ja olin tyytyväinen. Helteisen sunnuntaiaamun projektiksi korvapuustit alkoivat yhtäkkiä tuntua aivan liian vaativalta. Taikinan vaivaamista heti aamukahvin jälkeen, kun väsymys on vielä sormissa, uunissa yli 200 astetta ja keittiössä pikkuhiljaa lähellä 30. Ei, kyllä muffinssit oli parempi projekti, ajattelin ja sekoittelin tyytyväisenä taikinaa käsivatkaimella. Avasin creme fraiche -purkin ja olin hulauttamaisillani sen jauho-muna-banaani seoksen ynnä muiden ainesten joukkoon, kun tajusin, että sehän on vihreää. Ei homeista, mikä myös olisi ollut paha juttu, mutta tämä oli yrtti creme fraichea – katastrofi sekin.

 

 

 

 

 

Mietittiin mikä olisi nopein tapa saada puuttuvat purkit. Mennäkö autolla lähimmälle huoltoasemalle ja todeta ettei creme fraiche kuulu valikoimiin ja jatkaa matkaa lähimpään aukiolevaan kauppaan. Vaiko juosta kahdeksan minuutin päästä lähtevälle junalle, joka veisi suoraan aseman markettiin ja varman saaliin luo.

Lähetin tietysti Aldon, koska itse olin yöpaita päällä sormet taikinassa tai ainakin vispilät käsissä. Ei vain tullut mieleen, että yhä leikkauksen jälkeen kipuileva kinttu ei ehkä sallisi miehen kirmaista tarpeellisella vauhdilla. Mutta yhtä kaikki, puoli tuntia myöhemmin jatkoin taikinan tekoa ja mies ihmetteli turvonnutta jalkaansa.

 

 

 

Pääasia oli tietenkin, ettemme pettäisi lupausta leivonnaisista. Sillä tämä oli jo perinne. Joka vuosi viulunrakentajan ateljee tarjoaa asiakkailleen ja ystävilleen pihalla konsertin, lampaiden kellojen kilkuttaessa ja lasten juoksennellessa nurmikolla ja me muut nautimme musiikista sekä sitä seuraavasta aperosta.

Itse vanha isäntä oli juuri kotiutunut sairaalasta ja väsynyt, mutta tyylilleen uskollisena marimekkoon pukeutuneena ja halukkaana juttelemaan vieraidensa kanssa. – Näetkö, miten hyvin se teidän tuoma koivu kasvaa? Muut kaatuivat myrskyssä, hän kertoi.

Aldo kiikutti vuosia sitten meidän pihalta löytyneen koivun taimen kottikärryillä läpi kaupungin vanhan myllyn pihapiiriin. Viulunrakentajasta se tuo skandinaavista tunnelmaa pihalle. Muistoja opiskeluajoilta Ruotsista. Ja meille hetkeksi juhannusjuhlien tunnelmaa.

En resumen: El concierto del constructor de violines es ya una tradición del verano. En el jardín de un molino viejo se topan cada año los amigos de música, para disfrutar el ambiente, companía y snackitos.

Kurzgesagt: Das Konzert vom Geigenbauer ist schon eine Sommertradition. Im Garten der alten Mühle treffen sich jedes Jahr die Musikfreunde, um die Stimmung, Gesellschaft und Apero zu geniessen.