Advertisements

Huhtikuu, yhtä juhlaa

Jos laitan silmät kiinni ja yritän luoda huhtikuusta yhden kuvan, se on pikemminkin tunne. Se, kun vatsa on täynnä ja tyytyväinen. Sillä synttäreiden, pääsiäisen ja muiden kestien välissä vatsa on täyttynyt erityisen hyvällä ruualla monesti.

Tyytyväistä vatsaa ympäröivät värit. Valkoista, keltaista, vaaleanpunaista, pinkkiä, lilaa, oranssia, punaista. Sveitsissä kaikki kukoistaa. Hedelmäpuut, pensaat, kukat. Auringonpaiste syö kuvat ja lintujen laulu kuuluu uniin.

Kirsikkapuussa on Kinder-linnun muna.
Pääsiäisbrunssin aineksia: tuli ja sapuskaa. Joukot puuttuvat.

Pääsiäissunnuntaina virittelemme alapihan takkaan tulet. Perinteinen brunssi vaatii liekit, vaikka olisi lämminkin. Ja kasviväreillä ja lehdillä koristellut kovaksi keitetyt munat, niitä pitää etsiä, vaikka kaikki kuuluvatkin jo virallisesti aikuisten kategoriaan. Sveitsiläisittäin jokainen valitsee itselleen munan. Ensin sen suippo pää isketään toisen kanssa yhteen, sitten tylppä. Joka säästyy vaurioitta pääsee jatkoon ja voittaja on se, joka sinnittelee pisimpään.

Banaanimuffinssit tuorejuustokuorrutteella
Suuresti rakastetut Mignonit.
Litteähköä pashaa pääsivät koristamaan vegaanit marmeladipuput.
Naapurin Sylvian koristelema muna.
Näitäkin syötiin, tuliaissuklaita Berliinistä.

Pääsiäissunnuntaina brunssin sulaessa tuijottelen ruohikkoa, jo hiipuvia tulppaaneita ja voikukkia. Tajuan, että puutarhassa kukkii pääasiassa rikkaruohoja. Tämä ajatus sulaa vaikeammin kuin kouralliset suklaamunia mämmin ja pashan kera. Saan huomiosta yöllä vatsanpuruja ja mietin järjestystä, jolla kävisimme vastahyökkäykseen.

Kun pelargoniat on tuotu kellarista ikkunan edustalle paikoilleen, mullat vaihdettu ja kuivat lehdet leikattu, siirryn murheenlaaksoon. Keltaiset auringonhatut ottivat viime vuonna lojot ja pari metriä leveä, metrin syvä kukkapenkki oli surullisen tyhjä. Olosuhteet eivät kai tyydytä enää keltaista kukkamerta tai sitten niittykukat ovat vallanneet asuinalueen, sillä keltaista tässä kohtaa on jo nyt.

Hetken kiskon rikkaruohoja, pohje kramppaa, samoin joku käsivarren lihas, peukalo valittaa, eikä selkä halua suoristua enää koskaan. Tunnen lyhythihaisen paidan reunan alapuolella käsivarressa jotain merkillistä, samanlaista arkuutta, kun kuume nousee. Ehkä housukangas hankaa, ajattelen ja vetäydyn yläruumiillani hiukksen ilmaan, niin etteivät käsivarret koske kyykkyasennossa polvia.

Ihoa alkaa poltella. Kämmenenkokoiset läikät ovat täynnä nokkosrokkoa. Niittykukka onkin rönslyleinikki tai joku samaa sukua – ja myrkyllinen ja hyvin vaikea saada kukkapenkistä katoamaan.

Tässä se on, varsinainen pirulainen. Kukapa olisi arvannut. Niin viattoman kaunis.

Keltaiset vihulaiset kiskon nopeaan tahtiin pois pois ja välillä ihailen vieressä seisovaa kitukasvuista hapankirsikkaa. Heti seuraavana arkipäivänä pidämme perinteiset kirsikankukkajuhlat. Hiukkasen myöhässä, koska työt, pääsiäinen ja sää häiritsivät alkukukintaa. Lähimmästä Japaniin viittaavasta ravintolasta mukaan sushit, peitto nurmikolle ja juhlat käyntiin. Kiitämme kauniista kukista, joita olemme saaneet ihailla vuodesta toiseen ja kilistämme syömäpuikoilla.

Kerran keväässä kokoonnumme kirsikan viereen lounaalle.
Puu valkoisessa asussaan.

Tuskin japanilaiset eväät ovat sulaneet, kun vaihdamme eurooppalaiseen ja sveitsiläiseen. Viulunrakentajan kanssa oli sovittu fonduetreffit jo viime vuoden lopulle. Tytär oli käynyt ikuistamassa paperille ateljeesta ja kodista yksityikohtia ja projektin päättymistä piti juhlia. Tämänkin tapaamisen järjestämistä häritsivät monet menot ja juhlat. Illalla on niin lämmin, että istumme vanhan myllyn terassilla. Koira käpertyy tyttären jalkoihin, kissa pinkaisee sisälle nauttimaan rauhastaan. Naapurin poika huutelee tervehdyksensä yläkerran ikkunasta. Viulunrakentajan lampaat määkivät ja meidän pihalla ruukussa alunperin kasvanut koivu on kasvanut jo puun mittaan terassin läheisyydessä.

Sisällä joudun hommiin. Olen kuulemma luvannut fonduen hämmentäjäksi. Kuumottava paikka; en ole koskaan tehnyt fonduetä sveitsiläisille. Pärjään kuitenkin hyvin, en polta massaa pohjaan. Joka puolella taloa on marimekkoa. Keittiössä peltipurkeissa koiran snäkkejä, naulakoissa roikkuu kuppeja, patahanska, tarjottimet; kaikki samaa. Mainitsen siitä isännälle ja hän esittelee myös mustaruskearaitaiset marisukkansa.

Nyt on keskiviikko. Illalla syöty fondue lämmittää vatsaa vieläkin. Tänään ei ole tiedossa juhlia, mutta kukkeus ulkona jatkuu ja juhlaruokiin on vielä jääkaapissa aineksia. Hetken hengähdys ja kohtahan voimme avata simapullot.

Siinä ne roikkuvat, Marimekon kupit. Yksi on tisipöydällä.
Vasemmalla viulunrakentaja ateljeensa 50-vuotisjuhlaessussa. Perhe oikealla. Myös Marimekon kannattajia. Pikkuikkunasta saattaa huomata pienet kasvot.
Tähän kuvaan keittiöstä ei osu Marimekon esineitä, mutta sentään Fiskarsin sakset. Ja yksi suomalainen.

En resumen: Abril ha estado lleno de fiestas, mucha comida, sol y la naturaleza floreciendo con unos colores increibles. En el fin de semana celebramos la pascua, tuvimos nuestra propia fiesta del cerezo tradicional y una noche de fondue con el constructor de violines. Ahora podemos respirar un par de días hondo y ahorita ya es mayo – y el asunto sigue.

Kurzgesagt: April ist dieses Jahr Fest pur. Viel Essen, Sonne, die Frühlingsblumen mit wahnsinnig schönen Farben. Am Wochenende Ostern, dann unser eigenes traditionelles Kirschblüten Fest, fondue auf der Terrasse vom Geigenbauer. Jetzt einige Tagen durchatmen und dann gehts weiter im Mai.

Advertisements

Jousimusiikkia ja muffinsseja

-Niin, siis mitä voisin tehdä kesäkonserttiin jälkiruuaksi?

-Tuo kuulostaa hyvältä, sanoi viulunrakentaja.

-Ei, ei, pitää valita, jompikumpi, korvapuustit tai banaani-kookosmuffinssit, selvitin uudestaan.

-Kyllä molemmat sopii, viulunrakentaja vakuutti.

-Joko tai, yksi laji, kaneli vastaan kookos, pulla vastaan muffinssi, ei kahta, jatkoin.

rast konsertti 9 hp vastaanottamassa vieraita p

Viulunrakentaja Herr Rast ja vieraansa

 

rast konsertti duo p

Musisoimassa pariskunta Solme Hong ja Kyeongha Park

 

rast konsertti 3 mummo p

Viulistin äiti hoiti kätevästi monta hommaa, kuvasi tapahtumaa ja hoiti pienokaisen lisäksi muita lapsia.

 

Päädyttiin lopulta banaani-kookosmuffinseihin ja olin tyytyväinen. Helteisen sunnuntaiaamun projektiksi korvapuustit alkoivat yhtäkkiä tuntua aivan liian vaativalta. Taikinan vaivaamista heti aamukahvin jälkeen, kun väsymys on vielä sormissa, uunissa yli 200 astetta ja keittiössä pikkuhiljaa lähellä 30. Ei, kyllä muffinssit oli parempi projekti, ajattelin ja sekoittelin tyytyväisenä taikinaa käsivatkaimella. Avasin creme fraiche -purkin ja olin hulauttamaisillani sen jauho-muna-banaani seoksen ynnä muiden ainesten joukkoon, kun tajusin, että sehän on vihreää. Ei homeista, mikä myös olisi ollut paha juttu, mutta tämä oli yrtti creme fraichea – katastrofi sekin.

rast konsertti 7 yleis piha p

Vanhan myllyn terassin alla on ulkoilmakonserttisali.

 

rast konsertti 10 ruokajono p

Snäkkiä konserttiyleisölle myllyn tiloissa.

 

rast konsertti 12 pöytä p

Musiikin kuuntelusta tulee nälkä; kädet kävivät vauhdilla.

 

rast konsertti 13 ruokalautanen p

Koukkaimet ovat varmaankin olleet viljaa varten.

 

rast konsertti 11 myllyn laitteita p

Myllyn rattaisto.

 

Mietittiin mikä olisi nopein tapa saada puuttuvat purkit. Mennäkö autolla lähimmälle huoltoasemalle ja todeta ettei creme fraiche kuulu valikoimiin ja jatkaa matkaa lähimpään aukiolevaan kauppaan. Vaiko juosta kahdeksan minuutin päästä lähtevälle junalle, joka veisi suoraan aseman markettiin ja varman saaliin luo.

Lähetin tietysti Aldon, koska itse olin yöpaita päällä sormet taikinassa tai ainakin vispilät käsissä. Ei vain tullut mieleen, että yhä leikkauksen jälkeen kipuileva kinttu ei ehkä sallisi miehen kirmaista tarpeellisella vauhdilla. Mutta yhtä kaikki, puoli tuntia myöhemmin jatkoin taikinan tekoa ja mies ihmetteli turvonnutta jalkaansa.

rast konsertti 4 tytöt p

Konserttiyleisöä nuoremmasta päästä.

 

rast konsertti 17 lammas p

Lampaat olivat epäsosiaalisella päällä ja pakenivat kuumuutta mahdollisimman varjoisaan kohtaan katoksessaan.

 

rast konsertti 20 lampaiden nimet ja harja p

Kaikilla lampailla on nimet.

 

Pääasia oli tietenkin, ettemme pettäisi lupausta leivonnaisista. Sillä tämä oli jo perinne. Joka vuosi viulunrakentajan ateljee tarjoaa asiakkailleen ja ystävilleen pihalla konsertin, lampaiden kellojen kilkuttaessa ja lasten juoksennellessa nurmikolla ja me muut nautimme musiikista sekä sitä seuraavasta aperosta.

Itse vanha isäntä oli juuri kotiutunut sairaalasta ja väsynyt, mutta tyylilleen uskollisena marimekkoon pukeutuneena ja halukkaana juttelemaan vieraidensa kanssa. – Näetkö, miten hyvin se teidän tuoma koivu kasvaa? Muut kaatuivat myrskyssä, hän kertoi.

Aldo kiikutti vuosia sitten meidän pihalta löytyneen koivun taimen kottikärryillä läpi kaupungin vanhan myllyn pihapiiriin. Viulunrakentajasta se tuo skandinaavista tunnelmaa pihalle. Muistoja opiskeluajoilta Ruotsista. Ja meille hetkeksi juhannusjuhlien tunnelmaa.

rast konsertti 22 solisti ja lapsi p

Solistin tytär tutkii konserttimateriaalia. Tai sitten jotain muuta.

rast konsertti 8 hp ja viulun kotelo p

Konsertti oli ilmainen, mutta lahjoituksia otettiin vastaan.

En resumen: El concierto del constructor de violines es ya una tradición del verano. En el jardín de un molino viejo se topan cada año los amigos de música, para disfrutar el ambiente, companía y snackitos.

Kurzgesagt: Das Konzert vom Geigenbauer ist schon eine Sommertradition. Im Garten der alten Mühle treffen sich jedes Jahr die Musikfreunde, um die Stimmung, Gesellschaft und Apero zu geniessen.

%d bloggers like this: