Ulkomaille muuttaessa yksi suurista kysymyksistä on tietenkin arkimenot ja varsinkin mitä ruoka maksaa. Anna Espanjasta keksi haastaa meidät ulkosuomalaiset bloggaajat kirjoittamaan asuinmaan ruokakorista. Sivun alalaidasta löydät linkit muihin postauksiin ja voit käydä vertaamassa korien sisältöjä sekä hintoja.
Ensimmäisellä Zürichin reissulla, silloin kun juustontuoksu alkoi houkutella ja Alpit vetää puoleensa, muistan katselleeni kauppojen hintoja kaukaa ja kauhistuneena. Kaikki oli kallista, ruoka, vaatteet ja varsinkin syöminen ravintoloissa.
Zürich on aina kärkisijoilla, kun puhutaan elinkustannuksista – mutta myös elintasosta ja korkeista palkoista. Suhteessa hinnat eivät siis sittenkään ole niin pilvissä. Silti näiltä main monet ajavat säännöllisesti rajan yli Saksaan, missä kaikki on roimasti edullisempaa.
Meidän perheellä on myös kokemusta keskiamerikkalaisen Costa Rican hintatasosta. Viimeisellä reissullamme keräsimme ostoskärryyn mieleisiä tuotteita, myös tuontitavaraa, ja huomasimme, että kuorma viikoksi maksoi saman verran kuin Zürichissä. Keskivertocostaricalaiselle hinnat ovat saavuttamattomissa.

Meidän kolmihenkisen perheen viikon ostokset haettiin kylän kolmesta kaupasta. Yhdessä on omia merkkejä, toisessa myös kansainvälisesti tunnettuja, enemmän luomua ja myös alkoholia, kolmas taas on terveys- ja luontaistuotekauppa. Juustoputiikista emme tällä kertaa tarvinneet mitään. Ja konditoriakin oli jo sulkenut ovensa, joten leivät ostettiin pienemmästä marketista.
Ensimmäisestä eli Migrosta haimme perustuotteet ja suurimman määrän. Se näkyi myös laskussa. Hintaa kertyi kaikkiaan 199.35 frangia eli 174.69 euroa.
Mitä tähän sitten sisältyi? Kylmäosastolta koriin päätyi appelsiinimehua, emmental-gruyere -juustoraastesekoituspussi, quornia, tofua ja ranskankermaa. Mukaan tuli myös munia, vaikka meille Eiermaa tuokin laatikon munia parin viikon välein suoraan omaan postilaatikkoon. Nyt tarvittiin leivontaa varten ja aamupaloille lisämunia. Pakastekaapista otin pussillisen herneitä ja kalaa nopeaa pataruokaa varten. Kallein tämän satsin tuotteista oli lohi kalatiskistä. Sitä ei osteta kovin usein, sillä 37.80 frangia eli noin 33 euroa on kyllä kirpaiseva hinta, 600 gramman palastakin. Kilohintaa on siis messevät 63 frangia, n. 55 euroa.
Migrosta ostin myös maitoa, soijamaitoa, riisiä, kahvia, joka meillä tarkoittaa espressopapuja, sokeria, rapsiöljyä, seesaminsiemeniä ja perheen toivomuksesta perunalastuja, pähkinälevitettä ja suklaapatukan.

Hevi-osastolta piti ottaa kahta laatua banaaneja. Tarvitsin kunnolla kypsiä kakkuun ja toisen satsin viikolle syötäväksi. Luomu- ja tavallisten banaanien kilohinnassa ei ollut juurikaan eroa (kts hintavertailu alla). Khakeja tykkään syödä aamupalalla jugurtin kanssa; ne taas olivat niin kypsiä, että jo ratkeilivat. Siksi vain kaksi. Limet ovat vakiotavaraa kauppakassissa, appelsiinit sesonkiaikaan. Kuvaan tupsahti myös kyssäkaali, jota tarvitsin raastesalaattiin.

Meidän pieni jääkaappi on aina ongelmissa suuren vihanneslastin kanssa. Tomaatit, munakoisot ja avokadot säilytän jokatapauksessa huoneenlämmössä, mutta silti kaapissa on tunkua. Yleensä ulkoilma alkaa olla sen verran vilakkaa, että ikkunalauta toimii varakaappina. Tämänhetkiset lämpötilat ovat kuitenkin hiukkasen korkeat. Satsumat, joita olin aiemmin ostanut ison pussillisen, päätyivät sinne.

Monet vihanneksista on yhä pakattu muoviin, mikä ärsyttää. Kaupan edessä lauantaisin ja tiistaisin olevalta torilta saisi ilman luontoa kuormittavaa kuorta. Tällä kertaa tulimme kuitenkin ostoksille iltapäivällä ja torikauppiaat olivat jo pakanneet kamansa ja lähteneet viikonlopun viettoon. Hinnat torilla ovat korkeammat, mutta suurin osa tuotteista myös parempilaatuisia. Ja esim. salaatista saa kaupassakin maksaa aika tavalla, riippuen siis mitä sorttia valitsee. Halvinta on usein jäävuorisalaatti, muutaman euron per kerä.

Perunat ostan luomuna ja tomaatteja taidettiin nyt hankkia ensimmäistä kertaa kesän jälkeen reilummin. Pihalla valtavassa ruukussa kasvava tomaatti on tuottanut niin reilusti satoa, ettei ostotomaatteihin ole tarvinnut turvautua kuukausiin. Vieläkin on kunnon kokoisia kypsymässä ja kunhan niihin tulee hiukkasen oranssia, otan ne sisään. Muutamassa päivässä ne voi jo laittaa salaattiin.
Munakoisoista on viime vuosina tullut yksi meidän käytetyimmistä vihanneksista. Usein grillaan ne ja kaavin pehmeän sisuksen lautaselle, päälle laitan tahini-lime -kastiketta, tomaattia ja kevätsipulia. Resepti on Appelsiineja hunajaa -blogin Jaelilta ja helppo herkku. Perunoitakin ostan melkein aina. Tällä kertaa tarvittiin sekä jauhoista että kiinteää lajiketta. Jauhoiset muussiin ja kiinteät tofu-keittoon. Herkkusienet taas menivät lohen kanssa uuniin.

Kauppakassiin tuli ruuan lisäksi myös hammastahnaa ja vanutikkuja. Edellistä siksi, että niistä kertyi ostospäivänä moninkertainen määrä bonuspisteitä. Ja tahnaahan aina tarvitaan.
Kun Migron kassit oli lastattu autoon, siirryttiin pikkuruiseen Coopiin tien toiselle puolen. Nämä ostokset ovat usein melko samat. Kauppa on niin pieni, ettei valikoimista saa kaikkea, mutta toisaalta siellä on joitakin tuotteita, joita taas ei Migrosta löydy.

Spagetit lähtivät mukaan, koska olivat tarjouksessa. Ne kuluvat jossain vaiheessa, vaikka eivät olleet ruokalistalla. Lasagnelevyt sen sijaan tulivat suoraan käyttöön. Viikonloppu ja marraskuun pimeys vaikutti siihen, että itse lankesin ihaniin tummiin tryffeleihin. Puoliso ei innostu makeasta ja valitsi itselleen Tyrrelin perunalastuja ja kuulemma tarvitsimme varuilta myös purkin tonnikalaa. Levitteen ja vaatepesuaineen ostamme myös aina täältä.

Migrosin leivät ovat viime aikoina alkaneet kyllästyttämään, joten poimimme ne Coopin leipälaarista. Mies halusi minipatonkeja ja semmeleitä, alimpana olevia vaaleita sämpylöitä. Minä otin itselleni ja tyttärelle oliivi-paprikasämpylät sekä pähkinäleivän. Lisää ostan viikolla leipomoliikkestä.
Coopia kannatimme loppulaskun mukaan 51.45 frangin, 45.05 euron edestä.

Näistä kertyi 27.10 frangia, 23.73 euroa
Lopuksi kävimme pikkuriikkisessä terveys- ja luontaistuotekaupassa Reformhaus Müllerissä, joka on tupaten täynnä tavaraa ja myös luottokauppamme. Sieltä haen tavallisesti rasvatonta luonnonjugurttia, jota saa vähän isommassa pakkauksessa. Tällä kertaa sitä oli vielä jääkaapissa, joten se jäi väliin. Sen sijaan otin itselleni syysbuustaukseksi rautaa ja sain kolme matkakokoista pakkausta kaupanpäälle. Tahinia syön usein leivällä ja tarvitsin sitä munakoisojen kaveriksi. Monesti teen tahinin itse, mutta nyt eivät aikataulut antaneet periksi. Tämä ei ole ehkä maukkainta, mutta toimii ja on luomua.
Reformhausin lasku 27.10 frangia, 23.73 euroa.
Vertailuksi vielä muutamat perustuotteet ja hinnat:
- kananmunat, luomu 4 kpl 3.30 fr = 2.89 euroa
- pähkinäleipä, luomu 400g 4.25 fr = 3.72 euroa
- maito, rasvaton, 1 l 1.45 fr = 1.27 euroa
- kahvi, espressopavut 500 g 8.50 fr = 7.45 euroa
- soijamaito luomu 1 l 1.90 fr = 1.66 euroa
- banaanit, 2.90 fr/kg 1.80 fr = 1.58 euroa
- banaanit, luomu 3 fr/kg 2.80 fr = 2.45 euroa
Loppulasku lauantailta oli yhteensä 277.9 frangia, 243.35 euroa. Eikä tässä kaikki. Illalla piti lähteä kaupoille vielä uudestaan. Kauppalistasta olivat unohtuneet paprikat, juustoloheen tarvittava Roquefort ja oliiviöljy.
Täältä voit kurkata, minkälaisia ostoksia muualla päin maailmaa tehdään:
- Riikka: Irlantilainen ruokakori
- Linda: Ruokaostoksilla Skotlannissa
- Muusa Yhdysvalloista: Vadelmia ja jalapenoja
- Anu: Raha ja Australia, ruokakori, hintataso, mediaanitulot
- Petra: Ruokakori Turkissa – inflaatio syö ostovoimaa
- Aino: ruokaostoksilla Luxemburgissa
- Jenni Saksasta: Ruokaa koriin – mutta millä perusteella
- Pauliina Sveitsin ranskankieliseltä alueelta: Onko ruoka Sveitsissä kallista?
En resumen: Cuánto cuesta comprar comida para una semana en Zurich? Demasiado, pensé yo cuando vine a Suiza. Especialmente salmón, lo que aquí cuesta 63 francos por kilo. La ciudad es cara, pero también los sueldos son más grandes. Y por su puesto, depende también de uno, que es lo que pone en la canasta. Nuestra cuenta era casi 280 francos – y bastante normal. Incluyendo algunas cositas no tan necesarias, cómo chocolate y papitas.
Kurzgesagt: Die Einkäufe für eine Woche – Was kostet sie in Zürich? Zu viel, dachte ich am Anfang. Speziell Lachs, davon wir 63 Franken/kilo bezahlten. Die Stadt ist teuer, aber auch die Löhne sind hoch. Und klar, es hängt von mir ab, was ich in den Einkaufswagen lege. Wir haben 280 Franken bezahlt – und das ist für uns ziemlich normal. Inklusiv einige Produkte, die nicht so notwändig sind, wie Schokolade und Chips.
Pingback: Ruokakori Espanjassa – Melkein tropiikissa
Oi taas ihana postaus! Olit jäsennellyt tän niin hyvin että tekee melkein mieli kirjoittaa oma uudestaan…
LikeLike
Mullekin tuli mieleen erilaisia juttuja, joita olisi voinut tehdä toisin ja mitä jäi itseltä puuttumaan, kun luin teidän muiden postauksia 🙂 Samasta aiheesta kirjoittaminen on siinäkin mielessä loistava idea, tuulettaa vähän omaa ajattelutapaa!
LikeLike
Svetsissä vieraillessa minä keskityn syömaan vain suklaata, juuri noita bannerissa olevia levyjä 😉 Nam!
LikeLike
Ne onkin ihania! Samasta putiikista löytyy tumma pistasiosuklaa, joka on mun ehdoton suosikki!
LikeLike
Pingback: Ruokaostoksilla Luxemburgissa | Viisi kymppiä lasissa
Kalliiltahan se tuntuu, mutta tosiaan kun katsoo ostovoimaa niin luulen, että se on kyllä paljon parempi kuin Turkissa. Meillä ehdottomasti suurin ja suosituin kauppaketju on Migros, ja itsekin käyn siellä ainakin kerran viikossa. Migros on ehkä hiukan hinnakas täällä mutta monipuolinen. Meilläkin on nyt khaki aika, olen alkanut suorastaan himoitsemaan niitä vaikken ennen niin välittänyt. Soijamaidon hinta on meillä kova, kuten kaikkien erikoistuotteiden. Muistelisin että litra soijamaitoa olisi noin 15 tl, kun tavallinen maito on noin 3 liiraa litra eli ero erikoistuotteisiin on aika hurja.
LikeLike
Ostovoimaa todellakin on, mutta silti tuntuu, että setelit lentää käsistä. -Siis sielläkin on Migros? Olisiko mahdollista, että se on tätä sveitsiläistä ketjua? Khakeihin olen myös herännyt vasta täällä ja itse myös tykkään niiden hillomaisesta makeudesta tosi paljon.
LikeLike
Pingback: Onko ruoka Sveitsissä kallista? – À LA HELVETIA
Mites kuinka paljon hinnat laskee jos tekee ruokareissun saksan puolelle? Ostetaan vaan luomua.. niin siinä mielessä. Entäs onko zurissä Bio kauppoja
LikeLike
Jos asuu suht lähellä rajaa, niin kyllä kannattaa käydä kaupassa Saksassa, vaikka etelässä hinnat on nousseet juuri siksi, että sveitsiläiset ramppaa ostoksilla. Monet käy Zürichistä esim kerran kuussa isoilla ostoksilla Waldshutissa tai Konstanzissa. Zürichissä on biokauppoja, Reformhaus-niemllä. Ihan tavallisella markettiketjullakin on oma bioputiikkinsa ja toinen myy muistaakseni vain biotuotteita.
LikeLike
Okei! Kiitos näistä 🙂
LikeLike
Jostain tilastosta luin, että sveitsiläisten elintarvikkeiden hinnat on 73 prosenttia korkeammat kuin keskivertohinnat Euroopassa. Muutoin olen ymmärtänyt, että Saksan hinnat ovat noin 30 prosenttia halvemmat; ihan varma en ole. Riippuu myös tuotteista.
LikeLike
Pingback: Mitä ja miten ostan ruokaa Espanjassa – Anna POP | Lily