Tämä on se päivä, kun herään lähestyvään tietoisuuteen Trumpista. Hän ja minä olemme muutaman päivän ajan saman maan rajojen sisällä. Gretakin on läsnä. Ilmasto yrittää suorituspaineissaan käyttäytyä normaalisti ja pistää mittarit miinuksen puolelle. Ja koska on talven kylmin aamupäivä, tietenkin päätän, että tänään on myös se päivä, jolloin luonnollisesti haluan lounasta ulkona.

Jätämme, tytär ja minä, työmaat levälleen, pesemme kädet, kaivamme paksuja vaatteita, lämmintä ja pulleaa kaapista, vintiltä, missä ne lienevätkään.

Pudistelen repusta hämähäkit ja haluaisin tietenkin vuorille, olisihan siellä tarjolla aurinkoa ja lunta, mutta kotosalla taas kaikenlaista jarruttavaa, kuten velvollisuuksia ja supistelevia keuhkoputkia.

Keitämme kananmunat, kaivamme kaapeista sen mitä löytyy. Aika hyvin kertyy aineksia, kyllä tällä pääsee lähimmälle aurinkoiselle nuotiopaikalle. Sillä nyt ei tallata kuin lähimaastoon, vuori sekin, mutta kotikylällä, pellon ja metsän reunassa.

Heitämme kaupan kautta ja ärrymme siitä, ettei intolerantille ole laktoositonta makkaraa, siis edes kasvissellaista. Emme nälissämme ja ulkoilmainnostuksessamme keksi muutakaan mukaan otettavaa, joten reppuun menee yksi tavallinen bratwurst ja yksi kasviscervelat, perusmakkaran kopio ja tarvittavia entsyymejä laktoosin pilkkomiseen.

Puolivälissä alkaa olo ja mieli lämmetä. Värit ovat kauniit, maasto sokerikuorrutettua. Ohitamme kävelyllä olevan naisen ainakin neljästi, kun jäämme ottamaan kuvia ja taas lähdemme matkaan. Pitäähän tikasta yrittää ottaa kuva. Ei onnistu, koska lintu on jatkuvassa liikkeessä energiantarpeessaan.

Nuotiopaikalla tarkastamme saaliin: mukaan saatiin haalittua vain kosteita tai märkiä oksia. Sytyshomma ei sekään luonnistu. Aurinko lämmittää, silti kylmä hohkaa. Kun kaikki materiaalit on käytetty, olemme valmiita palaamaan kotiin ja alapihalle, ehkä sinne jo paistaisi aurinko. Takka, olemme tulossa, virittäydy valmiiksi!

Uhkaavat taikasanat toimivat ja tuli päättää sittenkin pysytellä hengissä. Minä juoksentelen kuin ahkera koira lähimaastossa ja haalin lisää kosteahkoa tai puolikuivaa poltettavaa. Nälissämme ja uskomatta nuotion pitkäikäisyyteen iskemme heti kiinni jälkiruokaan. Paahdettuja vaahtokarkkeja, niitä on saatava.

Tahmea ja makea piristää. Levittelen eväitä pöydälle, jolle pöytäliina ei olisi tehnyt pahaa. Bambuliinat, joihin olin käärinyt kananmunat ja tomaatit eivät ole kovinkaan esteettisiä.

Kaksi varista aloittaa lähestymisvalmistelut sillä hetkellä kun rapistelen leipäpussia. Murut ja perunankuoret käyvät kaupaksi. Heistä tulee uskollisia ystäviä aina metsän reunaan asti, jonne ne seuraavat meitä.

Nuotiomateriaalia on kotimatkalla tarjolla läjäpäin. Kukapa olisi arvannut, että tällä tiellä on jopa pinottuja puita, risukasojen lisäksi.

Kasvot auringosta ja viileästä hohkaten saavumme kotikortteliin. Kuin pitemmältäkin retkeltä. Aidan välistä pilkistää ruusunmarja ja kaunis ruusu. Sekin on tullut lämmittelemään aurinkoon.

En resumen: Qué se hace en el día más frío del año? Se sube al monte cercano, hace fogata y almuerza afuera en el sol. Por su puesto.

Kurzgesagt: Was macht man am kältesten Tag des Winters? Läuft hinauf auf dem Hügeli, macht feuer und hat Mittagsessen draussen in der Sonne. Natürlich.