Advertisements

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Advertisements

Tarjosimme vieraille sadetta, lunta ja lumivyöryjä

Meille pölähti kaksi tyttöä tropiikista, Keski-Amerikan Sveitsistä, lukion päättäneitä reppureissulaisia. Kokemassa vapautta, junamatkoja, muita maita, muita kieliä ja muin tavoin. Matkapäiväkirjoihin oli jo kertynyt kuvia, lippusia ja lappusia sekä muistiinpanoja monelta viikolta; Sveitsi oli välipiste ennen Italiaa, Espanjaa ja kotia.

ticas luzern lokit

Järviseudun lokit katselevat maisemia.

ticas luzern muuri

Luzernin kaupungin muuria

Aikaa oli vähän, vain viikonloppu ja siitäkin haukkasi osan heidän toisen tuttavansa ylitsepääsemätön tarve viedä teinit tutustumaan Zürichin oopperaan. Saksankielinen kiertokävely ei oikein avautunut costaricalaisille ja sitäpaitsi kotimaan pääkaupungin San Josén Teatro Nacional on kauniimpi, totesivat tytöt.

 

Me puolestamme lupasimme majapaikan, fonduetä, pyykinpesun sekä päivän auringossa hohtavilla Alpeilla. Näin siis jokunen viikko sitten. Myrskyrintaman vyöryessä toinen toisensa jälkeen Euroopan yli, toivomuksena oli, että jos edes pääsisi vuorelle, ei tarvitsisi edes auringon paistaa. Perjantaina näytti siltä, että viikon ainut sateeton päivä osuisi juuri sunnuntaille. Lauantai-iltana mahdollisista kohdepaikoista informoitiin, että voisitte kyllä pysyä kotona; myrskyä luvassa yöllä, lumisaateessa ei näe mitään, kuplahissien toimintaa ei taata ja lumivyöryvaara on ylimmillään.

 

ticas luzernin torni

ticas luzern marroni

Kuumat kastanjat lämmittivät käsiä. Vieraista ne oli aika kummallisia, vaikka muistuttavat tropiikin pejibayea, persikkapalmun hedelmiä vai mitä lienevätkään.

ticas luzern ovinäkymä

Kun kylmä ja märkä on ulkona, ei haittaa.

Sunnuntaina otettiin rauhallisesti, syötiin aamupalaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Luzernia. Ehkä edes auton ikkunasta näkyisi vuori. Mutta ei. Mistään ei olisi voinut edes arvata, että lähellä on Alppi. Ilma oli valkoista höttöä, kaatosadetta, vuorilla tuuppasi pari metriä uutta lunta. Idylliset kylät näyttivät vettyneiltä ja surullisilta, Luzernissa kävelivät vain turistit olkapäät kiinni korvissa, paksuin kaulaliinoin ja sateenvarjoin. Mutta kaupunki oli tyttöjen kokemuslistalla ja heitä ei haitannut sade. Suklaakauppakin oli auki.

ticas luzern kahvipaikka

Kahvipaikka. Koristeltu karnevaalimaskein.

Paluumatkalla poikettiin Hirzelissä Pikku-Heidin luojan Johanna Spyrin parin huoneen museossa. Paikkaa pitävä mummeli, Johannan sukulainen, kuvittelimme, kiikutti meille paperilautasella suklaakakkua. Ulkona alkoi tipahdella sormenpään kokoisia lumihiutaleita rauhalliseen tahtiin. “Ihan oikeaa lunta, siis todellista lunta,” hihkui toinen tytöistä. Eikö aiemmin matkalla satanut lunta? “Satoi, mutta sellaista väkivaltaista lunta, joka meni tuulessa sivuttain, tämä on aitoa!”

Siitäkin saatiin ruksi kokemuslistalle. Italian junaan nousi kaksi matkalaista pakaasit täynnä puhtaita vaatteita ja ajatukset jo toisella puolen Alppeja.

En resumen: Nos vinieron un par de backpackers de Suiza Centroamericana. Y en vez de enseñarles los Alpes Suizos blancos, brillando en el sol, como habiamos prometido, estuvimos adentro de una nube grande. Lluvia, viento, más viento, menos viento, más lluvia y en las montañas varios metros de nieve, peligro de avalancha seria. Pero algunas cosas si pudimos ver de la lista de las muchachas. Y lo mas importante: en el pueblo de la escritora de la pequeña Heidi, Johanna Spyri, empezó a caer nieve muy bonito. Según las muchachas: la nieve de verdad.

Kurzgesagt: Wir hatten einen Besuch aus der Schweiz von Mittelamerika. Ein paar Backpackers die die Alpen sehen wollten. Un gerade dann, wenn es regenete. Es regnete mehr, es gab Sturmwind, meterweise Neuschnee in den Alpen und hohes Lawinengefahr. Man konnte gar nicht sagen wo die Bergen sind, so viel hat es geregnet. Aber Luzern fanden wir schon. Und Schokolade. Auf dem Weg zurück nach Zürich, im Dorf von Johanna Spyri, gab es einige schöne Schneeflocken. Richtiger Schnee, meinten die Mädchen.

 

Sarjakuvitettu Luzern

fumetto ulko

Istuin Zürichin Hauptbahnohfin laituri 8:lta lähtevässä junassa ja ärisin hetken. Hyvin hiljaa kylläkin, sillä en halunnut säikyttää lähellä olevia turisteja. Viereisellä raiteella oli nimittäin juna Milano Centraleen. Sillä sekunnilla, kun huomasin kyltin vaunun kyljessä, tajusin että Milano olisikin se paras matkakohde. Aurinkoa, pastaa ja gelatoa! Ja minulla oli kädessäni lippu sateiseen Luzerniin.

fumetto yl kuva1

fumetto kornchuttelle

Pureskelin pähkinöitä ja katselin junan ikkunasta niittyjä, pitkäkarvaisia lehmiä, kyliä, tunneleiden mustaa, Suojelusenkelin (Schutzengel) ja Punaisen ristin (Rotkreutz) asemia. Perillä kymmenet bussilliset aasialaisturisteja todistivat päätökseni oikeaksi. Tämä oli sittenkin se paikka, mihin tulla. Vaikka vuorista näkyi vain haamuja ja järvi näytti viluiselta.

fumetto hylly1

Max (Es)

Itse luzernilaiset olivat varmaan paenneet sinne aurinkoiseen Milanoon, sillä turistien lisäksi kaduilla harhaili vain puoliboheemeja vaihtoehtoharrastajia, luonnosvihkot kainaloissaan, ranteissa Fumetto-rannekkeet ja katseet hiukan harhailevina. Aamusta iltaan sarjakuvaa, viivoja, linjoja, ruutuja ja kuplia. Askeleita läpi kaupungin, näyttelystä sarjakuvafestivaalin satelliittiin ja sieltä seuraavaan. Kuvat vilisivät silmissä sarjana; jossain vaiheessa luovutin ja katsoin enää kokonaisuuksia, värejä, tyyliä ja kerronnan etenemistä.

 

fumetto selkäreppu2

fumetto selkäreppu

Condadin Wahl (CH)

Kornschütten festivaalikeskuksessa Kutikuti-sarjakuvayhdistyksen pöydällä kävi kuhina; siellä missä on sarjakuvia, on myös suomalaisia, eikä nyt puhuta Muumeista. Hipelöin kaikkea ja yritin pitää mielessä etten tavitse mitään, eikä seinille mahdu yhtäkään piirrosta. Samalla halusin kannattaa kaikkia eri puolilta Eurooppaa matkustaneita sarjakuvataiteilijoita ja viedä kotiin kassilliseen katseltavaa.

 

fumetto kornschutte2fumetto suomal

Koska maha murisi, päätinkin antaa tukeni tapahtumalle syömällä. Jonotin Food Pointilla vihreää kasviscurryannosta ja napsin siinä samalla kuvia sarjakuvaväestä. Mies edessäni totesi englanniksi, ranskan aksentilla, että onpa kiva nähdä jonkun käyttävän vanhoja kännyköitä. Ylistin luuriani vuolaasti, sen voi heittää liukuportaista alas ja vielä toimii, kamera on mahtava ja muutenkin näpsäkkä vehje. Otin ruoka-annokseni, kävelin pöytään, maistoin currya, näin kuvallisen tilanteen, nappasin kännyni, osoitin sillä kohdetta, katsoin ruutuun – ja järkytyin. Nokia N79 oli lopussa. Näyttö oli jakautunut kulmasta kulmaan kahtia ja yläosa siitä oli kuin musteen tahraama.

fumetto sarjis

Caroline Sury (Fr)

Räpsin silti kuvia, sokkona. Paluujunassa tajusin, että olin ilman tekemistä. Ei kännykkää, ei puheluita, ei tekstareita, ei kuvia. Eikä edes mitään paperista luettavaa tai syötävää. Mutta vihko oli ja kynä, jolla piirrellä. Kunnioituksesta näkemiäni loistokkaita sarjakuvia kohtaan pysyttelin tikku-ukkeleissa. Kännykän kamerakin alkoi huolestuttavasti takkuilla, mutta suostui lopulta ottamaan tuotoksestani kuvan, viimeistä kertaa.

 

oma fumettosarjis2

En resumen: En Fumetto, el festival de caricaturas en Lucerna, a mi celular de casi antiguedades, le apareció una mancha negra. Y solamente unos minutos después, de que un señor había hecho un comentario admirando el teléfono, tan viejo, pero funcionando, como si nada.(Los acontecimientos se puede ver en mi caricatura encima de este párrafo).

Kurzgesagt: Fumetto, internationals Comix-Festival, füllt den Kopf mit Bilder, Farben und Zeichnungen, aber trotzdem möchte man Fotos nehmen. Und genau dann ist es passiert, mein Handy, das quasi antik ist, hatte plötzlich eine diagonale schwarze Flecke. Im Zug nach Hause hatte ich also kein Spielzeug, konnte keine SMS schreiben oder die Fotos schauen. Aber Papier und einen Stift zum zeichnen schon. Das resultat ist oberhalb zu sehen.

%d bloggers like this: