
Niin täpärällä on matkustaminen ollut, etten uskonut lähtöön vasta kun lentokone oli tasaisessa lennossa yläilmoissa. Miten ihmeellistä kaikkien vuosien jälkeen, että suuntana on todellakin Costa Rica.
Ensimmäinen pura vida lentokoneessa kuulosti pehmeän pyöreältä, ystävälliseltä ja niin tutulta. Kun ikkunasta näkyi valojen koristama Puntarenas, kaupunki niemen nokassa Tyynenmeren puolella, vakuutuin – perillä ollaan.
Tai ainakin ruumis oli. Päällä on lopulta ollut hankalampaa. Jet lagissä suusta lipsahtelee hassua kyllä saksaa. Kuulen lintujen ääniä, tuttuja mutta unohtuneita. Ja ne tuoksut, tropiikissa kostea sekoittuu maahan, imelän kukkaiseen ja välillä viemärin pölähdykseen.
Aamupalalla kahmin hedelmiä; papaija, ananas, mango, guanabana, manzana de agua, caimito…Me kolme haluamme maistaa kaivattuja ruokia, virkistää makumuistoja. Ystävällinen aamiaisvastaava lentoenttähotellissa kiikuttaa meille hedelmiä lisää, kuorittuna, pilkottuna ja Aldolle gallo pintoa, perinteinen aamupala täällä, vaikkei sitä puffetissa olekaan.
Liikenne on hurjaa, vähemmän agressiivista kuin Sveitsissä, mutta kadut täynnä, kaistat ilman merkkejä ja me pihalla. Mistä mennä, kuinka kääntyä, miten päästä virran sekaan ilman peltiruhjeita?
San Josén ulkopuolella helpottaa. Maisema vihertyy, autoja on vähemmän. Kiemurtelemme tulivuoren sivustaa, löydämme toisen luo. Matkalla ostetaan kojusta ananas, syödään casado, annos jossa on vähän kaikkea, aina riisiä, papuja, vihanneksia, salaattia ja lihaa, kanaa tai kalaa.
Arenal-tulivuoren luona on ensimmäinen pysähdys. Tervehdimme nenäkarhua ja huumaannumme majapaikan maisemasta; tulivuori yhdellä puolen, järvi toisella.
Täällä hengähdämme hetken.

States in sight.

New York in sight.



Breakfast at the airport hotel.

Away from San José’s crazy traffic.






Can you find the coati?

Investigating the creatures of the river.

He’s visiting us.

I accept the view of our accomodation.

We share the house.

At once side lake Arenal, on the other vulcano Arenal.

Palmheartrisotto, also shaped like a volcano, they say.

Traveling shows.

No breakfast without gallo pinto and the volcano on the background, so perfect, that I forgive the poor coffee.
En resumen: Después de tanto tiempo hemos vuelto a Costa Rica y me doy cuenta cuanto se me había olvidado; olores, colores, maneras y como se habla. Pero poquito a poco todo está volviendo. Y lo disfruto.
Kurzgesagt: In Costa Rica nach vielen Jahren. Ich merke wieviel vergessen ist, aber langsam erkenne ich alles wieder: die Farben, die Natur, wie man spricht, wie easy alles ist. Und geniesse es.
… yo iría hasta el final del mundo con Vos…
LikeLike
Mukavaa lomaa Costa Ricassa, onko edelisestä kerrasta pitkä aika?
Eksälläni on muuten tontti Costa Ricassa…
LikeLike
Hauska sattuma että sun exällä on täällä tontti! Oletko itse käynyt? Edellisestä reissusta tänne on aikaa vuosia, kaikki on muuttunut. Kaupungit kasvanneet, on tornitaloja, isoja liikkeitä. Ilman navigaattoria vaikea löytää mihinkään ..
LikeLiked by 1 person
Varmaankin mielenkiintoista nähdä kaikki muutokset. Maailma muuttuu, sille ei voi mitään. Samat ajatukset oli itselläni viime viikonloppuna, kun vierailimmme kaupungissa, joka viime käynnillä vuosia sitten oli pieni rähjäinen paikka, ja nyt valtava määrä uusia tornitaloja, rakennusprojekteja ja kauppakeskuksia. Muistaakseni eks hankkki tontin, koska sai kuulla että hyvä sijoitus.
LikeLike