Sain palautteena, että ensi kerralla sitten vähemmän alaspäin menoa. Alunperin nousua piti olla 900 m ja vertikaalimetrejä saman verran alas, yhteensä noin 11 km. Lopulta päivän saaliiksi kertyi n.1000m ylös, 1430 m alas ja 17 km kaikkiaan.

Kuinkas tähän päädyttiin? No sanotaanko, että rennolla suhtautumisella patikan vaatimuksiin.

Churfirstenit on Appenzellin Alppeja ja hieno lähes kulissimainen vuorijono. Selunille on jo kiivetty ja tänään oli vuorossa Chäserrugg ja siinä samalla tulisi ylitettyä myös Hinterrugg. Churfirstenin huippuja on vähän kertojasta riippuen 6-13, mutta alla kuvassa yhdeksän.

Auto jätettiin paluuhissin luo parkkiin ja käveltiin ekat 20 minuuttia tasaista funikulaarille, joka vei meidät Iltiokseen. En tiedä mistä nimi tulee, mutta eikö kuulosta kreikkalaiselta?

Me lähdettiin kipuamaan sitä loivempaa Churfirstenin rinnettä, mutta armoa ei sekään antanut. Perässä käveli isä teinien kanssa ja toinen heistä totesi jo melko alussa polviinsa nojaten, että tää on tosi rankkaa.

Pihlajissa näkyi syksyn värejä ja oli kaunista, aurinko paistoi täysillä, kunnes jostain sivusta alkoi lipua pilviä. Oltiin juuri ennen sitä ehditty istahtaa paussille (ja kauraleipäsille), onneksi, koska lämpötila laski nopeasti aikalailla. Kuvia ei loppunoususta ole, koska, no, näkyvyys oli nolla.

Churfirstenillä pysähdyttiin lisäravinnolle. Tarjolla oli salaattia (liian kylmää), kananugetteja (ei) ja makaroonia jauhelihalla (no ei sitäkään), joten päädyin kahteen viimeiseen vaihtoehtoon, tomaattikeittoon ja ranskalaisiin. Ei kuulosta paljolta, mutta siihen lisättynä pullollinen vettä – ja olo oli tukala. En tajua miten ruoka jämähti vatsaan, mutta olin lähes huonovointinen seuraavan vartin verran.

Mutta hikoilu ylöspäin auttaa nesteiden virtaamisessa. Lähdettiin aika liukkaasti liikkeelle, koska Swisstopon (paikallinen karttasovellus) ennusti että oltaisiin perillä neljältä ja viimeinen hissi menisi viideltä. Ja sumu – sitä leijui joka suuntaan ja myös kiviportaat, joita alettiin nousta, olivat yhtäkkiä pumpulin ympäröimät. Huono näkyvyys oli sekin omiaan hidastamaan menoa.

Se hyvä puoli pilvimaisemalla on, etteivät korkeuserot yhtäkkiä olekaan mikään teema. Tiedän, tiedän, sen varaan on turha tuudittautua, mutta se helpottaa menoa.

Pilvet menivät hetkeä myöhemmin jälleen toisaalle ja eteen avautui upeita, jylhiä kivisiä seinämiä, rapautunutta materiaalia ja Walensee. Odotin näkeväni alppikauriita, mutta eipä osunut kohdalle. Tältäkin pätkältä kuvasaalis on nolla. Polku kapeni ja oli paikoittain puolitoista kenkää, toisaalla kivikkoa. Oli todellakin pakko keskittyä.

Ja hitaus kostautui. Oltiin Sellamattin hissillä kymmenen minuuttia viimeisen jälkeen, eikä armoa annettu, vaikka takaa juoksi vielä monta muutakin kyytiä kaipaavaa. Ei auttanut kuin jatkaa jalan alas laaksoon, Alt St. Johanniin.

Alempana tie vei maatilan sivua. Niityllä laiduntavat lehmät alkoivat huudella ja isäntä tuli katsomaan, että mikäs niitä villitsee. Miehellä oli isot kourat, joilla oli selvästikin tehty ulkotöitä vuosikymmenet. Ei, lomia hän ei koskaan pidä, ehkä myöhemmin tulevaisuudessa. Ei kuulemma kaipaa. Kesällä ollaan ylempänä alpilla ja nyt, koska kuivuus on karmea, lähempänä vesilähteitä. Lehmille oli talon pihalla kaksi isoa säiliötä vettä.

Me jatkoimme alemmas kohti kylää ja Säntis kumppaneineen värjäytyi ilta-auringossa vaaleanpunaiseksi. Autollekin päästiin, ennen pimeää.

En resumen: subimos a Chäserrugg, en los Alpes de Appenzell en un día de Octubre, que pareció de final de verano. La bajada era dura y más largo de la cuenta, ya que perdímos la gondola.

Kurzgesagt: Wir sind auf dem Chäserrugg gestiegen, an einem Tag der eher spätsommerlich war als Oktober. Bergab zu laufen war schon eine Herausforderung und mehr, als wir wollten, weil wir zu spät bei der Seilbahn waren.