Asuessani tropiikissa, en juurikaan kaivannut makeaa. Suklaat olivat kertaalleen sulaneita, samoin jäätelöt ja leivonnaiset jauhoisia. Kun silloinen kälyehdokas tarjosi mangopuun alla nautitun lounaan jälkeen tekemäänsä jälkiruokaa, avautui taivas. Tres leches tarjoiltiin proosallisesti lasivuoasta, pyrexistä, ja se näytti, no, kermaiselta. Lusikallinen järkyttävää makeutta sai haiman vinkumaan, mutta miten ihanaa! Kosteaa ja vaniljaista. Kuin sulan jäätelön ja kakun yhteensulautuma. Tai kakkusieni, jolla on pyyhitty litra vaniljakastiketta.

Selailen kuvia tropiikista, kirjoittelen viestejä Keski-Amerikkaan ja haikailen sikäläisiä herkkuja. (Todellisuudessa näytän haikailevan mitä tahansa herkkuja; suomalaisten joulutorilta tarttui mukaan kassillinen syötävää: kahta sorttia ruisleipää, Tupla, Fazerin sinistä, Da Capo ja lanttulaatikkoa. Niin ja paikanpäällä tuli syötyä jouluateria, karjalanpiirakoita ja täytekakkua). Selailen keittokirjaa ja löydän Tres leches -reseptin, jonka sain pari vuosikymmentä sitten tuttavalta. Se on toiminut vain koristeena, sillä kirjoittajalta unohtui jauhojen määrä. Viereen olin liimannut kevyemmän version jälkiruoasta, varmaankin peräisin jostain urheilullisesta naistenlehdestä, mutta siinä taas käytetään kevyttuotteita, joita meilläpäin ei tunneta. Ajattelin, että jospa nyt olisi kuitenkin se hetki, etsiä käyttökelpoinen resepti ja kaivaa ainekset kaapista. Talvi yrittää jopa Keski-Euroopassa työntää tropiikkia ulottumattomiin, mutta ei se mitään, minä alan luoda omaa tropiikkiani keittiöstä käsin.

Leipurin parhaan ystävän, Googlen, avulla löydän keskitien reseptien viidakossa. Koulukuntia on kaksi, ne jotka vatkaavat valkuaiset erikseen ja ne jotka eivät. Liityin jälkimmäisiin ja tietoisesti jo etukäteen asiaa katuen. Ei siis ollut mikään yllätys, että kaakkuosiosta tuli suht tinakka ja matala.

Tres leches eli kolme maitoa -nimi tulee jälkiruokaan käytetyistä sokeroidusta maitotiivisteestä, sokeroimattomasta maitotiivisteestä ja tavallisesta maidosta. Kokkaus ei vaadi kondiittorin taitoja, mutta eurooppalaisessa kotikeittiössä haastetta toivat asteet, painot sekä mitat, jotka oli muokattava meikäläisiksi, ilman että läppärin näppäimistölle tippuisi tahmeaa lillinkiä. Kun kakkupohja oli vielä tuntienkin jälkeen upoksissa maidoista sekoitetussa nesteessä, aloin epäillä virhettä muunnoksissa. Tai vaihtoehtoisesti kakkuni ei ollut tarpeeksi sienimäinen imeäkseen kaiken kostukkeen. Lapoin lusikalla puolisen litraa viemäriin ja sain levitettyä tönköksi sokeroidun kerman kakun päälle.

Koska sokeri ja maito on julistettu lähes myrkyiksi, samoin vehnä ja kananmunistakin kiistellään vähän väliä, soveltuu Tres leches ainoastaan herkuttelijoille ja terveysuutisista piittaamattomille. Söin kaksi annosta, ensimmäisen kontrolloidakseni tuotantoni ja toisen, koska teki mieli.

Tästä se siis alkaa. Talven rasvakerroksen kartuttelu.

En resúmen: Tres leches, hecho en casa! Con la cantidad de energía que contiene, sobrevivimos seguro el invierno…

Kurz gesagt: Ein bisschen Tropik in der Küche: Tres leches ist ein lateinamerikanisches Dessert von drei verschiedene sorten von Milch. Wer Superfood sucht, das ist es: wahnsinnig süss und Energie für den ganzen Winter.