Idässä olikin yllättäin luvassa ukkosta, helle oli painostava ja Aldolla flunssan rippeitä, joten vaihdoin lennosta retkisuunnitelmia kevyempään ja sateettomaan.
Kuumuus hidasti matkantekoa aika lailla, oli pakko pitää juomapausseja vähän väliä. Oltiin siis Grosse Mythenin vieressä Furggelenstockin lenkillä, keskellä Sveitsiä Schwyzissä. Grosse Mythen on monien suosikki; parin tunnin nousu siksakkia ylös kivistä seinämää on haaste, muttei niin paha, etteikö siellä olisi ajoittain ruuhkaa ja ylhäältä on komeat maisemat.
Repussa oli lisäenergiaksi loput Hennan ja Maken tuomista marmeladeista, joilla saatiin potkua nuutuneeseen oloon. Furggelenstockin huipun virkistävässä tuulessa syötiin myös hummus-kurkkuvoileivät ja pieniä tomaatteja. Näin kuumalla on pakko olla reilusti pientä energiapitoista syötävää, pähkinöitä, suolaisia pipareita ja kuivahedelmiä, sillä jopa sandwichien kanssa on tuskaa, vatsa ei vain ota vastaan.
Mutta sen sijaan kakkujen kanssa ei ollut ongelmaa. Alpwirtschaft Furggelessa oli paras kakkupöytä, jonka olen näillä alppitiloilla nähnyt. Yleensä tarjolla on porkkanakakkua, hedelmäpiiraita tai Linzertortea plus paikallisia erikoisuuksia, mutta nyt oli jopa tuoreista mansikoista kaakkunen. Plussaa myös siitä, että ulkopöydissä oli aurinkorasvaa. Varjot piti laittaa yltyvän ja ukkosta ennustelevan tuulen takia kiinni ja korkealla palaa aikayksikössä ilman voidetta.
Reitillä oli kaksi varsinaista nousua ja niiden välissä “pohjoismaista suomaisemaa”, mikä kyllä piti paikkansa. Suovilla ja mutainen polku ja mustikanvarvut olivat kuin suoraan sielt meilt päin, vain hyttyset ja paarmat puuttuivat. Mustikoita ei ole luvassa, kukat olivat kuivaneet nuppineulanpään kokoisina.
Loppupäässä ohitettiin lammaspaimenet koirineen. Lampaita oli varmaankin satoja, aitauksen sisällä ja metsässä puiden alla varjossa. Siinä samalla kun juteltiin lampaille, alkoi taivaan sininen vaihtaa väriä ja jostain kuului vaimeaa jyminää. Valkohuippuisten päällä ukosti ja vaikka olin tarkistanut, ettei täällä pitäisi edes sataa, näytti siltä että sieltä se ukkonen nyt kuitenkin tulisi. Edessä oli vielä viimeinen nousu ja tahdin kiristäminen tuntui lopussa jo melko mahdottomalta, oltiin ihan mehuttomia. Pidettiin muutama hengähdystauko ja aivan lopussa saatiin muutamia sadetippoja ja kuinka ollakaan, ukkosrintama siirtyi rinteestä poispäin.
Jossain vaiheessa oli pakko ottaa lippis päästä, niin hiki oli, ja laitoin sen repun hihnaan tietäen riskit. Reppu oli otettava selästä joka juomatauolla ja silloin lippis olisi vaarassa. Kotona tajusin, että sinne jonnekin se jäi. Ostanko uuden? En. Jäljellä on toinen hengittävä juoksulippis, mutta se on musta, mikä ei helteellä ole se paras väri. Ehkä seuraavalla kerralla ponnistelen hiukkasen enemmän ja laitan sen tarvittaessa reppuun tai ainakin kunnolla kiinni.
Grosse Mythen, where I probably won´t climb.
Sugar to the mashine.
The heat shows in hands.
On the small peak of Furggelenstock.
RIP the cap.
Over the hills and far away.
This small kitty had strong eye-makeup.
Windy coffeebreak.
Both cakes were delicious.
The alpine rhododendron blooming.
This is supposed to be nordic style swamp.
Alpine cottongrass.
The official name of the picture “El padre”, ´cause it´s father´s day in Costa Rica.
The small one is resting.
Gotta hurry to the gondola.
En resumen: El calor era ya como en Guanacaste, cuando subimos a Furggelenstock. Se me perdió mi gorra, pero en el cafecito en una finca alpina comimos el queque de fresa más rica de todos los caminitos. Y en el final tuvimos que casi correr cuesta arriba, pero no nos alcanzó la tormenta. Así que buena vuelta en total.
Kurzgesagt: Es war fast zu heiss bergauf zu laufen, als wir richtung Furggelenstock wanderten. In der Alpwirtschaft Furggelen haben wir uns eine Kaffeepause gegönnt und es gab megafeine Erdbeertorte. Irgendwann habe ich meine Kappe verloren und zum Schluss mussten wir wegen des Sturmes rennen. Sowieso eine super Wanderung.
Pala Suklaata 