Advertisements

Pysäkki auringossa

Kun influenssan häntä vielä painaa jalkoja, eikä reippaus kuulu olomuotoon, kävelen ovelle ja avaan neliön mallisen, lasisen kurkistusluukun ja työnnän nenäni ulos. Tuuli pyyhkii sieraimista sisään ja tunnen itseni snautseriksi. Luukusta näkyy krookusmatto ja yöllä puisia terassin ovia riepottanut myrsky on tuonut kevään tuoksun.

krokus2

16,2 astetta varjossa, silti paketoin kaulan villaliinaan ja kääriydyn harmaaseen, paksuun villakangastakkiin. Ulkona on laitettava aurinkolasit, kaikki häikäisee, valo, krookuksien siitepöly, muutaman sentin korkuisen narsissin hehkeääkin hehkeämpi keltainen.

Kadun reunassa pysähdyn. Bussi hurahtaa ohi. Olisi niin kätevää, jos se pysähtyisi tässä. Mietin kestävätkö keuhkot kävelylenkkiä, joka pakosti joko alkaa tai päättyy tiukkaan ylämäkeen. Zürichin alueella kuski ei taatusti päästä ketään ulos tai sisään muualla kuin merkityssä kohdassa; bussipysäkit on nimetty ja kyltillä varustettu. Kotkassa pysäkeistä taas kertoo pelkkä bussin kuva, parhaassa tapauksessa reitin numero. Vieras ei tiedä missä jäädä pois, maamerkitkin ovat asutusalueilla monesti samat: männikkö, omakotitalo, kioski. Kolmannessa kotipaikassa Costa Ricassa bussi pysähtyy, kun joku hihkaisee ”Parada!” Kaikki eivät edes huuda, silti kuski näyttää kuulevan. Paitsi suomalaisen naisen matalalla äänellä karjaistun pysähtymispyynnön. Jossain vaiheessa tajuan mikä mättää; costaricalaisten naisten huudahdus on nasaali ja paljon korkeampi kuin oma puheääneni. Aina pääsin silti ulos bussista jossain vaiheessa, kanssamatkustajien avustuksella. Välillä sata metriä ennen kotia. Toisinaan kävelin takaisinpäin pari sataa metriä hautausmaan kulmalta. Hyvällä säkällä bussi jarrutti juuri kotitalon oven kohdalla.

bootshouse

Privaatti uimahuone

Otan riskin ja päätän lähteä liikkeelle, vaikka joutuisin takaisin kivutessa pitämään yskäpausseja, jotka saavat sveitsiläiset katsomaan äkäisesti, vetäytymään nopeasti kauemmas ja suojaamaan hengitystiehyensä. Kävelen hitaasti kohti Zürichinjärveä, siellä aurinko tuntuu olevan vieläkin lähempänä. Jään istumaan suojaisalle puupenkille. Lokit uivat rykelmänä pienillä aalloilla lähellä rantaa. Viereen tulee nainen, joka kertoo pulahtavansa veteen. Käärin takkia vähän tiukemmalle. Olisi pitänyt ottaa mukaan kahvia termospullossa. Laitan silmät kiinni ja nojaudun penkin lämpimään selkänojaan.

 

zurisee helmikuu2

Kurzgesagt: Auch Husten ist schöner am Zürisee.

En resumen: Aquí sigo tosiendo. Sentadita en el sol de la primavera.

Advertisements

¤ Tänään suljettu ¤

Blogibüro on kiinni influenssan pituisen ajan. Silti muutama sirpaleinen huomio:

-Lasinen. elohopeaa sisältävä kuumemittari yli 39 asteen kuumeessa on vaaratekijä. Sen lisäksi erittäin hankala siivottava särkyessään. Onneksi on Google, jonka avulla löytyy ratkaisu ongelmiin, kuten raskasmetallin poistoon turvallisesti.

-Kannattaa, myös kuumehoureisena, kysyä itseltään, miksi kaapista piti ottaa juuri se antiikkinen laite, kun siellä on myös kaksi tämän vuosituhannen puolella ostettua mittaria. Tai miksi sellainen on vielä kaapissa ylipäätään.

-Kannattaa myös hankkia varapattereita elektroniseen mittariin. Molempiin niihin.

-Ilman varapattereitakin tietää kuumeen laskeneen alle 38 asteen silloin, kun alkaa haaveilu. Tukka on tönkkönä hikoilusta, vesilasin kurkottaminen yöpöydältä saa lihakset kramppaamaan ja peilistä tuijottaa pelästyneen näköinen peikko, joten tarvitaan vastapainoksi jotain mieluusti yliesteettistä ja maksimaalisen elinvoimaista. Eli kelaan kuumeisesti urheilu- ja muotiblogeja.

-Haaveilun lisäksi iskee nälkä. Parhaat aasialaista noutoruokaa tarjoavat ravintolat ovat sunnuntaisin kiinni, mikä aiheuttaa stressiä talouden terveelle, joka nykyisin tunnetaan nimellä Krankenbruder.

-Myös suojattimme Eliah Col on terve ja sen(-kin) ruokahalu vaikuttava. Eliah pitää erityisesti munankuorista, joita se rouskuttaa äänekkäästi. (Ja muuten, kotilolle on muodostunut rytmi: 12 tuntia ruokailua, 3-4 päivää lepoa.)

-Kuumeen laskiessa kasvaa tietoisuus ulkomaailmasta ja paljastuu, mitä on mennyt ohi: Baselin karnevaalit, Zürichin karnevaalit, Zürichin Cabaret Voltairessa syntyneen dadaismin 100-vuotisjuhlahumua karnevaalihengessä. Yhtä päätöntä tai päällistä kaikki, mikään ei ole liian hullua tai kummallista.

-Eikö blogin pitänyt olla kiinni? Kyllä. Nämä huomiot pistetään toipilaan sinne tänne hyppelevien ajatusten dadaistisen jatkumon piikkiin.

auringonlasku zoll

Ehkä kukkulan takaa löytyy terveys?

%d bloggers like this: