Kevään juhlasuora, mutta mikä kuu nyt on?

Kevään juhlasuora, mutta mikä kuu nyt on?

Kun on monta vuotta juhlitta, saattaa käydä niin, että sumaa on odotettavissa. Keväthurmiossa on kiva juhlia, mitä vain, aurinkoa, iltojen valoa, kukkia. Pihan pikkuruinen kirsikkapuu sai odottaa viikon perinteistä juhlaansa; sade ei ottanut tauotakseen tai olosuhteet eivät muuten natsanneet. Kukat rävähtivät auki, ketään ei ollut paikalla, lounaalla satoi, illallisen aikaan satoi. Mietin jo sitäkin, että jos istutaan eteisessä sapuskoinemme ja ovi auki. Siitä on suora näkymä valkoisessa puvussa kukoistavalle kirsikalle.

Mutta sitten perjantaina taivas pisti hanat kiinni. Äkkiä sushia, peitto kostealle ruoholle. Kukat olivat jo ehkä kääntyneet parhaan hetken toiselle syrjälle, silti pilvien välistä meihin osui auringonsäteitä ja nopea kattaus takasi lounashetken kirsikan kunniaksi. Villasukat oli luonnollisesti jalassa, takkiin kääriytyneenä en palellut ja ei tässä sentään normaalissa oltu, mutta kuka sitä olisi kaivannut. Juhlissa ei ole niin väliä olosuhteiden täydellisyydestä.

Nurmikon sivussa pilkotti myös valkoista. Siihen oli kasvanut huomaamatta parinkymmenen sentin kirsikka, joka sitkeästi huuteli olevansa ja iso ja räväytti kaksi kukkaa auki. Erityisesti sille oli kumarrettava kunnioittavasti.

Lauantaina istuimme kuuntelemassa duoa; argentiinalaisia tangoja ja latinalaisamerikkalaisia klassikoita, Garcia Lorcan runojakin musiikin muodossa. Viulunrakentaja oli kutsunut ison joukon ystäviään 88-vuotissyntymäpäiville. Ruotsissa aikanaan vietetty aika näkyi ruokalistalla, jonka hän tietenkin itse oli koristeellisella käsialallaan kirjoittanut. Kurpitsakeitolla alkuun, lihapullia perunagratiinin kera ja jälkiruuaksi prinsessakakkua. Tyylilleen uskollisena sankari oli pukeutunut marimekkoon. Sen vihreä natsasi sekä kakkupalan marsipaaniin että takana olevaan tauluun. Tietenkin tarkoituksella.

Sunnuntaina juhlittiin uutta kaunista kotia vanhojen talojen keskellä. Itse olin hädin tuskin saanut laitettua simat pulloon ja myönnän että pöydällä oli vielä muutamia pääsiäismunia ja olisin voinut väittää, että on yhä maaliskuu. Sama lienee kai kasveilla, ihan ei tiedetä missä mennään ja mitä kuuluisi tehdä. Kirsikassakin on kukkia ja lehtiä yhtä aikaa. Tupaantuliaisista löysin vappuaaton ilmapalloineen, serpentiinin ja ylioppilashattujen kera. Viimeistään kun lautasella oli pikkusuolaista, nakkeja ja salaatteja jysähti tajuntaan, että toukokuu odotti ovella. Munkkikahvien aikaan olin jo kevään kanssa samassa rytmissä.

Seuraavana päivänä käänsin kalenterin lehden toukokuulle ja se tuntui ihan asiaankuuluvalta. Silti – mitä toukokuussa tavataankaan tehdä? Onneksi on arkea, se jatkuu kuten aina. Keväisenä.

Kirsikassa näkee harvoin lehtiä ja kukkia yhtäaikaa.
Flowers and leaves at the same time, kind of weird.
Kevään tärkein vaate, villasukat.
The most important piece of cloth in this spring: wool socks.
Sushia kirsikan kunniaksi.
Sushi to honor the cherry blossoms.
Syntymäpäiväruokalista.
The birthday menu.
Sankari ja kakkunsa.
The birthdayboy with his cake.
Vappuiset munkkikahvit.
The 1st of May donut with coffee.

En resumen: Esta primavera ha sido rara y me cuesta pensar que ya es mayo. Pero bueno, con un fin de semana de varias fiestas ya llegué a la primavera yo también.

Kurzgesagt: Diese Frühling ist komisch gewesen und es ist mir schwer gefallen zu verstehen, dass es tatsächlich schon Mai ist. Aber nach den mehreren Partys bin auch ich ins Frühling gelandet.

Huhtikuu, yhtä juhlaa

Jos laitan silmät kiinni ja yritän luoda huhtikuusta yhden kuvan, se on pikemminkin tunne. Se, kun vatsa on täynnä ja tyytyväinen. Sillä synttäreiden, pääsiäisen ja muiden kestien välissä vatsa on täyttynyt erityisen hyvällä ruualla monesti.

Tyytyväistä vatsaa ympäröivät värit. Valkoista, keltaista, vaaleanpunaista, pinkkiä, lilaa, oranssia, punaista. Sveitsissä kaikki kukoistaa. Hedelmäpuut, pensaat, kukat. Auringonpaiste syö kuvat ja lintujen laulu kuuluu uniin.

Kirsikkapuussa on Kinder-linnun muna.
Pääsiäisbrunssin aineksia: tuli ja sapuskaa. Joukot puuttuvat.

Pääsiäissunnuntaina virittelemme alapihan takkaan tulet. Perinteinen brunssi vaatii liekit, vaikka olisi lämminkin. Ja kasviväreillä ja lehdillä koristellut kovaksi keitetyt munat, niitä pitää etsiä, vaikka kaikki kuuluvatkin jo virallisesti aikuisten kategoriaan. Sveitsiläisittäin jokainen valitsee itselleen munan. Ensin sen suippo pää isketään toisen kanssa yhteen, sitten tylppä. Joka säästyy vaurioitta pääsee jatkoon ja voittaja on se, joka sinnittelee pisimpään.

Banaanimuffinssit tuorejuustokuorrutteella
Suuresti rakastetut Mignonit.
Litteähköä pashaa pääsivät koristamaan vegaanit marmeladipuput.
Naapurin Sylvian koristelema muna.
Näitäkin syötiin, tuliaissuklaita Berliinistä.

Pääsiäissunnuntaina brunssin sulaessa tuijottelen ruohikkoa, jo hiipuvia tulppaaneita ja voikukkia. Tajuan, että puutarhassa kukkii pääasiassa rikkaruohoja. Tämä ajatus sulaa vaikeammin kuin kouralliset suklaamunia mämmin ja pashan kera. Saan huomiosta yöllä vatsanpuruja ja mietin järjestystä, jolla kävisimme vastahyökkäykseen.

Kun pelargoniat on tuotu kellarista ikkunan edustalle paikoilleen, mullat vaihdettu ja kuivat lehdet leikattu, siirryn murheenlaaksoon. Keltaiset auringonhatut ottivat viime vuonna lojot ja pari metriä leveä, metrin syvä kukkapenkki oli surullisen tyhjä. Olosuhteet eivät kai tyydytä enää keltaista kukkamerta tai sitten niittykukat ovat vallanneet asuinalueen, sillä keltaista tässä kohtaa on jo nyt.

Hetken kiskon rikkaruohoja, pohje kramppaa, samoin joku käsivarren lihas, peukalo valittaa, eikä selkä halua suoristua enää koskaan. Tunnen lyhythihaisen paidan reunan alapuolella käsivarressa jotain merkillistä, samanlaista arkuutta, kun kuume nousee. Ehkä housukangas hankaa, ajattelen ja vetäydyn yläruumiillani hiukksen ilmaan, niin etteivät käsivarret koske kyykkyasennossa polvia.

Ihoa alkaa poltella. Kämmenenkokoiset läikät ovat täynnä nokkosrokkoa. Niittykukka onkin rönslyleinikki tai joku samaa sukua – ja myrkyllinen ja hyvin vaikea saada kukkapenkistä katoamaan.

Tässä se on, varsinainen pirulainen. Kukapa olisi arvannut. Niin viattoman kaunis.

Keltaiset vihulaiset kiskon nopeaan tahtiin pois pois ja välillä ihailen vieressä seisovaa kitukasvuista hapankirsikkaa. Heti seuraavana arkipäivänä pidämme perinteiset kirsikankukkajuhlat. Hiukkasen myöhässä, koska työt, pääsiäinen ja sää häiritsivät alkukukintaa. Lähimmästä Japaniin viittaavasta ravintolasta mukaan sushit, peitto nurmikolle ja juhlat käyntiin. Kiitämme kauniista kukista, joita olemme saaneet ihailla vuodesta toiseen ja kilistämme syömäpuikoilla.

Kerran keväässä kokoonnumme kirsikan viereen lounaalle.
Puu valkoisessa asussaan.

Tuskin japanilaiset eväät ovat sulaneet, kun vaihdamme eurooppalaiseen ja sveitsiläiseen. Viulunrakentajan kanssa oli sovittu fonduetreffit jo viime vuoden lopulle. Tytär oli käynyt ikuistamassa paperille ateljeesta ja kodista yksityikohtia ja projektin päättymistä piti juhlia. Tämänkin tapaamisen järjestämistä häritsivät monet menot ja juhlat. Illalla on niin lämmin, että istumme vanhan myllyn terassilla. Koira käpertyy tyttären jalkoihin, kissa pinkaisee sisälle nauttimaan rauhastaan. Naapurin poika huutelee tervehdyksensä yläkerran ikkunasta. Viulunrakentajan lampaat määkivät ja meidän pihalla ruukussa alunperin kasvanut koivu on kasvanut jo puun mittaan terassin läheisyydessä.

Sisällä joudun hommiin. Olen kuulemma luvannut fonduen hämmentäjäksi. Kuumottava paikka; en ole koskaan tehnyt fonduetä sveitsiläisille. Pärjään kuitenkin hyvin, en polta massaa pohjaan. Joka puolella taloa on marimekkoa. Keittiössä peltipurkeissa koiran snäkkejä, naulakoissa roikkuu kuppeja, patahanska, tarjottimet; kaikki samaa. Mainitsen siitä isännälle ja hän esittelee myös mustaruskearaitaiset marisukkansa.

Nyt on keskiviikko. Illalla syöty fondue lämmittää vatsaa vieläkin. Tänään ei ole tiedossa juhlia, mutta kukkeus ulkona jatkuu ja juhlaruokiin on vielä jääkaapissa aineksia. Hetken hengähdys ja kohtahan voimme avata simapullot.

Siinä ne roikkuvat, Marimekon kupit. Yksi on tisipöydällä.
Vasemmalla viulunrakentaja ateljeensa 50-vuotisjuhlaessussa. Perhe oikealla. Myös Marimekon kannattajia. Pikkuikkunasta saattaa huomata pienet kasvot.
Tähän kuvaan keittiöstä ei osu Marimekon esineitä, mutta sentään Fiskarsin sakset. Ja yksi suomalainen.

En resumen: Abril ha estado lleno de fiestas, mucha comida, sol y la naturaleza floreciendo con unos colores increibles. En el fin de semana celebramos la pascua, tuvimos nuestra propia fiesta del cerezo tradicional y una noche de fondue con el constructor de violines. Ahora podemos respirar un par de días hondo y ahorita ya es mayo – y el asunto sigue.

Kurzgesagt: April ist dieses Jahr Fest pur. Viel Essen, Sonne, die Frühlingsblumen mit wahnsinnig schönen Farben. Am Wochenende Ostern, dann unser eigenes traditionelles Kirschblüten Fest, fondue auf der Terrasse vom Geigenbauer. Jetzt einige Tagen durchatmen und dann gehts weiter im Mai.

%d bloggers like this: