Huhtikuun vuoristorataan on totuttu, mutta yli 25 astetta tuntuu päätä huimaavalta. Tunnelma on erikoinen kellahtavassa valossa, sillä Saharan pöly ei päästä aurinkoa läpi.
Kesä muistuttaa olemassaolostaan hyttysinä, niitä on joka paikassa, myös silmässä. Pyörälenkillä sain samaan silmään kaksi ja hintaa niille kertyi 30 frangia per inisijä. Allergiatipat eivät auttaneet punotukseen, homma eskaloitui, pussi roikkui sekä yllä että alla ja vasta toiset tipat sekä voide tekivät tehtävänsä.
Muita kesän iloja: patterit voi laittaa pois päältä ja talvivaatteet kiikuttaa vintille. Kunnes seuraavien päivien säätiedot kertoivat lähestyvästä kylmyydestä; yöllä hallanvaara ja eilen, päivä sen jälkeen kun olin viipottanut hihattomassa kesäpaidassa, piti kaulaan jälleen kietoa huivi ja takin alle laittaa villapaita.
Ja sitten ne kukat! Zürich on todellakin puhjennut kukkaan. Magnolioiden hiipuessa tulee aina hieman haikea olo, nytkö se on jo ohi, kunnes silmä löytää uudet ihanuudet, monet upeat kirsikat, juuri nyt ne pallomaiset rykelmät, jotka koristavat myös kotikylän aukion reunaa.
Päärynöissä ja kirsikoissa näkyy olevan kukkia tiheikön lailla, hommia on kokonaiselle pölyttäjien pilvelle. Meidän pikkuruinen hapankirsikka on kuin valkoinen, kukkaisa hahmo, joka moikkailee pitkillä tuulessa heilahtelevilla käsivarsillaan. Ja se tarkoittaa kirsikankukkajuhlan hetkeä. Piknik-liina nurmelle, sushit esille ja Saharan pehmentämässä lämmössä, kirsikan vieressä, nautimme kesästä – siis keväästä, tietenkin.
En resumen: En Zurich las temperaturas se cambian de un día al otro: hoy verano, mañana invierno. Pero los arboles de manzana, pera y cereza floreciendo, están más bonitos que nunca!
Kurzgesagt: Wunderschöne die blühende Fruchtbäume. Und das Wetter? Verrückt wie immer im April.
Jos laitan silmät kiinni ja yritän luoda huhtikuusta yhden kuvan, se on pikemminkin tunne. Se, kun vatsa on täynnä ja tyytyväinen. Sillä synttäreiden, pääsiäisen ja muiden kestien välissä vatsa on täyttynyt erityisen hyvällä ruualla monesti.
Tyytyväistä vatsaa ympäröivät värit. Valkoista, keltaista, vaaleanpunaista, pinkkiä, lilaa, oranssia, punaista. Sveitsissä kaikki kukoistaa. Hedelmäpuut, pensaat, kukat. Auringonpaiste syö kuvat ja lintujen laulu kuuluu uniin.
Kirsikkapuussa on Kinder-linnun muna.Pääsiäisbrunssin aineksia: tuli ja sapuskaa. Joukot puuttuvat.
Pääsiäissunnuntaina virittelemme alapihan takkaan tulet. Perinteinen brunssi vaatii liekit, vaikka olisi lämminkin. Ja kasviväreillä ja lehdillä koristellut kovaksi keitetyt munat, niitä pitää etsiä, vaikka kaikki kuuluvatkin jo virallisesti aikuisten kategoriaan. Sveitsiläisittäin jokainen valitsee itselleen munan. Ensin sen suippo pää isketään toisen kanssa yhteen, sitten tylppä. Joka säästyy vaurioitta pääsee jatkoon ja voittaja on se, joka sinnittelee pisimpään.
Banaanimuffinssit tuorejuustokuorrutteella Suuresti rakastetut Mignonit.Litteähköä pashaa pääsivät koristamaan vegaanit marmeladipuput. Naapurin Sylvian koristelema muna.Näitäkin syötiin, tuliaissuklaita Berliinistä.
Pääsiäissunnuntaina brunssin sulaessa tuijottelen ruohikkoa, jo hiipuvia tulppaaneita ja voikukkia. Tajuan, että puutarhassa kukkii pääasiassa rikkaruohoja. Tämä ajatus sulaa vaikeammin kuin kouralliset suklaamunia mämmin ja pashan kera. Saan huomiosta yöllä vatsanpuruja ja mietin järjestystä, jolla kävisimme vastahyökkäykseen.
Kun pelargoniat on tuotu kellarista ikkunan edustalle paikoilleen, mullat vaihdettu ja kuivat lehdet leikattu, siirryn murheenlaaksoon. Keltaiset auringonhatut ottivat viime vuonna lojot ja pari metriä leveä, metrin syvä kukkapenkki oli surullisen tyhjä. Olosuhteet eivät kai tyydytä enää keltaista kukkamerta tai sitten niittykukat ovat vallanneet asuinalueen, sillä keltaista tässä kohtaa on jo nyt.
Hetken kiskon rikkaruohoja, pohje kramppaa, samoin joku käsivarren lihas, peukalo valittaa, eikä selkä halua suoristua enää koskaan. Tunnen lyhythihaisen paidan reunan alapuolella käsivarressa jotain merkillistä, samanlaista arkuutta, kun kuume nousee. Ehkä housukangas hankaa, ajattelen ja vetäydyn yläruumiillani hiukksen ilmaan, niin etteivät käsivarret koske kyykkyasennossa polvia.
Ihoa alkaa poltella. Kämmenenkokoiset läikät ovat täynnä nokkosrokkoa. Niittykukka onkin rönslyleinikki tai joku samaa sukua – ja myrkyllinen ja hyvin vaikea saada kukkapenkistä katoamaan.
Tässä se on, varsinainen pirulainen. Kukapa olisi arvannut. Niin viattoman kaunis.
Keltaiset vihulaiset kiskon nopeaan tahtiin pois pois ja välillä ihailen vieressä seisovaa kitukasvuista hapankirsikkaa. Heti seuraavana arkipäivänä pidämme perinteiset kirsikankukkajuhlat. Hiukkasen myöhässä, koska työt, pääsiäinen ja sää häiritsivät alkukukintaa. Lähimmästä Japaniin viittaavasta ravintolasta mukaan sushit, peitto nurmikolle ja juhlat käyntiin. Kiitämme kauniista kukista, joita olemme saaneet ihailla vuodesta toiseen ja kilistämme syömäpuikoilla.
Kerran keväässä kokoonnumme kirsikan viereen lounaalle.Puu valkoisessa asussaan.
Tuskin japanilaiset eväät ovat sulaneet, kun vaihdamme eurooppalaiseen ja sveitsiläiseen. Viulunrakentajan kanssa oli sovittu fonduetreffit jo viime vuoden lopulle. Tytär oli käynyt ikuistamassa paperille ateljeesta ja kodista yksityikohtia ja projektin päättymistä piti juhlia. Tämänkin tapaamisen järjestämistä häritsivät monet menot ja juhlat. Illalla on niin lämmin, että istumme vanhan myllyn terassilla. Koira käpertyy tyttären jalkoihin, kissa pinkaisee sisälle nauttimaan rauhastaan. Naapurin poika huutelee tervehdyksensä yläkerran ikkunasta. Viulunrakentajan lampaat määkivät ja meidän pihalla ruukussa alunperin kasvanut koivu on kasvanut jo puun mittaan terassin läheisyydessä.
Sisällä joudun hommiin. Olen kuulemma luvannut fonduen hämmentäjäksi. Kuumottava paikka; en ole koskaan tehnyt fonduetä sveitsiläisille. Pärjään kuitenkin hyvin, en polta massaa pohjaan. Joka puolella taloa on marimekkoa. Keittiössä peltipurkeissa koiran snäkkejä, naulakoissa roikkuu kuppeja, patahanska, tarjottimet; kaikki samaa. Mainitsen siitä isännälle ja hän esittelee myös mustaruskearaitaiset marisukkansa.
Nyt on keskiviikko. Illalla syöty fondue lämmittää vatsaa vieläkin. Tänään ei ole tiedossa juhlia, mutta kukkeus ulkona jatkuu ja juhlaruokiin on vielä jääkaapissa aineksia. Hetken hengähdys ja kohtahan voimme avata simapullot.
Siinä ne roikkuvat, Marimekon kupit. Yksi on tisipöydällä.
Unikko tuntuu olevan viulunrakentajan lempi kuvio raitojen lisäksi.
Vasemmalla viulunrakentaja ateljeensa 50-vuotisjuhlaessussa. Perhe oikealla. Myös Marimekon kannattajia. Pikkuikkunasta saattaa huomata pienet kasvot.Tähän kuvaan keittiöstä ei osu Marimekon esineitä, mutta sentään Fiskarsin sakset. Ja yksi suomalainen.
En resumen: Abril ha estado lleno de fiestas, mucha comida, sol y la naturaleza floreciendo con unos colores increibles. En el fin de semana celebramos la pascua, tuvimos nuestra propia fiesta del cerezo tradicional y una noche de fondue con el constructor de violines. Ahora podemos respirar un par de días hondo y ahorita ya es mayo – y el asunto sigue.
Kurzgesagt: April ist dieses Jahr Fest pur. Viel Essen, Sonne, die Frühlingsblumen mit wahnsinnig schönen Farben. Am Wochenende Ostern, dann unser eigenes traditionelles Kirschblüten Fest, fondue auf der Terrasse vom Geigenbauer. Jetzt einige Tagen durchatmen und dann gehts weiter im Mai.
Pala Suklaata 