Ihan pihalla

Ihan pihalla

Toukokuun parasta ovat olleet ulkoaamupalat. Niitä tässä mietin, kun istun sisällä ja viime viikon 30 asteesta on jäljellä 15.

Se hyvä puoli kosteassa ja viileämmässä on, että tuli tehtyä pihahommia. Kesä pörähti käyntiin niin vauhdilla, että kukkakalenterissani kääntyi sivu muutaman päivän välein: lumikellosta krookukseen, krookuksesta kirsikankukkaan, kirsikankukasta magnolian kautta omenankukkaan, omenankukasta – okei, nyt meni muisti. Joka tapauksessa puutarhaunikot tuli ja meni vauhdilla; onneksi pelloilla yhä kukitaan. Ja pionit ovat nyt parhaimmillaan. Se kesän paras, laventeli, jota kuljen haistelemassa istutukselta toiselle, on puolestaan aloittelemassa.

Kysyn vain, että mitä jää heinäkuulle, kun kaikki ihanuudet on jo nähty? Vai onko tämä vain alkukesän huumaa, jonka runsauden jälkeen ihminen ei enää jaksa reagoida luonnon kukkeuteen?

Koska mullan kapsutus on väsyttävää, pitää välillä tehdä muutakin (saan tämän kuulostamaan siltä, kuin ahkeroisin puutarhurina tuntikausia. Se on todellisuudessa tunti, puolitoista, sen jälkeen sormet eivät pysty tarraamaan rikkaruohoon, puristusote on mennyttä ja peukalo krampissa). Siispä pyörällä mäkeä ylös niitä unikoita tarkastamaan.

Viljapelto, yleensä spelttiä, kirkkaan oranssinpunaisine läikkineen on hyvä palkinto; ensimmäinen etappi saavutettu, puoliväliin noustu vuorelle. Se että lyhyen jyrkän pätkä yläpäässä on meneillään draama, häiritsee luontoon keskittymistä. Saksalainen pariskunta levittää ympäristöön negatiivista energiaa.

Järkyttävän hengästynyt nainen on lähellä leviämistä työntäessään raskasta sähköpyöräänsä viimeisiä metrejä ja mies seisoo ylempänä arrogantisti kommentoiden. “Älä anna minulle komentoja!” pystyy nainen hengenvedon välissä tiuskaisemaan.

Kohtaamme pariskuntaan vielä toisen kerran. Mies ei anna naisen levähtää hetkeäkään. Epäilemme, että tiet eroavat ennen kuin he pääsevät päämääräänsä.

Ylhäällä Pfannenstielissä on sumeat näkymät. Eväslaatikossa jämiä edellisiltä retkiltä, murusia ja palasia, joita tuskin edes evääksi voi mainostaa.

En uskonut, että tauon jälkeen jaksaisimme tänne asti, sitä paitsi toisen pyörän jarrut on siinä kunnossa, että olisi ehkä ollut parempikin pysyä alempana. Salitreenin muutamat muutokset ovat kuitenkin saaneet enemmän aikaan kuin vuosien uurastus. Nyppylällä oltiin sukkelammin ja kevyemmin kuin koskaan.

Alan miettiä pitempää pyörälenkkiä, sellaista yöpymisten kera. Mille järvelle? Minkä solan yli? Tour de Suisse?

Hyväntekeväisyyspulla marketista ja ekoja sveitsiläisiä mansikoita.
A charity bun from the market and first Swiss strawberries.
Molemmat köynnösruusut, punainen ja keltainen, kukkivat kuin viimeistä päivää.
Both climbing roses, red and yellow, are blooming like crazy!
Nämäkin kukoistavat.
These do blossom too.

Tauon paikka. A break.
Mun lempparit. My favorites.
Vielä nupulla. Still a bud.
Mikä tää on? Näitä oli erikokoisia, parisenttisiäkin ja ne tarttui iholle. What is this?
There were different sizes, even 2 cm long, and they got stuck on the skin.
Ei näitä ehkä evääksi voi kutsua.
This might not be even a snack, but anyway…
Sumuista ja ukkostavaa on.
Some foggy views; a thunderstorm coming up.

En resumen: Trabajo de jardín obligatorio de la epoca, una vuelta en bici, muchos chubascos. Nada más esta vez.

Kurzgesagt: Gartenarbeit, Velotour, Gewitter und Schauer. Das ist alles dieses Mal.

Salainen puutarha

“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.

Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sage to give some soal to the food.
Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.
Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna? Seedcase?

Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.

Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.

Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. / Horseradish is very dearly appreciated by the snails.
Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.
Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.

Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.

Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!
En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.
Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…

Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.

Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.

Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.

En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.

Kurzgesagt: Das Glück findet man im Garten.

Just meneillään

 

KIRJALLISET TYÖT: Terveisiä tietokoneen syövereistä! Olen jossain syvällä, siellä missä on pitkä teksti, monta kiemuraa, toiset maisemat ja eri ihmiset. Sitten kun väsyn, pysähdyn miettimään liian pitkäksi ajaksi ja alan tiedostaa ympäristön olemassaolon, haistaa kahvin, kuulla lintujen laulun, suljen ruudun ja avaan toisen. Sen, jolla suunnittelen lyhyen tähtäimen asioita, tämän viikon töitä, kysymyksiä suomalaisesta kirjallisuudesta. Tehokkaasti olen jälleen työssä, nuupahtanut olemus innostuu, lähetän tehtäviä, hoidan homman. Siirryn kolmanteen ruutuun, siihen missä on Lapin kurssit ja päivä päivältä mietittävää.

Jossain välissä tajuan, että ympärilläni kuluu kesä ja että sitä pitäisi varmaankin viettää. Muistan viime vuoden kesälistan, asioista joita en vieläkään ole Zürichissä kokenut, tehnyt, nähnyt, muusta Sveitsistä puhumattakaan. Ja lisäksi ihan ne perusjutut: järveen pulahdukset, piknikit, retket, jäätelön syönti. Viimeistä olen harjoittanut ahkerasti, mutta muuten kesäily on huonolla tolalla.

 

kesäblogi 3 kedon kukka p

Kedon kukka.

 

PIHAHOMMAT: Kirjoitustöiden välissä hain puutarhalta pari kukkaa, istutin toisia takaisin siihen kohtaan missä niiden pitäisi kasvaa. Keltaiset auringonhatut ovat vähän kurittomia, karanneet laumana järvinäkymän puolelle, itse valitsemalleen kohdalle. Niillä on selvästikin oma tahto.

-PESÄNRAKENNUS: Kesästä kertoo kuitenkin uusi vuokralaisemme. Viikunapuussa suurten lehtien alla on pesä. Minkä, se on vielä vähän häpeäksemme hämärän peitossa. Lintu on mustarastasta pienempi, saman mallinen, ehkä vähän laihempi ja ruskea. Aldo nimesi sen ensin Punoksi, sillä lintu aivan häpeämättömästi käyttää hyväkseen punaviinimarjapensaan antimia, vaikka istumme vieressä. Sen jälkeen kun huomasimme sen olevan emo, vaihtoi Aldo sille espanjankielen mukaisesti feminiinin päätteen. Puna on tilkinnyt pesänsä sammalen ja heinien lisäksi myös muovin suikaleella. Tämä kuva olkoon meidän osuutemme muovimanifestissa. Sitä on maailmassa liikaa ja joka paikassa.

 

kesäblogi 2 puna

Puna pesässään.

 

-LUONTOKUVAUS: Napsin kuvia myös pihan kasvustosta ja niin heräsi tyytymättömyys sekä kameraan, tietokoneeseen että kuvankäsittelyohjelmaan. En tietenkään osaa sanoa missä näistä on vikaa, mutta kesän kirkkaat punaiset eivät toistu vähimmässäkään määrin luonnosta tänne luonnottomaan ympäristöön. Mur.

 

kesäblogi 4 kirsikat p

Kirsikat roikkuvat maahan asti. Ja ovat oikeasti kirkkaan punaisia.

 

-OPPIMINEN: Se hyvä puoli monessa tekemisessä on, että tulee opittua. Varsinkin kantapäämetodilla. Sunnuntai-aamuna olin suhteellisen unitokkurassa laittaessani kahvimaitoa kattilaan kuumenemaan. Sumuisilla silmilläni havaitsin murenia levyllä ja pyyhkäisin ne pois. Tuloksena rakkulaiset sormenpäät. Aamupalan söin käsi vesikupissa. Onneksi on costaricalaista taikarasvaa, jonka ansiosta sormista saa yhä jäljet, jos sattuisi tarvitsemaan. Kokemuksesta viisastuneena muistan nyt, että aamuisin kaikenlainen siivous- ja järjestelytyö on vaarallista. Erityisesti ennen aamukahvia.

Toinen oppitunti on eiliseltä. Älä koskaan yritä paistaa Camembertiä. Vaikka reseptissä lukisi. Tein vauhdilla gourmet-salaattia, johon paistettiin lisukkeeksi hetki oliiviöljyssä kuivakinkkuun käärittyjä kapeita meloninlohkoja ja sen jälkeen vielä pähkinärouheella kuorrutettuja juustoviipaleita. Tulos: pari todella onnettoman näköistä kalapuikkoa ja loput sulanutta massaa pannulla. Täydellinen kombinaatio kiirettä, nälkää ja frustraatiota.

 

kesäblogi hortensia

Hortensiasta tulee mieleen piirileikki.

 

-ELOKUVAT: Jos haluaa tilaa ja rauhaa, niin helteellä sekä jalkapallon MM-kisat on ihanteellinen hetki mennä elokuvateatteriin. Tuli nähtyä ranskalainen Albert Dupontelin Au Revoir La-Haut. Hyvin merkillinen, traaginen ja kaunis elokuva. Yksi niistä, jonka jälkeen pitää jälleen päästä ihmisten joukkoon, sinne missä on elämää.

kesäblogi leffateatteri

Leffaa odotellessa.

 

En resumen: Saludos desde el mundo que vive en mi computadora. Mientras tanto, alrededor se está pasando el verano. (De vez en cuando dejo los deberes literarios y salgo a trabajar en el jardín, tomar unas fotos y saludar a nuestro nuevo vecino que tiene ahora un nido en el higo.) Lo bueno en varios proyectos y mucho trabajo es, que hay momentos de aprender. Como cuando traté de quitar unas boronas del disco de la cocina. No se hace eso dormida ni antes de tomar el café. Resultado: dedos quemados. Descubrí también, que el verano es un buen momento ir al cine, no hay nadie, especialmente si hay un partido del mundial.

Kurzgesagt: Es ist zu leicht am Computer arbeiten und nicht bemerken, dass Sommer vorbei geht. Deswegen muss ich ab und zu ins Garten. Oder sogar in die Stadt. Und wenn alle entweder auf einer Terrasse oder am Strand sitzen, bin ich in einem Kino. Herrlich, speziell während des WM:s.

 

%d bloggers like this: