Huningue hunningolla

Ennen aamupalaa olin sitä mieltä, että tuohon sateeseen en lähde. Ja heti sen jälkeen, että tuohon sateeseen tietty lähden. Costaricalaisella gallo pintolla, riisiä ja papuja munakokkelin kera, parhaassa tapauksessa lisukkeena avokadoa, paahdettua leipää, kahvia ja puristettua appelsiinimehua, on kotiväen mukaan ihmeitä tekevä vaikutus. Se on kuulemma ”power breakfast”, jolla jaksaa ja kykenee kohtaamaan kaiken, mitä ikinä päivä tarjoaakaan.

vesivoimala

Reinin yli vesivoimalan kautta. Pienet pisteet rakennuksen muurin takana ovat pyöräilijöitä.

reittikartta

Gallo pinton maagisia ominaisuuksia ei ole kiistäminen, mutta siinä pikkuhiljaa herätessä oivalsin myös, että olisi toivoa lounaasta Ranskassa ja kakusta sekä kahvista Saksassa. Sillä ranskalaiset osaavat ruuanlaiton ja saksalaiset leipomisen.

Reitti kulki kahdeksikon lailla Sveitsistä Saksaan, sieltä Ranskaan, takaisin Sveitsiin ja Saksan kautta Sveitsiin. Raja tuli vastaan niin useasti, etten enää pysynyt laskuissa mikä maa oli menossa. Kylän sisällä, pyörätiellä oli siitä merkkinä kolme maalattua valkoista ristiä. Ei ollut tullimiestä kysymässä, että mitä mitä tarakalla kulkee.

friedensbrucke

Rauhansillalla oli rauhallista

Baselissa pieni poika ähisi mäessä suomeksi, sisarukset painelivat edellä ranskaksi keskustellen. Ehkä jossain niillä paikkein, ennen tai jälkeen, meille ojennettiin mehevät omenat. Sveitsiläisiä, meille painotettiin.

huningue

Tämä on Huningue. Ilma korosti ilmeistä ankeutta.

huningue-katu

Huninguen kaduilla oli hiljaista

huningue-talo

Ranskassa tajusin, että minua on petetty: osuudella ei ollutkaan rehevää maaseutua, pittoreskeja kyliä seitsemän ruokalajin lounaineen. Kaupunki, luultavasti Huningue, oli kyllä hunningolla. Rönttöinen, harmaa, auki vain kebab-kioski ja noutopizza.

herkkuateria

Päivän gourmet-lounas.

Lounasaika oli jo ohi ja Ranskan pätkä loppumaisillaan, nälkä heikotuksen puolella. Sade kiristi otettaan, joten Saint-Louisin Slow up –tapahtumapysäkki kutsui katokseensa. Flammkuchen tuli minuuteissa uunista, kuumana ja rapeana, lähes täydellisenä. 7 euron hinta ei päätä huimannut ja jälkiruoka, kaksi kahvia, kakkupala ja omenapiiras lähtivät kahdella eurolla. Siis yhteensä 2 euroa – puolikkaan espresson hinta Zürichissä.

jalleen-kotona

basel

Baselissa, endlich.

CH-merkkien toisella puolen, Baselissa, vauhti kiihtyi kaupungin ali kulkevissa autotunneleissa. Tuntui kummalliselta kiitää omin voimin siellä, missä yleensä on peltiruuhka. Ja lähes yksin. Kiihtyvä sade, ehkä myös iltapäivän tunnit, veivät loputkin pyöräilijät kotiin.

rheinfelden-d

Tällä puolella siltaa Rheinfelden (D), toisella Rheinfelden (CH).

rheinfelden-ch

Rheinfeldenissä näytti olevan kivoja kahviloita useampikin. Litimärkinä jätettiin väliin, mutta tänne haluan uudelleen.

rheinfelden-katukuvaa

Rheinfeldenistä (CH) lähdettiin ja Rheinfeldenistä (D) palattiin sillan yli Sveitsiin. 60 kilometriä sateessa, loppu ypöyksin, pikkuisen eksyskellen, sillä opastekylttejä keräiltiin jo pois. Lienee luksusta, että saksalainen poliisi pysäyttää kaupungin liikenteen vain meille kahdelle. Viimeinen rajan ylitys tapahtui sekunteja ennen kuin puhallettava tapahtumaportti lösähti maahan ja harmaista harmain slow up oli virallisesti ohi.

Slow up Basel-Dreiland, 60 km

En resúmen: Una vuelta en bici en la lluvia. No way, pensé. Pero después del gallo pinto pensé de nuevo: way, man way.  El Slow up de tres países, Suiza, Alemania y Francia, lo hicimos casi solos. Y el pueblo francés pintoresco con un almuerzo de siete platos no lo encontramos nunca.

Kurzgesagt: Mit dem Velo im Regen. Nichts für mich, dachte ich vor dem Frühstück. Nach dem costaricanischen Frühstück, Rührei mit Reis und Bohnen, das wie ein Wunder wirkt, dachte ich: doch etwas für mich. In Slow up Schweiz-Deutschland-Frankreich waren wir zum Schluss ziemlich allein. Und das malerische französische Dorf mit einem Mittagsessen des 7 Gänge Menús habe ich nie gefunden.

Ach, Aach

Välillä sitä joutuu paikkoihin, mihin ei ikinä tulisi varta vasten mentyä. Tai oikeastaan tässä tapauksessa mentiin tähän saksalaiseen pikkukaupunkiin juuri varta vasten. Jälkikasvu tarvitsi kyydin keskiaikafestivaaleille. Minulle sen sijaan tuskin olisi koskaan tullut tarvetta päätyä Aachiin.

aach-ikkunasyvennys

Google antaa tulokseksi kolme Aachia, eikä kukaan oikein tiennyt mihin niistä pitäisi ajaa. Läntiseen, jonnekin Itävallan suuntaan; pohjoiseen Luxemburgin paikkeille vai Bodenjärven länsipuolelle. Veikattiin viimeistä, sitä pienintä ja mitättömintä, juuri sitä joka oli gps:llä hankalinta paikantaa ja kartassakin muurahaisen munan kokoinen. Puolitoista tuntia autossa, ensin pieni pätkä Sveitsiä, sitten neljä voisarvea ja tankillinen bensaa ja loppukiri pitkin saksalaista autobaanaa.

blogi-aach-yleis

Aachin uutta osaa

aach-quelle-yleis

Aachquelle. Vettä tuuppaa litrakaupalla maan uumenista.

blogi-aach-quelle-sillalta

Silmäilin kaupunkia kahvilaa ajatellen ja ajatuksen loppuvaiheessa olimme jo keskustan ulkopuolella. Yksi nuhjuinen Gasthaus oli ohitettu ja sekin näytti suljetulta. Kahvipaikka vessalla alkoi siinä vaiheessa tuntua päivän tärkeimmältä päämäärältä, mutta sen sijaan löydettiin Saksan suurin luonnonlähde, Aachquelle.

Tuijotin sillalla alla pulpahtelevaan veteen. Käsittämätöntä, että maan uumenista riittää 8500 litraa vettä sekunnissa. Ja koko ajan, aina vain lisää. Päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Paikasta lähti patikkapolkuja rinnettä ylös; sinne katosi reppuselkäisiä reippailijoita.Viitan mukaan vanhaankaupunkiin olisi 1.8 km. Siis täällä oli vanhakaupunki! Se, jos joku, kuulosti pieneltä mukavalta kahvilalta, posliinikupeilta ja kakkusilta.

aach-kanakukko

Kukko vai kana?

Pienen polun myötä löytyi kukkulan laki ja sieltä näkymä vanhahtavaan kaupunkiin toisella nyppylällä. Mutta ei polkua siihen suuntaan. Joten palasimme takaisin lähteelle, padolle, puusillan yli, ohi hanhien, hiekassa kylpevien kanojen ja kukkojen, jotka olivat niin sulat sekaisin, ettei niitä erottanut toisistaan.

aach-muurin-kaari

Ken tästä portista käy, kärsiköön nälkää ja janoa.

Vanhaan kaupunkiin veikin oikea asfalttitie. Kaariholven paikkeilla olin optimistinen ja hiukan ehkä ihastuksissani, olihan tämä kaunista ja kaupungit muurien sisällä viehättäviä. Kaupungin määritelmä vain oli hieman hukassa. Ehkä ymmärrän sen toisin kuin näillä seutuvilla tavataan ajatella. Sillä täältä ei löytynyt muuta kuin aukio, kirkko, kaupungintalo, jossa Goethe oli vieraillut, merkittävä paikka siis. Ja asuintaloja plus asukkaita, jotka katselivat meitä hiukan kummissaan kastellessaan kukkia ja raahatessaan matkalaukkuja autosta kotiovelle. Enää ei etsitty kahvilaa, vaan etupäässä vessaa. Jota sitäkään ei täällä ollut tarjolla.

aach-rathaus-sisaankaynti

Kaupungintalo, jonne päästäkseen pitää ottaa mukaan tikkaat.

aach-rathaus-takaa

Kaupungintalon takaseinä.

aach-goethe

Goethellä oli näköjään jotain asiaa Aachiin.Mitä, se ei selvinnyt.

Siispä jälleen mäkeä alas, ohi hanhien, kanakukkojen, sillan yli ja voi riemastus, lähteellä oli avannut ovensa terassikahvila. Tylyä palvelua tasoitti siisti vessa ja lasivitriinin kakkutarjonta. Valtava pala marjajuustokakkua sekä mokkakakkua sekä kaksi kahvia lämmittivät zürichiläisen sydäntä. Sveitsissä näillä roposilla irtoaisi kaksi kahvia ja kenties pala suklaata.

En resúmen: en Alemania hay tres lugares, que se llaman Aach y nunca he pensado viajar a ningúno de esos. Pero en un sábado, estaba en la más pequeña ciudad de Aach. Descubri que tiene una ciudad vieja, donde no hay ni una cafetería. Tampoco restaurantes y ni una tienda. Pero afuera del casco viejo, tiene una fuente natural más grande de Alemania. Y en la rivera una cafeteria en la terraza, donde vale la pena de ir solo por los quques.

Kurzgesagt: in Deutschland gibt es wenigstens 3 Städte die Aach heissen. Egentlich hatte ich nie den Plan nach einer Aach zu reisen. Aber am einen Samstag war ich da, in der Kleinstadt Aach. Es gibt eine Altstadt, die keine Cafés hat. Auch kein Restaurante oder Laden. Aber unterhalb die grösste Naturquelle Deutschlands. Und gerade da ein Café mit feinen Kuchen – riesen Stücken und Auswahl gleich enorm.

Siksakkia rajojen yli

slowup schaffhus7

Jaahas, sitä ollaan Saksassa, ulkomailla.

Varmaan ajattelette, että nyt me meni taas eksymään jonnekin Sveitsin maaseudulle. No ei. Ajettiin kuin karjalauma karsinoissa; näiltä reiteiltä ei eksy mihinkään ja jos olisi yrittänyt, vapaaehtoiset ohjaajat tai poliisi olisi kyllä nykäissyt hihasta ja kysynyt, että minne matka.

slowup schaffhus

Siirtymä Saksasta Sveitsiin, vanhan tullipisteen kohdalla

slowup schaffhus9

Ja kuinka ollakaan, taas ollaan Saksassa

Schaffhausen on Sveitsin pohjoinen umpilisäke, Saksan ympäröimä uloke. Raja on muutenkin yhtä siksakkia, 38 km pyörälenkkiin sisältyi 6 ylitystä. Maiden ero näkyi lähinnä kylteissä; fontit ja värit vaihtuivat. Ja tuli huomatuksi lounasostoksilla, sillä repusta löytyi vain svetsiläisvaluuttaa. Miehen lompakosta löytyy onneksi aina euroja, kuulemma varmuuden vuoksi, ja kuinka ollakaan, myös Intia rupioita, dollareita ja Romanian leitä. Tarjosin viittä euroa vastineeksi kahdesta salaattialautasesta, täällä Saksassahan kaikki on niin halpaa. Mies katsoi jotenkin oudon sumeasti ja toisti hinnan. Sveitsiläinen minussa kuuli aivan selvästi lausutun ”foif Euro”, mikä olikin eteläsaksalainen ”zwölf (12) Euro”.

slowup schaffhus1

Tämäkin on pyörä. Dekapitoin hätäisessä tilanteessa taustalla pyöräilevät; kaikille meille tuli kiire väistää ambulanssia.

Rajan ylityksestä kertoivat myös poliisien koppalakit ja toisen väriset poliisiautot sekä ambulanssit. Sveitsin puolella poliisien käyttämät accessoires rajoittuivat cooleihin mustiin aurinkolaseihin.- Juu, kyllä täällä leijuu ilmassa erilainen fiilis, sellainen Bundesrepublik-tyyppinen, ajattelin. Ihan selvästi viljakin kasvaa deutschlandmaisesti ja tiessäkin oli kuoppa. Mutta sen kuopan jälkeen oli kyltti: ”Bundesrepublik Deutschland”. Mitä?! Hä?! Siis äskeinen olikin Sveitsiä. Tarkkaavaisuus rajojen ylityksissä oli selvästi herpaantunut. Onneksi välillä oli musiikillisia viitteitä kulttuurin vaihtumisesta, ainoastaan Saksan puolella oli tarjolla rullaatirullaata torviorkesterilla, jonka mukana taputtivat yllättävän innokkaasti myös sveitsiläiset pyöräilijät, kipattuaan useamman ison tuopillisen saksalaista olutta. Sveitsin puolella pysyteltiin turvallisesti alppitorven törähdyksissä ja kaijuttimista kaikaavassa trooppisessa salsassa.

 

20160523_134718(1)

Tämmöinen rytty oli ohjekarttana

Reitillä oli useita kilometrejä aika kapeita osuuksia, paljon pyöräilijöitä ja kieli keskellä suuta –ajamista, sumppuja, joissa oli noustava kokonaan satulasta. Relax-hetki koitti vasta kun oltiin takaisin Schaffhausenissa. Joen varrelta löytyi sopivasti kahvipaikka. Istahdimme paahtavaan aurinkoon. Ohikulkevat veneet ja jokilaivat surisivat unettavasti, vesi liplatti. Paistuvan letun ja kahvin tuoksu sekoittuivat ilmassa. Ja mikä parasta, suurin osa pyöräväestä ajoi ohi.

slowup schaffhus11slowup schaffhus12

slowup schafhus13En resumen: En la vuelta de bici cruzamos la frontera seis veces y nadie preguntó por el pasaporte. Bien, ya que no lo tenía. De qué sabe uno si está en Alemania o en Suiza? Los rotulos son diferentes, la moneda también, el estílo de los policías y los colores de sus carros. Según yo, se lo nota claramente en el feeling. Hasta el trigo me pareció crecer diferente en el lado de Alemania. Justo después de ese pensamiento vi el rotulo que nos saludaba, “Bundesrepublik Detuschland”, o sea, Alemania. Así que donde todo era tan alemán, en total era Suiza.

Kurzgesagt: Das Zickzack mit dem Velo an der Grenze Schweiz-Deutschland ist ziemlich verwirrend. Wenn man denkt, es wäre deutlich Deutschland, sogar das wachsende Getreide hat Deutsch ausgesehen, war es doch Schweiz und umgekehrt. Woher weisst man, an welcher Seite findet man sich? Na ja, die Schilder in Deutschland sehen mir definitiv fremd aus und man sollte eigentlich Euro im Portmonee tragen. Und auf dem Weg der Stil von den Polizisten war anders. Die Deutsche hatten eine Kappe, die Schweizer coole schwarze Sonnenbrillen.

 

%d bloggers like this: