Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla “maailman keveimmillä juoksukengillä”.

 

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on “lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne” ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.