Syysvärejä ja aprikoosipiirakkaa

Syysvärejä ja aprikoosipiirakkaa

Tykkään syksymetsistä. Sateessa, auringossa, sumussa, ihan mitä vain. Vähän olin silti odottanut syysvärien loistoa auringossa, mutta olkoot, ajattelin.

Sääkartalla Sveitsi oli pilvien alla, mutta Baselin suuntaan luvattiin kolmea tuntia paistetta. Vetelin aurinkovoidetta varmuuden vuoksi kasvoihin. Myöhemmin vuorella pää pilvissä virnistin optimismilleni.

Mutta päivän kristalli oli taskussa. Tuliaisiksi. Se saatiin mukaan jo ennen Wasserfallenin hissiä. Jotenkin herttaista, että metallinen rahalaatikon kansi ei ollut edes kiinni.

Hissin luona on zipline-rata, sinne jää lapsiperheitä. Porukkaa tallaa jonossa ensimmäisille nuotiopaikoille, sen jälkeen on rauhallisempaa. Voin vain kuvitella trafiikkia aurinkoisena päivänä. Selvästikin tykätty ulkoilualue Jura-vuoristossa; tänne voi tulla läpi vuoden.

Huipulta, seudun korkeimmalta kohdalta, piti nähdä joka suuntaan, Saksaan, Mont Blancille Ranskaan, ylipäätään Alpeille. Meille avautui valkea huttu, molemmin puolin kapeaa kannasta. Pilvimassa lellui yli, sivuttain ylhäältä alas, alhaalta ylös. Äänet kantautuivat vaimeina, jostain kuului aavemaisesti naurua. Ja huuliharpun säveliä. Kiinalainen Nuuskamuikkunen soitteli polun syrjässä haikeaa melodiaa, toinen kuvasi puhelimella.

Kulkutautien pyhimys Rochus matkasi ruton riehuessa näillä main Roomasta Mümliswiliin ja loukkaantui vakavasti suistuttuaan harjanteelta. Paikalle rakennettiin kappeli, nykyisen edeltäjä.

Polku on kuin silvottua kiveä, ei ihme, että täällä kompastellaan. Lipulla koristetun sääaseman jälkeen ollaan kuitenkin ihan kunnon tiellä, joka vie kohti surkeaa kulinaarista kokemusta, Bergrestaurant Vogelbergiä.

En kestä istua kylmältä sumussa ja tuulessa terassilla, joten sisään tupatentäyteen tupaan. Palvelu on kummallisen ynseää, ei tervehdystä, ei kiitosta, ei mitään. Kahvi kuin vettä, snapsilla terästetty samoin. Isäntä ripittää viereisen pöydän porukkaa, eivät olleet huomanneet käteismaksusta muistuttavaa kylttiä. Aprikoosipiirakka on hyvää, se on läheiseudun konditoriasta, hinta sen sijaan järkyttävä. Myöhemmin luen terävää kritiikkiä paikasta; laatu, tunnelma, kaikki on surkeaa.

Pilvet lipuvat syrjään, oranssi ja keltainen paljastuu. Aidatulla niityllä laiduntaa hevosia; mutta porttihan on auki! Hepoja on siellä täällä, toistakymmentä, pitkin niittyjä, ruohoa hamuamassa. Yksi vilkaisee meitä ja kääntää selän. Aina noita kaksijalkaisia.

Päivän aarteet.
The treasure of the day.
Ei vielä pilvien tasolla.
Not yet by the clouds.
Nuo valkoiset ovat sieniä.
Those white things are shrooms.
Polku päättyy jyrkänteen reunalle.
The path ends by the ridge.
Portti.
A gate to the fields.
Niin mut jos tämä putoaa päälle?
Yeah, but if this falls…?
Siinä se lelluu, pilvimassa.
There it hangs, the cloud.
Kohti pilveä.
Towards the cloud.
Kappeli polulla.
A chapel on the path.
Eväshetki.
Snacktime.
Tällä jaksaa vaikka kuuhun: Glarusin päärynäleipä pähkinöillä.
With this you can walk till the moon; pearbread with nuts from Glarus.
Kapea harjanne.
A narrow ridge.
Sienet mätsää syysväreihin.
Mushrooms that match the fallcolors.
Ihan olen energinen, vaikkakin turvonnein silmin.
Full of energy, despite of baggy eyes.
Tässä olisi sitten sitä maisemaa.
Here´s the marvellous view.
Sääasema.
The weatherstation.
Häikäisee ihan sikana, vaikka sumuista. Taustalla Alpit.
Totally dazzeled by the sun. I mean by the fog. Alps on the background.

Ja yhtäkkiä esirippu repesi.
And suddenly the white curtain opened.

Pikkuisen hurmaannun.
Loving this!
Surkea kuppila.
A miserable mountainrestaurant.
Ulkonäkö pettää, todella huono kahvi. Mutta konditorian piirakka on hyvää.
Horrible coffee, but the cake from a pastryshop is tasty.
Herttinen, tuollahan on lisää kukkuloita.
Gosh, there´s more hills.
Loppuun pieni nousu.
A short uphill climbing.
Näitä heppoja oli vapaana pitkin poikin.
There were horses here and there, walking freely to the best spot of green.

En resumen: Fuimos a Wasserfallen en la busqueda de colores de otoño. Habia, pero rodeado por las nubes. Bonito en todo caso.

Kurzgesagt: Wir sind nach Wasserfallen gefahren um goldener Herbst zu suchen. Trotz Nebel und Wolken haben die Farben schön geleuchtet.

Luontoretki nähtävyydellä: Creux du Van

Luontoretki nähtävyydellä: Creux du Van

Viimeisessä kurvissa ennen Noiraiguen kylää eteen piirtyi länsi-Sveitsin Grand Canyon. -Siis mitä?? Näkyykö tuo jo autotieltä?

Retken kliimaksilta oli katkaistu kaula.

Mutta hei, oltiin siis niin pitkällä, että odotettu kiviseinämä oli tuossa, jokusen kivenheittämän päässä.

Creux du Van on ollut pitkään saavuttamaton kohde. Ensimmäisillä askelilla polulla tulivat mieleen kaikki mahdolliset kliseet. Otto kolme. Kolmas kerta toden sanoo. Tästä se lähtee. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Täst miä lähen, hihkas kotkalaine vuorella.

Älä anna vaatimattoman ilmeen pettää, asemalta saa myös suklaata ja Absinttia. /Don´t let the humble look deceive: this is a station, but you can also get chocolates and Absinthe.
Viittaa Ranskan läheisyyteen./I think this gives you a hint we are near French border.
Polku, kivinen ja hikinen./The path is stoney.

Ranskankielisillä seuduilla on tullut käytyä niukasti, sillä vuoria ja kukkuloita on lähempänäkin. Tänne olen silti halunnut jo kauan, jotakuinkin yhtä pitkään kuin olen Sveitsissä asunut. Tai ainakin puolet siitä ajasta, sillä epäilen, etten tiennyt koko muodostelman olemassaolosta ennen tyttären kouluaikaa.

Tämä luonnon amfiteatteri, jota me nyt 2000-luvulla ihastelemme, on esihistoriallisen meren jäänteitä. Kalkkikerrostumia ovat muovanneet jäätiköt ja joet. Ilmasto alueella on erityinen; metsät ja arktisen alppi-alueen kasvusto kukoistaa. Kivimuurin rotkon puolella kulkeva polku on suurelta osin suljettu, luonnonsuojelusyistä.

Vasemmalla porukkaa tauolla. /Can you see the people resting on the left?
Lounastauko./Lunchbrake.
Pieni vesimeloonia muistuttava hämähäkki. /A small spider, that looks like watermelon.

Siksakspolkua, kivistä ja tietenkin jyrkästi nousevaa ylös, kivireunaman tasolla ylängöllä taivastelua ja sitten taas alas. Ne, jotka karttavat ponnistelua, tulevat suoraan kokemuksen ääreen tai tässä tapauksessa reunalle, autoin ja bussein. Reittejä on monia.

Kiviaidan toisella puolen kulkeva polku on suljettu./The path on the other side of the stonewall is closed.
Tyypit reunalla. /Some guys on the cliff.

Olen siinä mielessä rajoittunut, että luontoretkellä pääosassa mielestäni pitäisi olla luonto. En kaipaa luonnolta säväyttäviä näytöksiä, ihan vain pelkkä polku metsässä riittää. Putoukset, järvet ja joet ovat tietty plussaa, joita mielelläni ihastelen, jos niitä kohdalle sattuu.

Tallaan mieluiten reiteillä, joilla on niukasti väkeä. Virran mukana valuminen ei vastaa mielikuvaani rentouttavasta ulkoilusta. Vuoristossa on toki hyvä, että kanssakulkijoita on samoilla tienoilla; se tuo jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Ihmisjono sen sijaan ahdistusta.

Sveitsissä on suuri paletillinen toinen toistaan upeampia paikkoja. Porukkaa saapuu ylenmäärin katsomaan ja kuvaamaan, ikuistamaan ja ihmettelemään. Creux du Van on yksi niistä, varsinkin viikonloppuina ja loma-aikana. Ylös kivuttiin peräkkäin kuin köyhän talon porsaat. Kaikki mahtuivat kuitenkin polulle, ei siis täystungosta.

Tässä kohtaa pääsi myös aidan toiselle puolen. /Here you can also go to the cliff-side of the wall.
Toisella puolen näkyisivät Alpit, jos usva sallisi. /To the other side there´s a view to the Alps – or were, if there wasn´t any haze.

Toiselta puolen kaarimaista kivimuodostelmaa valitsimme pidemmän alastuloreitin – ja olimme yhtäkkiä lähes yksin.

Emme ole ainoastaan epäsosiaalisia, vaan pandemia-aikoina yksin samoamisella on puolensa. Myös luonto näyttäytyy erilaisena kuin joukossa vaeltaessa. Edessä lenteli kymmenittäin perhosia, linnut uskaltautuivat lähemmäs. Sen sijaan ilveksiä, vuorikauriita tai gemssejä ei näkynyt. Epäilen, että kukkulan päällä oli liikaa liikettä ja ihmisen hajua. Rusakotkin pysyttelivät etäällä. Näitä pitkäkorvia en ole nähnyt Sveitsissä vielä kertaakaan.

Porukkaa snäkillä kaaren toisessa päässä. /People picnicing in the other end of the half circle.
Kuivuvan kukan väri on melkein metallinen. /The color of this drying flower are almost metallic.

Voiko turistikohde siis olla luontomatkailua? Lähteekö luontoihminen turistipaikkaan tai turistikohteita bongaava luontoon?

Sveitsin vaellusreitit eivät suinkaan kaikki kulje vuorilla tai metsissä, niitä on myös läpi asuttujen alueiden, kaupunkien ja kylien. Itselleni lähin patikkapolun merkki löytyy parin sadan metrin päästä kodista ja johdattaa asemalta kylän läpi kohti metsää ja muita polkuja.

Toisinaan kuljen maaseutukylien keskellä, joskus korkealla vuoristossa, usein lähimetsissä. Turistikohteeksi valjastettu upeus ei ehkä vetoa kaikkiin, mutta jotkut on vain nähtävä. Kuten Creux du Van.

Aivan silmät sikkurassa kuumassa auringossa./Totally blinded by very hot sun.
Ainut tapaamamme petoeläin./The only beast we met.

En resumen: En oeste de Suiza hay una formación de piedra, que parece a una mitad de un anfiteatro, Creux du Van. Los glaciares y ríos han dejado esta forma tan rara para nosótros para asombrarnos – y para subir.

Kurzgesagt: Creux du Van wollte ich seit langem besteigen. Als Ziel ist es anders. Dieses Naturspektakel sieht man schon vom unten, aber es lohnt sich auch hinauf zu steigen. Unterwegs hat man eine Chance den Steinstruktur von der Seite und näher zu schauen und vielleicht sieht man auch einen Steinbock.

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

%d bloggers like this: