Advertisements

Syyspäivä Otsamo-tunturilla

Olin pakannut syyskuuta varten laukkuun villasukkia, eri paksuisia fleecejä, villapaidan, hanskat, pipon ja buffin. Sveitsistä katsottuna Lapissa näytti olevan kylmä. Inarissa Otsamon juurella kuoriudun takista ja hörpin vettä. On lähes kesä.

otsamo 2 pitkospuut p

Tämä on sitä kesää, jonka kuvittelin kohtaavani heinäkuussa. Silloin vastassa olivat ne huimat 30 astetta ja paarmat. Tänään raikas sää, ruskaiset värit, sienet, mustikat, puolukat ja variksenmarjat.

otsamo 1 kyltti p

Otsamo on 481 m korkea tunturi, kymmenisen kilometriä Inarin kirkonkylältä. Meidän koti on Sveitsissä 473 m meren pinnan yläpuolella. Kauppareissulla nousen siis korkeammalle kuin tuo tunturi. Eikä siinä mitään, täältä en etsi korkeusmetrejä, vaan pohjoisen maisemia, poroja ja karuutta.

otsamo 3 vaeltaja keltasessa

otsamo 4 vaeltaija rinteess

Aurinkolasit jäivät ottamatta mukaan. Parikymmentä vuotta Sveitsissä saattaa saada aikaan hämmentäviä muistihäiriöitä. Kuten, että miltä korkeudelta aurinko Suomessa paistaa syyskuussa. Tai paistaako se ylipäätään. Ja jos niin millä intensiteetillä. Raapustan muistikirjaan “Lasit välttämättömät. Aurinko paistaa suoraan aivoon. Rypyt syvenevät.”

otsamo 5 maisemaa ylempää

Otan useita videoita lähestyessäni huippua. Värit ovat kauniit, valo kuulas. Kivinen loppunousu saa sveitsiläisetkin hengästymään. Pidän kameraa vakaasti ja paneeraan mielessäni sille pituutta laskien. Mökillä tarkistan otokset. Yksi lähtee jaloistani ylös huitaisten. Toiseen tunkeutuu vieraita vaeltajia. Kolmas on niin nopea, etteivät silmät kestä perässä. Löytyy jälleen yksi asia, jossa olisi parantamisen varaa.

 

otsamo 7 mie tukka hulmuten

Ylhäällä tuuli tuivertaa niin tehokkaasti, että on laitettava takkia päälle. Nostan katseen kohti huipun päivämökkiä ja ehdin nähdä muutaman sekunnin spektaakkelin. Tunturin yli juoksee upeasarvinen yksinäinen poro. Ajattelen, miten upea kuva siitä tulisi sinistä taivasta vasten. Poro on siinä vaiheessa jo kadonnut alamäkeen.

otsamo 14 mökki

otsamo 10 päivämökki (2)

Päivämökkiin on ahtautunut patikkaporukkaa. Jotkut laittavat tulta nurkan kamiinaan. Aika perusmökki, mutta tarpeeseen kylmällä ja sateella.

 

otsamo 8 maisemaa ylhäältä käsin

otsamo 15 mustikanlehtiä

otsamo 13 höyhen ja kaarnikka

Ylhäältä löytyy luonnon asetelma, jossa on voimaa ja herkkyyttä. Sitä tarkastellessa on todettava, että höyhenessä on parempi design kuin suomalaisessa tukassa. Tästä olisi pitänyt olla se video. Molemmat lepattavat tuulessa vauhdikkaassa liikkeessä, mutta kuvassa höyhen poseeraa ihan coolina. Minun hiukseni taas yrittävät riistäytyä päästä.

otsamo 11 sämppy ja minä

Lounaspaikka löytyy mättäiden ja kivien luota, upealla näköalalla. Puraisen sämpylää hiuksilla. Yritin kovasti olla istumatta kaarnikoiden päälle. Sen jälkeen ainakin istua kevyesti survomatta. Marjoja on sakeana. Ei täällä ainakaan nälkään kuolisi, jos eväät joutuisivat karhun kitaan tai unohtuisivat jänkälle. Napsin mustia marjoja jälkiruuaksi ja ihmettelen, miksi en koskaan aiemmin ole niitä sen kummemmin noteerannut.

otsamo 12 kaarnikka

otsamo 9 kärpässienet p

Alastulomatkalla keräämme marjoja, mustikoita ja puolukoita. Kaikki maistuvat vielä makeilta, kylmä ei ole puraissut. Yhtäkkiä olen yksin. Muut ovat menneet matkojaan. Kuppini on täynnä, eikä ämpärin kantajaa näkömailla. “Mut eihän näitä siis voi jättää tänne…” parkaisen, mutta kukaan ei vastaa. Ne voi sittenkin jättää sinne. Kaikki ne varvut täynnä suuria mustikoita. Riivin käteeni vielä kourallisen ja syön ne seisten ja syöksyn muun porukan perään. Eivät ne kaukana ole. Vain kyyristyneinä, mättäiden keskellä, aamumarjoja haalimassa.

otsamo 17 mustikat

En resumen: Un buen caminito al Otsamo, cerca de Inari, muy en el norte de Finlandia, en el ultimo día tibio del otoño. Mucho viento, 1 reno, sol, arándanos y una vista espectacular.

Kurzgesagt: Einen Ausflug nach Otsamo, in der Nähe von Inari, ganz hoch im Norden Finnlands. Es war vielleicht der letzte warme Herbsttag. Viel wind, 1 Rentier, Sonne, Blaubeere und super Aussicht!

Advertisements

Aarteita Lapista

Palasin Ivalosta jälleen mahtavien aarteiden kera. Ja niitä on paljon. Se, että muistikortti levisi juuri ennen lähtöä ja matkaan lähti uusi, mahdollisti kameran räpsymisen ihan ilman tolkkua. Ja nyt kärsin valinnanvaikeudesta. Kuvia on melkein 300 ja toinen toistaan upeampia värejä. Haluaisin laittaa tänne ne kaikki.

ivalo 7 sarvet ja muna

Sain pitää suomen kurssia Ivalossa porukassa, jossa naurettiin paljon, syötiin lähiruokaa, sieniä ja marjoja metsästä, kalaa järvestä, poroa lähimailta, saunottiin, uitiin ja mennä möyhellettiin muina ahmoina pitkin metsää.

Yksi oppilaista löysi sarvet ja vähän myöhemmin munankuoren. Eikä niitä siis oltu aseteltu hänen tielleen.

ivalo 3 kalat

Ahdin aarteiden lisäksi löytyi maisemia. Ne olivat aurinkoisina päivinä kuin maalauksia. Sateella myös kauniita, vain värittömämpiä. Aurinko saa ruskan syttymään.

ivalo 27 rannasta

Pyörin ympäri kuin kuukkeli etsien kaikkia mahdollisia kuvakulmia. Aina tuntui löytyvän parempi. Yritin olla putoamatta uimalaiturilta; kesällä olin menettää kännykkäni huumautuessani illan lyyrisyydestä.

ivalo 27 rantakuva heijastumia

Metsä näytti parhaita puoliaan; syksyn värejä ja satoa. Mustikoita, puolukoita, kaarnikoita, juolukoita, sieniä. Kaikkia paljon ja joka puolella. Meistä tuli ronkeleita. Tavalliset, mutta niin sympaattisen oloiset kangassienet eivät enää jaksaneet kiinnostaa, kun tatteja ja männyntuoksuvalmuskoitakin oli tarjolla.

ivalo 38 mustikkasormet ja kuksa

ivalo 36 mustikan lehdet

Makasin rähmälläni pöpelikössä, sammalikolla ja luultavasti mustikoiden ja varmasti kaarnikoiden päällä, ihastellen lähikuvien terävyyttä. Olisin halunnut kuviin myös suopursun aromia ja kärsin jo etukäteen vieroitusoireista, sillä jos jotain Sveitsistä puuttuu, niin se on suomalaisen suon tuoksu.

ivalo 20 palava pannu

Tuosta pannustakin on kuva poikineen tallentunut. Mutta tämä on ainut, jossa pannu on tulenhengen kourissa. Taistelu on kova ja pannu voittaa. Mustakylkisenä, mutta kuitenkin.

ivalo 16 sienet kivellä

Syötävien sienten arvo aarteena on tietenkin suuri, mutta jotkut vain ovat niin kauniita. Kivellä odottelevat päätyivät lopulta takaisin metsään. Niistä ei ollut pannulle.

ivalo 5 pikkumatsutake

Kuvan pienokaiset ovat matsutakeja eli juuri niitä männyntuoksuvalmuskoita. Japanilaisten arvostamia ja joista ollaan maksamaan tonneja. Noviisina sanoisin, että rakenne on sitkeähkö verrattuna vaikkapa tattiin, mutta sieni on maukas ja ehdottomasti kastikkeen arvoinen. Tuoksu on makea, sienille epätyypillinen. Aromaattinen tuttavuus.

ivalo 18 luonnon asetelma

Että asettelinko kävyn, neulasen ja lehden kuvaa varten? En. Tämän oli rannan kasvusto järjestänyt aivan itsekseen, kuin minua odottaen.

ivalo 21 ruska suo

Viikko oli kasvun aikaa. Tajusin, että laiska ja tietämätön saa kärsiä surkeista otoksista ja rupesin opiskelemaan kameran käyttöä aivan uudella tehokkuudella. Olin nimittäin saanut kameran asetukset aivan sekaisin yrityksilläni ikuistaa revontulia. Huomasin sen vasta seuraavana päivänä kuvatessani – juuri kun porot ja hirvet ilmestyivät lähietäisyydelle.

ivalo 23 valkoinen poro katsoo

ivalo 11 hirvet

Ensimmäiset revontulikuvat olivat pelkkää mustaa, vaalealla häivähdyksellä. Oli pakko etsiä neuvoja kuinka taivaalta saadaan ikuistettua jotain muutakin kuin kummituksia. Nämä tulokset ovat ilman jalustaa, jännityksestä ja väsymyksestä vapisevin käsin napatut. Tämän parempiin oma laitteeni tuskin pystyy. Mutta olen näistäkin erittäin onnellinen. Todellisia aarteita.

 

ivalo 30 revontulet 1

ivalo 31 revontulet 2

En resumen: Mis tesoros de Laponia son las 300 fotos que tomé. De los cuernos de renos, del pescado de nuestro lago, de los paisajes, de los renos, de los alces, de los hongos, de la aurora boreal.

Kurzgesagt: Ich habe fast 300 Fotos in Lappland gemacht und bin ziemlich überfordert mit meiner Beute. Aber hier einige Beispiele, was wir in Ivalo gefunden haben. (Hörner, Beeren, Fische, Lanschafte, Nordlichter, Rentiere, Elche, Pilze).

%d bloggers like this: