Tetti, Tytti ja Tatti

Tetti, Tytti ja Tatti

Tateista tulee mieleeni ensinnäkin Kotkassa asunut virolainen keraamikko, jonka sukunimeä maiskuttelin lapsena kielelläni kivana. Se antoi satukirjan auran, sillä yhdistin tatin suoraan Elsa Beskowin kirjaan Tonttulan lapset – heillähän oli sienihatut. Tosin pikkuruiset kärpässienet. Tatin lakki olisi aika jämerä päähine.

Ja sitten tietenkin meidän legendaarinen Tetti, Tytti ja Tatti -trio. Lukioaikanen kahden viulun ja pianon kombo, jonka nimeen vain Tetti sai omansa. Epäilen, että itse olin Tatti. Miksikö? Ehkä olin soitoltani jähmeä kuin tatti, laajasävyinen ja maanläheinen.

Sveitsissä olen luuhannut metsissä ja niiden lähettyvillä löytämättä ainuttakaan syötävää sientä, vaikka tattipaikkojakin on – kuuleman mukaan. Kotkassa kävelylenkillä ei tarvinnut kuin luoda silmäys tien sivuun ja siinä ne olivat. Tatti vei toisen luo, parin harppauksen päähän kolmannen viereen. Tytär katosi jonnekin ja ilmestyi tovin kuluttua puiden alta, kiveltä kivelle harppaillen kuin metsänhenki kädet täynnä iltapalaa.

Sienet muuttavat muotoaan päivässä, kasvaa humahtavat isohattuiseksi, etanan rouskuttamaksi, ohikulkijan tönäisemäksi. Lapissa makailin pitkin varvukkoja, etsin kameralle kulmia alhaalta käsin, jotta saisin pillit ja heltat näkyviin. Täällä missä maastossa lymyää punkkeja ja muita metsän otuksia, en tohdi. Olen silti sitä mieltä, että maailmassa on vähän yhtä innostavia – ja paikallaan poseeraavia – kohteita kuin sienet.

Suomessa samaanit ovat käyttäneet kärpässieniä helpottamaan loveen lankeamista, jonka merkitys ei aivan ensi silmäyksellä avaudu. Englannin turmelemana luen termin rakastumiseen viittaavana, mutta kyse ei sittenkään (kas kummaa) olekaan siitä. (Samaani-termistö on pikkuisen hukassa.) Lovi onkin vainajala ja loveen langetessaan samaani vajoaa transsiin ja piipahtaa tuonpuoleisessa.

Itse pidän näppini kurissa kärpässienten kohdalla, mutta onhan ne kauniita, puna-valkoisia, syksyn saapumisesta kertovia ilopilkkuja metsikössä. Päivän runon omistan kuitenkin tatille:

Tule tatti luokseni,

Vaeltele vankasti,

Levitteleikse rihmastosi,

Nouse mättäälle itiöemäksi

Tämän enempää ei runosuoni kuki ja lupaan, etten yritä julkaista runokirjaa. (“Mikä siis onkaanrunollinen innoittajanne?” “Tässä päivänä eräänä samoilin metsässä. Yllättäin lyriikka alkoi virrata, kun kohtasin tatin.”)

En resumen: Los boletos son los hongos gourmet. Y por dicha, no encontrámos mäs que pudimos llevar.

Kurzgesagt: Die Steinpilze sind die gourmet-Pilzen. Und zum Glück haben wir nicht mehr gefunden, als wir tragen konnten.

Korkeanpaikan sieniterapiaa

Via Malan, Huonon Tien -reitti ei ehkä kuitenkaan ollut niin paha kuin mitä kuvailin, sillä selvästikin jäi aikaa pysähdellä ja miettiä sieniasioita. Tai ehkä se on vain sitä syksyfanatismia, joka puski päälle. Joka tapauksessa sienisilmä pysyi avoinna, huolimatta vieressä olevasta pudotuksesta ja jännityksestä, että pysyisinkö polulla.

Lupaava alku./This was a nice start.
Suuntana Hohen Rätien./Here we go!

Pysähdyin polulla keskittyneesti. Sitten käänsin päätä sivulle, nenää ylös, jotta katse tavoittaisi rinnettä paremmin. Silmät tekivät pari tutkaliikettä kuin marmorikuulat konsanaan; selvä juttu, kohta tarkastettu, ei saalista. Nenä alas, pää takaisin etenevään linjaan. Hetken pohdinta, onko liikkeenjälkeinen balanssi paikoillaan ja vasta sitten askel eteenpäin.

Olen nimittäin niitä, jotka vaikkapa pyöräillessä luovat katseen sivulle ja sen katseen mukana kääntyy myös kulkuneuvo. Fiksuna ihmisenä tietenkin tiedostin sen ongelmat kiperässä maastossa ja toimin sen mukaisesti. Ulkopuolisesta vaikutin mitä luultavimmin pätkältä hidastetusta filmistä, kenties liikunnallisesti rajoitteiselta tai puolittain eksyksissä, väärälle tielle lähteneeltä turistilta.

Merkitty sieni./Marked mushroom.

Onnittelin kuitenkin itseäni moisesta hermojen hallinnasta. Sen sijaan hermot olivat mennä sillä hetkellä, kun tajusin rinteen olevan niin jyrkkä, että vaikka siellä olisi kilon herkkutatti, en pääsisi sitä hakemaan. Pohdin monenmoisia metodeja, kuten juomapullolla heittämistä tai takilla huiskaisua. Mutta niidenkään avulla ei sientä saisi paria metriä kauempaa. Sitäpaitsi putoavan sienen lisäksi niskaani rapisisi pullo ja/tai takki, mikä sekään ei olisi lisännyt turvallisuutta. Joku näistä olisi päätynyt alas laaksonpohjalle turkoosinvihreänä kimmeltävään veteen tai sitä ympäröivään kivikkoon. Mitä luultavimmin minä, varmaankin tatti kädessä ja voitonriemu silmiin jähmettyneenä.

Lautasantenni-sieni./A satellite-dish-mushroom.
Outoja tötteröitä. /Weird cones.

Matkalle osui muutama kummallinen sieni, joita yritin siinä samaten kapealla polulla tietenkin googlata puhelimesta. Ei tullut tulosta. En ollut koskaan, siis muistaakseni, nähnyt tähtimäisiä kuukusia, jotka myöhemmin osoittautuivat maatähdiksi. Toinen kummallisuus oli rykelmä oransseja tötteröitä, joiden näkemisestä ilahduin ja tunsin jo lähes kantarellikastikkeen maun suussani ja heti perään pettymyksen karvaan hapon. Vieläkään en tiedä mitä ne ovat, mutta viehättäviä yhtä kaikki.

Laakson toisella puolen kiekaisi täsmällisin väliajoin kukko. Käsittämätöntä, että se kuului tänne asti. Mutta samalla metodilla toiminee jodlaus kommunikaatiometodina alpilta toiselle. Se sai vatsassa aina pienen naurun hyrskähdyksen, joka taas oli omiaan pienentämään polun jännitystä. Kuten myös hämähäkki, joka oli silmieni korkeudella rungossa, jonka otin käsikynkkään turvapuukseni. Katselin hämähäkkiä hetken silmiin, kunnes Aldo muistutti, että jos tämä olisi Costa Ricassa, otus olisi tarantella ja kuten meille kerrottin, se hyppäisi metrinkin verran ärsytettäessä. Epäilen sveitsiläisten hämähäkkien olevan vähemmän aggressiivisia kuin trooppisten serkkujensa, mutta kuka tietää. Hämähäkki nenällä kuka tahansa saattaisi suistua selälleen rotkoon. Joten otin sivusta tuon kuvan ja pahoittelen laatua. Ei siinä ruvettu kauheasti zoomaamaan.

Elävä otus. /A living creature.
Kuin oppikirjasta suoraan. / Directly from a book.

Siinä polkua rinteen puolen lihaksiset krampissa tallatessani muistelin välillä Lappia ja sieltä löytyneitä sieniä. Selvästikin nämä vuoristomaisemat muistuttavat olosuhteiltaan pohjoista, sillä samoja, hiukkasen matsutakea muistuttavia yksilöitä löytyi myös täältä.

Niin että sienivoimalla tuli tallattua, perille asti. Terapeuttisia nuo kummalliset eläväiset. Kiitos niille.

Näissä on jotain eläinmäistä./These were also interesting.
Söpö. /So cute.

En resumen: Caminando a la par del guindo, hacia Viamala, hice pequeñas pausas para apreciar la naturaleza. Y paré también, ya que soy uno de esos, que moviendo la cabeza, sigue el cuerpo, que en este lugar no podía pasar. Con estas sesiones de terapia de hongos, llegué a pensar en algo bonito, bajar el pulso que se había subido por el temor y en vez de terminar en el valle de pronto, pude caminar hasta el destino planeado.

Kurzgesagt: Auf dem Weg Richtung Viamala, neben den Hang, habe ich kleine Pausen gemacht um die Umgebung zu schätzen. Auch, weil ich bei der Bewegung vom Kopf mit dem Körper folge und das wäre auf diesem Weg nicht wirklich gesund gewesen. Mit den Therapiepausen habe ich mich an etwas schönes konzentriert, der Puls ist tiefer geworden und anstatt ins Tal plötzlich zu rutschen, konnte ich den geplanten Ziel laufend erreichen.

Kuin tatti paikallaan – pakkoloma liikunnasta

Kaksi viikkoa liikuntakieltoa oli enemmän kuin olin odottanut. Toki oli hyvä, että pääsin huonoon jamaan päässeestä luomesta eroon, mutta että tikit. Ei hikoilua, ei suurempia liikkeitä tai venytystä.

Kaksi viikkoa hirveästi aikaa, kauheasti energiaa, mielettömästi tekemisiä ja tuloksia, ajattelin. Tekisin kaikkea sitä, mitä en ollut saanut muina aikoina tehdyksi.

Siihen se on pulpahtanut. / There it is.

Ensimmäinen viikko menee mieli hukassa. Suunta on jotenkin kateissa. Että mihin. Ja milloin. Suuret lihakset huutelevat: koska tulee liike, se isompi ja tiukempi? Väsymys on karmea, nukun päiväunia, aamulla pidempään, enkä sittenkään ole hereillä.

En muista, koska olisin ollut yhtä pitkään liikunnatta ilman, että olisin ollut sairas. Lomamatkoillakin kävellään, tullaan ja mennään, uidaan, kiivetään. Selkä tuntuu jäykältä, mutten uskalla venytellä, sillä tikit ovat selkärangan vieressä.

Toisella viikolla aivot virkistyvät, enkä nuku enää niin paljon. Ehkä tähän voisi tottua, tuumin. Alkaa poikia ideoita, enemmän kuin tavallisesti. Teen kävelylenkkejä hikoilupausseilla. Lämpötila nousee kolmenkymmenen lähelle ja vetäydyn jokien äärelle raikkaisiin ja varjoisiin uomiin.

Kuin hiuskoristeita. Flamecotyylisiä. /These look like something you would put to decorate your hair. Flamenco style.

Toisaalla kasvaa lahosieniä ja joitakin tuntemattomia pikkusieniä. Kauniita, mutta ei niistäkään ole pannulle. Vierestä löytyy mylläykset, tunneleita joka suuntaan. Kettujen pesiin on tietääkseni yleensä sisäänkäynti ja varauloskäytävä. Tässä on kolme pesää lähekkäin. Reissun tulos: laitan silmät kiinni ja näen metsän maanläheisiä värejä. Bonuksena nivustaipeen punkki.

Hyvin tuore, ehkä tältä päivältä?/Very fresh, maybe grown today?
Täällä asuu luultavasti kettuperhe./I think here lives a fox-family.

Yritän sienestystä rankkasateen jälkeen. Mäessä joudun löyhyttelen ja nostan paitaa, ettei hiki valuisi. Metsän keskellä lasken sen jälleen takaisin, sillä näköjään sveitsiläismetsässäkin on hyttysiä. Teemme kartoitusta metsänpohjasta, sillä sieniä on vain muutama, eivätkä nekään syötäviä. Yhdessä kohtaa aluskasvillisuuden sijaan on vain ruskeita lehtiä. Joka paikassa muualla karhunvatukkoa, joka tarttuu housuin, repii reikiä koipiin ja estää etenemisen. Huono metsä, perhe ja minä toteamme.

Viikko tuntuu yhä rammalta. Päivää ennen tikkien poistoa pokka pettää. Kaivan esiin jumppamaton ja varovasti kokeilen joogaa, pilatesta. Puoli tuntia myöhemmin totean, että kunto taitaa laskea näillä vuosilla eksponentiaalisella vauhdilla. Nousen matolta tutisevana, mutta kuin uutena ihmisenä. Olen jälleen radallani, oikealla tiellä.

Tasakattoisia sieniä. /Flat mushrooms.

En resumen: Tuve dos semanas sin poder hacer ejercisio. Resultado: me sentí primero un poco perdida, en vez de tener energía, dormía más y estába en todo caso cansada. Los musculos estában intranquilos y cuando los llevé a pasear en treinta grados, no pude evitar de sudar, justo lo contrario que órdenó del médico. En todo caso el paseito era refrescante y aunque no encontrámos hongos para la cena, vimos cólores bonitos del bosque. Y traje a casa un regalito – una garrapata en mi pierna.

Kurzgesagt: Zwei Wochen ohne Sport, sagte die Ärztin. Resultat: in der erste Woche extreme Müdigkeit, anstatt viel Energí. Die Muskeln waren unruhig und ich habe sie pilzeln gebracht. In circa 30 Grad war es unmöglich nicht zu schwitzen, ganz gegen der Anordnungen. Es war doch erfrischend und obwohl wir keine Pilze für Abendessen fanden. Resultat: am Abend beim Augenschliessen sah ich die schöne Farben vom Wald. Und habe jemanden nach Hause gebracht: eine Zecke.

Tatti siellä, valmuska täällä eli kuinka hurahdin sieniin

Käpöttelin Lapin Ivalossa hiekkatietä pitkin ja yhtäkkiä tiesin minne matka jatkuisi. Tämä on oikea suunta – kohti satoa. Johan se näkyi maamerkeistäkin. Tatit kutsuivat.

sienet 9 tattimerkitty tie

Hyvistä sienipaikoista ei puhuta. Sujahdetaan vain salakähmäisesti tumma takki päällä mahdollisimman tummien kuusien lomaan, huomiota herättämättä. Ja palataan kori täynnä, ilme muikeana, mutta ei rehentelevänä. Kateus herää henkiin joka tapauksessa.

Jatkoin kuitenkin samaa reittiä ja odotin seuraavaa merkkiä. Nämä kasvoivat keskellä tietä. Vierivieressä, toistensa lomassa. En tiennyt mitä lajia ovat. Syyssienien heimoa, oletan.

sienet 8 tiellä

Tänä toisena vuoden puolikkaana olen päässyt kolmesti syksyyn ja ruskaan. Ensin punertavaan Lappiin, sitten keltaisena hohtavaan Kotkaan ja nyt odottelen maiseman kellerrystä Zürichissä. Sveitsissä on surkeat olosuhteet sienille, kuivaakin kuivempaa. Silti kuulemma lähimailla tuuppaa erityisesti tatteja.

sieni 11 joku sieni 2

Mutta voi pojat, miten Lapissa oli sieniä. Juuri sammalikosta tai jäkälän keskeltä putkahtaneet ovat herttaisia, mutta kiinnostavimpia ovat kypsään ikään ehtineet, muodoltaan vääristyneet tai nakerretut yksilöt. Ei tietenkään syömismielessä, vaan ihan vain esteettisesti.

sieni 13 joku sieni 3

sieni 14 joku sieni 4

otsamo 16 kärpässieni

Käyn metsässä kuin taidenäyttelyssä. Kuvaan kaikki ja haistelen maastoa nuuskutellen. Tunnen metsänpohjan pehmeyden ja kompastelen välillä juuriin. Makaan melkein mahallani ja annan kosteuden imeytyä polviin. Ihan sama. Kuvakulma on mahtava.

sienet 2 kangassienet

Kangassienet saattoivat saada takiani kolhun itsetuntoonsa. En keränneet yhtäkään, silloin kun olin liikkeellä korin kanssa, koska olevinaan oli parempiakin tarjolla. Mutta ovathan ne niin sympaattisen näköisiä. Mikä siinä lie.

sieni 15 sieniä kannossaLepotauolla istahdin mättähälle. Kuulostaa helpolta, mutta oli tehtävä töitä löytääkseen kohdan, jossa ahterin alla ei  olisi sieniä tai marjoja. Kivilläkin kasvoi puolukoita ja mustikoita.sienet 4 koivetMakailin hetken taivasta katsellen ja ottaen energiaa maastosta. Eli selkää rentouttaen. Kehitin myös uuden selfie-lajin: sienilfie. Tämä oli se hetki, jolloin aloin epäröidä höpertymistä metsän ominaistuoksujen huumaamana.

sienet 3 sienielfieMutta kierähtäessäni vatsalleni tajusin, että puolukan varpujen korkeudelta on mahtavat näkymät. Shampanjalaseja muistuttavat pikarijäkälät ovat aina olleet suosikkejani.

sieni 12 puolukka ja jakalaasienet 6 pun sienisieni 10 joku sieni 1sieni 7 puolukka paallaEn lopulta löytänyt yhtään himoitsemaani tattia. Johtunee siitä, että reissuseuralaiseni olivat tyhjentäneet paikat. Ja kenties myös siitä, etten lopulta kulkenut syötävän, vaan metsän lumon perässä.sienet 2 tatitEn resumen: Fui en Laponia en el otoño al bosque. Y regresé con una canasta llena de fotos de hongos.

Kurzgesagt: Ich war im Herbst im Wald in Lappland. Und habe kiloweise Pilze gesammelt. Genauer gesagt, Fotos von Pilzen.

 

 

 

Oh, sieni pienoinen, olethan niin suloinen

No niin, hyvät metsäläiset ja metsämieliset, tänään suuntaamme sieneen. Kaikki apuvälineet, sieniveitset, opaskirjat, kasvit ja muut tunnistavat appsit, voitte unohtaa, sillä nyt on kyse vain kauneudesta. Sienen estetiikasta. yksittaiset-sienet-kannolla-vaaka

Sveitsiläismetsässä digitaaliseen koppaan saa tavaraa, vaikkei poikkeaisi vihreää tiheästi raidottavilta poluilta. Niiden välisellä alueella, siis siellä oikeassa pöpelikössä, ei näy koskaan ketään. Paitsi ehkä satunnainen metsänhoitaja moottorisahan kanssa tai jokunen metsäkauris.

kolme-sienta-ahis

Nämä neljä sientä olivat asettuneet lahoavalle rungolle vieriviereen, toisistaan turvaan etsien. Silti joku oli uskaltautunut maistamaan tuoretta ja sileäpintaista lakkia.

pikkusieni-kannolla

“Minä kiipesin korkeimmalle, yhtään ei täällä huimaa ja olin eka.”

omenatie

Sammalelta, neulasilta ja mätäneviltä lehdiltä tuoksuvaan ilmaan tule vivahde omenapiirakkaa – ehkä peräti kaneliakin. Tien reunoilla kasvaa varta vasten omenapuita. Välipalaa metsän eläimille. Jospa nyt tekisin sen suunnitellun piiraan. Ostin edellisenä viikonloppuna torilta omenoita, “parhaat piirakkaan”, sanoi torimyyjä. Kun olin taikinaa aloitellessa pudottanut 2,5 desilitraa jauhoja lattialle, huomasin, ettei se haittaa, sillä omenatkin olivat jääneet toripöydän vihannesten keskelle.

mustessieni-vai-karpassieni

Onko tuo mustetta, jota sienestä valuu? Vai jättimuurahaisen takapuoli?

wanderweg-taivaasen

Tästä käy tie taivaisiin.

halogeenisienet

Sienissä on jotain mystistä ja nämä aivan varmasti sukua hattivateille. Ne ovat menossa jonnekin. Ja sitäpaitsi loistavat sammalen keskellä.

ihana-rykelma

Rungossa täytyy olla tässä kohtaa tiheä sienirihmasto. Silmänräpäyksessä kasvaneet pikkusienet ovat puhtaita ja täydellisiä; kuin paraskin accessoire lehtipeitteen piristykseksi.

yksinainen-sieni

Valkolakki oli päättänyt tulla tähän. Läjä kuivia lehtiä? Ihan sama. Ei muita sieniä missään? Ihan sama. Takana virtaa joki, vieressä suojaavia kiviä – mahtava paikka.

Kun digitaalinen koppa tuntuu täydeltä, lähdetään kotiin kuumalle kaakaolle ja lusikoidaan sen pinnalle kermatötterö. Matkalta silti vielä kerättävä vielä pari muistoa. Nämä värit kestävät vain seuraavaan tuulenpuuskaan.

syysvaahtera

En resúmen: Hoy hacemos un paseito de recoger hongos en una canasta digital. No hace falta andar con un app o con un libro para reconocer los hongos. No. Ahora concentarmosnos sólo en la belleza. En la estética de los hongos de otoño.

Kurzgesagt: Heute sammeln wir Pilze. Und du brauchst keinen App oder Buch um die zu erkennen. Diesesmal geht es nur um die Schönheit. Um die Ästhetik von den Herbstpilzen. 

syyspuskat

%d bloggers like this: