Advertisements

Napapiirin pohjoispuolella: Karhunpesäkivi ja Kiilopää

karhunpesäkivi 6 kivi p

Taifoni. Kukapa uskoisi.

-Kävinpä rapautumisonkalossa.

-Ai missä?

-Hiidenkirnun kaltaisessa tafonissa.

-Siis…avaisitko tota vähän?

-No, kivenkolossa.

Se ei kyllä ollut mikä tahansa kivenkolo, vaan maailman ainoa jääkauden aikana siirtynyt ontto lohkare. Ainakin näin väitetään.

karhunpesäkivi 1 p

Sisäänmenoaukko oli tiukka, ulostulo piirun verran vaativampi. Sen verran mutainen myös, että kyselin huolestuneena lounaspaikan pukeutumisetikettiä. Jouduin nimittäin liukumaan istualtani, osittain pitkälläni kiven alta pois. Reppu selässä ei kannata yrittää, sillä kantamuksesta pääsee helpommin eroon pysytyssä, kuin ahtaassa aukossa maaten.

This slideshow requires JavaScript.

Kiven sisällä näytti siltä, miltä kuvittelen kuun pinnan olevan. Onteloiselta, Emmentalia muistuttavalta. Luola oli niin suuri, että isokin ihminen mahtuu mainiosti seisomaan.

Legendan mukaan mies etsi suojaa ja luikahti luolaan. Aamulla hän heräsi, karhu vieressään. Siitä paikan nimi. Epäilen kyllä sen alkuperää, sillä luolan aukko ei vaikuta karhun kokoiselta. Voihan tietysti kyseessä olla ollut pieni karhu tai kenties karhut ovat notkeampia ja kissamaisempia kuin olen ymmärtänyt.

karhunpesäkivi 5 maisema p

Karhunpesäkiveltä jatkui vielä portaat ylemmäs, mistä voi luoda katseen kohti Inarijärveä ja tuota pientä vesistöä, jonka nimeä en tiedä. Järviä enemmän ihailin mittaamatonta vehreyttä, jota jatkuu äärettömiin. Sateen jälkeen tuoksui neulasille, vähän sienelle ja polulla mustikanvarvuissa roikkui keräämättömiä marjoja.

karhunpesäkivi 4 kanto ja sammal p

Sammal kukki.

 

karhunpesäkivi 15 lounasravintola

Lounas näköalalla.

 

Uroteon jälkeen täytyy tietty syödä. Ja koska Sveitsissä hyvät näkymät tarkoittavat lähes aina vaatimatonta ruokaa, en odottanut suuria Wilderness Hotelli Inariltakaan. Valtavat ikkunat avautuvat suoraan Inari-järvelle. Tällä on tajuttu moderni tyylikkyys, jopa kliseet on osattu laittaa esille raikkaasti, myös ruokalistassa.

Olin hervottoman nälän kera liikkeellä ja halusin testata nyhtökauraburgeria. Sveitsissä quornit ja muut ovat ruokavaliossa vanhoja tuttuja, mutta nyhtökauraa olin päässyt vain kerran maistamaan. Annos oli herkullinen, salaatti siemennäkkärillä samoin, lisäpisteitä täydellisestä tuoreudesta.

karhunpesäkivi 7 lounas salaatti

Aluksi salaattia, marinoitua sipulia ja siemennäkkäriä.

karhunpesäkivi 8 lounas nyhtöburgeri p

Nyhtökauraburgeri ja tietty perunoita. Kuvasta voi tulkita nälän, kuva on räpsäisty sen enempää tarjoomuksia asettelematta.

 

Karhunpesäkivi löytyi Ivalosta pohjoiseen. Ivalosta etelään taas Kiilopää. Vajaa tunti ja tunturissa oltiin. Ei mikään varsinainen erävaellus, mutta jokaiselle tasolle sopiva näköalapaikka erämaahan. Sveitsiläisestä näkökulmasta vuori saattoi olla hilpeänhauska termi Kiilopään yhteydessä, mutta näitä metsiä, vihreän ja sinisen sävyjä, pehmeästi kumpuilevaa karua maastoa ylhäältä katsellessa vakavoituu keskieurooppalainenkin. Ei ole vertailukohtaa.

karhunpesäkivi 9 kiilopää

Taustalla kumottaa Kiilopää. Tässä ei erätaitoja tarvita, huipulle vie selkeä polku levähdyspaikoin.

karhunpesäkivi 11 kiilopää 3

Puurajalla.

karhunpesäkivi 10 kiilopää 2 p

Meiän porukka.

 

Sinisenä kumpuilevat Nattastunturit olivat terävämpikärkisempiä kuin muut maiseman kohoumat. Perheen costaricalainen näkisi niissä tulivuoriainesta. Paikalliset taas nuoren naisen rinnat; yhdenmukaisuus oli kyllä havaittavissa.

 

karhunpesäkivi 13 kiilopää 5 nattaset

Nattaset.

 

Istuimme huipulla aimo tovin. Katseltiin ja hengitettiin luontoa. Olisin halunnut ottaa teltan, evästä ja kadota tunturin taa. Mennä jonnekin kauas ja pitkälle. Muistutin itselleni, että sinne kyllä pääsinkin, tosin lentokoneella. Zürichiin. Oli suomi-kurssien viimeinen päivä.

karhunpesäkivi 14 kiilopää mie

Yksin huipulla. Tämä on hämäystä, oikeasti porukkaa oli reilusti.

karhunpesäkivi kiilopää 5 huippu

Huipun huippu. Tai muinainen hauta.

En resumen: Cerca de Ivalo, en muy norte de Finlandia, hay también lugares, donde hacer unos paseitos cortos. Norte de Ivalo queda una cueva del oso, una piedra donde uno puede meterse; la salida es más complicado. Al lado sur Kiilopää, una montaña finlandesa, que se puede subir en menos de una hora, pero ofrece un paisaje de más de 50 kilómetros de puro páramo y bosque laponés.

Kurzgesagt: In der Nähe von Ivalo (Lappland, Finnland), gibt es natürlich lange Strecken zum Wandern, aber auch kürzere Ausflugsmöglichkeiten. Nördlich findet sich Bärenhöhlenstein, wo man hinein kann, aber rauskommen komplizierter ist. Südlich kann man auf Kiilopää in weniger als eine Stunde – mit unendliche Aussicht in die Wildnis.

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Suomi-kurssi Lapissa

 

kurssi 1 kuksat

Taikajuomaa. Saksa kääntyy suomeksi.

 

Hiukan pöllämystyneinä kippaamme kuksasta Annen tehtailemaa taikajuomaa. Magiikka on siinä, että se vaihtaa kielen suomeen. Tai niin ainakin on tarkoitus. Viikon ajan suomea saksaa äidinkielenään puhuville, joka päivä oppitunti, vaihtelevia suomalaiseen kesään istuvia tekemisiä, sinivalkoista sapuskaa ja kulissit, joista etelämmässä asuvat saavat vain uneksia, keski-eurooppalaisista puhumattakaan.

 

 

kurssi 2 maisema

Tätä aavaa maisemaa!

 

kurssi 15 luokka

Luokkahuone valmiina opetukseen. Vain oppilaat puuttuvat. Ovat luultavasti uimassa.

 

kurssi 6 leirilaisia ja muita illallisella

Iltapalaa ilta-auringossa. Huom, kukaan ei läiski hyttysiä.

 

Muutama tunti Ivalossa ja porolaskuri raksuttaa kymmenen kohdalla. Isäntäpariskunta Anne ja Pirmin ovat asettaneet asumuksensa rinteeseen, josta näkyy kaksi järveä ja hehtaareittain metsää. Tilusten tarkastuksessa selviää, että lähimailla liikkuu karhu, joka on kuorinut useita mäntyjä vaalean kellertäviksi ja jättänyt kyntensä jäljet runkoon. Tieto herättää hermostunutta naurua. Rauhoitumme, kun kuulemme, ettei kukaan yleensä näe otsoa, vaan se menee omia menojaan.

Ahmoja emme edes osaisi arastella. -Ai täällä on niitä? Sekin on peto, käy porojen kimppuun, eikä edes välitä syödä saalistaan. Mitä jos lenkillä näytän ahman silmään sarvettomalta porolta, mietin. Lopulta käyn Lapin helleaallossa muutoinkin vain kerran juoksemassa. En näe yhtään nelijalkaista eläintä. Lömpsyttelen todennäköisesti niin kuuluvasti, että otukset kaikkoavat edeltäni. Tiellä höyryävät tuoreet poron papanat. Niissä istuu kärpäsiä.

 

kurssi 16 kotiporo 2

Poro oli seinustalla varjossa lepäämässä ja häiriintyi meidän saapumisesta.

 

kurssi 5 poro pihalla

Tämä taas jolkotteli autotallin ja talon välistä, meistä piittaamatta.

 

Kunnon eräleirillä on tietenkin tiipii. Kurssilaiset ja Pirmin pystyttävät seipäät ja virittävät kankaan sen päälle. Ilta-auringossa ja lämpötilan keikkuessa kolmenkympin tienoilla sytytämme sen tulisijassa ensimmäistä kertaa pienen nuotion. Savu kohoaa yläosassa olevasta aukosta taivaalle, aivan kuten on tarkoitus.

 

kurssi 12 tiipiissa tulet

Ensimmäisellä savukiehkuralla tiipii on otettu virallisesti käyttöön.

 

kurssi 12 tiipiin ovesta nakyma

Tiipiistä avautuvat näkymät.

 

Olen aina puhunut etelän ihmisen tapaan lakoista, mutta pohjoisessa yritän ottaa aktiiviseen sanavarastooni hillan. Lapin hillasuo helteellä kuulostaa paukamilta, hikoilulta, ärtymykseltä, kaatuneelta ämpäriltä ja ärräpäiltä. Uhmaamme kaikkea sitä ja lähdemme kumisaappaat lonksuen suopursujen sekaan, reidet ja käsivarret paljaina. Pääseehän sitä pois, jos tulee tarve, ajattelemme. Paarmat pyörivät ympärillä, hyttysiä ei missään. Ei koko aikana Lapissa. Selvisin koko parin viikon reissusta muutamalla hyttysen syömällä. Paarmat ovat toinen juttu, syömiä kertyy parikymmentä, paarmalajien koko kirjo. Suurimman osan paukamista saan puolustuskyvyttömänä meloessa.

 

kurssi 17 hilla

Lakkahan se siinä. Tai hilla. Tai suomuurain. Miten vain.

 

kurssi 11 hillassa

Saalista kertyy. Ja huomatkaa, paljaat sääret, joita ei peitä hyttysmatto.

 

Hillasuolla käynti tuo uutta väriä aamupuuroon. Marjojen omalaatuinen suon ryydittämä maku, jossa on hiukkasen suopursua, kenties sammalta ja vähän seisovan veden vaikutusta, tuntuu uppoavan leiriläisiin. Ainakin marjat syödään mukisematta. Koska niiden arvoa ylistetään ja onhan marjankeruu sekä saaliin syönti tärkeä osa suomalaista tapakulttuuria.

 

kurssi 14 aamupala

Aamupala. Lapin koristeilla.

 

Vaihdamme päiväksi toisen järven rannalle. Täälläkään ei ole ketään. Ei mökin mökkiä, ei kalastajia, ei porukkaa uimassa. Vain me, mäntyjä, kivikkoa, kutsuvaa vettä ja törkeästi paarmoja. Mukaan otetaan puhallettava kanootti, jolla kurssilaiset pääsevät laskemaan verkot ja melomaan rantoja tutkien. Paistamme makkaraa, samoilemme, syöksymme aina uudelleen veteen vilvoittelemaan. Vesi on kirkasta ja melkein lämmintä. Meitä tulee katsomaan otus, joka pikasella vilkaisulla vaikuttaa kimalaiselta, mutta onkin kuoriainen. Pelaamme mölkkyä, kunnes on taas liian kuuma. Makkarat paistuvat. Pannukahvin kanssa on pullaa. Muutama vetäytyy kangasmaastoon torkuille, joku kuvailee kivellä istuen. Järvivesi kimmeltää.

 

kurssi 7 kamat puussa

Löysin kamppeilleni naulakon.

 

kurssi 8 kanoottiretki

Siel hyö menee. Verkot on laskettu.

 

kurssi 10 otokka

Tapaaminen. Aivan uusi ötökkälaji meille.

 

 

kurssi 9 pulla ja kuksa

Päiväkahvit luonnossa.

 

Kurssi on shokkiannos kulttuuria, tapoja ja kieltä. Ja kun siihen lisätään hernekeitto, muikku- ja lanttukukko, poronkäristys, kaalilaatikko, itse kalastettu paistettu kala, kaalikääryleet ja leipäjuusto on viikon jälkeen taatusti pidemmällä suomalaisuudessa kuin pohjoiseen tullessa.

Ivalon korkeudella olen itsekin tuntosarvet pystyssä; mitä tämä on? Tuttua vai vierasta? Tunnistan kesän tuoksuja, mäntymetsän, vanamot, saunan ja veteen pulahduksen, kaalikääryleen tuoksun. Ja mietin kuinka pohjoisessa olenkaan, tunnen konkreettisesti olevani Norjan, Ruotsin ja Venäjän välissä. Kuinka kummallista on se, että porot tulevat aamiaispöydän viereen syömään ruohotupsuja, miten matalia tunturit ovat ja kuinka silti hikoilen huipulle päästessäni, miten koivusta onkaan monta eri versiota, mitä pohjoisemmassa sitä pienempiä ja kitukasvuisempia.

 

kurssi 19 ope

Opettajakin saa käydä uimassa. Välillä myös soutelemassa. Virallisesti tarkastamassa sinilevätilateen, todellisuudessa nauttimassa järvituulesta ja hiljaisuudesta.

 

kurssi 20 ahvenet

Ahvenet saunapalaksi. Koukkuteknisistä syistä muutama kala menetti päänsä ennen aikojaan.

 

Unen lomassa käyn joka yötön yö katsomassa valoisaa taivasta.  22.7 aurinko käväisee ensimmäisen kerran horisontin alapuolella ja yö alkaa syödä päivää suurin haukkauksin. Parissa päivässä se on jo tuntien mittainen.

 

kurssi 17 uimapaikka

Tämä lienee puolen yön paikkeilla. Uimaranta. Zoomailin niin innoissani, että kompuroin ja olin erittäin lähellä pudottaa kameran kalanruuaksi.

 

kurssi 18 illan kajo

Vielä aurinko ei laske, mutta läheltä pitää.

En resumen: En el curso de finlandés en Ivalo, Laponia, el idióma se cambia después de tomar un trago de la bebida mágica. Durante una semana sólo se habla finlandés. Además pescamos, comemos comidas tradicionales, nadamos, vamos a sauna, hacemos paseítos en el bosque, recogemos bayas, saludamos a los renos, conocemos cultura laponesa y por su puesto, nos divertimos!

Kurzgesagt: Nach dem Zaubertrank, sprechen alle unsere Kursteilnehmer Finnisch, wenigstens während eine Woche in Ivalo, Lappland. Wir fischen, saunieren, schwimmen, essen traditionelle finnische Gerichte, zählen Rentiere, pflücken Beeren, wandern und klar, haben Spass!

Lapin tunturissa

lemmenjoki 1 joenkielinen tunturi p

Siellä se häämöttää, ihka aito tunturi.

Lapissa kasvaa itsetuntemus, se on tullut näinä päivinä selväksi. Tajusin olevani perinpohjainen tunturinoviisi, kliseineen kaikkineen. Kuvittelin vielä äskettäin, että Lappi alkaa Kuusamosta, jänkä on tundraa ja tunturit helppo nakki. Yliarvioin tunturipäivän hyttystilanteen ja aliarvioin paarmat.

Lapin raikas ilma saa myös ajattelemaan hyödyllisiä asioita. Oivalsin nimittäin anagrammin: Lappi ja Alppi muodostuvat samoista kirjaimista. Maan kohoumia molemmissa. Yhdessä pehmeälinjaista kaarevaa, toisessa terävää ja jyrkkää.

Uskoin olevani supertreenattu näille kukkuloille. Lihakset ovat tottuneet jyrkkään menoon, silti kivisen polun patikointi 30 asteessa paarmojen surratessa ympärillä toi jälkilöylyinä ihan uudenlaisia tuntemuksia. Mielenkiinnolla lähdin tallaamaan Joenkieliselle Lemmenjoen kansallispuistossa ja aika mehuttomana tulin takaisin.

lemmenjoki 2 laaja maisema tunturin ymparisto p

Lääniä riittää tarvottavaksi.

lemmenjoki 3 kyltti huipulla p

Joenkielisen huipulla. Ei ruuhkaa, muttei yksinäistäkään.

 

Huipulta näkyi niin kauas, etten edes osaa sanoa. Joka suuntaan. Yhtäällä kumpuili enemmän, se oli varmaankin Norjaa. Olisin voinut tarkistaa sen komppassista, mutta siinä vaiheessa halusin vain keskittyä eväisiin. Maisema oli sinisen vihreää, karua. Kuukkeli siellä, toinen täällä. Ei lumihuippuja missään ja silti niin ankaraa, jylhää todellisuutta.

lemmenjoki 4 tyypit tauolla huipulla p

Tauko.

 

Evästauolla oli aika hiljaista porukkaa. Laastaroitiin kantapäitä, annettiin hien kuivua tuulessa. Pillimehu maistui lapsuudelta ja auringossa nestemäiseksi muuttunut suklaa piti nuolla paperista irti.

 

lemmenjoki 5 evaat p

Retkievästä. Pillimehu, suklaatia, sämppy, kananmuna ja bansku.

lemmenjoki 6 kivitornit huippu p

Paussi herättää ihmisessä luovuuden.

 

Joenkieliselläkin rakennellaan kivistä patsaita. Niitä näkyy myös Alpeilla. Luonto oli hiljaa. Yhtään elävää poroa ei tällä reitillä näkynyt. Yksi ehkä ahman raatelema makasi raatona koivujen ja mäntyjen keskellä. Papanoita, sekä hirven että poron, oli ripoteltuna koko matkalle.

 

lemmenjoki 7 lemmenjoki laaja p

Siellä siintää Lemmenjoki. Vaskooleja ei tullut tällä kerralla mukaan.

lemmenjoki 8 lampi p

Nämä värit!

 

Patikkaporukassa oli myös Sveitsistä tulleita kielileiriläisiä. Matkalta poimittiin uusia sanoja: käpy, vanamo, koivu, tunturi, paarma. Helle teki tepposet, käpyä kerrattiin aika monta kertaa. Vanamoa ei kukaan varmaan enää muista.

 

lemmenjoki 9 syttyjen pilkkomista p

Nuotion viritystä.

 

lemmenjoki 11 kahvitauko p

Tauko paikallaan.

lemmenjoki 10 kuksa p

Sumppi kuksassa.

 

Lemmenjoen Sotkajärvellä laskeuduttiin portaat alas veden lähelle ja viriteltiin pannukahvia varten tulet. Viimeinen päivä ennen tulentekokieltoa ja roihuavia maastopaloja. Nytkin jäkälä oli niin kuivaa, että se narskui vaelluskenkien alla kuin pakkaslumi. Alla olevan kuvan harjanteen sivulla tulvajärvi oli kuivanut joskus keväällä. Jäljellä oli vain kivinen louhikko.

 

lemmenjoki 12 harjanne p

Harjanteella.

 

Jotakuinkin 17 kilometriä tuli tallattua. Monenmonta litraa hikoiltua. Taatusti tusina vihreän sävyjä nähtyä.

Yksi tunturi on käyty, monta erämaan sopukkaa katsomatta.

En resumen: Las fotos son del caminito en Laponia, parque nacional de Lemmenpuisto. Subimos en una montañita laponesa, Joenkielinen, en un calor de 30 grados, con una cantidad innecesaria de tábanos, unos bichos necios volando alrededor de uno hasta que podían morder un hueco en la piel. Vimos un montón de diferentes tonos de verde, paisaje hasta Noruega y kilómetros y kilómetros de bosque.

Kurzgesagt: Die Fotos sind vom Nationalpark Lemmenpuisto (Lappland), wo wir auf einem kleinen Finnischen Berg, Joenkielinen, wanderten. +30 Grad und genug Bremse. 17 km, viel schwitzen, dutzende Grüntöne, Aussicht bis Norwegen und kilometerweise Wald.

 

%d bloggers like this: