Advertisements

Aarteita Lapista

Palasin Ivalosta jälleen mahtavien aarteiden kera. Ja niitä on paljon. Se, että muistikortti levisi juuri ennen lähtöä ja matkaan lähti uusi, mahdollisti kameran räpsymisen ihan ilman tolkkua. Ja nyt kärsin valinnanvaikeudesta. Kuvia on melkein 300 ja toinen toistaan upeampia värejä. Haluaisin laittaa tänne ne kaikki.

ivalo 7 sarvet ja muna

Sain pitää suomen kurssia Ivalossa porukassa, jossa naurettiin paljon, syötiin lähiruokaa, sieniä ja marjoja metsästä, kalaa järvestä, poroa lähimailta, saunottiin, uitiin ja mennä möyhellettiin muina ahmoina pitkin metsää.

Yksi oppilaista löysi sarvet ja vähän myöhemmin munankuoren. Eikä niitä siis oltu aseteltu hänen tielleen.

ivalo 3 kalat

Ahdin aarteiden lisäksi löytyi maisemia. Ne olivat aurinkoisina päivinä kuin maalauksia. Sateella myös kauniita, vain värittömämpiä. Aurinko saa ruskan syttymään.

ivalo 27 rannasta

Pyörin ympäri kuin kuukkeli etsien kaikkia mahdollisia kuvakulmia. Aina tuntui löytyvän parempi. Yritin olla putoamatta uimalaiturilta; kesällä olin menettää kännykkäni huumautuessani illan lyyrisyydestä.

ivalo 27 rantakuva heijastumia

Metsä näytti parhaita puoliaan; syksyn värejä ja satoa. Mustikoita, puolukoita, kaarnikoita, juolukoita, sieniä. Kaikkia paljon ja joka puolella. Meistä tuli ronkeleita. Tavalliset, mutta niin sympaattisen oloiset kangassienet eivät enää jaksaneet kiinnostaa, kun tatteja ja männyntuoksuvalmuskoitakin oli tarjolla.

ivalo 38 mustikkasormet ja kuksa

ivalo 36 mustikan lehdet

Makasin rähmälläni pöpelikössä, sammalikolla ja luultavasti mustikoiden ja varmasti kaarnikoiden päällä, ihastellen lähikuvien terävyyttä. Olisin halunnut kuviin myös suopursun aromia ja kärsin jo etukäteen vieroitusoireista, sillä jos jotain Sveitsistä puuttuu, niin se on suomalaisen suon tuoksu.

ivalo 20 palava pannu

Tuosta pannustakin on kuva poikineen tallentunut. Mutta tämä on ainut, jossa pannu on tulenhengen kourissa. Taistelu on kova ja pannu voittaa. Mustakylkisenä, mutta kuitenkin.

ivalo 16 sienet kivellä

Syötävien sienten arvo aarteena on tietenkin suuri, mutta jotkut vain ovat niin kauniita. Kivellä odottelevat päätyivät lopulta takaisin metsään. Niistä ei ollut pannulle.

ivalo 5 pikkumatsutake

Kuvan pienokaiset ovat matsutakeja eli juuri niitä männyntuoksuvalmuskoita. Japanilaisten arvostamia ja joista ollaan maksamaan tonneja. Noviisina sanoisin, että rakenne on sitkeähkö verrattuna vaikkapa tattiin, mutta sieni on maukas ja ehdottomasti kastikkeen arvoinen. Tuoksu on makea, sienille epätyypillinen. Aromaattinen tuttavuus.

ivalo 18 luonnon asetelma

Että asettelinko kävyn, neulasen ja lehden kuvaa varten? En. Tämän oli rannan kasvusto järjestänyt aivan itsekseen, kuin minua odottaen.

ivalo 21 ruska suo

Viikko oli kasvun aikaa. Tajusin, että laiska ja tietämätön saa kärsiä surkeista otoksista ja rupesin opiskelemaan kameran käyttöä aivan uudella tehokkuudella. Olin nimittäin saanut kameran asetukset aivan sekaisin yrityksilläni ikuistaa revontulia. Huomasin sen vasta seuraavana päivänä kuvatessani – juuri kun porot ja hirvet ilmestyivät lähietäisyydelle.

ivalo 23 valkoinen poro katsoo

ivalo 11 hirvet

Ensimmäiset revontulikuvat olivat pelkkää mustaa, vaalealla häivähdyksellä. Oli pakko etsiä neuvoja kuinka taivaalta saadaan ikuistettua jotain muutakin kuin kummituksia. Nämä tulokset ovat ilman jalustaa, jännityksestä ja väsymyksestä vapisevin käsin napatut. Tämän parempiin oma laitteeni tuskin pystyy. Mutta olen näistäkin erittäin onnellinen. Todellisia aarteita.

 

ivalo 30 revontulet 1

ivalo 31 revontulet 2

En resumen: Mis tesoros de Laponia son las 300 fotos que tomé. De los cuernos de renos, del pescado de nuestro lago, de los paisajes, de los renos, de los alces, de los hongos, de la aurora boreal.

Kurzgesagt: Ich habe fast 300 Fotos in Lappland gemacht und bin ziemlich überfordert mit meiner Beute. Aber hier einige Beispiele, was wir in Ivalo gefunden haben. (Hörner, Beeren, Fische, Lanschafte, Nordlichter, Rentiere, Elche, Pilze).

Advertisements

Luonnollisesti luontopolulla

kotka luontopolku4

Mussalossa (joka on saari Kotkassa, siltaa myöten saavutettava) on helmi. Santalahden uimarannan liepeiltä koukkaisee metsään luontopolku, ei liian pitkä, ei liian lyhyt. Vähän nousevaa, portaita, mäntymetsää, kalliometsää, rantaviivaa. Keskivälillä, siellä mistä meri alkaa, odottavat muhkeat kalliot ja maisemaa nin pitkälle kuin katse kantaa, kirkkaalla säällä itäisen naapurin maille asti.

Toisena päivänä lenkki oli kuin vieraasta maailmasta, ulapalta lellui hyytävää merisavua, eikä saaria näkynyt lainkaan. Kuulimme jonkun työntävän lähimmällä luodolla soutuveneen veteen ja yskähtelevän. Puihin ilmestyi kuivalla säällä näkymättömissä pysyviä hämähäkinverkkoja, koristettuina kosteudella.

kotka luontopolku kallio

kotka luontopolku seitti2

Piknik-paikaksi mahtava, tänne eivät ole löytäneet tietään vielä edes ne kaikki muut kalliot valloittaneet hanhet. Tai päiväkävelylle, polkujuoksulle, luontoretkelle. Merelle tuijottaessa juoksijankin pulssi tyyntyy. Jos maailmassa on maagisia pisteitä, tämä on yksi niistä. Täynnä rauhaa, seesteisyyttä, tyyneyttä.

kotka luontopolku3

kotka luontopolku9

Palatessa metsäpolulle, zen-tila kärsi säröjä, sillä hyttysten armada iski täysillä kinttuihin. Kompressiosukat ovat itikoille täysin ilmaa, kärsä vain läpi ja verta kupu täyteen. Toisella kertaa ilmeni, että imijät läpäisevät kevyesti parikin kesävaatteen kangaskerrosta, laadusta riippumatta ja aivan kuin tropiikissa: farkutkin.

kotka luontopolku1

Luontopolku on hevosenkengän muotoinen ja sen varrelta löytyy vielä toinen ympyrälenkki. Uudenlaista maastoa, lehtipuita, lonksuvia ja puolittain lahoja pitkospuita, käsittämättömän kirkasta sammalvihreää ja hyttysille oiva elinympäristö – jonka olisimme havainneet myös ilman siitä kertovaa kylttiä.

Laittaisin tähän Suunnon Movescountin linkin poluista, mutta kuinka ollakaan, jätin kellon paussille meditoidessani kalliolla horisonttiin tuijotellen, enkä muistanut myöhemminkään kaivata näitä turhanpäivisiä elämän detaljeja, kuten lenkin pituus, maksimisyke ja korkeuserot.

En resúmen: En Kotka, en la isla de Mussalo, hay una perla. Un caminito en el bosque, en el que uno pasa por los bosques de pinos y en la mitad se topa con el mar. Un lugar mágico, lleno de tramquilidad y serenidad, perfecto para un meditación. O para un picnic.

 Kurzgesagt: In Kotka gibt es eine Perle. Einen Weg im Wald, der führt bis den Felsenstrand. Ein magischer Ort, o es Ruhe herrscht, perfekt zu meditieren. Oder für ein picknick.

%d bloggers like this: