Nopeat terveiset täältä Suomineidon päästä, suurin piirtein suun kohdalta. On sen verran kiire väistellä poroja, että laitan vain muutaman kuvan ja kirjoittelen myöhemmin kohtaamisesta pohjoisen kanssa ja vaelluksesta Lemmenjoella.

Zürichistä laskeutuneena Suomi vaikuttaa aina litteältä ja hyvin metsäiseltä, värit ovat kirkkaita, valo paljastavampaa kuin missään. Hetken kestää hahmottaa, että olen todellakin Suomessa. Tuttu ja uusi sekoittuvat, nuuskin muurahaisen tuoksua, mäntymetsää ja löydän kesäfiiliksen laineen liplatuksesta. Mittailen puiden korkeutta, haluan heti nähdä tunturin. Tajuan, että oppilailleni tämä on suomen kurssi, minulle saamen.

Tähän jämähdin. Katsomaan iltaa, muuttuvia varjoja, vihreän ja sinisen sävyjä.

Ja ne porot. Niitä on joka paikassa. Enemmän kuin kissoja Zürichin laitamilla. Aamupalalla pihalla yksinäinen vaeltaja tulee viereen syömään hiekkatiellä kasvavaa ruohotupsua. Autotiellä poro juoksee vieressä, neljä tepastelee vastaan, sivussa on aina muutama aterialla. Polulla on papanoita lähes yhtä paljon kuin käpyjä.

Lieneekö tämä lähes albiino poro?

Luonnon taidetta.

Olen myös nähnyt kuukkeleita ja riekon. Karhun kynsimiä runkoja. Ehkä ahman tappaman poron. Puolikypsiä hilloja. Ja takana vasta kaksi päivää pohjoisessa.

Báze dearvan, näkemiin! Palaan pian uusin kuvin.

Ensimmäiset nuotiokahvit, Lemmenjoella

En resumen: Un saludo rapido de Ivalo, del norte de Finlandia! Estoy muy ocupada en tratar de no chocar con los renos, así que escribo más luego. Pero para que sepan de que se trata, aquí un par de fotos.

Kurzgesagt: Nur ein schneller Gruss aus Ivalo, Lappland. Wer das noch nicht weiss, hier gibt es überall Rentiere: auf der Strasse, im Wald, neben unserem Frühstückstisch…Und das Licht! Die Farben sind extrem strahlend und die Sonne immer da. Die Kälte? Irgendwo anders, wir haben +30.